Kritisoin ihmiskuvasi !UUSI!

[timtuun]

Omakuva.

[Ilari-L]

Lisää omakuvia. Sateisena päivänä tylsää, joten otin tällaisen.



Suurempi https://500px.com/photo/106601405

[olli R]

timtuun:n omakuva
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 89#1192789

Kaipailin jo toisessa ketjussa kuvia, joita kaikki katsojat eivät ymmärtäisi. Tässä alkaa olla jotain omaperäistä, erilaista.

En tiedä, mikä tuo lävistäjä on. Ehkä lähinnä kiinnostaisi onko se kuvattu samassa kuin kasvot, mutta oikeastaan silläkään ei ole merkitystä. Kuvan minimalistisuus antaa kunnolla väljyyttä ajatella tästä kuvasta mitä vain. Sommittelun epätasapainoisuus pakottaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja katsomaan kuvaa. Raskasta mustaa, jos nyt jotain voisi ajatella sommittelussa, niin ripaus mustaa tuonne kasvojen allekin, ei sitä kaulusta sielä tarvita.

Tieto siitä, että kyseessä on omakuva, vaikuttaa kuvan tulkintaan. Tämänkään kuvan kanssa ei puhuta valon suunnasta tai taustaan uppoamiseta. Tämä on kuin allekirjoitus, sellaista ei kritisoida, eikä toinen tee samanlaista.

Henkilökohtaisesti, katsomiskokemuksena, kaipaan tähän jotain: lävistäjä tuntuu "karheammalta", "terävämmältä" kuin nuo kasvot, tai niiden valotus. Ehkä vähän käsittelyä tai terävämpi valo. Katse ja ilme on hyvä, mutta iho on pehmeää. Voisin tietenkin tehdä tästäkin jotain tulkintaa, miksikäpäs ei, mutta itse haen tähän mielessäni lisää rosoa.

Erinomaista valtavirrasta pudottautumista!

Flickr-photostream ei ollut ihan sitä mitä odotin, syntymäpäiväkuvat olivat aihepiiriltään jotain muuta (hyviä luontevia tilannekuvia kyllä). Mutta sitten tuo henkilökuvagalleria kertoo kuitenkin henkilökuvan ymmärtämisestä.

[olli R]

Ilari-L:n omakuva
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 10#1192810

Omakuvissa miettii usein, mitä kuvaaja miettii. Onko mielessä kuvanotto, vai osataanko irrottautua olemaan oma itsensä?

Tässä kuvassa katson totta kai ensin kasvoihin. Ikkunavalo ja leuan alle heijastuva valo luovat suoran kulman, johon vakava ilme asettuu. Oikein mainiota. Seuraava katseen kohde on täysin varmasti käsi. Ja tässä alan epäröidä, ovatko sormet luontevasti. Siirränkö verhoa noin? Olisiko kuvaa kuitenkin poseerattu?

Kuvassa ei näy sade, mutta fiilis tulee sävyjen rauhallisuudesta ja pystysuorista linjoista, vaikkapa ikkunan kehyksestä ja verhojen saumoista. Kasvot, rinta ja ikkuna muodostavat pystyssä olevan kolmion, joka tuo katseen takaisin kasvoille. Pimeys eristää kokonaisuuden muusta.

Kehyksen näkyminen kuvassa on muutenkin oikea juttu, koska se selittää valon aavistuksen alaviistoisen suunnan kasvoille. Tämä olisi paljon epämääräisempi ilman sitä.

Jälleen taas allekirjoitusmainen omakuva, omaa linjaa ja jälkeä.

500px:n kuvavirrassa monenlaista. Kaikissa on tehty kuvan eteen töitä, teemana usein erikoiset valolähteet kuvissa. Luonnonvalon näkeminen ja hallinta erinomaisesti hanskassa. Järjestettyjä henkilökuvia ei ole kovin paljon ainakaan esillä. Jos saisit niihin noita valojasi mukaan, niin saattaisit saada hyvin mielenkiintoisia tuloksia. Esimerkkinä vaikkapa tuo "Canyon"-kuvasi. Otapa malli mukaan, niin ei aina itse tarvitse tehdä "X"-poseerausta ;-)

[Alpine]

Alpine:n hääpotretti 23.4.

