Oikealle valottaminen

[Rockford]

Omassa kuvailussa, kuten vaikka eilen, tulee yleensä vastaan tilanne että oikealle voi valottaa vain nostamalla isoa koska aukko on auki ja aikaa ei ole varaa pidentää kun kohteet liikkuu. Siten koko homma on oikeastaan siinä että ruuvaanko 2500, 3200 vai jopa 4000 ISO.

En ole koskaan jaksanut tarkemmin tutkia onko hirveästi näillä lukemilla liikkuttaessa miten paljon merkitystä lopputulokseen nostanko ISO:a kamerassa vai valotusta LR:ssä sen 0,5EV tms. Kaipa tätäkin oli joku joskus tutkinut.

[kohan]

Valotan A7RII kameralla seuraavin asetuksin.
UniWb
Picture Profile PP2 (Saturation -32)
Zebra 100+

Näillä asetuksilla valotuksen säädän ensimmäisiin zebrojen vilkkumiseen.
UniWb käyttö muuttaa näytön kellertäväksi mutta PP2 ja -32 saturaatio tekee näytön lähes mustavalkoiseksi. Etsimestä ja takanäytöstä saa tulevasta kuvasta ja tarkennuksesta hyvän käsityksen.

Jos valotuksen ETTR arvioisi AWB:llä niin ainakin A7RII kanssa joutuisi ylivalottamaan ainakin 2 aukkoa siitä kun ensimmäiset zebrat ilmestyy. Kuva etsimessä olisi jo sellainen että rajauksen ja tarkennukseenkin arvioiminen olisi hankalaa.

[odzmo]

- - -
En ole koskaan jaksanut tarkemmin tutkia onko hirveästi näillä lukemilla liikkuttaessa miten paljon merkitystä lopputulokseen nostanko ISO:a kamerassa vai valotusta LR:ssä sen 0,5EV tms. Kaipa tätäkin oli joku joskus tutkinut.

http://pallopanoraama.blogspot.fi/2015/ ... -ovat.html

" Kameran [esimerkkinä D800] suurin ISO-arvo on oikeasti 1600, siitä suuremmilla ISO-arvoilla kuvattut kuvat olivat aina alivalottuneita asetetun herkkyyden ja 1600 ISO:n erotuksen verran. Kaikki ISO-arvot tämän jälkeen on tehty digitaalisesti eli kertomalla jokaisen pikselin numeroarvo kahdella (ISO 3200), neljällä (ISO 6400), ja niin edes päin. Tämä tarkoittaa vain sitä että kennon signaalin analoginen vahvistus ei tuottaisi mitään etua digitaaliseen vahvistukseen. Useimmissa kameroissa tämä raja on luokkaa 1000-3200.

Edellä mainitusta seuraa se että kuvaus tuota suuremmilla ISO-arvoilla ei tee muuta kuin kaventaa tiedostojen dynamiikkaa huippuvalojen suhteen. Kun luen netistä ETTR-valotuksista neli- tai jopa viisinumeroisilla herkkyyksillä, niin tekee mieli käydä vetämässä huonojen neuvojen jakajaa lättyyn. "

[tehodia]

Omassa kuvailussa, kuten vaikka eilen, tulee yleensä vastaan tilanne että oikealle voi valottaa vain nostamalla isoa koska aukko on auki ja aikaa ei ole varaa pidentää kun kohteet liikkuu. Siten koko homma on oikeastaan siinä että ruuvaanko 2500, 3200 vai jopa 4000 ISO.

En ole koskaan jaksanut tarkemmin tutkia onko hirveästi näillä lukemilla liikkuttaessa miten paljon merkitystä lopputulokseen nostanko ISO:a kamerassa vai valotusta LR:ssä sen 0,5EV tms. Kaipa tätäkin oli joku joskus tutkinut.

Minun näkemys on, että kuvaustilanteessa tehdään paras kuva käytettävissä olevin keinoin. Ja vasta, jos se ei riitä, niin parantelee kuvaa sitten jälkikäteen. Se tarkoittaa esimerkkitapauksessasi, että olet tehnyt juuri oikein: parempi käyttää suurempaa herkkyyttä (ja valottaa oikealle) kuin ottaa tärähtänyt kuva (tai valottaa vasemmalle). Eri asia on sitten se, että voisiko käyttää esim salamaa lisävalona tai voisiko kuvata valoisampaan aikaan, jne.

[olli R]

Kaikki ISO-arvot tämän jälkeen on tehty digitaalisesti eli kertomalla jokaisen pikselin numeroarvo kahdella (ISO 3200), neljällä (ISO 6400), ja niin edes päin.
...
Kun luen netistä ETTR-valotuksista neli- tai jopa viisinumeroisilla herkkyyksillä, niin tekee mieli käydä vetämässä huonojen neuvojen jakajaa lättyyn. "

Tässä on kaksi asiaa ristissä.

Ensinnäkin on käsitteet "ISOless" ja "ISO invariance". Näillä voi hakea lisää tietoa.

Tässä teoria menee suunnilleen näin:

Digikamerassa muodostuu kohinaa kennossa ennen digitaaliseksi tiedoksi muuttamista. Toinen merkittävä kohinalähde on ISO-herkkyyden säätävä vahvistin A/D-muuntimen yhteydessä. Vahvistimen kohina on suunnilleen samansuuruista riippumatta signaalista ja vahvistuksesta.

