Filmi is murder!

[ttuplai]

Missä vaiheessa todellisuus ja/tai luonnollisuus kokevat niin suuren inflaation, että niiden (siis sanoina tai käsitteinä) merkitys putoaa nollaan. Noin lähtökohtaisesti esim. värejä ei ole edes olemassa vaan ne on puhtaasti aivojen luoma illuusio todelisuudesta. Pätee oikeastaan pitkälti kaikkeen mitä koemme - aivot vain rakentavat aistiärsykkeisiin sopivan maailman - tai tekevät sen tyhjästä. Et jos ens alkuun jätetään pois todellisuus, kun puhumme kuvasta tai määrittelemme todellisuuden jotenkin siten et se on yksikäsitteinen. Mustavalkofilmikuva ei ainakaan vastaan mun näkemää todellisuutta, mut voi hyvin olla et mun aivoissa on joku perustavaa laatua oleva vika.

Mulle ei aivan selvinnyt ton hemmon ontologia - salaperäisesti digikuvan nollat ja ykköset on jotka oikeastaan esiintyvät vaan ylätasolla ja ihmisen mielessä ovat kuvamielessä epätodellisisia, mut silti ne nollat ja ykköset ovat kuitenkin olemassa (mun muistikortilla ei ole yhtään nollaa tai ykköstä). Et todellinen fotoni kun tösähtää digikameran kennoon niin a/d muunnoksen jälkeen se häviää tästä maailmasta, mut ei nähtävästi vielä törmäyksessä, mut jos se osuukin hopeakiteeseen tai mitä ton filmin pinnalla lieneekään niin todellisuus salaperäisesti siirtyy tohon filmin pintaan. Montako noit fotoneja saa osua tohon pintaan et ollaan vielä oikeessa maailmassa - tollasta pehmeetä vesiputousta ei mun silmillä näe, mut filkalla sen kyl saa aikaiseksi. Jotenki tuli mieleen et pari mutkaa toi jamppa oikas etsiessään sitä oikeaa todellisuutta ja tärkeintä oli oikeastaan vakuuttaa et hää ei oo mikään filmihipsteri vaan enempi kosketuksessa oikean maailman kanssa, ku digihemmot.

[Maffer]

Pistä se muistikortti alasimen päälle ja humauta lekalla päälle. Sinne meni ne bitit. Filmiä voi lyödä pari kertaa lekalla ja ehkä siitä todellisuudesta putoaa pari palaa pois.

Filmi on käsin kosketeltava media. Vähän kuin kaivat kuopan lapiolla ni siihen tulee se kuoppa. Digi on persuksesta niin kauan kunnes tulee se kunnollinen tallennusmedia digille.

[ttuplai]

Polta se filmi - sinne meni nekin kuvat. Aika hepponen todellisuus jos ei vähän tulta kestä. Kyl mie silti filkalle tykkään kuvata, mut en mie siitä vielä ole filosofiaa saanut rakennettua - mulla on vielä niin paljon tekemistä ton kivitaulufilosofian kanssa. Senku voi jopa polttaa.

[Maffer]

Palaa huonosti ja kauhea musta käry. Tosin niin käryää muistikorttikin. Ja jos se talo sattuu palamaan niin voi voi, taitaa olla muitakin murheita siinä vaiheessa.

[mremonen]

Digikameralla voi kuvata pilveä suoraan pilveen polttaessaan pilveä. Filkalle onnistuu vain kaksi noista. Mutta siis PPP-kuvauksessa ei ole väliä, vaikka sitten jäisikin asfalttijyrän alle.

Filmi ei ole sen todellisempi kuin digi. Illuusio tulee ehkä siitä, että digillä ei negaa varsinaisesti ole olemassa. Tosin filmillä (dia) ei sitten ole olemassa sitä vedosta.

Digin ja filmin pysyvyydestä: toisen voi ottaa kesken pois, katsoa aurinkoa vasten ja jatkaa kuvaamista. Toisella ei.

