Negatiivien digitointi

[Jovala]

Ajattelin mun "uuden" EOS 7D:n olevan jo sitä tasoa, että vois vanhoja kuvia valikoidusti digitoida sillä. Mulla on pääasiassa kinofilmiä ja muutama sata dia-kuvaa. Lisäksi joitain satunnaisilla filmiko'oilla otettuja. Oiskohan kokakola-kamerallakin:)

Tämä tapa kiehtois kun sattuu olemaan jo palkeellinen makro-rail valmiina - vaikkakin siitä puuttuu sopiva osa negatiiviliuskojen kopsimiseen.
Huusin juuri eBaystä "slide copier" lisäosan mun ASAHI PENTAX BELLOWS II "macro rail":iin ja ajattelin että sillä saa ainakin dia-kuvia, mutta ehkä hieman diy-mentaliteetilla myös negatiiveja kuvattua.

Kuva 1: ASAHI PENTAX BELLOWS II (kuvassa on Nikonin mikroskooppilinssi, mutta tähän operaatioon palkeeseen tulisi El-Nikkor 50mm f/2.8 )


Kuva 2: ASAHI PENTAX BELLOWS II + Slide copier (kuinkahan Slide copier:n palje mahtaa kiinnittyä objektiiviin ... hmm)

Jos toi huuto tulee mulle, niin edelleen puuttuu n.12mm metallisauva osien väliltä. Ainakaan huutamani Slide copier-osan yhteydessä sellaista ei ollut. Ehkä tuollaisen rautakaupasta saa, vaikkakaan ei niklattua.

Laadun ei tarvitsisi olla yltiöhyvää, kunhan nyt näytöltä katselee ilman suurempia ahdistuksia ja sydämentykytyksiä. Luulisin että kun osat saa kertaalleen paikalleen, niin sillä kuvaa kaikki kuvat ilman sen kummempia kuvakohtaisia geometrian justeerauksia. Valotusta joutunee säätämään.

Olen ymmärtänyt että yksi suurimpia ongelmia millä tahansa menetelmällä on pöly. Valonhan saa ainakin salamalla ja maitolasilla tai valkoisella paperiarkilla.

Onko kokemuksia digitoinnista kameralla? Entäs näkemyksiä skannaus / kameradigitointi. Kuis pölynpoisto? Meneekö kuvankäsittely Lightroom:lla vai tarvitaanko paremmin tähän soveltuva työkalu (jokainen negatiivihan pitää muuntaa positiiviksi ja pohjaväri poistaa)?

[Jovala]

No niin, ASAHI PENTAX Slide copier tuli sitten mulle eBay:stä. Kysyin myyjältä vielä tuosta sauvasta, jolla Slide Copier kiinnityy itse Bellows yksikköön: se ei tule mukana tässä (se kyllä kuuluu uuteen laitteeseen).

Sitten on siis hommattava pyöreää metallitankoa (tarviiko sen olla metallia), noin 12mm paksua ja josta on yksi sivu viistetty tasaiseksi. Tangon pituus on luokkaa 10 - 15cm. Välys sen verran kohdillaan, ettei tanko heilu kun sen sormiruuveilla kiristää.
Itse asiassa en ole varma tosta viistoamisestakaan, kun mun Bellows yksikössä reikä on pyöreä (halkaisijaltaan 12,5mm) ja vain kiristysruuvi näyttää vaativan tasasen vastapuolen.

Ton viistoamisen voin tehdä itsekin useimmille materiaaleille, mutta mikä materiaali ja mistä? Muovitankoa (helppo työstää), messinki, alumiini, teräs, rosteri?

Alkuperäinen osa on tän näköinen:


Tästä tuli enemmän tai vähemmän DIY-projekti:
- Metallitanko hommattava
- Epäselvää kuinka ton Slide Copierin palkeen saa kiinni objektiiviin
- Luulen (hämärä mielikuva) jonkun modifioineen tän myös filminegatiiviliuskojen kuvaukseen. En ole kuitenkaan varma asiasta, saatikka että tietäisin millaisin modifioinnein.

