Mikä Canonin kenno vahvoihin värifiilistelyihin

[c@tkye]

Hankin hiljan 50D'n ja uuden 1,8/50mm STM'n. Ensikokemus Canonin väreistä varsin mieluisa.
Ei puhuta nyt tummanpään kaivamisesta. Tai suurista isoista.
En voi kehua ligtroom taidoillani, suorastaan pakkopullaa tuo bittiviidakko.

Olen huomannut saman valmistajan kennoissa suuriakin eroja värintoiston suhteen.
Liiat pikselit ilmeisesti prosessoi luonnolliset värit joksikin muuksi?
Jotkun 7 vuotta vanhat rungot antavat hienot värit matalilla isoilla.

Nikonin neutraaleihin, joskus sinehtäviin, väreihin välillä kyllästyneenä,
katson että mulla on varaa yhteen Canonin runkoon
ja johonkin spesiaaliin väri/bokeh linssiin, jotain 40-100mm.

Siis mitä laitetaan kehiin? Budjetti perustuu hyvään käytettyyn, täyskennoa ajattelin.
Mutta ennenkaikkea melko valmiita vahvoja värejä.

[kohan]

En voi kehua ligtroom taidoillani, suorastaan pakkopullaa tuo bittiviidakko.

Eiköhän tässä ollut tämän viestin kekeisin asia.

[Jovala]

Hankin hiljan 50D'n ja uuden 1,8/50mm STM'n. Ensikokemus Canonin väreistä varsin mieluisa.
Ei puhuta nyt tummanpään kaivamisesta. Tai suurista isoista.
En voi kehua ligtroom taidoillani, suorastaan pakkopullaa tuo bittiviidakko.

Kannattais aloittaa homma tutustumalla digikuvankäsittelyyn. Siis siihen perustavaa laatua olevaan, ei pitkälle menevään kuvamanipulaatioon.

Mun on vaikea ymmärtää miksi ihmiset jättää oleellisen osan digivalokuvausta vaille huomiota.

Mulla on tuttu, joka on ammattilainen, ja aina vetoaa pitkään vuosikymmenien kokemukseensa. Eikä suostu käsittelemään digikuviaan, vaan väsää valoja ja muuta rekvisiittaa saadakseen haluamansa värit. Kamera on kuitenkin viimeisen päälle ammattitason digivehje. Aivan järkyttävää jääräpäisyyttä.
Kun kerron kameran tallettavan 14-bitin verran kustakin väristä kuvapisteeseen, ja se pitää esittää printissä ja nettikuvissa 8:lla bitillä, ja ihmettelen kuka tekee päätöksen mitkä bitit sitten esitetään, niin väittää kyllä osaavansa. Osaavansa mitä. Huoh.

Olen huomannut saman valmistajan kennoissa suuriakin eroja värintoiston suhteen.

Itse kennoissa tuskin on suuriakaan eroja väritoistossa vaan kennon edessä olevassa bayer-maskissa ja suodattimissa.

[Kryptos]

Jep.

Digikuvaukseen kuuluu digikäsittely, aivan kuin filmikuvaukseen kuuluu pimiökäsittely. Ellei teetä kuviaan muualla. Kannattaisi ottaa, kuten sanonta kuuluu, se lusikka vaan kauniiseen käteen ja opetella se kuvankäsittely. Kuinka paljon käsittelyä kuvilleen haluaa on sitten ilmaisullinen preferenssi. Kuvia on kuitenkin aina käsitelty. Välineet vain muuttuvat.

[olli R]

Hankin hiljan 50D'n ja uuden 1,8/50mm STM'n.
Mutta ennenkaikkea melko valmiita vahvoja värejä.

Itse taas arvioisin, että 7 vuoden takaisissa kameroissa oli väännetty saturaatioruuvia voimakkaammalle, koska silloin kameroista haluttiin saada "Värikuvia".

Nykyään järkkäri on työkalu, josta saa paremman lopputuloksen jatkokäsittelyä ajatellen, kun kamera ei yritä vääntää kuvista liian värikkäitä tai teräviä.

Eli ehdottaisin, että menet sen 50D:n toiseeen kuvausvalikkoon ja valitset kohdan "Picture style". Kokeile siellä niitä valmiita vaihtoehtoja ja sitten vielä ruuvaa siellä käyttäjän määriteltävissä olevien tyylien säätöliukuja. Sieltä voi löytää itseä miellyttävän jäljen.

Samanlainen valikko ja hiukan kehittyneempikin on kaikissa uudemmissakin järkkäreissä.

[janne.]

Vanhoissa kameroissa (poikkeuksia on) tuntuu olevan tiukemmat värifiltterit kennon edessä ja sitä myöten "puhtaammat" värit. Värifiltterien toimintaa rajoittaa vanhemman tekniikan enemmän kohisevat pikselit. Mitä laveampi kaistanpäästö suotimissa, sitä puhtaammat värit ja toisin päin. Leveämpi kaista johtaa mustavalkoiseen kuvaan lopulta (kun ei ole enää suodatusta lainkaan).