Mutta asia on aika lailla niin kuin ttuplai kirjoitti. Miksi pidämme mustavalkokuvaa jotenkin luonnollisena? Sitä epäluonnollisempaa ei olekaan.

[zone6]

Missä vaiheessa todellisuus ja/tai luonnollisuus kokevat niin suuren inflaation, että niiden (siis sanoina tai käsitteinä) merkitys putoaa nollaan. Noin lähtökohtaisesti esim. värejä ei ole edes olemassa vaan ne on puhtaasti aivojen luoma illuusio todelisuudesta. Pätee oikeastaan pitkälti kaikkeen mitä koemme - aivot vain rakentavat aistiärsykkeisiin sopivan maailman - tai tekevät sen tyhjästä. Et jos ens alkuun jätetään pois todellisuus, kun puhumme kuvasta tai määrittelemme todellisuuden jotenkin siten et se on yksikäsitteinen. Mustavalkofilmikuva ei ainakaan vastaan mun näkemää todellisuutta, mut voi hyvin olla et mun aivoissa on joku perustavaa laatua oleva vika.

Joku voi kokea kaiken mustavalkoisena tietämättä edes sitä, sillä lapsesta asti on opittu kaiken olevan eri värisiä ja näillä väreillä olevan nimet.
Minkä värinen on sininen? Kukaan ei tiedä kuinka muut sen kokevat. Osa ihmisistä kokee tekstinkin väreinä tai ääninä. Kuinkahan paljon eroja muun todellisuuden kokemisen kohdalla on? Uskoisin, että suurempia kuin kukaan osaa ajatella.
(onhan kulttuureita, joissa sininen ja vihreä on saman käsitteen alla ja heillä on vaikeuksia erottaa näitä värejä toisistaan).

Minäkin, valokuvauksesta aina innostunut ja pienestä asti kuvailmaisuun orientoitunut, opin vasta hiljan, että osa ihmisistä todellä "näkee" mielikuvat kuvina eikä vain käsitteinä.
Luulin, että se tyypillinen "kuvittele, että näet..." tarkoittaa todellakin vain sitä, että silloin kuuluu rakentaa ajatusmalli, jossa on näkevinään jotakin. No, väärässä taisin olla...
Tälle on termikin, Aphantasia.

Vastaavia eroja ihmisten kesken lienee vaikka kuinka. Todellisuutta ei yksinkertaisesti ole, vain tuo kertomasi aistihavaintojen pohjalta aivoissa kehitetty "malli" johon reagoidaan.

Mulle ei aivan selvinnyt ton hemmon ontologia - salaperäisesti digikuvan nollat ja ykköset on jotka oikeastaan esiintyvät vaan ylätasolla ja ihmisen mielessä ovat kuvamielessä epätodellisisia, mut silti ne nollat ja ykköset ovat kuitenkin olemassa (mun muistikortilla ei ole yhtään nollaa tai ykköstä). Et todellinen fotoni kun tösähtää digikameran kennoon niin a/d muunnoksen jälkeen se häviää tästä maailmasta, mut ei nähtävästi vielä törmäyksessä, mut jos se osuukin hopeakiteeseen tai mitä ton filmin pinnalla lieneekään niin todellisuus salaperäisesti siirtyy tohon filmin pintaan. Montako noit fotoneja saa osua tohon pintaan et ollaan vielä oikeessa maailmassa - tollasta pehmeetä vesiputousta ei mun silmillä näe, mut filkalla sen kyl saa aikaiseksi. Jotenki tuli mieleen et pari mutkaa toi jamppa oikas etsiessään sitä oikeaa todellisuutta ja tärkeintä oli oikeastaan vakuuttaa et hää ei oo mikään filmihipsteri vaan enempi kosketuksessa oikean maailman kanssa, ku digihemmot.

