Digillä tulee kuvattua liikaa?

[Ari]

Virukset ovat suurempi uhka kuvatiedostoille kuin laiterikot.

Mutta eikös ajantasainen virustorjuntaohjelmisto ole nykyään tietokoneissa jo yhtä yleinen kuin cd -asema tai näppäimistö ;)
-

[huikka78]

Mutta eikös ajantasainen virustorjuntaohjelmisto ole nykyään tietokoneissa jo yhtä yleinen kuin cd -asema tai näppäimistö ;)
-

Noissa ajantasainen lienee sama kuin "max viikon viruksia jäljessä" =)

[Alavilla]

Edustan enemmän tavallista sukankuluttajaa, koska toistaiseksi aktiivisimman filmikuvauskauteni aikana käytin enimmillään ehkä 20-30 rullaa (sekä värinegaa että diaa) vuodessa. Hankin muutama viikko sitten ensimmäisen digikameran ja sillä olen ottanut suunnilleen tuhat kuvaa, joista osa on puhtaita testi- ja koekuvia. Kuvien määrä tuntuu tällä hetkellä aika suurelta, mutta osa siitä on alkuinnostusta. Jatkossa niitä tuskin tulee yhtä paljon.

Tällä hetkellä minulla on mielestäni vihdoin mahdollisuus ottaa kuvia tarpeellinen määrä eri tilanteista, eikä filmin kulutuksesta tarvitse huolehtia. Tietysti muistikortit rajoittavat, koska korteille (noin 550 megaa yhteensä) sopii jpg-tiedostoja maksimilaadulla suunnilleen 250 kpl. En todennäköisesti käytä paljon RAW-tiedostomuotoa, koska minulle yleensä riittää jpg.

Tietysti jonkinlainen ennalta valmistelu kuvakulmista yms. kannattaa tehdä, mutta en ole kovin taiteellinen sielu, että osaisin tehdä sen niin hyvin, että pärjäisin yhdellä otoksella. Lisäksi monet kohteet kuten lapset ovat minusta niin vaikeita kuvata, että en yksinkertaisesti saa joka otosta onnistumaan. Kuvia tulee nykyään suunnilleen 4-5 kertaa se määrä, mitä filmikameralla otin vastaavissa tilanteissa.

Toistaiseksi olen säilyttänyt kaikki kuvat ja pyrin säilyttämään ne myös jatkossa. Pyrin siirtämään kuvat PC:lle heti, kun se on mahdollista. Varmistukset teen toiselle PC:lle ja osasta (tärkeimmät) olen polttanut CD:t.


Vaikka en ole mikään teknologiauskovainen, niin en ole kovin huolissani kiintolevyjen kapasiteetista. Jos otan vuodessa 3000 kuvaa, joka tuntuu pitemmällä ajalla suurelta määrältä, niin se vie noin 5 GB levyä. Pienemmällä PC:llä on nyt kuville vapaata tilaa noin 20 GB. Tuo tila täyttyy noin neljässä vuodessa tasaisella vauhdilla. Olen omistanut muutaman PC:n, joiden levytilan koko on uutena ollut seuraava:
1991 : 100 MB
1996 : 2 GB
2001: 60 GB

Seuraava levypäivitys saattaa tulla parin vuoden sisään, jolloin levyn koko lienee jotain 200 GB luokkaa (sikäli mikäli BIOS tukee).


Noista varmistuksista: yksi aika helppo ratkaisu joskin hankalampi käyttää RAIDiin verrattuna on vaihtokovalevy. RAID-ohjaimet eivät ole ihan halpoja, mutta levypinta on aika halpaa. Hanki suurehkoja levyjä (100 GB tai yli) pari-kolme kappaletta ja "levykelkka", johon voit kytkeä irtolevyn. Sopivasti osioimalla voit asentaa käyttiksen, ohjelmat ja datan eri osioille. Varmistukset voit tehdä esim. kopioimalla data-osion vaihtolevylle, jonka poistat koneesta kopioinnin jälkeen. Parilla erillisellä levyllä saat hieman lisää varmuutta. Kuvat ovat ainakin hieman paremmin suojassa pöpöiltä, kuin jos kopiolevyt ovat koko ajan kiinni koneessa. Itse käytän melkein samaa tekniikkaa, mutta käytössä on kaksi erillistä PC:tä, jolloin kopiointi on tosin hitaampaa (100 Mb verkon yli). Se suojaa konerikolta, mutta ei kovin hyvin viruksilta, joita vastaan käytössä on päivittäin ylläpidetty torjuntaohjelma.