Paljon kiitoksia Ollille kommenteista.

Yksi kesän suosikkikuviani oli myös se miesjoukko auton konetta ihmettelemässä. :)

[timtuun]

timtuun:n omakuva
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 89#1192789

En tiedä, mikä tuo lävistäjä on.

Henkilökohtaisesti, katsomiskokemuksena, kaipaan tähän jotain: lävistäjä tuntuu "karheammalta", "terävämmältä" kuin nuo kasvot, tai niiden valotus. Ehkä vähän käsittelyä tai terävämpi valo. Katse ja ilme on hyvä, mutta iho on pehmeää. Voisin tietenkin tehdä tästäkin jotain tulkintaa, miksikäpäs ei, mutta itse haen tähän mielessäni lisää rosoa.

Erinomaista valtavirrasta pudottautumista!

Kiitos kommenteista. Lävistäjä on stripboxin, eli kuvan ainoan valonlähteen reuna. Peilin kautta tähtäillessä se tuli ensimmäiseen kuvaan vahingossa, kuten myös tuo outo sommittelu. Tulos kuitenkin näytti sen verran kiinnostavalta, että jatkoin samalla linjalla.

Flickr-photostream ei ollut ihan sitä mitä odotin, syntymäpäiväkuvat olivat aihepiiriltään jotain muuta (hyviä luontevia tilannekuvia kyllä). Mutta sitten tuo henkilökuvagalleria kertoo kuitenkin henkilökuvan ymmärtämisestä.

Juu tuo photostream on myös tapahtumakuvien jakelupaikka ja nämä kuvat on suurimmalta osalta räpsäisyjä. Pitää taas siivota käyttäjäoikeuksia ja jättää näytille vain kuvat, joihin on panostettu ja jollakin tavalla myös onnistuttu.

[teki1]

Sanoppa tästä jotain.

P5030701 by T-K Photos, on Flickr

[olli R]

teki1:n kuvaajakuva 4.5.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 49#1193749

Näinkin tämän kuvan jo foorumilla ja luin myös taustajutun. Tarina tuo lisää syvyyttä tällaiseen kuvan. Se myös tavallaan luo lisää uutta tarinaa tai mietittävää kuvan aiheesta.

Sisällöltään kuva olisi mielestäni onnistunut jo ihan digikamerallakin. Siinä on jännitteinen tilanne, hetken pysähdys liikkeessä. Ihminen on luonteva ulkonäöltään ja toiminnaltaan. Sopivia yksityiskohtia löytyy kamerasta, laukusta, kellosta ja korvakorusta. Sommittelukin kasvattaa jännitettä, voisin jopa viedä objektiivin vielä lähemmäksi kuvan reunaan, niin katsoja olisi aina vaan enemmän kiinnostunut siitä mahdollisesta kuvauksen kohteesta. Hyvin elävän oloinen kuva.

Foorumilla esittämistäsi kuvista pidän tästä eniten. Kakkonenkin on hyvä, mutta tunnelma on ihan erilainen.

Kuva on periaatteessa ihan nätisti valottunut ja syväterävyydeltään juuri sopiva. Minusta käden tai objektiivin lievä sumentuminen ei haittaa. Hiukan ehkä itse tekisin mv-konversiossa ihoa vaaleammaksi kuin taustaa (nostaisin siis joko punaista kanavaa vaikuttavammaksi tai laskisin vihreää alaspäin). Tämä lähinnä pääkohteen korostamiseksi. Vaikka syväterävyys jo tekee paljon, voisi aavistuksen ihmistä vielä nostaa ja samalla myös kehystää kameraa vaaleammilla ihon sävyillä. Makuasia tietenkin.