Rohkea rokan syö:) Tai sit ei.

[Jovala]

Mä olen etsiskellyt aiheesta nettijuttuja, ja seuraava pisti silmään:

Photograph Your Slides
Posted by: layingback on Tue Feb 07, 2012 14:05 (6670 Reads)
Like many who have moved, albeit slowly in my case, from film to digital, and those who still dabble in both, I have slides that I'd like to be able to access on my PC.

Paying for scanning with a sizeable collection wasn't an option, and having tried good flat-bed scanners, and others which came with slide holders I knew these didn't really work: not enough resolution. Slide scanners like the Nikon Coolscan and the like produce the result, but the scanning process takes for ever.

Vaikuttaa siltä että olen päätynyt oikealle reitille. Vahingossa. Nimittäin kaveri toteaa seuraavaksi päätyneensä käyttämään vastaavanlaista vermettä, siis kamera + makrokuvauslaite.
Joku muu totesi kuvanneensa 900 kuvaa kolmessa tunnissa. Aika paljon minusta. Jos kuvattavaa on muutama tuhat, niin projekti ei vaikuta älyttömältä.

Myös tällä kaverilla on positiivinen näkemys menetelmään:

Sounds a bit complicated but with a bit of practice it works well and give better results than my Epson 2400 flat bed. I find that images copied this way are mcuh sharper than from your average flat bed and are certainly good enough for A3 prints.
Obviously the lens needs to be stopped down to around f11 to cover curvature of the slide or neg in the mount/carrier and reversing the lens (which is easy with Autobellows A as all the necessary adapers come with the bellows) gives a sharper image.

Ja Gianluca Bevacqua, December 23, 2012 on tutkinut miksi on parempi digitoida kameralla kuin käyttää skanneria:
http://petapixel.com/2012/12/23/why-you ... a-scanner/

Tuli hieman myös takapakkia (kroppikennoisesta kyse):

The minimum bellows extension of about 48mm will give too high a magnification with a 50mm lens, but is fine if you want to crop the image.

Voi olla että tarviin pidemmän linssin tähän hommaan (Ajatus oli käyttää El-Nikkor 50mm f/2.8).

Lisää positivista, kun sama kaveri tiesi:

The two film carriers work fine with either strips of 6 shots or a complete roll of 35mm film.(open the diffuser, insert the film in the guide and then close the diffuser back up).

Tosin mulle ei selviä tuosta onko noi filmi-kannattimet/-ohjaimet (film carrier, guide) ostamassani Slide Copyer - osassa kiinteästi vai mukana tulleita (ja siis mun kappaleesta puuttuvia) osia. Mutta siinä mielessä positiiviinen tieto, että laitteessa on ajateltu myös filmiliuskan kuvaamista. Joten eiköhän siihen löydy ainakin DIY-ratkaisu.

[Pan]

Yksi hyvä vaihtoehto on käyttää Nikonin ES-1 kopiointilaitetta. Se sopii kaikkiin 52mm suodinkierteisiin ja sen pituus on säädettävä. Sovitusrenkailla sopii muihinkin kierrekokoihin.Mutta siihen on negoja varten tehtävä/hankittava jonkinlainen negapidin (ks http://bbsimg03.kakaku.k-img.com/images ... 3912_m.jpg, ei mun kuva), koska muuten negat naarnuuntuvat. Ehkä jonkin skannerin negapidike saattaa toimia. Tai sitten tekee oman version 3D-tulostimella.

Diat sen sijaan kopioituu ongelmitta. Kroppikennoisella pitää ehkä saada hieman lisää pituutta. ES-1 on suunniteltu filmikameralle ja 50mm makrolle.

Hyvää laitteessa on se, että mitään tärähdysvaaraa ei ole, koska se on kameran kanssa yksi kokonaisuus. Lisäksi pienen säätökokeilun jälkeen melko nopea digitointilaite. Valaisiu on helpointa tehdä valaisemalla kuvan takana oleva valkoieen paperi salamalla, vaikka kameran sisäänrakennetulla. Helpoiten toki jalustalla.