Minkähänlainen todellisuus sekin on, jossa filmille valotetaan summaamalla. Eli otetaan vaikka tuo vesiputous ja jos 1 sekunnin valotus tuottaisi hienon pehmeän maitomaisen veden, valotetaankin vaikka 150 kertaa ajalla 1/125s (noin monta kertaa, jotta filmin resiprookkivirhe korjaantuisi).

Ties vaikka joku ihminenkin näkisi noin? Ainakin osa eläimistä varmasti näkee tuolla tavoin.

[zone6]

Filmi ei ole sen todellisempi kuin digi. Illuusio tulee ehkä siitä, että digillä ei negaa varsinaisesti ole olemassa. Tosin filmillä (dia) ei sitten ole olemassa sitä vedosta.

Digin ja filmin pysyvyydestä: toisen voi ottaa kesken pois, katsoa aurinkoa vasten ja jatkaa kuvaamista. Toisella ei.

Ajatusleikki: Sinulle annetaan tehtäväksi tuhota parikymmentä dvd-kiekkoa tietämättä mitä niissä on. Ei siinä paljoa tule ajateltua kun syöttää ne murskaimeen.
Entä kun tehtäväksi annetaan tuhota laatikollinen negoja?

Kummasta tulee konkreettisempana mieleen kuvien tuhoaminen? Tekeekö ehkä mieli vilkaista mitä kuvia niillä negoilla on tai jopa säästää ne?

Tämä on digin ongelma: Media on piilossa ja sen voi helposti tuhota tietämättään. Negoja (tai dioja) ei tuhoa kuin tieten.

Säilyvyys taas on molemmilla mitä on. Nega säilyy hyvin säilytettynä sen ehkä parisataa vuotta, kunnon vedos jopa satoja kunhan se on sävytetty hyvin ja olosuhteet ovat sopivat.
Myös mustesuihkut ja muut ovat kehittyneet säilyvämmiksi vuosi vuodelta - mutta kukaan ei ole oikeasti kokenut niiden säilyvyyttä vielä. Se nähdään vasta seuraavalla vuosisadalla.
Toisaalta bititkin voivat säilyä - jos ne joskus osataan taas lukea.

Kolmanneksi: Pelkkä nega tai raw-kuva ei paljoa vielä auta, koska lopullinen teos on usein enemmän tai vähemmän muuta kuin suoraan siitä tehty "käännös". Negasta ei saa sitä alkuperäistä kuvaa ulos, jollei kuvaajalta ole jäänyt vedostuskarttoja ja muita merkintöjä talteen.
Raw:stakaan sitä ei saa ulos, jollei satu olemaan jotakin metadataa jossa on jollekin konvertterille kaikki muokkausohjeet (lähinnä siis lightroomille). Tai sitten lopullista kuvaa tif/jpg -muotoon tallennettuna.

[mremonen]

Minkähänlainen todellisuus sekin on, jossa filmille valotetaan summaamalla. Eli otetaan vaikka tuo vesiputous ja jos 1 sekunnin valotus tuottaisi hienon pehmeän maitomaisen veden, valotetaankin vaikka 150 kertaa ajalla 1/125s (noin monta kertaa, jotta filmin resiprookkivirhe korjaantuisi).

Ties vaikka joku ihminenkin näkisi noin? Ainakin osa eläimistä varmasti näkee tuolla tavoin.

Eli siis tämän perusteella olet sitä mieltä, että filmi on valokuvauksen oikea media ja digi on feikki? Ei tuossa nyt kauheasti ollut mitään, mitä ei digille saisi. Itse asiassa digillä on helpompi toteuttaa vaikka punavihersokeiden näkemä maailma, kuin filmillä.

Ja miten se putous pitäisi kuvata, jotta ymmärtäisimme miten marsilaiset sen näkevät?

---
AIka lailla kummallinen ketju. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että filmin kahleista olisi ihan hyvä päästä irti ja kameravalmistajat voisivat alkaa oikeasti hyödyntämään digitaalisuuden mahdollisuuksia. Nyt ne mahdollisuudet on enemmän jälkituotannossa kuin itse kuvaushetkessä.