Mainitsit myös tuon "päästä kohteen kanssa juttusille ja sitten pyytää saada ottaa kuva". Erittäin oivallinen tavoite!

Tapani mukaan katsoin myös Flicr-virtaasi. Pidän kovasti tyylistäsi esittää ihminen toiminnassa. Ja katukuvissa on oikea-aikaisuutta ja asioiden näkemistä. Kun katsoo noita hää- ja muotokuvia, niin poseeraukset ovat luontevia. Sinulle voisi hyvinkin sopia tuollainen "kontaktikuvaus", jolla kuvaaja saa ensin tuntemattoman kuvattavan rentoutumaan ja sitten otettua kuvan.

[teki1]

Kiitos pitkästä arvostelustasi!

Löysin itseni tekstistäsi ja oli kiva saada vahvistusta, että minulla on oikeansuuntainen kuva omasta tekemisestäni.

[Dailunch]

Ylppärit lähenevät jälleen niin omalta kuin koulukavereiden osalta, joten laitetaas viime vuotisia pönöjä näytille. Pari potrettikeikkaa on onneksi saatu tällekin kesälle.

Luovuuttahan näissä ei juurikaan ole, vaan olen mennyt perinteisellä "tarkennuspiste päähän, aukko täysille ja kirjahyllyyn" -menetelmällä, jolla kyllä saa perinteisiä kuvia erinomaisesti.

[olli R]

Dailunch:n yo-kuvat 5.5.

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 30#1193930

Täytyy kyllä myöntää, että aika perinteisiä nuo kuvat ovat.

Keltapukuinen:

Valkolakki, valkotaivas,,. Aavistuksen muodotomaksi tuo lakki nyt jää, jos vaikka vertaa toiseen kuvaan. Olisiko kuvauskorkeutta nostamalla saanut metsää enemmän kasvojen taakse?

Muutenhan se on nätti. Käsille on sinänsä saatu hyvä paikka, eivätkä käsivarret ole kylkiä pitkin, mutta aavistuksen tulee fiilis, että laituri on kapea ja kaiteesta pidetään tiukahkosti kiinni. Sormet on ihmisessä hieno asia, ne näyttämällä saadaan useimmiten kuvaan siroutta. Pidän myös aavistuksen epäsymmetrisemmasta olkapäiden asennosta, nyt tuo on aika leveän näköinen asento.

Hyvä valo.


Sinipukuinen:

Yo-lakin ja kapteeninlakin ero näkyy nyt näissä kahdessa kuvassa. Tämä on se oikea asento ylioppilaslakille.

Valo tulee poskelle ja olkapäälle aika voimakkaana, mutta muuten samanlainen miellyttävän pehmeä kuin edellisessäkin. Kontrastia tulee sen verran paljon, että silmät jäävät vähän mustiksi. Heijastin olisi voinut toimia hyvin tasoittamassa ja valaisemassa silmiä.

Nyt vartalon ja käsien asento on miellyttävämpi, rennompi. Ja taas koetan osoitella muillekin kuvaajille tuota käsivarsien irrottamista kyljistä, se tuottaa itsestään kauniin kavennuksen vyötärölle.


Kävin kurkkaamassa portfoliotasi ja Flickriä, näköjään olen jo aiemminkin katsonut näitä kuvia. Kaipaisin järjestettyihin kuviisi jotain samanlaista kuin sinulla on esim. noissa keikkakuvissa. Irtiottoja, mallien vapautumista, anna heille jotain muuta ajattelemista kuin pelkkää kuvattavana oloa. Tunteita kuviin näkyviin. Tekniikka on jo hallussa nopeassakin tilanteessa, joten voit laittaa mallisi tekemään jotain.