Ebaystä löytyy n.60 usd hintaan.

Värinegojen kanssa voi tulöla ongelmia oikeiden värien aikaansaaminen positiiveihin. Säädötovat filmikohtaisia, koska punertava maski vaihtelee jonkin verran.

[Jovala]

Piti sitten huutaa tällaistakin:
NIKON EL-NIKKOR. f 75mm F4 1:4 Lens made in JAPAN
niin saa mun APS-sensorilla kuvattua näin suuria kohteita (35mm). Toi palje ei mene riittävästi kasaan.

Ja tällaisenkin innostuin ostamaan, kun sattui silmiin:
Pentax Bellows II & Slide Copier Instruction Book
Vaikka tuskin siinä mitään sellaista on, mitä erityisesti tarviisin.

Juuri tuli e-mail, että sekä Slide Copier (USA:sta), että manuaali (Englannista) ovat matkalla. Saas nähdä kuinka tulli hoituu ton ensimmäisen kanssa.

Tää projekti edistyy pikku hiljaa:)

[Jovala]

Yksi hyvä vaihtoehto on käyttää Nikonin ES-1 kopiointilaitetta.

Jos alottasin nollasta, niin tää vaikuttas tosi hyvältä vaihtoehdolta.

Hyvää laitteessa on se, että mitään tärähdysvaaraa ei ole, koska se on kameran kanssa yksi kokonaisuus.

Taitaa olla parempi munkin tehdä toi puuttuva sauva ihan kunnon metallista, niin tulee kiinteämpi kokonaisuus. Vaikka eihän siinä tuohon ES-1 tukevuuteen päästa.

Valaisiu on helpointa tehdä valaisemalla kuvan takana oleva valkoieen paperi salamalla, vaikka kameran sisäänrakennetulla. Helpoiten toki jalustalla.

Tuollaista valkoista laserin A4-paprua ja kameran omaa salamaa mäkin ajattelin aluksi kokeilla.

Värinegojen kanssa voi tulla ongelmia oikeiden värien aikaansaaminen positiiveihin. Säädötovat filmikohtaisia, koska punertava maski vaihtelee jonkin verran.

Vaikka kuvien ottaminen olisi nopeaa, kun oikeat kuvaussäädöt ovat löytyneet, niin taitaa kuvien kanssa mennä tovi, ennen kuin ne on LightRoom:ssa käsitelty.
Mutta sillä hetkellä kun ne on digitaalisessa muodossa ja varmuuskopioitu, ollaan jo selvästi voiton puolella.

Tuli mieleen aika kriittinen ohje:
Joku kertoi jossain, että kaikki kuvattavat negatiivit on syytä merkitä yksikäsitteisesti. Ainakin liuskakohtaisesti - vaikka juokseva numero tai ensimmäisen kuvan kameran antama numero/nimi kuvalle. Ettei sit käy niin, että jossain vaiheessa huomaa ettei enää tiedä mitä on kuvannut, tai kun joku pitää kuvata uusiksi.
Yhdeksästä lapsenlapsesta ei aina tiedä mitä ne päättää tehdä. Varsinkin nuoremmat

[OskuK]

Mutta sillä hetkellä kun ne on digitaalisessa muodossa ja varmuuskopioitu, ollaan jo selvästi voiton puolella.

Tämmöisiä ajatuksia on tosiaan ollut ilmoilla jo ainakin 1990-luvun alusta saakka, mutta jännästi moni, ainakin ne, jotka eivät menneet hävittämään alkuperäisiä, ovat digitoineet tuotoksia jo monta kertaa sen jälkeen. Harva tosin kaikkia, koska kerran tehtynä sen kamaluuden jo huomaa. Muta niitä, joita tarvitsee digitaalisena.

