Viimesen päivän lenkki korvas kaiken pipon kiristyksen koko reissun ajalta. Kaikkee mahollista vastoinkäymistä oli koko reissulla. Viimesimpänä se että naapurikämpän isäntä tuli minulle huutamaa kurkku suorana että lämmin vesi on loppu. Hetken aikaa kuuntelin huutoa ja tölväsin takasin että "vedä käteen". En tiiä kuuliko mutta paiskas oven kiinni tuon jälkeen :D talossa oli kolmessa huoneistossa kaikissa porukkaa ja minä olin vaan yhessä ni ei ole kyllä meikäläisen syy yksin jos tulee kylmää vettä.
Mutta asiaan...
Joo itte oon kokeillu kuinka saada tuota jylhyyttä näkyviin ja monestii omista kuvista näkee jälkikäteen tasantarkkaan missä on vika jos sitä ei näy. Tuossa Strupbreen kuvassa tais olla 300mm käytössä. Aika pitkälti riippuu paikastakin tuo että kuinka sen jylhyyden saa taltioitua. Laajakulma on lähes aina huono. Mutta joissain paikoissa se voi olla ainut vaihtoehto.
Lenkkiin-->
Varasin viimesen päivän lenkille suht reilusti aikaa. Lähin autolta tallailemaan ylämäkeen kohti puurajaa 11.45 norjan aikaa eli auringonlaskuun oli tuossakohden aikaa noin kuusi tuntia. Puuskutti aivan vietävästi. Polku oli heti alusta varsin jyrkkä. Jotenkin kummassa pääsin kuitenkin noin tunnissa jo puurajan yläpuolelle. Tuosta hetki eteenpäin ja keksin kurkata sportstrackeristä korkeuden. 500m jo?! Tunti ja vartti menny ja jo melkeen puolet noususta tehty. Nousu hieman loiveni tuossa kohden ja saavuin jollekkin tasangolle jossa oli puroja ja suota. Huippu näytti luotaan työntävältä. Ei tuonne kuulu ihmisen edes mennä.
Polunkin hävitin suo osuuden jälkeen ja lähdin summamutkassa työntämään jyrkkenevää ylämäkeä. Sitten huomasin punasen lipun kivessä sadan metrin päässä. Lähin sitä kohden ja samassa huomasin että huipulta tulee kolme henkeä. Kyllä sinne ihminen kuuluukin! Tohvelia toisen eteen siis.
Vaihdettiin norjalaisperheen kanssa muutama pikainen sana ralli englannilla. Saavuttuani 800m paikkeille totesin että tästä eteenpäin kaikki on plussaa sillä korkeusennätys meni rikki juuri. Kurkkasin tuossa kohtaa reunan yli ja meinasi silmät pudota päästä. Terävä reunainen pudotus lähes suoraan mereen.
Jälleen ylöspäin kävi matka. Polkua ei enää ollut. Pelkkää rakkakiveltä kivelle pomppimista. Kiirunoita lenteli siellä täällä. Hetken päästä alkoi heikottaa kun energia tasot oli päässy liian alas. Halusin syödä huipulla mutta jaksaisinko sinne asti. Pari askelta ja näin kivikon yli kohoavan huippu toteemin. Jes! Tein sen! Viimeset askeleet huipulle ja reppu selästä.
Aikaa meni 2h 30min. Viime vuonna meni 3h 800 metriin ja siihen loppu virta. Kehitystä on siis tapahtunut kunnossa huomioiden myös sen että repussa on nykysin enemmän painoa myös.
Kohta rinnettä ylös rymistelee Norjalainen ukko hiki päässä juosten. Olikin supliikki miehiä ja juhettiin joutavia yli puolituntia jälleen huikealla rallieglannilla. Ukko kittasi ykkösellä alas tölkillisen jotain lientä ja meinasi oksentaa. Kysyin että kauanko meni kiivetessä? "1h 6min" Joo just.
Kuvien pariin.
Pakollinen huiputus pönö.
Kjosen vuono. Kohtalaisen hieno näkymä oli.
Norjalainen juoksu ukko sano asuneensa vielä hetki sitten tuossa oranssissa talossa.
Kylää alapuolella.