[Piipuli]

Tuo tulipalon riski on kyllä olemassa. Itse olen ajatellut talletelokeroa jossa kuvien varmuuskopiot olisivat turvassa erilaisilta luonnonmullistuksilta. Ihan kinnostaisi tietää kuinka kallis tällainen lokero on esim. vuodessa jos jollain on kokemusta.

[trombi]

Itse olen ajatellut lähettää kuvani tulenkestävässä kapselissa maapalloa kiertämään. Siltä varalta että joku paukauttaa ison pommin, laitan toisen kapselin kiertämään jotain hieman kauempana olevaa planeettaa.

=) Heh hee...

[amh]

Mielenkiintoinen aihe tämä digikuvien säilyvyys kaiken kaikkiaan.
Itse olen kuvannut fimille noin 30 vuotta ja digille vasta tovin.
Aikaisemmissa viesteissä ei kukaan ole vielä ehdottanut vaihto ehdoksi kuvien tallentamista paperikuviksi "vanhaan malliin".
Vai onkohan se a) liian vanhan aikaista b) ei tarpeeksi teknistä.Käsittääkseni cd-leylle arkistoinnista ei ole kovinkaan pitkää kokemusta missään. Valokuvia kyllä löytyy aivan valokuvan alkuajoilta saakka.
Mielen kiintoinen ajatus on myös, että onko meillä muutamien vuosien päästä enään laitteita millä näitä nykypäivän tallenteita katsella. Sinne cd/dvd romppujen sekaan pitäisi myös arkistoida pc ehkä parikin siltä varalta, että joku niitä satojen gigojen kuvatiedostoja olisi kiinnostunut tutkimaan.
Ymmärrän kyllä, että valokuvaus (laitteet) ovat muuttuneet (kehittyneet) teknisemmäksi ja meillä on erilaisia muotoja sitä harrastaa. Kuvien keräily, tarkoitan määrää ja niiden taltioiminen on varmasti oma harrastus muotonsa, kenties jopa osa valokuvaus harrastusta.
Aikaisempi kuvailu filmille on kyllä opettanut valikoimaan ja miettimään kuvan ottamista jo hieman ennen laukaisimen painamista.
Kaiken kaikkiaan olen itse erittäin innostunut digikuvauksesta ja sen suomista teknisistä mahdollisuuksista.Mitään järkevää arkistoiti menetelmää en itsekkään ole vielä keksinyt, joten innolla näitä keskusteluja seuraan.

[trombi]

Oleellista lienee se, että kehitys kehittyy: ennen oli vain korppuja, sitten keksittiin SyQuest-levyt ja myöhemmin zipit, sitten yleistyivät CD-polttajat ja nyt on jo DVD. Kaiken aikaa tallennuskapasiteetti on kasvanut ja tila halventunut.

Laitoin vastikään vanhojen zippien sisällöt CD-levyille. Vuoden parin sisään varmaan poltan kaikki DVD:lle (on jo polttava DVD-asema). Ja sitten on jo markkinoilla joku ihmemedia, joka säilyy taas paremmin ja johon mahtuu 100-1000 kertaa niin paljon tavaraa kuin DVD:lle.

Jossain nurkissa lojuu jokunen vanha saikkarilevy, mutta ei missään ole varmaan enää asemaa, joka niitä lukisi. SyQuestit olivat tosi herkkiä vikaantumaan. Onneksi niistä on päästy.

[HiTec]

Sähän unohdit tuosta välistä MO (Magneto-Optiset) levyt - tarjosivat n. CD:n kapasiteetin, olivat 2-puoleisia ja kirjoitus yhä magneettinen kuten kovalevyillä - kohdistus oli optinen ;) Ja nythän on tullut jo joku BlueLine tms. tekniikka, jolla jo melkein päästäänkin tuohon 10x DVD-kapasiteettiin 8O Eli kapasiteetti kasvaa => kuvien filekoko kasvaa => ... Loputon kujanjuoksu 8(

[trombi]

Joo, olipa tosiaan yhdessä duunipaikassa magneto-optiset levyt. Levyillä oli kuva-arkisto ja ilmoitusarkistot päivän mukaan. Muistelen, että sekin asema kränkkäili vähän.
Ongelmanahan näissä on se, että kun levyjä kertyy suuri määrä, on hidasta etsiä niiltä jotakin tiettyä juttua.