[Jovala]

Mutta sillä hetkellä kun ne on digitaalisessa muodossa ja varmuuskopioitu, ollaan jo selvästi voiton puolella.

Tämmöisiä ajatuksia on tosiaan ollut ilmoilla jo ainakin 1990-luvun alusta saakka, mutta jännästi moni, ainakin ne, jotka eivät menneet hävittämään alkuperäisiä, ovat digitoineet tuotoksia jo monta kertaa sen jälkeen. Harva tosin kaikkia, koska kerran tehtynä sen kamaluuden jo huomaa. Muta niitä, joita tarvitsee digitaalisena.

Mua suorastaan innoittaa päästa näkemään mitä on tullut joskus kuvattua. Negatiiveillahan on paljon kuvia, joita enää ole ollut pitkään aikaan paperisessa muodossa.
Siellähän saattaa olla myös aikanaan hylättyjä kuvia, jotka hieman epäonnistuneinakin ovat sykähdyttäviä tänään.
Onneksi meillä noita negatiiveja ei ole tolkuttomasti. Luulen että selvitään alle viikon miestyötunneilla itse kuvaamisesta.

Kysymys:
Kun noi negatiiviliuskat pitää merkitä, niin mikä on paras tapa. Saako kaupasta jotain tarroja, joissa yksi kapea reuna sisältää hyvin pitävää liimaa? Tarra vaan negatiivin päähän kiinni ja tunnistusnumero tarraan.

[jkari]

Kysymys:
Kun noi negatiiviliuskat pitää merkitä, niin mikä on paras tapa. Saako kaupasta jotain tarroja, joissa yksi kapea reuna sisältää hyvin pitävää liimaa? Tarra vaan negatiivin päähän kiinni ja tunnistusnumero tarraan.

Ei negaliuskoja tarvitse merkitä, jos käytät A4-kokoisia (tai vast.) negataskuja kansiossa. Nimeät kuvat kansion ja taskun mukaan ja vaikka vielä negan mukaan, niin löydät kyllä alkuperäisen negan kuvan nimen perusteella. Siis esim. K01L01N01 eli kansio 01 lehti 01 nega 01.

[Jovala]

Taitaa olla parempi munkin tehdä toi puuttuva sauva ihan kunnon metallista, niin tulee kiinteämpi kokonaisuus. Vaikka eihän siinä tuohon ES-1 tukevuuteen päästa.

Ei ne kameratarvikkeliikkeessä myyneet tällaista varaosaa:

Piti mennä oikeen pulttiliikkeeseen.
Ton läpimitta on puoli tuumaa, mutta en o päässy vielä kokeilemaan kuinka se pysyy paikallaan Slide copierin ja Bellows:n välissä.

[Jovala]

Ei ollut hyvä tulos tuolla puolen tuuman pultilla, mutta näkipähän kuinka paljon välys vaikuttaa. Tältä tuo pultti näyttää palkeen päässä:

Pultin paksuus kierteettömästä osata on luokkaa 12,58 - 12,59mm (mikrometrillä mitaten). Tällöin välystä syntyy palkeen reikään nähden 0,2 - 0,3mm.

Pitää löytää pyörötankoa, joka on lähempänä 12,8mm (palkeen reikä on mauserilla mitaten 12,8 - 12,9mm).

[Jovala]

Värinegojen kanssa voi tulöla ongelmia oikeiden värien aikaansaaminen positiiveihin. Säädötovat filmikohtaisia, koska punertava maski vaihtelee jonkin verran.

Nyt on diapidike Helsingissä, jonkinlainen akseli testiä varten ja 75mm optiikkakin tuli Ranskasta ajat sitten sekä siihen M39/M42 sovite Englannista. Joten pian alkaa koekuvaukset.

Onnistuiskohan ton negatiivien punasen maskin poistamaan osittain jo kuvanottohetkellä sopivalla optisella filtterillä? Ja loput ottaisi sitten Lightroomissa. Ajattelen sen vähentävän jälkikäsittelytyötä ja toisaalta pienentävän G ja B kanavien ylivalotustodennäköisyyttä.