Kameran perusherkkyydellä kennosta tulee melko vähän kohinaa ja vahvistimen kohina on sitä merkittävämpi lähde lopullisessa kuvadatassa. Kun signaalia vahvistetaan nousee kennon kohina samassa suhteessa ja pikku hiljaa ISO-herkkyysasetuksen noustessa nousee kennon kohina merkittävämmäksi kuin vahvistimen oma kohina.

Jos perusherkkyydellä tehdään digitaalista vahvistusta, nousee samalla myös tuo mukana oleva vahvistimen kohna. Niinpä kannattaakin antaa vahvistimen tehdä vahvistus analogisesti siihen asti, kunnes herkkyyttä nostettaessa vahvistimen oma kohina jää merkityksettömäksi vahvistetun kennon kohinan seassa. Tämän jälkeen on sama, vaikka signaali vahvistettaisiin digitaalisesti. Tällaisia kamerakohtaisia rajoja on pyritty etsimään ja ilmeisesti myös kameravalmistajat ovat tällaisia rajoja asettaneet kameroiden kuvankäsittelyyn.

Puhutaan myös "ISOless"-kameroista, joissa vahvistimien rakenne on huhutusti sellainen, että niiden oma kohina ei ole merkitsevää edes perusherkkyydellä. Tällöin signaalin voisi vahvistaa suoraan digitaalisesti ja jättää vahvistimen pois ketjusta tuottamasta kohinaa.

Tässä kohtaa itse kyllä ajattelen, että A/D-muuntimet eivät vielä laske yksittäisiä fotoneita, ja niiden tuottama vahvistus tuottaa kuitenkin vähemmän portaittaista tonaalisuutta kuin suora digitaalinen vahvistus.
Lisäksi digitaalinen vahvistus aiheuttaa omanlaisensa "kohinan", joka seuraa juuri siitä, että analogiset arvot eroavat digitaalisesta arvosta "pyöristyksen" verran.

ETTR taas on tapa valottaa. Sen tavoitteena on kerätä olosuhteisiin nähden mahdollisimman paljon valoa kennolle. Näin pyritään saamaan valossa itsessään oleva signaalikohina pieneksi, koska signaali/kohina suhde paranee mitä enemmän todellista signaalia on käytettävissä. ETTR:n periaatteiden käyttäminen ei huononna kuvaa millään herkkyydellä, jos sitä käytetään oikein ja järkevästi.

Olennaista on kohta "olosuhteisiin nähden". Kamera kerää valoa enemmän kun himmenninaukkoa suurennetaan ja valotusaikaa pidennetään. ISO-herkkyys ei muuta valonkeräyskykyä. Jos olosuhteet ovat sellaiset, että aukko on jo täysillä ja valotusaika on pisin siihen nähden, minkälaista liike-epäterävyyttä siedetään, kerää kamera aina saman verran fotoneita. ISO-herkkyys ei muuta tilannetta, vain kamerassa syntyvää kuvaa.

Se tietenkin on väärin, jos olosuhteisiin mahdollista valonkeräyskykyä huononnetaan sen takia, koska voidaan käyttää korkeampaa herkkyyttä. Eli siis käytetään tarpeellista lyhyempää valotusaikaa turhaan. Tämä pitää ymmärtää ETTR:n kanssa. Esimerkiksi Auto-ISO -asetus ei välttämättä ole aina järkevin ratkaisu.


Vielä kommentoisin sitä, että tähtikuvaajat repivät kameroista irti kaiken mahdollisen pyrkiessään saamaan tähtien heikon valon kiinni. Tavoitteet ja keinot tuossa ovat varsin erilaisia kuin normaaleilla valokuvaajilla.

[Rockford]

http://pallopanoraama.blogspot.fi/2015/ ... -ovat.html

" Kameran [esimerkkinä D800] suurin ISO-arvo on oikeasti 1600, siitä suuremmilla ISO-arvoilla kuvattut kuvat olivat aina alivalottuneita asetetun herkkyyden ja 1600 ISO:n erotuksen verran. Kaikki ISO-arvot tämän jälkeen on tehty digitaalisesti eli kertomalla jokaisen pikselin numeroarvo kahdella (ISO 3200), neljällä (ISO 6400), ja niin edes päin. Tämä tarkoittaa vain sitä että kennon signaalin analoginen vahvistus ei tuottaisi mitään etua digitaaliseen vahvistukseen. Useimmissa kameroissa tämä raja on luokkaa 1000-3200.

Tämäntyyppistä asiaa juuri muistelin.

Eri asia on sitten se, että voisiko käyttää esim salamaa lisävalona tai voisiko kuvata valoisampaan aikaan, jne.

Nämä ei ole mahdollisia kun tanssiesityksiä kuvaan.

Ensinnäkin on käsitteet "ISOless" ja "ISO invariance". Näillä voi hakea lisää tietoa.

Kiitos Olli, tätä pitääkin pohtia ajan kanssa, vaikka useimmiten ongelmat on kuvissa kyllä ihan muualla kuin näissä asioissa.