[Dailunch]

Kiitokset jälleen, paljon huomioita asioista joita en ole yhtään huomannut :)

Mallin ohjaaminen on ehdottomasti heikkouteni, ja siihen täytyisi saada rohkeutta ja määrätietoisuutta lisää. Tekniikan kyllä oppii hetkessä, mutta se taiteellinen puoli vaatii jo taitoakin. Ennen seuraavaa keikkaa pitää jälleen tutustua muiden potretteihin ja hakea niistä hieman inspiraatiota erilaisiin poseerauksiin. Nyt ohjaukseni on aika lailla mallia "laita se käsi siihen kaiteelle ja hymyile" :D

[moonshine]

En ole Olli, mutta kommentoin kuitenkin kuvista välittyvää tunnetta, sillä niissä ainakin tänne välittyy melkoinen ero.

Eka on vapautunut, tokasta taas välittyy mentaliteetti "laita se käsi siihen kaiteelle ja hymyile". Kuva vaikuttaa väkinäiseltä, enkä olisi yhtään tyytyväinen kuvaan, vaikka se olisi teknisesti miten hyvä.

Poseerauksia on hyvä tuntea, mutta sitäkin tärkeämpää olisi panostaa yhteyden luomiseen kuvattavaan. Mikäli mahdollista, tutustua ensin ilman kameraa.

[alsalus]

Wau, Olli laittanut pystyyn tällaisen ketjun!
Tässä muutama kuva, joita yhdistää
1) esiintyvä kirjallisuus
2) todella haastava valo

[olli R]

Alsaluksen esiintyvää kirjallisuutta:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 11#1194911

Esiintymistilanteen riesa on mikrofoni. Se toki antaa kädelle luontevan paikan, mutta ottaa myös ison roolin kuvassa, peittäen usein juuri tärkeitä suunilmeitä. Se myös kertoo tilanteen olevan suullista esiintymistä, mutta on vähän helppo ratkaisu. Asialle vaan ei usein voi mitään, jos kyseistä esiintymistä haluaa kuvata. Uudet pienet radiomikit ovat siunaus.

Puhut myös vaikeasta valosta. Tämä on toinen esiintymiselle tyypillistä, eikä tähänkään pääse juurikaan vaikuttamaan, jollei esiintyjä liiku. Liikkuvassa kohteessa joutuu seuraamaan tilannetta ja hakemaan sitä kohtaa, jossa valo toimii edes jotenkin.

Omat kokemukset on, että pitää vaan keskittyä siihen esityksen hengen vangitsemiseen ja toivoa sitten parasta valon suhteen.

1. kuva:

Pidän asusteen värikkyyden rinnasteisuudesta taustan värikkyyteen. Lyhyt syväterävyys pitää kohteen irrallaan taustasta, mutta värit erottuvat. Tilanteen ympäristö muotoutuu osaksi kuvaa. Katse liikkuu kasvoissa ja pullorivissä.

Yritin arvioida, hyötyisikö kuva siitä, että tarkennus on kädessä, mutta mielestäni tässä olisi kyllä kasvot ollut mielekkääpi kohde. Pienestä kiinni, mutta ilme ja esiintyjän persoonallisuus olisi sen arvoista.

Ymmärrän myös tilanteiden nopeuden, mutta sommittelussa olisi voinut yrttää tuota kyynärpäätä pois. Keskipainotteisuus on OK, juuri tuon taustan takia.

Valo on pehmeää ja ehkä korostaa hiukan nyt esiintyjän nuorta ikää. Hiukan tenavatähden katu-uskottavuus kärsii, kun ei ole särmää.

2. kuva:

Nyt skarppius on kohdallaan. Tausta ei ole enää merkitsevä ja katse pyörii suunillee silmistä mikkiä pitkin alas katseen kohtaan paperissa, papereita pitelevään käteen ja takaisin kasvoille. Aavistuksen uhkaavat nuo polvet viedä aina katsetta.

Ilme antaa jotain epäuskon ja innokkuuden väliltä. Kampaus ja rempseä asento kuin Donnerilla. Kasvojen puna viittaisi ehkä siihen innokkuuteen tai konjakkiin. Eli kyllä tästä kirjailjaksi tunnistaa (toivottavasti, täytyy myöntää, että en tunne).