[HiTec]

Ongelmanahan näissä on se, että kun levyjä kertyy suuri määrä, on hidasta etsiä niiltä jotakin tiettyä juttua.

Eikös näihin ole jo olemassa jotain (CD?) jukeboxejakin? Koko kotelo, kymmenine levyineen näkyy koneelle yhtenä RO-kovalevynä => etsitty data löytyy melko nopeastikin - kunhan levyvaihdot vain sujuu vikkelästi ;) Tietty jos systeemiä hallittaisiin vieläpä jonkin fiksun utilityn läpi niin turhilta ees-taas levyvaihdoiltakin säästyttäisiin - tai kaapissa voisi olla useampikin CD-ROM (RW?) asema ... hmm ... Ja eikun nykertämään ;/

[zeke]

Tuskinpa liikaa tulee kuvatuksi, vaikka kuvien määrä on digin myötä kasvanut rajusti. Pidän sitä hyvänä asiana. Samoin sitä, että kamera on useimmiten nyt mukana.

Arkistointi taas ei ole minulla sen paremmalla tolalla kuin negojen, diojen ja paperikuvienkaan kanssa. Toistaiseksi suunnilleen onnistuneet otokset ovat kaikki tallessa joko kiintolevyllä tai rompuilla. Hyvää näissä digikuvissa on, että kuvaustiedot ovat automaattisesti mukana. Pitäisi vielä jaksaa aina tuoreeltaan kirjata luonnehdinta ainakin parhaista otoksista, nimetä kuvat.

Erilaisia järjestelmiä ja varmistuksia voi kehitellä, mutta aukotonta tallennusta tuskin kannattaa havitella. Paloi se Aleksandrian kirjastokin. Jos kuvia sitten häviää, muistikuvat jäävät.

Eipä huolta niistäkään. Aika hoitaa.

[Skynet]

Mielenkiintoinen aihe tämä digikuvien säilyvyys kaiken kaikkiaan.
Itse olen kuvannut fimille noin 30 vuotta ja digille vasta tovin.
Aikaisemmissa viesteissä ei kukaan ole vielä ehdottanut vaihto ehdoksi kuvien tallentamista paperikuviksi "vanhaan malliin".
Vai onkohan se a) liian vanhan aikaista b) ei tarpeeksi teknistä.Käsittääkseni cd-leylle arkistoinnista ei ole kovinkaan pitkää kokemusta missään. Valokuvia kyllä löytyy aivan valokuvan alkuajoilta saakka.

Voihan niitä toki paperillakin arkistoida, mutta sitten ne eivät enää ole digikuvia. Digitaalinen kuva säilyy muuttumattomana ikuisesti, samaa ei todellakaan voi sanoa paperikuvista. Digikuvia voi muokata helposti, ja niistä voi helposti tehdä uusia paperikuvia tarpeen mukaan. Mielestäni paperikuva on ihan hyvä formaatti valokuvien arkistointiin, mutta digikuvien arkistoinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Mielen kiintoinen ajatus on myös, että onko meillä muutamien vuosien päästä enään laitteita millä näitä nykypäivän tallenteita katsella. Sinne cd/dvd romppujen sekaan pitäisi myös arkistoida pc ehkä parikin siltä varalta, että joku niitä satojen gigojen kuvatiedostoja olisi kiinnostunut tutkimaan.

Ei ne laitteet yhdessä yössä mihinkään häviä (jos unohdetaan ne isot pamaukset, ihmisen aikaansaamat tai luonnon aiheuttamat). Eli kun aika ajoin (10-30 vuoden välein?) siirtää kuvansa uusiin formaatteihin, niiden lukeminen onnistuu aina.

