Jovala kirjoitti:Copyrightin antaminen (tai antamatta jättäminen) ei muuta tekijänoikeussuojaa yhtään mihinkään. Se on vain amerikkalaista hapatusta.
Otitko nyt kiinni sanasta "copyright" ja sen symbolista vai tarkoitatko että:
Digilupa ei koske niitä aineistoja, joihin oppilaitoksella tai opettajalla, tutkijalla tai muulla käyttäjällä on muuhun sopimukseen tai lisenssiin perustuva oikeus käyttää teosta. Näitä aineistoja saa käyttää lisenssi- tai muiden käyttöehtojen mukaisesti.
1) Onko siis niin, että Suomen laki ei pidä sopimuksena tai lisenssinä englanninkielistä lauseketta:
Creative Commons CC0 1.0 Universal
Tälle on olemassa suomennoskin (kts. alla).
Onko siis kyse lain hengestä, johon perustuen se on eduskunnassa säädetty, vai edunvalvonta-lobbareiden tulkinnasta. Tai kenties jo jossain oikeusasteessa tehdystä ratkaisusta.
2) Vai onko Kopiostolla joka tapauksessa oikeus vaatia Digilupaa kuvien kuin kuvien käytöstä. Paitsi jos "tutkijalla tai muulla käyttäjällä on muuhun sopimukseen tai lisenssiin perustuva oikeus käyttää teosta." Nyt tosin jää epäselväksi mikä tai minkälainen tuon sopimuksen tai lisenssin pitäisi olla.
PS2. Aihe kiinnostaa mua vain akateemisena kuriositeettina. En halua vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset kuviaan julkaisevat. Vai julkaisevatko ollenkaan.
Teoria minuakin kiinnostaa, ei käytäntö. Ja sama juttu, minä julkaisen tai olen julkaisematta kuviani niin kuin haluan, enkä ota kantaa muiden julkaisemisiin.
Suomen lain kannalta tekijänoikeus ja oikeus käyttää kuvaa ovat jonkin verran eri asia. Tekijänoikeus ei laimene, se ei kulu eikä sitä voi pestä pois. Teos on tekijän teos, tehtiin sille mitä tahansa. Kaiken muun siitä voi myydä, mutta tekijä on tekijä. Kaikki julkaisuoikeudet, kaikki ansaintamahdollisuuden ja vastaavat voi lahjoitaa, myydä tai vaihtaa, rajallisina tai ilman. Silti se tekijänoikeus säilyy (vaikka sillä ei sitten enää ole mitään käyttöä, jos itse ei voi kuvaa käyttää. Tilannehan voi syntyä siten, että myy yksinoikeuden muille.)
CC-sopimukset tai lisenssit ovat vain tapoja siirtää niitä käyttöoikeuksia, julkaisuoikeuksia tai vastaavia. Sitä tekijäoikeutta ei voi siirtää.
(Jos brutaali ja pervo vertauskuva sallitaan, niin kyse on vastaava asia kuin biologinen isyys. Biologista isyyttä ei saa pois millään, oli lapsi missä tahansa tai esimerkiksi adoptoitu minne päin maailmaan tahansa. Isä on isä, vaikka isä, lapsi ja adoptiovanhemmat sanoisivat mitä tai tekisivät millaisia sopimuksia tahansa.)
Kopiosto ei tavallaan vaadi mitään. Jos koulu ei osta digilupaa, se saa käyttää esim CC-lisensoituja kuvia, mutta ei muita. Kopiosto myy digilupia, joilla se "antaa luvan" käyttää kenen tahansa mitä tahansa kuvaa opetukseen (pl, jos kuvaaja sen erikseen kieltää). Kopiosto siis myy lupia käyttöön, johon sillä ei ole oikeutta lain perusteella.
Se ongelmallinen lain kohta on tässä:
"Hyvitys maksetaan opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain hyväksymän hyvitysvarojen käyttösuunnitelman mukaisesti suorana hyvityksenä teosten tekijöille ja välillisenä hyvityksenä tekijöille heidän yhteisiin tarkoituksiinsa.
Hyvitys maksetaan tekijöille lukuisia tietyn alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välityksellä. Järjestön on suoran hyvityksen jakamisessa kohdeltava sekä edustamiaan että järjestön ulkopuolisia tekijöitä yhdenvertaisesti."
Kopiosto maksaa siis "jäsenilleen" korvauksen siitä, että ei-jäsenten kuvia saa kopioida luvatta. Me tavalliset valokuvaajat emme korvauksia saa, jos emme kuulu johonkin järjestöön ja silloinkin korvauksen voi saada vain järjestön kautta jollain sen järjestön keksimällä "apurahasysteemillä", joka voi olla taas esim sisäpiiriä suosiva.
Systeemissä on muutama sudenkuoppa:
1. nettisivuilla voi kieltää kuvien käytön digiluvan perusteella. Kuinka moni kuvaaja tietää, että se pitää erikseen kieltää? Tekijänoikeushan on voimassa ilman sen sanomistakin.
2. Kopiosto ylläpitää listaa sivuista, joista kuvia (tai tekstejä) ei saa kopioida. Kuinka moni Takahikiän lukion oppilas osaa pyytää listaa käyttöönsä, ennen kuin kopioi kuvia kielletyiltä sivuilta?
3. Kuvien kopiointimäärä on rajattu per koulu per vuosi per jotakin. (Lainaus: "kopioida enintään 20 tulostettuna A4-kokoa vastaavaa sivua avoimessa internetissä olevaa tekijänoikeuden suojaamaa kuva- ja tekstiaineistoa, ellei oikeudenomistaja ole kieltänyt kopiointia tai myöntänyt aineiston opetuskäyttöön muutoin lupaa")
Seurantaa ja raportointia ei kuitenkaan tarvitse tehdä. Mistä se Takahikiän lukiolainen tietää, onko hän kopioinut jo 20 kuvaa, jos kukaan ei niitä seuraa?
Kopiosto siis kerää tekijänoikeusmaksun ja tilittää sen suppealle joukolle. Siitä välistä se ottaa "kulut" ja kopioston (samoin kuin Teoston) pomot pitävät huolen, että kulut ovat korkeat. Jos ei muuten, niin välillä pitää käydä ulkomailla tutustumassa, miten siellä on asiat hoidettu.