Tässä näkisin valon aika hyvänä loppujen lopuksi. Hiuksissa ja takissa kiiltoa, kasvoissa uurteita.

3. kuva

Tässä on vaikea valo. Käsi palaa, kasvoissa flatti valo. Kohina rosouttaa taustaa, ei välttämättä mitenkään huono juttu. Taas siitä tarkennuksesta kasvohin, joskin nyt voisi vähän olla myös liike-epäterävyyden syytä.

Tykkäisin tässä tiukemmasta rajauksesta. Henkilön maaninen ilme vetää katseen puoleensta totaalisesti, joten reunoilla ei ole oikeastaan enää virkaa (vaikka tausta kuvio on kiehtova). Pystyrajaus, kasvot ja kädet ehkä.

Luulen, että esiintyjä ei laittaisi tätä kuvaa tällä ilmeellä keikkajulisteeseen, mutta se ei silti tarkoita, etteikö kuva voisi olla totuudenmukainen. Kyllä tästä herää kiinnostusta kyseistä esitystä kohtaan.


Yhden jutun voisin vielä sanoa, mikä näissäkin kuvissa tulee esille. Esiintyjää tavataan kuvata alaviistosta. Luontaista tietenkin lavan takia, ja ehkä kuvaa sitä esiintymistilannetta. Mutta jos pystyy asettumaan tavalla tai toisella samalle tasolle, saa usein siihen esitykseen ja esittäjään vahvemman kontaktin. Katsokaapa vaikka konserttitaltiointeja, teatterin mainoskuvia tai jotain vastaavia. Ero on suunnilleen sama kuin:

Esiinnytään meille
vs
Esiintyy minulle

[alsalus]

Tarkkaa ja täsmällistä kritiikkiä, suurkiitos!

Mikrofoni on tosiaan hyvin selkeä kuvaamista vaikeuttava tekijä. Käyttökelpoiset kuvakulmat ovat sen takia usein rajallisia. Huomio alaviisto-kuvaamisesta on tosi hyvä. Käyn paljon erilaisilla kirjallisilla klubeilla ja kuvaan yleensä pyrkien mahdollisimman vähän häiritsemään tapahtumaa - eli toimin ennemmin dokumentaatiomielessä kuin valokuvaamisen ehdoilla. Kuvillani on tämän takia etupäässä käyttöarvoa.

Silti tapahtumissa on visuaalisesti innostavaa esityksistä huokuva intensiteetti - potentiaalia erinomaisiin potretteihin on siis olemassa.

*

Pari kikkaa jos jotain kiinnostaa tällainen kuvaaminen:
-polttoväli saa olla kinomilleissä 100-200
-valovoimaa ei voi olla liikaa - alle 2:n pitäisi päästä.
-kamera kannattaa tukea johonkin
-kuvaaminen sarjakuva-moodilla n. 3kuvan purskeissa


Ai niin, ja kuvan henkilöt:
ensimmäinen on nuori helsinkiläinen spoken word -artisti nimeltä Benita
toinen on kirjailija-dramaturgi Juha Hurme
kolmas on hannoverilaisen esiintyvä runoilija Tobias Kunze

[Dailunch]

Uutta ylppärikuvaa, miljöötä haluttiin mukaan ja niin myös tehtiin. Arkuutta oli jälleen niin kuvattavassa kuin kuvaajassa, mutta alun jälkeen jännitys lähti avautumaan molemmin puolin. Vieläkin on virheitä joihin itsekin kiinnittää huomiota, mutta paranemaan päin. Erityisesti peräänkuuluttamiesi käsien kanssa on edelleen ongelmia. Ykköskuvan ruusu käsineen näyttää hieman väkisin ahdetulta, paremmin olisi toiminut varmasti rentona pitäminen. Ilme kuitenkin oli tässä kuvassa paras, joten laitetaan se näytille.

[olli R]

Dailunchin ylioppilaskuvat 16.5.