Jossain näin listan Dxo:n keräämästä värimetamerismidatasta ja siellä ihan pohjalla (järkkäreistä) oli Canon 6D. Kyseistä kameraahan pidetään hyvin herkkänä. Sitä voisi osaltaan selittää nuo 6D:n hyvin laajakaistaiset värisuotimet, vähemmän valoa absorptoituu suotimiin ja enemmän pääsee kennolle asti. Tämä nykyinen ISO-kilpailu pohjalle on siis pilannut kennojen värisuotimet, ennen kaikki oli paremmin.

Jostain syystä moni kuitenkin antaa kiitoksen kennotekniikalle. Värisuotimethan ne värit päättää, ei se miten pikselit luetaan - pikseli vai rivi kerrallaan.

[Rockford]

Jossain näin listan Dxo:n keräämästä värimetamerismidatasta ja siellä ihan pohjalla (järkkäreistä) oli Canon 6D.

Jos löytyy linkkiä tuollaiseen listaan niin olis jännä vilkaista.

[c@tkye]

kiitos Janne,vaikka...
(lainaus ...Jossain näin listan Dxo:n keräämästä värimetamerismidatasta ja siellä ihan pohjalla (järkkäreistä) oli Canon 6D. Kyseistä kameraahan pidetään hyvin herkkänä. Sitä voisi osaltaan selittää nuo 6D:n hyvin laajakaistaiset värisuotimet, vähemmän valoa absorptoituu suotimiin ja enemmän pääsee kennolle asti.)
... täsmällinen ilmaisu tuottaakin abstrahointivaikeuksia itselleni.

Tulkitsen siis 6D mallin ' kennopäällysteiden' sallivan leveän värikaistainformaation päätymisen hyväkuntoisena kennolle, vain pienellä vahvistuksella.

Toki pitäisi säädellä 50D suodatinasetuksia, koska tuon väridynamiikka on käytännössä vain 8 aukkoa. Onneksi on raw-tiedostot. ja uudempia suosittelemianne filtteri sovelluksia.

Joku muukin tuntuu haluavan eroon pikkupikseleistä ja seurannaisista, kilonpainoisista, normaaliopiskaoista.

[habannaama]

Eli ehdottaisin, että menet sen 50D:n toiseeen kuvausvalikkoon ja valitset kohdan "Picture style". Kokeile siellä niitä valmiita vaihtoehtoja ja sitten vielä ruuvaa siellä käyttäjän määriteltävissä olevien tyylien säätöliukuja. Sieltä voi löytää itseä miellyttävän jäljen.

Samanlainen valikko ja hiukan kehittyneempikin on kaikissa uudemmissakin järkkäreissä.

[habannaama]

6D:n omistajana, joka kuvannut tuolla vuoden, sitä ennen omistaen 5D Mark II:n, 5D Mark I:n, 50D:n, 40D:n ja 450D:n, unohda rungon vaihto, jos pääpreferenssisi on sävyjen optimointi rungon vaihdolla.

Mikään noista rungoista ei ole antanut valmista ideologista sävymaailmaa, sillä sellaista ei ole kuin kuvaajan "korvien välissä".

Kehottaisin
a) opettelemaan Lightroomin käytön
Tai
b) menemään sinne kameravalikoihin, niinkuin jo aiemmin kehoitettiin

Itse suosittelisin Lightroomin opettelua, sillä se laajentaa mahdollisuuksia muuhunkin...

P.s. Sekoitetaan pakkaa nyt sen verran, että myös eri obtiikoilla on tietyllä tapaa taipumus (karrikoitu ilmaisu) tuoda oma sävymaailmansa kuvaan...

P.s. P.s. Noista edellämainituista rungoista 6D jaksaa edelleen tuottaa hymyn huulille kuvia Lightroomilla aukaistessani, sen sävydynamiikka kun on esim. viisdeemarkkukakkoseen nähden selkeästi omalla levellillään. Eli osta 6D, jos "valmista" rungon vaihdolla haluat, vaikkei "valmista" olekaan...

[Rockford]

Mitä laveampi kaistanpäästö suotimissa, sitä puhtaammat värit ja toisin päin. Leveämpi kaista johtaa mustavalkoiseen kuvaan lopulta (kun ei ole enää suodatusta lainkaan).

Eikös tän pitäis olla niin päin että mitä kapeampi kaistanpäästö suotimissa, sitä puhtaammat värit?

[janne.]

Mitä laveampi kaistanpäästö suotimissa, sitä puhtaammat värit ja toisin päin. Leveämpi kaista johtaa mustavalkoiseen kuvaan lopulta (kun ei ole enää suodatusta lainkaan).

