niffe kirjoitti:Jos hyväksyy "sähköisen sulkimen" lisämausteena syntyvät artifaktit, niin siitä vaan.
Oon jotenkin luullu, että tavallisen kuvaajan kohteista on korkeintaan 2% niitä, missä ois ees teoriassa mahollista syntyä noita artifakteja...
Tosin en oo ite käyttäny sähköstä suljinta kovin usseesti; joskus turistina kirkon sisässä kuvatessa, ja sillonkin vaan äänettömyyden takia. Voisin käyttää melkein jatkuvasti, mutta oon ollu sillä linjalla, että jos suljin kulluu loppuun, ni ostan uuven kameran.
Sulkimen laskurin karttuminen oli ongelma sarjakuvatessa ja yleensä sarjakuvataan, kun kohde liikkuu. Silloin se myös woblaa. Paikallaan olessahan elektronisen sulkimen vaikutus on minimaalinen - ainakin jonkun testin mukaan, joka täällä liikkui aikaisemmin. Videokuvaamalla panoroiden voi sitten ihmetellä, miltä woblaus näyttää liikkeessä.
Näin talvihämärässä ja varsinkin sisätiloissa kuvatessani käsivaralta pitkähköillä valotusajoilla, asetan kuvausasetuksiin 3 kuvaa sekunnissa-asetuksen. Vaikka omasta mielestävi osaan laukaista oikeaoppisesti, niin varsinkin nopeassa tilanteessa ensimmäinen ruutu on hieman epäterävä, kun seuraavat kaksi (lopetan yleensä tuohon) ovat terävämpiä.
Sen verran kommenttia edellisiin, että varmasti on erittäinkin suurena vaarana ulkoiluharrastuksen muuttuminen nörttihommaksi,
omalta osaltani yleensä ensinnäkin teen tulosten perkauksen heti kuvauksen jälkeen, samana päivänä.
Tällöin vielä melko suoraan muistaa mikä oli automaattisesti huono sarja (esim. jalkapallon tapauksessa, mitään erityisen kuvauksellista ei tapahtunutkaan), tällöin koko sarja roskiin ilman mitään tutkimista. Eli ne sarjat ja sarjan kohdat, joissa ylipäätään on jotain ehkä arvokasta, saa aika nopsaan jopa tuosta 2 000 kuvasta vaikka eroon.
Sitten käyn nämä kuvat, ehkä sata taikka max muutama sata, läpi aika pienessä koossa, sanotaan vaikka kelaan 4 kuvaa ruudulla kerrallaan. Taas poistan rankalla kädellä ilman mitään pohtimista, jos ei tunnu että hyvä, tai edes ehkä ei hyvä -> delete välittömästi, ei kyseenalaistusta, ei sääliä.
Aika nopsaan kuvia on enää muutama kymmenen, sitten hieman tarkempi katselu, että missä myös kuva on myös kuvausteknisesti onnistunut, ei vain hyvä tilanne, josta olisi voinut saada hyvän kuvan, mutta nyt ei ollut fokusta tms., "käteen" eli kovalevylle jää ehkä max 10 kuvaa lopulta.
Ei tuolleen menetellen tuohon yli tuntia mene / 2000 kuvaa, varsinkin kun samalla tehokuuden nimissä hyväksyy, että jokunen hyväkin varmaan tulee dellattua samalla.
Toisaalta, usein lopetan, kun kuvia on esim. noin 5%, tässä noin 100/2000 jäljellä, ja jätän sikseen, levytila ei kuitenkaan niin paljoa maksa. Sitten, jos myöhemmin tulee eteen tarve tuon tyyppisille kuville, vasta alkaa todellinen tutkiminen mikä kuva on se "paras" ehkäpä tässä esimerkissä kaikista parin vuoden sisään tyttären jalkapallo harrastuksesta otetuista kuvista vaikka. Tähän voi mennä aikaa, mutta toiaalta taas tämmöinen lopullinen ihan todellinen hyödyntämistarve tulee suht harvoin ja koskien suht pientä osaa kaikkia sarjakuvattuja kuvia.
