Mutta eikös ajantasainen virustorjuntaohjelmisto ole nykyään tietokoneissa jo yhtä yleinen kuin cd -asema tai näppäimistö ;)MattiH kirjoitti:Virukset ovat suurempi uhka kuvatiedostoille kuin laiterikot.
-
Mutta eikös ajantasainen virustorjuntaohjelmisto ole nykyään tietokoneissa jo yhtä yleinen kuin cd -asema tai näppäimistö ;)MattiH kirjoitti:Virukset ovat suurempi uhka kuvatiedostoille kuin laiterikot.
Noissa ajantasainen lienee sama kuin "max viikon viruksia jäljessä" =)Ari kirjoitti: Mutta eikös ajantasainen virustorjuntaohjelmisto ole nykyään tietokoneissa jo yhtä yleinen kuin cd -asema tai näppäimistö ;)
-
Eikös näihin ole jo olemassa jotain (CD?) jukeboxejakin? Koko kotelo, kymmenine levyineen näkyy koneelle yhtenä RO-kovalevynä => etsitty data löytyy melko nopeastikin - kunhan levyvaihdot vain sujuu vikkelästi ;) Tietty jos systeemiä hallittaisiin vieläpä jonkin fiksun utilityn läpi niin turhilta ees-taas levyvaihdoiltakin säästyttäisiin - tai kaapissa voisi olla useampikin CD-ROM (RW?) asema ... hmm ... Ja eikun nykertämään ;/trombi kirjoitti:Ongelmanahan näissä on se, että kun levyjä kertyy suuri määrä, on hidasta etsiä niiltä jotakin tiettyä juttua.
Voihan niitä toki paperillakin arkistoida, mutta sitten ne eivät enää ole digikuvia. Digitaalinen kuva säilyy muuttumattomana ikuisesti, samaa ei todellakaan voi sanoa paperikuvista. Digikuvia voi muokata helposti, ja niistä voi helposti tehdä uusia paperikuvia tarpeen mukaan. Mielestäni paperikuva on ihan hyvä formaatti valokuvien arkistointiin, mutta digikuvien arkistoinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.amh kirjoitti:Mielenkiintoinen aihe tämä digikuvien säilyvyys kaiken kaikkiaan.
Itse olen kuvannut fimille noin 30 vuotta ja digille vasta tovin.
Aikaisemmissa viesteissä ei kukaan ole vielä ehdottanut vaihto ehdoksi kuvien tallentamista paperikuviksi "vanhaan malliin".
Vai onkohan se a) liian vanhan aikaista b) ei tarpeeksi teknistä.Käsittääkseni cd-leylle arkistoinnista ei ole kovinkaan pitkää kokemusta missään. Valokuvia kyllä löytyy aivan valokuvan alkuajoilta saakka.
Ei ne laitteet yhdessä yössä mihinkään häviä (jos unohdetaan ne isot pamaukset, ihmisen aikaansaamat tai luonnon aiheuttamat). Eli kun aika ajoin (10-30 vuoden välein?) siirtää kuvansa uusiin formaatteihin, niiden lukeminen onnistuu aina.amh kirjoitti:Mielen kiintoinen ajatus on myös, että onko meillä muutamien vuosien päästä enään laitteita millä näitä nykypäivän tallenteita katsella. Sinne cd/dvd romppujen sekaan pitäisi myös arkistoida pc ehkä parikin siltä varalta, että joku niitä satojen gigojen kuvatiedostoja olisi kiinnostunut tutkimaan.
No tässä on kyse lähinnä käsitteistä, itse tarkoitin digikuvalla nimenomaan digitaalisessa muodossa olevaa kuvaa. Tämä nyt on vähän tällaista hiusten halkomista.amh kirjoitti: Voihan digikuvakin olla valokuva ja päinvastoin. Aina se kuitenkin on kuva jota katsotaan.
No digikuvahan on vain joukko bittejä tietyssä järjestyksessä. Tämä bittijono voidaan säilyttää missä fyysisessä muodossa tahansa, ja se voidaan muuntaa toiseen fyysiseen muotoon ilman, että varsinainen sisältö (eli se kuva) muuttuu miksikään. Sen bittijonon voi vaikka hakata kallioon ykkösinä ja nollina, jolloin tuhansien vuosien säilyvyys on jo taattu.amh kirjoitti: Mihin perustuu tieto digikuvien säilymisestä ikuisesti?
Niin on, mutta toisaalta yksikään noista kuvista ei ole samanlainen kuin mitä se oli heti valmistamisen jälkeen. Paperi kellastuu, repeilee, likaantuu jne. Digitaalinen kuva on riippumaton fyysisestä esitysmuodosta, niin kauan kuin ykkösbitti voidaan erottaa nollabitistä kuvan sisältö pysyy muuttumattomana.amh kirjoitti: Paperikuvia (mustavalko) on vielä valokuvauksen alkuajoilta saakka säilynyt meidänkin ihailtaviksi.
Paras vertaus on varmaan ero VHS:n ja DVD:n välillä.Skynet kirjoitti:Niin on, mutta toisaalta yksikään noista kuvista ei ole samanlainen kuin mitä se oli heti valmistamisen jälkeen. Paperi kellastuu, repeilee, likaantuu jne. Digitaalinen kuva on riippumaton fyysisestä esitysmuodosta, niin kauan kuin ykkösbitti voidaan erottaa nollabitistä kuvan sisältö pysyy muuttumattomana.
Hmm.. Mistä tiedät arkistoida juuri ne kuvat mitä jälkipolvet tulevat arvostamaan.. Entäpä jos se "arvostettu" kuva onkin se josta SINÄ juuri nyt et pidä?amh kirjoitti:Kuvitellaan vaikka yläkanttiin, että sadasta kuvasta voisi max. kymmenen olla sellaisia mitkä kannattaisi arkistoida ns. jälkipolville nähtäviksi.