Onkohan tällaisia suodattimia oikein valmistettu/kaupallisesti saatavilla, joissa päästökaista vaimentaisi/himmentäisi vain negatiivin punaista maskia. R ja G kaistat tosin taitaa olla osittain päälekkäin.

[Pan]

Yksi vanha ohje LR:lle (toiminee myös PS:ssä) löytyy http://laurashoe.com/2010/08/12/update- ... lightroom/

Mulla on tallessa yksi muukin, työläämpi ohje. Mutta se on talviasunnolla eikä näin kesällä tavoitettavissa.

Toki tuon punaisen maskin värin voi yrittää "vähentää" tekemällä filtterin siitä kirkkaasta osasta.

[Jovala]

Projekti etenee, mutta nykäyksittäin:)

Mallailin diapidintä tohon väliaikaiseen pulttitankoon, ja ongelmahan siitä tuli. Diapitimen palkeen kiinnysrenkaan sisähalkaisija on 50 - 51mm (kiristetään tolla päällä olevalla pienellä sormiruuvilla), mutta El-Nikkor:n halkaija on filtterin kohdalta 35mm ja risat.

El-Nikkor:n menee vissiin 35 mm filtterit.

Ei muuta kuin eBay:n asiakkaaksi taas jälleen. Tilasin Step-Up-Ring osia (tuli vähän ylimääräisiäkin tulevaisuutta varten):

1) 35-37mm Step-Up Metal Lens Adapter Filter Ring / 35mm Lens to 37mm Accessory (GBP 2.15 )

2) 18x Step Up Down Lens Filter Adapter Ring 37 49 52 55 58 62 67 72 77 82mm ($9.99)

3) Step up ring for 35mm DOF adapter 37 43 58 72MM ($18.00 )
Tässä oli mahdollisuus ilmoittaa oma "custom" ulkohalkaisija. Minä annoin OD 50mm - saas nähdä tuleeko. Olen aika skeptinen.

Ykkössuunnitelmana olis saada tuolla kohdan 3) osalla hoidettua koko sovitus.

Kakkossuunnitelmana sitten käyttää noita enemmän standardirenkaita:
35mm -> 37mm ja tästä 37mm -> 49mm. Toi 49mm jää hieman alamittaiseksi palkeen kiristysrenkaalle, joten siihen tarvinnee jotain väliin. Tosin, kun sisäkierre ilmoitetaan 49mm, niin mikä on tuo ulkohalkaisija.

Kamat tulee kiinasta, joten homma etenee hyvinkin elokuulle.

[Tapiol2003]

APS-kennoisella saa esim. El-Nikkor 50 mm f/2.8 tai N-mallilla kuvattua kääntörenkaan avulla suoraan kinodia/negan kokoisen alueen. Paljetta ei tarvita, eikä rungon ja optiikan välissä ole mitään heiluvaa eikä säätöjäkään. Tukeva ja pieni kokonaisuus mikäli tuo sattumalta juuri oikea suurennussuhde on sopiva. Kokeiltu Nikon DSLR-rungoissa.

[Jovala]

APS-kennoisella saa esim. El-Nikkor 50 mm f/2.8 tai N-mallilla kuvattua kääntörenkaan avulla suoraan kinodia/negan kokoisen alueen. Paljetta ei tarvita, eikä rungon ja optiikan välissä ole mitään heiluvaa eikä säätöjäkään. Tukeva ja pieni kokonaisuus mikäli tuo sattumalta juuri oikea suurennussuhde on sopiva. Kokeiltu Nikon DSLR-rungoissa.

Pahus kun olis tiennyt ennen kuin aloin tähän!
Mä olen ostanut jo yhtä sun toista ja vielä menee omaakin työtä melkoisesti, että saan Kiinasta tulevan terästangon hiottua oikeisiin mittoihin.