[amh]

"Voihan niitä toki paperillakin arkistoida, mutta sitten ne eivät enää ole digikuvia. Digitaalinen kuva säilyy muuttumattomana ikuisesti, samaa ei todellakaan voi sanoa paperikuvista. Digikuvia voi muokata helposti, ja niistä voi helposti tehdä uusia paperikuvia tarpeen mukaan. Mielestäni paperikuva on ihan hyvä formaatti valokuvien arkistointiin, mutta digikuvien arkistoinnin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä."

Voihan digikuvakin olla valokuva ja päinvastoin. Aina se kuitenkin on kuva jota katsotaan.

En suinkaan tarkoittanut, että digikuvat välttämättä tuhotaan muilta tallentimilta niitä valokuviksi teetettäessä. Ei kait se digi kuva mihinkään katoa peperikuvaksi muututtuaan. Mihin perustuu tieto digikuvien säilymisestä ikuisesti? Paperikuvia (mustavalko) on vielä valokuvauksen alkuajoilta saakka säilynyt meidänkin ihailtaviksi. Nimen omaan paperikuvat voivat olla hyvä vaihtoehto juuri digikuvien arkistointiin. Ainakin tiedetään tällähetkellä, että ne säilyvät. En edes kuvittele, että kaikki digikuvat pitäisi kopioida paperikuviksi. Kuvitellaan vaikka yläkanttiin, että sadasta kuvasta voisi max. kymmenen olla sellaisia mitkä kannattaisi arkistoida ns. jälkipolville nähtäviksi.

"Ei ne laitteet yhdessä yössä mihinkään häviä (jos unohdetaan ne isot pamaukset, ihmisen aikaansaamat tai luonnon aiheuttamat). Eli kun aika ajoin (10-30 vuoden välein?) siirtää kuvansa uusiin formaatteihin, niiden lukeminen onnistuu aina."

Ei tietenkään, mutta sulla pitää olla 10-30 vuoden välein aina kahdet eri formaatin hallitsevat laitteet. Tietenkin pitää osata vielä arvioida millä hetkellä on järkevintä se laitteiden hankkiminen ja siirto suorittaa.
Olisi kiva lukea jostain mitä mieltä esim. valokuvamuseossa ollaan tästä digikuvien arkistoinnista.

Edelleenkin digikuvauksesta ja sen suomista mahdollisuuksita innostuneena :)

[Skynet]

Voihan digikuvakin olla valokuva ja päinvastoin. Aina se kuitenkin on kuva jota katsotaan.

No tässä on kyse lähinnä käsitteistä, itse tarkoitin digikuvalla nimenomaan digitaalisessa muodossa olevaa kuvaa. Tämä nyt on vähän tällaista hiusten halkomista.

Mutta pointtini oli se, että digitaalisessa muodossa olevalle kuvalle voi tehdä monia sellaisia juttuja joita tavalliselle valokuvalle ei voi, esim. muokata helposti, kopioida, lähettää sähköpostissa jne. Eli tässä mielessä digikuvien muuttaminen analogiseen muotoon arkistointia varten ei mielestäni säilytä kaikkia niitä etuja, joita alkuperäisellä digikuvalla on.

Mihin perustuu tieto digikuvien säilymisestä ikuisesti?

No digikuvahan on vain joukko bittejä tietyssä järjestyksessä. Tämä bittijono voidaan säilyttää missä fyysisessä muodossa tahansa, ja se voidaan muuntaa toiseen fyysiseen muotoon ilman, että varsinainen sisältö (eli se kuva) muuttuu miksikään. Sen bittijonon voi vaikka hakata kallioon ykkösinä ja nollina, jolloin tuhansien vuosien säilyvyys on jo taattu.

Paperikuvia (mustavalko) on vielä valokuvauksen alkuajoilta saakka säilynyt meidänkin ihailtaviksi.

Niin on, mutta toisaalta yksikään noista kuvista ei ole samanlainen kuin mitä se oli heti valmistamisen jälkeen. Paperi kellastuu, repeilee, likaantuu jne. Digitaalinen kuva on riippumaton fyysisestä esitysmuodosta, niin kauan kuin ykkösbitti voidaan erottaa nollabitistä kuvan sisältö pysyy muuttumattomana.

[E.T]

Niin on, mutta toisaalta yksikään noista kuvista ei ole samanlainen kuin mitä se oli heti valmistamisen jälkeen. Paperi kellastuu, repeilee, likaantuu jne. Digitaalinen kuva on riippumaton fyysisestä esitysmuodosta, niin kauan kuin ykkösbitti voidaan erottaa nollabitistä kuvan sisältö pysyy muuttumattomana.