Siis todennäköisimmin en ikinä oikeasti käytä missään tai tarvitse kautta mitenkään hyödynnä yhtäkään noista 2000 kuvasta ! Onko tässä sitten mitään järkeä edes ? On sikäli, että tavallaan, ja kun levytilan kustannus (en toistaiseksi ota RAW kuvia) ei juuri ole ongelma, kerään enemminkin raakamateriaalia, josta sitten on mahdollista ammentaa kun on tarve. Esim. oletan, että tyttäreni itse on joskus vanhemminten kiinnostunut, miltä hänen pelaamisensa nuorempana näyttikään ... Sitten saa toisaalta käytännössä itse valkata ja valita, mutta onpahan jotain mistä valkata.
Pitkä selostus, mutta tuollaisen toimintamallin suurinpiirtein juuri olen ainakin itse kokenut hyväksi juuri näiden helposti suurten sarjakuvausmassojen osalta.
Sitten tuo älykkäämpi, tilannetietoisempi ja ennakoivampi kuvaaminen. Kyllä, lienee omakin tavoitteeni tuohon suuntaan kehittyä, tässä vaiheessa vaan yksinkertaisesti korvaan puutteellista kyvykkyyttä tällä sarjatulella, en toki ihan pelkästään vain toivoen, että "maagisesti" sinne joku hyvä kuva jotenkin joskus (ehkä) sattuu ilmestymään.
Ehkä tässä on (kun muisti on kuitenkin halpaa) joku itse kullekin sopiva kompromissi, varmaankin voi olla sekä ennakoiva, että tuohon menetelmään vielä lisäksi päälle/ei sijaan lyhyttä sarjaa samalla. Jos siis ei samalla huku kuviin ja vaivu nörttilään, johon taas ainakin itselläni lääkkeenä tuo ylläkuvattu ronskisti karsiva, ja vaiheittain huolellisempi, ennenkaikkea ei täydellisyyteen pyrkivä toimintamalli.
Vielä yksi ajatus (kun tämä on vapaa sana palsta), voisi olla hyvä olla kamerassa toiminto, jolla viimeiseksi kuvatun sarjan saisi kerralla poistettua.
Eli jos heti kuvaamisen jälkeen tuntuu, että ei voi olla yhtään hyvää kuvaa (yleensä ainakin jalkapallossa tämän tietää), niin sitten saman tien delete koko setille mieluiten yhdellä napin painalluksella, ilman että niitä ikinä tarvitsee yhtään edes katsella. Ei kulu aikaa myöhemmin.
Kameran kulumiseen tietysti nämä mun ajatukset vähemmin auttaa.
Sony a77m2+a900
Minolta:50/1.7+70-210/4,Sony:16-50/2.8 SSM+35/1.8,Sigma:70-200/2.8EX APO+10-20HSM+400/5.6,Tamron:70-300USD+18-270PZD,Tokina:80-400AT-X
Niin, ajan kanssa se helpottaa, siis se etsimen läpi tuijottaminen. Vieläkin näkee musiikki- ja urheilutapahtumissa henkilöitä, jotka seuraavat koko tilaisuuden kameran tahi kännykän läpi. Mutta jos ei ole sovitusti kuvaamassa tilaisuutta, niin oman näkemykseni mukaan tapahtuma kannattaa katsella omin silmin niin tilannekokonaisuus hahmottuu ihan toisella lailla, poimii sitten kennolle ne herkulliset hetket jotka eteen tulevat. Vielä kun omaksi tuntemaansa lajia seuraa niin yleensä ne hyvät tilanteet osaa aavistaa jo pikkuisen ennen h-hetkeä.
Kirjoittelin tässä jopa puolisen tuntia juttua jopa aiheeseen liittyen jatkona aiempaan, ja noiden hyvien kommenttien tiimoilta, mutta sepä taisi kadota bittiavaruuteen. Painoin esikatselua, jolloin pyysi kirjautumista, sittenpä en sepustuksiani enää nähnytkään...
Joka tapauksessa tiivistän (en viitsi ainakaan juuri nyt alkaa uudestaan kirjoittamaan samaa):
Käsittelin nyt nuo em 1735 tyttären jalkapallokuvaa, joista suuri osa sarjalla kuvattuja, siksi suuri näärä. Siitä ja noihin yllä oleviin hyviin kommentteihin liityen siis olisin kirjoitellut.