[mremonen]

Ajatusleikki: Sinulle annetaan tehtäväksi tuhota parikymmentä dvd-kiekkoa tietämättä mitä niissä on. Ei siinä paljoa tule ajateltua kun syöttää ne murskaimeen.
Entä kun tehtäväksi annetaan tuhota laatikollinen negoja?

Mitä tällä on tekemistä yhtään minkään kanssa? Jos sinulle annetaan kaksikymmentä sinetöityä laatikoa ja käsketään tuhota ne, niin lopputulos on tuhotut laatikot.

Tekeekö ehkä mieli vilkaista mitä kuvia niillä negoilla on tai jopa säästää ne?

Ei. Tossa on vieressä laatikkotolkulla faijan jäämistöstä tulleita filkkoja ja kuvia. Laita osoite, mihin saan tavarat lähettää. Mulla ei ole niille mitään käyttöä.

Tämä on digin ongelma: Media on piilossa ja sen voi helposti tuhota tietämättään. Negoja (tai dioja) ei tuhoa kuin tieten.

Tuota, nyt puhumme valokuvista. Ei mistään uskonnollisista esineistä.

Säilyvyys taas on molemmilla mitä on. Nega säilyy hyvin säilytettynä sen ehkä parisataa vuotta, kunnon vedos jopa satoja kunhan se on sävytetty hyvin ja olosuhteet ovat sopivat.
Myös mustesuihkut ja muut ovat kehittyneet säilyvämmiksi vuosi vuodelta - mutta kukaan ei ole oikeasti kokenut niiden säilyvyyttä vielä. Se nähdään vasta seuraavalla vuosisadalla.
Toisaalta bititkin voivat säilyä - jos ne joskus osataan taas lukea.

Tämä on kyllä jännä juttu ja tätä toitotetaan koko ajan ja joka paikassa. Vaikea kuvitella, etteikö jpg-tiedostoa saataisi auki 100 vuoden kuluttua, jos halutaan. Jollei sitten ole palattu kivikaudelle, jossa vaiheessa ongelmat on verrattomasti muualla, kuin valokuvien vedostamisessa.

Jatkan vielä: RAW on kuin kehittämätön filmi. Ei sekään 100 vuotta säily. Jos digikuvan halutaan sälyvän, siitä pitää tehdä "nega" (jpg) tai vedostaa se niin, että säilyvyys on taattu. Ongelmana on ehkä se, että nykyään vedostaminen ei ole enää niin yleistä (eikä tarpeellista) kuin ennen. Toisaalta kuinka paljon kuvista on sitten säilyttämisen arvoisia?

Mut niinku, so what.

[ttuplai]

Ontologiaa osa XXI

Yritin tulostaa ton areenan jutun jos siten ymmärtäs paremmin - printteri syyti vaan ykkösiä ja nollia. Eihän sitä juttua ole edes olemassa - sama kävi tosin tän ketjun kommenteille. Voisko kommentoijat mennä huomenna klo 12 läheisen prisman parkkikselle pelkissä kalsareissa ja huutaa täysillä kommentinsa, koska vaan ilmamolekyylien liike on todellista kommunikointia - bitit on saatanasta. Jos huudon perään kietasuhihat tuntuu ikävältä niin ei hätää sillä todellisuus se siellä vaan kutittelee.

[Maffer]

On se ny vaikeeta. Tää on sama juttu kun analogiset syntetisaattorit, ne viiraa itsekseen ja ääni kuulostaa sulavalta ja pehmeältä. Mallintavat digisynat koittaa tuottaa samankaltaista ääntä sotkemalla puhdasta signaalia sopivasti.

Nyt sitte sotketaan instaan jotain huttua että näyttäisi vanhalta. Niin kauan kunnes ihminen on kyborgi, ei tää digipuoli oikein vakuuta vaan loppupelissä ihminen kaipaa jonkinlaista analogisuutta olkoot kyse kuvasta, äänestä tai mistä nyt milloinkin. Itteä alkoi kypsyttää vuosien viilaamisen jälkeen viimesen päälle hinkatut kuvat ja sopivan kuraa saa aikaiseksi juuri isolle filmille.