Eikös tän pitäis olla niin päin että mitä kapeampi kaistanpäästö suotimissa, sitä puhtaammat värit?

just niin päin, kävi aivopieru

[Jovala]

Eikös tän pitäis olla niin päin että mitä kapeampi kaistanpäästö suotimissa, sitä puhtaammat värit?

Josain mielessä puhtaammat, mutta tällä menetelmällä päästään myös siihen, ettei kaikki värit piirry ollenkaan kun kaistat kapenee.

Eikö kullakin värillä pitäis olla kaista kuin ihmisen silmässä on herkkyydet eri aallonpituuksille.

[c@tkye]

Ehkä Olympus on ajassa kiinni kun tarjoaa erilaisia värimaailmoja jpg-muodossa 'taide' suotimien nimellä.
Sanotaan japanilaisilla olevan omat värinsä, samoin saksalaisilla, taiteilijat menivät espanjan valoon. Pidän useista afrikkalaisista kankaista ja heidän värimaailmoistaan. Maanosa jakautuu ainakin 6'een erilaisen biotyyppiin tai isompaan tyylisuuntaan. Visio uudesta vaatii stailatun sävymaailmansa.

Kysymys on kärjistäen, että suomalaisittain sony tarjoaa vaikeaa punaista, vanhemmat Nikonit tarjoavat liikaa sini-vihreää murretuissa väreissä, mielikuvani Canonista menee hyvään punaiseen ja keltaiseen. Leican väreistä olen aina pitänyt, mutta ovat liian kalliita. Kaikilla muunnelmilla on suosikki ostajakuntansa. Tätä kirjoittessa kaikki on jo suunnittelulaudoilla toisin. Globaalisuus ei kuitenkaan taivu paikallisiin tai alakulttuurisiin toiveisiin.

Myönnän, kyseessä on kuitenkin vain master-kuvatiedostosta, alku säädöille ja tulostuksen pulmille. Kameroita on vain kuin jugurttipurkkeja, sopien yhden suolistoentsyymeille, toisen taas ei. Onhan se hienoa, että jokainen löytää oman mausteisen, sisäisen, taiteilijuutensa.

Kyse oli vain harmittomasta uteliaisuudesta, miten kukin on välineensä valinnut väriensuhteen yhteensopiviksi. Vastaus edellyttäisi oikeastaan mallikuvia. Mutta olisiko aika kypsä Olympuksen uudelle ajattelutavalle, ettei kaikkea tarvi käyttää aina kuvankäsittelyn kautta?
Jospa siis muutosta odotellessa noukkisi kahdesta eri systeemistä mieluisat rusinat.

[hyvatti]

En ole itse käyttänyt tai tehnyt, mutta lataa Canonin Picture Style Editor, ja tee siinä jollekin kuvallesi haluamasi säädöt, niin saat omanlaisesi värinkäsittelyn sisältävän Picture Stylen ladattua suoraan kameraan.

[DorianBlue]

Kyllä mulla on joku antiikkinen digikamera, jossa on ainakin seepia jo tarjolla ja pari muuta värimaailmaakin muistaakseni. Lienee valtavasti aikaansa edellä. Mikäköhän kenno siinä on? Voin tarkistaa, kun mulla on kaikki ostetut kamerat vielä tallella.

[olli R]

Kyse oli vain harmittomasta uteliaisuudesta, miten kukin on välineensä valinnut väriensuhteen yhteensopiviksi.

Pahasti pelkään, että olet juuttunut filmiin, tietyn valmistajan värituubeihin tai printtipaperin tiettyyn keltaisuuteen.

Itselleni oli huomattavan vapauttavaa todeta, että voin tehdä kuvan värimaailman sellaiseksi kuin itse sen muistin, koin tai halusin. En todellakaan halua dokumentoida vaan tehdä kuvia. Ja en halua rajoittua kameran näkemykseen vaan räjäyttää omaani. Kuvankäsittely ei ole pakollisuus vaan mahdollisuus.

Joten pyrin siihen, että kamera on vain yksi työkalu kuvan tuottamisen ketjussa. En halua mausteisuutta kameraani, siveltimiini enkä taikinakulhoihiini.

Mallikuvia - nämä otettu samalla kameralla, samassa paikassa samalla mallilla noin puolen tunnin väliajalla:

[c@tkye]

Kiitos hienoista mallikuvista. Menneisyys on hyvä jotenkin sovittaa osaksi tätä hetkeä.
Jonkinlainen kliinisen (väri)puhtauden harha elää tässä LCD-näyttöjen tulkinnoissa.
Kyllähän hieno matta vedospaperi virvoittaa tunteet.

Mustavalkoiseen oma kuvastonikin on menossa, tai palaamassa. Kuitenkin aamu-, ilta-
ja yövalo ovat kohtuu hedelmäisesti erimieltä asioista.