Mitäs tähän nyt keksis ... hauskaa on:)
tai: Tää on katu-uskottavampi:)

[Jovala]

Projekti etenee, mutta nykäyksittäin:)

Mallailin diapidintä tohon väliaikaiseen pulttitankoon, ja ongelmahan siitä tuli. Diapitimen palkeen kiinnysrenkaan sisähalkaisija on 50 - 51mm (kiristetään tolla päällä olevalla pienellä sormiruuvilla), mutta El-Nikkor:n halkaija on filtterin kohdalta 35mm ja risat.

El-Nikkor:n menee vissiin 35 mm filtterit.

Ei muuta kuin eBay:n asiakkaaksi taas jälleen. Tilasin Step-Up-Ring osia (tuli vähän ylimääräisiäkin tulevaisuutta varten):

1) 35-37mm Step-Up Metal Lens Adapter Filter Ring / 35mm Lens to 37mm Accessory (GBP 2.15 )

2) 18x Step Up Down Lens Filter Adapter Ring 37 49 52 55 58 62 67 72 77 82mm ($9.99)

3) Step up ring for 35mm DOF adapter 37 43 58 72MM ($18.00 )
Tässä oli mahdollisuus ilmoittaa oma "custom" ulkohalkaisija. Minä annoin OD 50mm - saas nähdä tuleeko. Olen aika skeptinen.

Ykkössuunnitelmana olis saada tuolla kohdan 3) osalla hoidettua koko sovitus.

Kakkossuunnitelmana sitten käyttää noita enemmän standardirenkaita:
35mm -> 37mm ja tästä 37mm -> 49mm. Toi 49mm jää hieman alamittaiseksi palkeen kiristysrenkaalle, joten siihen tarvinnee jotain väliin. Tosin, kun sisäkierre ilmoitetaan 49mm, niin mikä on tuo ulkohalkaisija.

Kamat tulee kiinasta, joten homma etenee hyvinkin elokuulle.

Ei pitäis ihan näin kevyesti vaan todeta noita mittoja:

El-Nikkor:n menee vissiin 35 mm filtterit.

Syteenhän siinä mentiin.
Toi El-Nikkorin kierre on oikeasti 34,5.
No nyt on sellainen tilattu Portugalista Joselta: "Reverse adapter 34.5 mm to M42 for EL Nikkor".

Nyt mulla on sit kaksi El-Nikkor objektiivia (spekseistä):
1) 50mm, jolla maksimi negakoko 24mm x 36mm
2) 75mm, jolla maksimi negakoko 60mm x 60mm

Noi 6 x 6 negat täytyy vaan kuvata jollain muulla kuin Asahi-Pentax:n Slide copier osalla (siihen sopii vaan 35mm negat sekä diat ja jollain virityksellä kokiskameran negat). Ei niitä nyt niin kauheati olekaan, et joku kesy viritys riittänee.

Tiedustelu:
Diapitimen palkeen kiinnysrenkaan sisähalkaisija on 50 - 51mm (kiristetään tolla päällä olevalla pienellä sormiruuvilla), ja mun kummassakin El-Nikkorissa on nyt M42 urospuolinen kummassakin päässä objektiivia. Mutta millä pahuksen adapterilla sais tota M42:sta laajennettua noin 50mm:iin, jotta toi kiinnitysrengas tarttuis siihen. Kiinnitysrengas näkyy yo. kuvassa, mutta objektiivista puuttuu vielä 34.5 mm to M42 adpteri.

Kiinasta tuli myös terästä 13mm x 300mm. Mutta se odottaa työstämistä. Sen halkaisija on 13,02mm ja Slide Copier reijät on 12,8 - 12,9mm. Joten vajaa kaksi kymmenystä pitäisi hioa pois.
Löysin eBay:stä myös teräksen toimittajan, joka suostuu lähettämään Suomeen. Tilasin pätkän puolen tuuman pyöröterästä (hopeaterästä). Myyjä ilmoitti:

1/2" the tolerance is +/- .0003"

Joten tanko saattaa olla juuri sopivan kokoinen tai ainakin hyvin lähellä (12,7mm +/- 0,008mm). Ehkä riittää kun hioo tasasen pinnan ja pyöristää tangon päät.

