Lopullinen varmistusmedia?

[mattimi]

Hei!

Onko vihdoin löydetty lopunaikojen backup-media - M disc?

http://www.mdisc.com/what-is-mdisc/

Mikko

[paaton]

http://muropaketti.com/m-disc-levy-kestaa-1000-vuotta

Muistelinkin lukeneeni tästä aiemmin. Varmasti viisas valinta, jos valokuviaan polttaa dvd-levyille. Minusta vaan aika on ajamassa dvd-levyjen ohi varmuuskopioinnissa. Minä en nää järkevänä varmuuskopioida ainoastaan pieniä jpg kuvia ja kameroiden resoluution kasvaessa raw filet ovat vaan liian isoja dvd levyille.

Enkä kyllä ihan kamalasti usko koko dvd formaatin olemassa oloon vaikkapa sadan vuoden päästä.

[Sakke_K]

Jos pätäkkää riittää, kannattaa harkita säilömistä DNA:han... puoli grammaa riittää kaikkille suomalaisille varmaan monta vuotta ja säilyy tuhansia vuosia tietyissä olosuhteissa :-)

[PeCa]

Mikähän se olis paras media raw-kuvien arkistointiin?

[Rockford]

Mikähän se olis paras media raw-kuvien arkistointiin?

Parhaasta en tiedä, mutta kovalevyt on niin edullisia että voi ostaa useammankin jos siltä tuntuu.

[mattimi]

Mikähän se olis paras media raw-kuvien arkistointiin?

Parasta ei ole olemassa. Riippuu tilanteesta ja tottumuksista, mikä on sopivin. Kaikissa on omat heikkoutensa.

M disk on uusi ja käytössä testaamaton. Kovalevyt, nas:it yms ovat epävarmoja ja vaativat jatkuvaa värkkäämistä sekä herkkiä operointivirheille. Pilvipalvelut hitaita ja epävarmoja. jne

Mikko

[PeCa]

Kai se on kovalevyille tallennettava. data-DVD:lle kun ei meinaa mahtua tarpeeksi. Kovalevy kaappin talteen, ettei ole jokapäiväisessä käytössä, niin kestäisi ehkä paremmin!?

[Naranek]

Kai se on kovalevyille tallennettava. data-DVD:lle kun ei meinaa mahtua tarpeeksi. Kovalevy kaappin talteen, ettei ole jokapäiväisessä käytössä, niin kestäisi ehkä paremmin!?

Ei vaan ihan jokapäiväiseen käyttöön, automaattikopiointi päivittäin tai viikoittain.

Kovalevyä pitää käyttää, jotta selviää mahdollisimman pian onko siinä jokin valmistusvika. Ja jos ei ole, se kestää sen aikaa mitä sen on suunniteltukin kestävän.

Järkevin systeemi on että sinulla on yksi varsinainen levy jolla kuvat ovat, ei sama kuin millä käyttöjärjestelmä ja ohjelmat ovat. Tälle levylle myös kaikki LR:n tai muut tietokannat tms. tiedostot joita kuvia käsitellessäsi syntyy, ovat siten varmuustallennuksen piirissä.Tältä levyltä sitten varmistuskopiointiin tarkoitettu ohjelma kopioi kaikki kuvat sellaisenaan, ei pakattuna tai muuten muokattuna (että saat ne sieltä toiselta levyltä auki samalla tavalla kuin tältä varsinaiselta) joko päivittäin tai viikoittain.

Näin sinulla on kaksi kiintolevyä joilla on aina sama sisältö eli kaikki mitä harrastuksessasi syntyy. Kun, ei siis jos, toinen hajoaa, levy irti ja roskiin, uusi tilalle ja kaiken materiaalin kopiointi siltä ehjältä tälle uudelle, ja taas ollaan samassa tilanteessa kuin ennen yhden levyn hajoamista.

Itselläni on koneessa näitä varmuuskopiolevyjä itse asiassa kaksi, sitä mahdollisuutta varten, että varmuuskopiointiohjelma sekoilee toiselle levylle kopioidessaan ja korruptoi tiedostot tai sitten levy on juuri hajoamassa kun sille kopioidaan ja näin tapahtuu tiedostojen pilalle meno. Ja et siis huomaa tätä ennenkuin se toinen hajoaa ja olisit sitten kahden rikkinäisen kanssa eli "ei kuvia" tilanteessa.

Tätä voi jatkaa vaikka miten pitkälle eli olla vaikka miten monta samansisältöistä levyä. Ei niiden levyjen kanssa tarvitse mitenkään pelata kun on laittanut levyn koneen sisään tai usbilla kiinni. Välillä on hyvä käydä katsomassa ettei mikään ole mennyt pieleen eli kannattaa availla uusimpia kuvia aika-ajoin kultakin levyltä.

Levyt eivät ole kalliita kuvauskalustoon verrattuna, 1-2 teran levyt riittävät normaali harrastajakäytössä vallan hyvin ja maksavat alle satasen kappale. Kopiointiohjelman lisenssi on varmaan viidenkympin luokkaa, siis sellaisen joka osaa kopioida tiedostot pakkaamatta niitä omaan tiedostomuotoonsa tms. epäsuotavaa.