Homma onnistui hyvin alle tunnissa, vaikka siinä oli mukana lyhyt pikamikropuuro tauko, kun vain käytin aika mekaanista enemmänkin "tekoälymäistä" toimintatapaa, ilman mitään tunteilua kuviin tai kyseenalaistamista. Suurin piirtein työkululla mitä yllä kuvailin, paitsi että kehitin sitä hieman nopeampaan suuntaan. Eli nyt kasoin kuvia 55 tuuman taulutv:stä, lapparin sijaan, käytännössä 7x10 matriisi kerrallaan, siis 70 kuvaa.
Minulla oli selkeät mekaaniset pieniinkin postimerkkikuviin purevat kriteerit, jolloin parhaimmillaan sain dellattua jopa kaikki nuo 70 kuvaa kerralla, yhden vilkaisun perusteella. Käytännössä nopeammin siis kuin kamera kuvaa, siltähän olisi mennyt noin 6 sekuntia kai.
Näin toimien, muuten pitkälti kuten yllä kuvasin, tosiaan 55 minuutin jälkeen lopputuloksena oli 24 ok kuvaa säilytettäväksi, joista edelleen noin 3 saisi minulta kaluston, huonot olosuhteet, ja vielä kehittyvät taitoni huomioiden erityismaininnan, ainakin itseltäni.
Jo alussa oli enemmän kuin täysin selvää, että tässä ei mitään vuoden urheilukuvia voi olla, mutta kuitenkin ihan ok kuvia noin muistoiksi, kun ei suurentele hirveästi. Hieman liian suuret ISOt, tai pienehköt nopeudet ei haittaisi tuossa käytössä.
Laittaisin mielelläni vaikka nuo 3 kuvaa tähän havaintomateriaaliksi/kommenttejakin varten, mutta ei taida onnistua helposti liitä tyyliin...
Ihan lopuksi, allekirjoitan kaikki komentit ja neuvot yllä, sarjakuvauksella ei saa tai ei saisi kompensoida muuten puutteellisia taitoja. Kuitenkin, kaiketi lyhyt sarja tuohon päälle/asetuksen pitäminen sarjakuvauksessa, jolloin useimminten tulee automatic ihan vahingossa, esim. juuri urhelussa, ei mitenkään voine heikentää sitä ensimmäistä kuvaa, vs. että olisi ottanut vain sen yhden ruudun kertakuvauksella ?
Sony a77m2+a900
Minolta:50/1.7+70-210/4,Sony:16-50/2.8 SSM+35/1.8,Sigma:70-200/2.8EX APO+10-20HSM+400/5.6,Tamron:70-300USD+18-270PZD,Tokina:80-400AT-X
Unohtui, piti mainita, että esim. juuri tuohon etsimen läpi tuijottamiseen samaistuin, eli käytännössä ainakin itse joudun nimenomaabn etukäteen päättämään seuraanko pelia, vai otanko kuvia.
Molemmat ei tällä hetkellä juurikaan onnistu yhtä aikaa. Itse asiassa tämä myöskin vie mielenkiintoa pois valokuvauksesta, tekee siitä enemmin jonkinlaista ammattimaisuuteen pyrkivää suorittamista tai kuvien tuottamista, kuin harrastuksen.
Sama pätee melkein kaikkeen, kuten esim. lasten esiintymiset, tilaisuudessa läsnäolo ja siitä kaiken irti saaminen on ainakin itselläni, usein ristiriidassa dokumentointi tavoitteen kanssa. Usein yksinkertaisesti jätän kameran pois, tai video+jalusta+"käynnistä ja unohda" ratkaisu.
Mieluummin itse nauttii tilaisuudesta, kuin että dokumentoi sitä muille jaettavaksi varsinkaan. Tässä siis paljon kehittymisen paikkaa itselläni, tavallaan pitäisi palata ihan peruspokkariräppääjän malliin, en usko että heillä on tätä ristiriitaa, jos kuvaukseen ei käytännössä keskity juuri lainkaan. Tietysti sitä vartenhan se "auto" asento esim. juuri on ...
Sony a77m2+a900
Minolta:50/1.7+70-210/4,Sony:16-50/2.8 SSM+35/1.8,Sigma:70-200/2.8EX APO+10-20HSM+400/5.6,Tamron:70-300USD+18-270PZD,Tokina:80-400AT-X