[jiiällä]

Projekti näyttää mutkistuvan ja muuttuvan skannausprojektista rakenteluksi. Kannattaisiko kuitenkin palata lähtöruutuun ja aloittaa uudelta pohjalta, jotta skannaukseen pääsisi ilman rakentelua. Itse skannauksessa, kuvankäsittelyssä ja arkistoinnissakin on vielä paljon tekemistä.

[Jovala]

Projekti näyttää mutkistuvan ja muuttuvan skannausprojektista rakenteluksi. Kannattaisiko kuitenkin palata lähtöruutuun ja aloittaa uudelta pohjalta, jotta skannaukseen pääsisi ilman rakentelua..

Minulle itse "rakentelukin" on elämys.
Skannerillahan mä pääsisin ilman sen kummempia mekaanisten rakenteiden miettimisiä. Kameralla kun digitoi, niin jotuu etsimään osat joka tapauksessa: Sopiva objektiivi, negatiivin pidin ja näiden etäisyyden säätö sekä sovitteet. Lisäksi tarvittava valo ja valon suojat.

Kokeilimpa muuten vaan piruuttani Kiinasta saamaani 13mm tankoa palkeeseen ja perhana sehän meni reikään! Ja saman tekee toi Slide Copier:kin - sopii tankoon hyvin.
Hyvää tässä hölmöilyssäni on se että, nyt mulla on tanko joka vaatii enää viimeistelyn. Ja huonoa se, että olen mitannut mauserilla ton reiän läpimitan todella kehnosti. Sekä puolen tuuman pultin kokeilu että toi puolen tuuman tanko Englannista on turhia.

Siis: Asahi Pentax Bellows II:n ja Asahi Pentax Slide Copier:n tangon reiät on millisiä ja tangon halkaisija 13mm.

Itse skannauksessa, kuvankäsittelyssä ja arkistoinnissakin on vielä paljon tekemistä.

- Arkistointimenetelmät on työn alla ja neuvoja otetaan hanakasti vastaan. Harkintaa tässä pitäisi soveltaa lähinnä materiaaleihin: Onko muovirakenteet riittävät (ei kuitenkaan PVC), vai saako paperisia museointiin hyväksyttyjä sivuja, joissa taskut negatiiveille, myös järkevään hintaan. Mä olen lueskellut mm. museoiden ohjeistuksia asiasta. Mistä muuten te olette materiaalit ostaneet? Museoilla on hankintakeskuksia, saakohan niistä yksityishenkilönä tilattua.
- Olen arvioinut itse kuvaamisen menevän suht järkevällä työpanoksella (useita miestyöpäiviä kuitenkin) tän mun aineiston kanssa. Kuvan onnistumista on tarkotus arvioida ilman kuvankäsittelytoimenpiteitä, negatiivimuodossa PC:n näytöltä . Tiedä sitten onnistuuko.
- Sen sijaan kuvankäsittely on projekti, jota on tarkotus tehdä satunnaisesti ja vuosien vieriessä. Tarpeen mukaan ja/tai innostuksen tullessa. Se ei ole kuitenkaan mitenkään aikakriittistä. Kuvankäsittelyllä on siis tarkoitus kääntää negatiivi normaalikuvaksi, poistaa negatiivin punertava maskiväri ja säätää lopuksi kuva "hyväksi".

Tässä pätee mun osalta hieman sama kuin purjehtijat sanoo matkalla olosta ja päämäärästä.