Paras vertaus on varmaan ero VHS:n ja DVD:n välillä.

Samasta syystä analogisessa muodossa olevia tallenteita ei voida kopioida moneen kertaan uudestaan edellisestä kopiosta koska laatu huononee nopeasti.
(jokin kopion kopion kopio esim. VHS:stä niin johan alkaa näkyä häiriötä, kun digitaalisessa muodossa sitä voidaan kopioida aina vaan uudestaan laadun huononematta)

[amh]

Joo kyllähän tämä tietty hiustenhalkomista taittaa jo ollakin ja hieman tuosta alkuperäisestä aiheesta poikennut.
Mielenkiintoista silti.
Mitä tulee noihin kallioon hakattuihin binäärilukuihin niin niistä tuskin ihan heti nähdään mitä digikuva esittää edes miljoonanvuoden päästäkään. Toki se silloinkin varmaan osataan kuvaksi purkaa.
Toisin kuin analogiset kalliomaalaukset, jotka ovat kaikkien nähtävissä ja vieläpä ymmärrettävässä muodossa kuvina vielä kymmenientuhansien vuosien jälkeenkin.

Ymmärrän pointtisi, mutta kun käsitän valokuvan valokuvana formaatista huolimatta.
Tärkeintähän on miten näkyvä valo saadaan taltioitua kuvaksi huolimatta siitä mistä me sitä katsomme.
Tässä jo tullaankin siihen mikä on itse asiassa tärkeintä kuvauksessa niin digi kuin paperikuvienkin luomisessa. Nimittäin objektiivi se taitaa vielä olla yhteistä molemmissa formaateissa.

Nyt tais jo mennä pilkunkin viilaamisen puolelle ja pahasti :)
Eritoten lipsahti aiheesta.

[eesau]

Minä kun olen harrastanut + tehnyt työkseni valokuvausta noin 35 vuotta, olen sitä mieltä, että kaikilla meillä menee aikansa kun aikuistumme ja opimme.
Tietysti on hienoa kun nyt ei innokkaan aloittelevan valokuvaajan tarvitse maksaa kaikkia niitä oppirahoja filmeinä, kehitteinä ja valokuvapapereina minkä minä olen maksanut.
Toisaalta en vain ole sitä mieltä vaan tiedän todeksi, että ne tuhannet ja kymmenet tuhannet kuvat ovat aivan turhia.
Voin vakuuttaa, että ottamalla olalle 6 kg Manfrotton (se on jalusta) ja siihen kiinnitetyn Hasselin (se on Kamera) ja lähtee kuvaamaan mitä tahansa, saa yhden paremman kuvan sille yhdelle 120-rullalle kuin huiskimalla täyteen 512 Mt muistikortin. Tai sama se, 1 gigan microdriven. Enkä nyt puhu teknisestä paremmuudesta. Se nyt vaan on niin, että niitä hyviä sattumiakin osuu vain niille jotka käyttävät aikaa ja aivoja. Ja kun on tarpeeksi hikeä valunut ja vaivaa nähnyt niin aika tarkoin sen kuvan muuten ottaa.

[eesau]

Niin pieni lisäys. On minulla digikamera ja se on hieno kampe. Hallitsen jotakuinkin Photoshopin, muutamien tuhansien tuntien kokemuksella, ja profiilit ja muut. En minä sitä meinaa. Nyt pitäisi vaan muistaa mitä varten se on keksitty.
VALOKUVIEN OTTAMISTA VARTEN.
Tässä voisi sanoa kuin se yxikin rouva: äijällä on tuhansia kuvia tietokoneella, kuulemma. Näkin nyt yhenkään!

[trombi]

Hyvä eesau! Asiaa.

[D100]

Kuvitellaan vaikka yläkanttiin, että sadasta kuvasta voisi max. kymmenen olla sellaisia mitkä kannattaisi arkistoida ns. jälkipolville nähtäviksi.

Hmm.. Mistä tiedät arkistoida juuri ne kuvat mitä jälkipolvet tulevat arvostamaan.. Entäpä jos se "arvostettu" kuva onkin se josta SINÄ juuri nyt et pidä?