1.kuva
Pidän kuvauspaikasta, järvi sumentuu taustaksi, nyt hattukin irtoaa taustasta, kun se on asetettu horisontin metsän kohdalle.

Valo on kyllä tasaista, mutta silmät jäävät aavistuksen pimeään. Itse harktisin hiukan salamaa tai heijastinta täytteeksi.

En tiedä muiden kuvien ilmeistä, mutta nyt se on vähän tiristetty hymy. Leppoisan ja rennon ilmeen kanssa ei auta oikein muu kuin jututtaminen. Hymyilemään käskeminen ei oikein toimi, hymy pitää saada omasta päästä. Tällöin on löydettävä se aihe, joka aiheuttaa sen luonnollisen hymyn.

Itse teen joskus niin, että käsken katseen suunnan ensin pois kamerasta - molemmat silmät kuitenkin pitää näkyä kuvassa.. Sitten koetetaan nopeasti löytää se hymyilyttävä aihe. Nyt malli ei näe kameraa ja alkaa hymyillä. Tämän jälkeen taas pyydetään vilkaisemaan kameraa, ja otetaan kuva. Tulee samalla ihan hyvä kasvojen suunta kuvaan. Ja pienen lämmittelyn jälkeen onnistuu se suoraankin.

Muuten asento on tuossa kuvassa toki rento, kukka ehkä vähän nostettu esille. Mutta Äiti ei pidä tästä kuvasta, koska poika on löysän näköisesti. Kuvan voisi tehdä ihan ryhdikkäästikin, vaikka käsi on taskussa. Ja ottaa sen koivun siihen vaan rekvisiitaksi. Ruusukättä voisi loiventaa alemmaksi, rennommaksi.

2. kuva

Tämä on hyvä. Ja äitikin tykkää.

Asento on luontevampi. Valo on muotoileva. Maisema toimii taustana.

Tästä olisi voinut ottaa toisen kuvan tiukemmalla rajauksella, pystykuvana. Nenää hiukan kameran suuntaan ja katse kameraan. Siinä olisi ollut erittäin toimiva ja erilainen yo-muotokuva.
No pitää sanoa, että solmion alapää takin sisään.


Ei sitten pidä ottaa näitä rankkoina kritiikkeinä, nämä ovat jo 200% parempia kuin sukulaisten normaali pönötykset. Muotokuvaus on laji, jossa voi aina parantaa.

[Dailunch]

Eihän tämä rankkaa ole, hyvä että joku uskaltaa kertoa rehellisen mielipiteen. Se on ainoa tapa parantaa kun oppii huomaamaan omia virheitä. Omille kuville tulee hieman sokeaksi, ja kun tietää mihin muutkin kiinnittävät huomiota oppii keräämään parannusideoita myös muiden kuvista.

Kokeilin vähän samaa ohjetta, jotta jännitys purkaantuisi ja luonnollisuus paranisi: käskin mallia katsomaan kääntämään pään ensin sivuun, rentoutumaan ja kääntämään pään kohti kameraa hetken kuluttua. Tällä jännitys hälveni huomattavasti verrattuna alkupään kuviin.

Löytyi vielä haluamasi pystyrajauksella oleva kuva samasta paikasta. Hymy ja silmät ovat hieman tiristetty ja lakkikin meni taivaan puolelle rannalla kontatessa, mutta bonuksena sain hieman kasvillisuutta etualalle.

[Matti_JH]

Jaahas...

Pääsin pitkästä aikaa häihin, vieraan ominaisuudessa, kuten aina. Kuvia tuli kuitenkin otettua ja mielestäni osa ihan jees.

Tässä yksi. Hääpaikalla oli hämärää, pienistä ikkunoista tuli kuitenkin mielestäni nätti valo.

Tästä kuvasta tuli jotenkin mieleen joku vanha elokuva (film noir?) ja pyrin saamaan lisää tätä tunnelmaa mustavalkokonversiolla.





YYleisesti ottaen en pidä itseäni ihmiskuvaajana vaikka se onkin äärettömän hauskaa :) [/img]