Tällaiset vänkäämisetkin olisivat aika paljon vähemmän urpoja naamatusten. Tai vänkäämisiä ei olisi lainkaan.

[Matti_JH]

Niin montaa mieltä kuin miestä (tai naista).

[Tapiol2003]

Ei siitä ole edes sataa vuotta kun filmille kuvattiin muotokuvat erilaisia maisemia esittävien kulissien edessä.
Osa onnistui vakuuttavasti, osa on suorastaan surkuhupaisaa katsottavaa.

Eivät näissäkään kuvissa olleet lapset traumatisoituneet.

Höh. Taustathan olivat estetiikan vuoksi ja kuvattavasta riippuen myös yhteiskuntaluokkaa tukeva lisä.
Eihän kukaan ole edes olettanut niiden olevan "luonnonmukaisia"

Nähdäkseni ko. asia ei vertaudu mitenkään siihen, kuinka hyvin nykyisin voidaan rakentaa uskottavia ympäristöjä jälkikäteen.

[Tapiol2003]

Tällaiset vänkäämisetkin olisivat aika paljon vähemmän urpoja naamatusten. Tai vänkäämisiä ei olisi lainkaan.

+1

[mremonen]

Tällaiset vänkäämisetkin olisivat aika paljon vähemmän urpoja naamatusten. Tai vänkäämisiä ei olisi lainkaan.

Voi olla. Voitais ottaa sessio kaljan ääressä, mut kun sä et juo :) Ja muutenkin ne kattoo tota kaljanjuontia töissä vähän kieroon :P

Eniveis, ei se analoginen filkkakuva ole sen todempi kuin digikuvakaan. Jos suttua haluaa, niin ei varmaan kannata ruuvata kameran nokalle jotain kolmen tonnin noktonia. Tai mitä näitä on.

Filmissä on "sitä jotakin", ei sitä voi kieltää. Katsoo vaikka Nick Brandtin Afrikka-kuvia. Filkalle kuvatut on vaan niin paljon parempia. Mutta on siinä paljon muutakin, kuten keskari vs. kino, ym.

Filkka ei kuitenkaan ole sen "todempaa" kuin digi. Molemmat ovat omanlaisiaan ja siksi digin ei pitäisi pyrkiä emuloimaan filkkaa vaan rakentaa omille vahvuuksilleen.

[Maffer]

Niih, myönnän että naurattaahan se kun päräyttää skannerin tulille...ja...digitoi sen filmin. No onneksi on tullut kokeiltua sitä vedostusta valokuvapaperillekin että pysyy koko putki analoogisena :D

[temama]

Tällaiset vänkäämisetkin olisivat aika paljon vähemmän urpoja naamatusten. Tai vänkäämisiä ei olisi lainkaan.

Voi olla. Voitais ottaa sessio kaljan ääressä, mut kun sä et juo :) Ja muutenkin ne kattoo tota kaljanjuontia töissä vähän kieroon :P

Eniveis, ei se analoginen filkkakuva ole sen todempi kuin digikuvakaan. Jos suttua haluaa, niin ei varmaan kannata ruuvata kameran nokalle jotain kolmen tonnin noktonia. Tai mitä näitä on.
Filkka ei kuitenkaan ole sen "todempaa" kuin digi. Molemmat ovat omanlaisiaan ja siksi digin ei pitäisi pyrkiä emuloimaan filkkaa vaan rakentaa omille vahvuuksilleen.

