nyt.fi:n filmikuvausjuttu 11.1.2016

[Rockford]

http://nyt.fi/a1452480425238

Silti hän jatkaa filmille kuvaamista, koska se on niin paljon kiehtovampaa kuin digikuvaus. Yhtä kuvaa pääsee työstämään kuin taiteilija.

Fiilis on vähän eri kuin jos menet kotiin, avaat kuvankäsittelyohjelman ja säädät vähän kontrastia.

”Sama työ vie pimiössä tunninkin. Sitä viettää aikaa sen yhden kuvan kanssa ja miettii, miten tää kannattaisi tehdä, mitenköhän mä saisin aikaan sen oikean efektin.”

Kuvaan kai digillä jotenkin väärin kun voin työstää yhtä kuvaa monena iltana pitkiä aikoja ennen kuin tulee valmista.

Hän kuuntelee musiikkia vinyyleiltä, koska ”äänen dynamiikka on parempi kuin CD:llä”.

Niinpä niin. :-)

[mremonen]

Kukapa sen kissan hännän nostaisi, jollei kissa itse. Toisaalta toitotetaan, ettei sillä välineellä ole väliä ja toisaalta sitten sitä, että analoginen teknologia on se juttu.

Tosin ei voi kieltää, etteikö esimerkiksi Nick Brandtin keskarifilmille kuvaamissa Afrikka-kuvissa olisi sitä jotain.

Mutta joo, jotenkin vierastan tuota steam-punk -hifistelyä. Että parempi olisi, jos sähköä ei olisi keksitty ollenkaan. Mutta kuka haluaa harrastaa mitäkin.

Itse kokeilin tuota filmikuvauksen nostalgisointia, mutta se ei vaan ollut mun juttu. Kuten joskus blogissanikin kirjoittelin, niin kaipuu filmikuvaukseen taisi olla vain kaipuuta niihin teini-iän huolettomiin (huolettomilta nyt tuntuviin) aikoihin.

[Rockford]

Ei tosiaan minua haittaa filmikuvauksen uusi nousu tai muukaan välinevetoinen hifistely, ihmettelen vain noita perusteita mitä on asialle keksitty. Eihän digi tarkoita että kaikki sillä tehty olisi nopeaa ja välitöntä instamaailmaa. Koska suurin osa omista kuvistani on roskaa niin niistä harvoista joista tykkään voin säätää pitkäänkin ja palata vanhoihin kuviin vielä vuosienkin päästä kokeilemaan josko nyt osaisi säätää jonkun jutun paremmin.

Tosin ei voi kieltää, etteikö esimerkiksi Nick Brandtin keskarifilmille kuvaamissa Afrikka-kuvissa olisi sitä jotain.

Kyllä, noi oli huikeita isoina vedoksina, mutta en mä niitä katellessa miettinyt että "onpas hienoja filmille otettuja kuvia" vaan että "onpas hienoja valokuvia".

[janne.]

Eikös Brandtin kuvat olleet ison koon laakafilmille otettuja, eivät keskareilla?

[mremonen]

Eikös Brandtin kuvat olleet ison koon laakafilmille otettuja, eivät keskareilla?

pentaksimiehiä... Pentax 67II ja laseina muistaakseni 85 ja olisko ollut 50-millinen. Joka asettaa esimerkiksi leijonakuvat ihan omaan perspektiiviin...

[OskuK]

Kyllä, noi oli huikeita isoina vedoksina, mutta en mä niitä katellessa miettinyt että "onpas hienoja filmille otettuja kuvia" vaan että "onpas hienoja valokuvia".

Niinpä. En minäkään ajattele samaa digikuvia katsoessa, jollei nyt naurata perinteiset digiauringot.

[tjn]

http://nyt.fi/a1452480425238
Parikymppinen kaveri ja sanoo, että ennen oli kaikki paremmin. Niinku kaks vuotta sitte vai? Ei ne olleet paremmin, päin vastoin. Nyt on asiat ainakin kuvauksen ja kuvituksen osalta huomattavasti edenneet ja onneksi ei tarvitse läträillä niitten kemikaalien ja pimiöongelmien kanssa enää ikinä. Ovatko filmille kuvaavat vain ja ainoastaan taiteilijoita?, no soppiihan tuota eppäillä. Nuoruuden, lapsuuden, menneen ja menetettyjen mahdollisuuksien kaipuu se kuitenkin päällimmäisenä hiertää kun haaveillaan sinne aikojen taakse. Valokuvaus ei koskaan aiemmin ole ollut niin monien mahdollisuuksien ja variaatioiden kyllästämä kuin tänä päivänä. Nyt voi digitaalisuudella tehdä kuka tahansa sellaista taidetta, jota ei filmiaikana kerta kaikkiaan ollut mahdollisuutta tuottaa, edes rahalla. Julkisuuden kaipuu ja erilaisuuden ihannointi on usein päällimmäinen syy tämän tyyppiseen nostalgiahakuisuuteen. No, saahan sitä harrastaa mitä haluaa, ei ne vanhat jutut yleensä kauaa kiinnosta, kun jo ollaan seuraavan trendin kimpussa.

[mremonen]

Jos vaan sais c-kasetin takaisin, niin siinä sitä olisi dynamiikkaa ja nostalgiaa. Kahdenkymmenen asteen pakkasessa seisseen kasetin kun löi yhtä kylmään autosoittimeen ja tulille, niin ei erottanut onko äänessä Freddy Mercury vai Mikis Theodorakis.

[nsamppa]

... niin ei erottanut onko äänessä Freddy Mercury vai Mikis Theodorakis.

XD Heti kärkeen päivän paras.

[onninpoika]

Jos vaan sais c-kasetin takaisin, niin siinä sitä olisi dynamiikkaa ja nostalgiaa. Kahdenkymmenen asteen pakkasessa seisseen kasetin kun löi yhtä kylmään autosoittimeen ja tulille, niin ei erottanut onko äänessä Freddy Mercury vai Mikis Theodorakis.

Tämä oli todella hyvä!!!!!

[OskuK]

Julkisuuden kaipuu ja erilaisuuden ihannointi on usein päällimmäinen syy tämän tyyppiseen nostalgiahakuisuuteen. No, saahan sitä harrastaa mitä haluaa, ei ne vanhat jutut yleensä kauaa kiinnosta, kun jo ollaan seuraavan trendin kimpussa.

Toisaalta: Julkisuuden kaipuu ja erilaisuuden ihannointi on usein päällimmäinen syy tämän tyyppiseen uutuushakuisuuteen. No, saahan sitä harrastaa mitä haluaa, ei ne uudet jutut yleensä kauaa kiinnosta, kun jo ollaan seuraavan trendin kimpussa.

[Maffer]

Tää on vähän sama kuin analoginen syntetisaattori vs. digimallinnettu VA-syna. Tosin sillä erotuksella että analogifiltterin kyllä kuulee vaikka lofi-autostereolla. Vanhemmat analogitt menevät myös pitkällä rundilla vähän epävireeseen, jotain semmosta pitäis saada digivehkeisiinkin. Ai niin, Sonylla sekin jo onnistuu - pitkiä putkeen ja artifaktit esiin.

Filmillä sulle jää aina käteen joku konkreettinen fyysinen kuva-aihio. Digillä nollia ja ykkösiä ja sekös *sensuroitu*. Aina saa murehtia onko se ruutu tallessa vuosien päästä.