[mremonen]

Ja sitten toisaalta: jos ei ole elanto tässä kiinni, niin (perhealbumikuvia lukuunottamatta) syntyykö siinä nyt niin isoa tappiota, vaikka kaikki kuvat menisivätkin?

Käsi ylös, ketkä säännöllisesti palaavat vanhoihin kuviin? Mä en ainakaan. Jos kaikki menis, tietysti se harmittaisi puoli päivää, mutta sen jälkeen voisi aloittaa taas tyhjältä pöydältä.

Perhealbumikuvissakin "elinkaari" on aika lähellä viittä-seitsemääkymmentä vuotta. Itse olen havainnut, etteivät vanhempien vanhat albumit jaksa kiinnostaa: täynnä ihmisiä, joita ei ole koskaan tuntenut. Kyllä se kiinnostus melko lailla loppuu omiin vanhempiin tai isovanhempiin.

[Rockford]

Käsi ylös, ketkä säännöllisesti palaavat vanhoihin kuviin?

En nyt niin säännöllisesti, mutta viimeksi tänään säätelin yhden 2006 kuvatun ruudun LR:llä uusiksi ja paljon parempi tuli kuin se minkä aikoinaan olin C1:llä tehnyt. Kyllä mulla on haaveissa päästä katsomaan noita 10 vuoden takaisia ja vähän uudempiakin 6MPix kuvia joskus 4k-telkusta johon ne mahtuu mukavasti 1:1 koossa ja muistella sitä kaikkea porua siitä kuinka 6Mpix on ihan liikaa näyttöön tai kymppikuviin. Enkä ole heittänyt diojakaan vielä roskiin.

Tuo on kyllä totta että ne perhealbumien vanhimmat, lähemmäs satavuotiaat, kuvat ei usein enää kiinnosta samalla tavalla kuin ne joiden henkilöihin on omaakin kosketuspintaa edes vähän.

[Naranek]

Kun tulee vähän lisää elämänkokemusta, niin ne vanhat perhe/suku kuvat alkavat kiinnostaa vähän toisella tavalla. On mielenkiintoista nähdä millaisissa oloissa ne omat esi-isät ovat eläneet, mitä tehneet, miten asuneet jne. On aika infantiili minä itte lähtökohta että se muinainen suku pitäisi henkilökohtaisesti tuntea ennenkuin ne kiinnostaisivat. Ja jos ei itse ole kiinnostunut, niin niiden säilyttäminen silti kannattaa, suvussa voi olla, ja aika varmaan tuleekin olemaan, joku jota ne kiinnostavat ja jos olet ne pelkkää mielenkiinnottomuuttasi heittänyt menemään, niin sinua taatusti muistetaan, muttei välttämättä hyvällä.

Koska olen kuvannut aika varhaisesta digimuinaisuudesta alkaen raakana, niin nyt kun taidot ja välineet ovat kehittyneet, niin niistä kuvista saa todellakin parempia vedoksia aikaiseksi kuin silloin joskus.

[mremonen]

Kun tulee vähän lisää elämänkokemusta, niin ne vanhat perhe/suku kuvat alkavat kiinnostaa vähän toisella tavalla.

Olen syntynyt alkuvuodesta 1961. Todennäköisesti mun elämäntaival ehtii päättyä, ennen kuin tuota elämänkokemusta kertyy riittävästi.

On mielenkiintoista nähdä millaisissa oloissa ne omat esi-isät ovat eläneet, mitä tehneet, miten asuneet jne. On aika infantiili minä itte lähtökohta että se muinainen suku pitäisi henkilökohtaisesti tuntea ennenkuin ne kiinnostaisivat. Ja jos ei itse ole kiinnostunut, niin niiden säilyttäminen silti kannattaa, suvussa voi olla, ja aika varmaan tuleekin olemaan, joku jota ne kiinnostavat ja jos olet ne pelkkää mielenkiinnottomuuttasi heittänyt menemään, niin sinua taatusti muistetaan, muttei välttämättä hyvällä.

Tietysti jos tuota "sukututkimusta", tms. harrastaa. Mun sukupuu on kartoitettu 1700-luvun alkuun, mutta en silti jaksa katsella kuvia jostain random serkuista -20 -luvulta Hartolasta. Mutta olenkin infantiili.

Koska olen kuvannut aika varhaisesta digimuinaisuudesta alkaen raakana, niin nyt kun taidot ja välineet ovat kehittyneet, niin niistä kuvista saa todellakin parempia vedoksia aikaiseksi kuin silloin joskus.

Totta kai saa. Mutta ovatko kuvat kiinnostavia? Mulla ainakin suurin osa vuonna 2000 otetuista kuvista (pl. lapsista otetut) on jotain metsää tai kukkia. Ei ne metsät ja kukat nyt niin paljoa ole parissakymmenessä vuodessa muuttuneet, että niistä jaksaisi taas innostua.

Ja valitettavasti mun Sony F717 ei kuvannut raakaa, paitsi tiffinä. Ja kun 128kb memorystikki maksoi silloin lähes tuhat markkaa, niin kuvasin jiipeggiä. Mutta se olen vain minä.