Häh?? mitä te selitätte?
Juuh, kaikkee voi turinoida kasvotusten, mutta eihän tässä aiheessa ole mitään miksi pitäis erityisesti saada reallife sosiaalinen kontakti!
Tämmöstä ihan idioottimaista väittelyä, kuten koko ketjun aihekin, puhumattakaan tosta kuunnelmasta.
Kuka sanoo tai väittää, että digi emuloi filmiä? tai että digikuvaus raahaa jotain filmikuvauspalloa jalassa!
Eihän se niin ole!! Tigikenno vaan tallentaa sen valon minkä optiikka suo. Kaikki muu sen jälkeen on ihmisen hallussa mitä haluu tehdä, ei se digikenno sitä ohjaa. Häh?!!

[ttuplai]

Tällaiset vänkäämisetkin olisivat aika paljon vähemmän urpoja naamatusten. Tai vänkäämisiä ei olisi lainkaan.

Voi olla. Voitais ottaa sessio kaljan ääressä, mut kun sä et juo :) Ja muutenkin ne kattoo tota kaljanjuontia töissä vähän kieroon :P

Eniveis, ei se analoginen filkkakuva ole sen todempi kuin digikuvakaan. Jos suttua haluaa, niin ei varmaan kannata ruuvata kameran nokalle jotain kolmen tonnin noktonia. Tai mitä näitä on.
Filkka ei kuitenkaan ole sen "todempaa" kuin digi. Molemmat ovat omanlaisiaan ja siksi digin ei pitäisi pyrkiä emuloimaan filkkaa vaan rakentaa omille vahvuuksilleen.

Häh?? mitä te selitätte?
Juuh, kaikkee voi turinoida kasvotusten, mutta eihän tässä aiheessa ole mitään miksi pitäis erityisesti saada reallife sosiaalinen kontakti!
Tämmöstä ihan idioottimaista väittelyä, kuten koko ketjun aihekin, puhumattakaan tosta kuunnelmasta.
Kuka sanoo tai väittää, että digi emuloi filmiä? tai että digikuvaus raahaa jotain filmikuvauspalloa jalassa!
Eihän se niin ole!! Tigikenno vaan tallentaa sen valon minkä optiikka suo. Kaikki muu sen jälkeen on ihmisen hallussa mitä haluu tehdä, ei se digikenno sitä ohjaa. Häh?!!

No just tässä jutussa on tärkeää olla katsekontaktissa - mä pidän erittäin suurena tod. näk. et muut keskustelijat on vaan botteja enkä uso ennen ku nään - tai no uutiskuvat tosta prismahuutamisesta riittää myös todisteeksi.

Mut tässä pitäs erottaa katsojakokemus ja tekijäkokemus toisistaan. Insta ei ole katsojakokemus vaan teinien takamustenesittelypaikka (lähde: mun empiirinen tutkimus). Eli ymmärrän kyl et hevosenjouhista tehdyn pensselin kanssa voi olla kivempi sutia - varsinkin jos se maksaa 3keuroa (kalliimpi on parempi, samoin merkkituote, isoisän pensseliä unohtamatta - se on ihan peruspsykologiaa), mutta näyttelyssä tai omalla seinällä riippuessa pensselin materiaali on aika se ja sama (paitti jos se on erikseen mainittu jolloin ollaan taas tossa ihmispsykologian ihmeellisessä maailmassa). Se voi olla, että tässä käy kuten hifimiehillekin et sitä putkivahvistinta ei siinä sokkokokeessa pystykään erottamaan transistorista (hintalapusta se on helppo erottaa ja tuoteselosteesta).

[olli R]

Voin vaan kuvitella sen huudon ja käsien heiluttelun, kun aikanaan on keskusteltu seinämaalausten ja paperille kirjaimilla kirjoittamisen eroista median pysyvyydessä ja informaation välittämisessä.

[odzmo]

---
AIka lailla kummallinen ketju. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että filmin kahleista olisi ihan hyvä päästä irti ja kameravalmistajat voisivat alkaa oikeasti hyödyntämään digitaalisuuden mahdollisuuksia.
- - -

Häh? No nyt en ymmärrä. Objektiivin kahleissahan ovat sekä filmi että kuvakenno.