[jiiällä]

Tässä joitakin lisämietteitäni:

Kuvausmenetelmässä olisi voinut lähteä liikkeelle perus-lähikuvausoptiikasta, jolla pääsee 1:1 kuvasuhteeseen. Kroppikameralla saa siis osasuurennoksen ruudusta, vaikka ei tarvitsisikaan. Isommat kohteet eivät edellytä pääsyä 1:1. Yhdistäisin kameran jonkinlaisella tukevalla kiinnikkeellä sopivalla etäisyydellä olevaan nega-diapitimeen (esim. skannerin varaosapidikkeet) ja sitten vaan menoksi. Eri vaihtoehtoja on. Riittävän tehokas taustavalo antaa valita sopivan pienen aukon. Liian pienen aukon käyttäminen johtaa kuitenkin kuvan pehmenemiseen.

Itse työssä ongelmat ovat tekniikasta riippumatta osittain samoja. Dioissa on pölyä ja roskaa, (kauan säilytetyissä) lasillisissa harmaata "nokea". Puhdistamista siis riittää, mutta sitä voi vähentää siirtämällä diat lasikehyksistä lasittomiin kehyksiin. Materiaaliin pysyvästi tarttunut roska ja naarmut ovat isompi ongelma. Skannereissa on erilaisia tekniikoita tätä tilannetta helpottamaan, mutta kameralla kuvattaessa tällaista ei ole käytettävissä. Manuaalinen editointi kuvankäsittelyssä on työlästä ja jossakin määrin sitä jää aina tehtäväksi.

Skannaus ja kameralla kuvaaminen tuovat esille myös newtonin renkaat, jos materiaali asetetaan lasin päälle/väliin. Ongelmallista tämä on erityisesti isomman koon dioissa ja negoissa. Kelju ilmiö, jonka välttäminen edellyttää sopivien pidikkeiden/lasien käyttöä.

Työn organisoinnissa on myös mietittävää. Jos esim negatiiviliuskat ovat menneet "sekaisin", on ensin yritettävä järjestää ne niin, että saman alkuperäisen filmin ruudut ovat oikeassa järjestyksessä. Jos sekaannus on "iso" kannattaa lajitella ensin filmilaaduittain (vrt. merkinnät reunoissa) ja etsiä sitten samasta filmistä peräsiin olevat liuskat ja laittaa ne järjestykseen.

Negat on helppo numeroida filmin juoksevalla numerolla. Edessä voi käyttää kirjainta erottamaan värinegan ja mv-negan sekä diat. Skannatut ruudut kannattaa numeroida em. filmin numerolla ja sitten ruudun numerolla, joka vastaa alkuperäistä filmin ruutunumeroa. Näin vastaava löytyy, jos vaikka on tarpeen skannata uudelleen paremmalla laadulla.

Negat säilyttäisin vakionegalehdissä, joita saa useammastakin paikasta (esim. Hama). Lehdet sitten järjestyksessä arkistokelpoiseen kansioon ja se hyvään säilytyspaikkaan.

Diojen kohdalla tilanne on vähän pulmallisempi, jos ne ovat täysin "sekaisin". Jos ovat kuitenkin jossakin määrin järjestyksessä tai laitettavissa järjestykseen voi em. numerointiperiaatetta soveltaa jollakin variaatiolla.

Tapoja ja menetelmiä on monia ja se mikä sopii yhdelle, voi olla sopimaton toiselle. Työn tehokkuudelle kannattaa kuitenkin antaa painoarvoa, sillä ison kuvamäärän skannaamisesta tulee helposti "aloittamista vailla valmis" -hanke. Jos kameralla kuvaaminen unohdettaisiin, niin ostaisin eBay'sta Nikon Coolscan 4000:n syöttölaitteineen (halvempi kuin malli 5000). Tuurilla sellaisen voi saada muutamalla satasella. 6x6 ym. materiaalin skannaisin tasoskannerilla, vaikka niiden todellinen resoluutio on vaatimaton. Vanhemman "huippumallin" voi saada muutamalla kympillä eBay'stä (esim. Canon F9950).

Tässä pari skanneritietouden saittia, joissa riittää tutkittavaa mm. skannausnopeuksien osalta
http://www.filmscanner.info/en/Filmscan ... ichte.html
http://www.scandig.de/