Lisäksi tuossa kamerassa max. käyttökelpoinen ISO oli 160, kaikki sen yli kohisee auttamattomasti niin, ettei siinä auta edes DxO Optics Pro:kaan.

Jos mä nyt vaikka katson 2013 kuvasatoa, niin siellä on ehkä 5-8 todella säilyttämisen arvoista kuvaa. Joten 32 gigan muistikortilla saisin säilöttyä todennäköisesti kaikki kuvat jotka on sen arvoisia. Ja edelleen tästä lukemasta on otettu pois perhemuistot.

[mremonen]

Käsi ylös, ketkä säännöllisesti palaavat vanhoihin kuviin?

En nyt niin säännöllisesti, mutta viimeksi tänään säätelin yhden 2006 kuvatun ruudun LR:llä uusiksi ja paljon parempi tuli kuin se minkä aikoinaan olin C1:llä tehnyt.

Joo, ehkä noita D700:lla kuvattuja voisi joitain käsitellä vielä uudelleen. Mulla vaan on siellä niin vähän helmiä, ettei se oikein anna aihetta. Mulla kun tää kuvaaminen alkoi uudelleen tuossa 2008 (vai oliko se 2007 lopussa), niin kehitystä on tapahtunut sen verran (ainakin omasta mielestä), ettei vanhoihin kuviin juuri tule palattua.

Kyllä mulla on haaveissa päästä katsomaan noita 10 vuoden takaisia ja vähän uudempiakin 6MPix kuvia joskus 4k-telkusta johon ne mahtuu mukavasti 1:1 koossa ja muistella sitä kaikkea porua siitä kuinka 6Mpix on ihan liikaa näyttöön tai kymppikuviin.

Mulla ainakin nuo 6MPix-kuvat kohisee niin, ettei niitä kyllä 4K näytölle uskalla tuoda.

Enkä ole heittänyt diojakaan vielä roskiin.

Tossahan noita on vieressä n. 5 000 kpl. Faijalta on tulossa saman verran lisää. Niissä sitten onkin niitä säilyttämisen arvoisia: kesälomalla Vuokatissa -65, kun faija työnsi minua ja broidia kottikärryissä, jne. Ei niitä voi hävittää, mutta en usko että mun lasten lapset niitä paljoa säilyttää.

Tuo on kyllä totta että ne perhealbumien vanhimmat, lähemmäs satavuotiaat, kuvat ei usein enää kiinnosta samalla tavalla kuin ne joiden henkilöihin on omaakin kosketuspintaa edes vähän.

Ainoastaan historiallisessa mielessä. Mutta siinä voi olla, että itkee väärän kuvan kohdalla kuten meillä kävi. "Aina" oltiin luultu, että yhdessä kuvassa on mun isotäti pienenä. Kunnes kuva irtosi albumista ja kuvan takaa selvisi, että se oli joku naapurin Martta, tjsp.

[Naranek]

Kun tulee vähän lisää elämänkokemusta, niin ne vanhat perhe/suku kuvat alkavat kiinnostaa vähän toisella tavalla.

Olen syntynyt alkuvuodesta 1961. Todennäköisesti mun elämäntaival ehtii päättyä, ennen kuin tuota elämänkokemusta kertyy riittävästi.

Näin ilmeisesti on. Ei mahda mitään.

On mielenkiintoista nähdä millaisissa oloissa ne omat esi-isät ovat eläneet, mitä tehneet, miten asuneet jne. On aika infantiili minä itte lähtökohta että se muinainen suku pitäisi henkilökohtaisesti tuntea ennenkuin ne kiinnostaisivat. Ja jos ei itse ole kiinnostunut, niin niiden säilyttäminen silti kannattaa, suvussa voi olla, ja aika varmaan tuleekin olemaan, joku jota ne kiinnostavat ja jos olet ne pelkkää mielenkiinnottomuuttasi heittänyt menemään, niin sinua taatusti muistetaan, muttei välttämättä hyvällä.

Tietysti jos tuota "sukututkimusta", tms. harrastaa. Mun sukupuu on kartoitettu 1700-luvun alkuun, mutta en silti jaksa katsella kuvia jostain random serkuista -20 -luvulta Hartolasta. Mutta olenkin infantiili.

Joo, jos on juuret hukassa, niin sitten on. Infantiili ajatus onkin se, ettei jos nyt juuri minua satu kiinnostamaan, niin tuhoaa nämä nykyiset kuvat siksi että koska minua ei kiinnosta niin sitten joutaa mennä. Minulle asioiden merkitys selvisi viimeistään siinä vaiheessa kun yritin kasata isäni kuoltua hänestä kertovaa kuvaesitystä.

Koska olen kuvannut aika varhaisesta digimuinaisuudesta alkaen raakana, niin nyt kun taidot ja välineet ovat kehittyneet, niin niistä kuvista saa todellakin parempia vedoksia aikaiseksi kuin silloin joskus.

Totta kai saa. Mutta ovatko kuvat kiinnostavia? Mulla ainakin suurin osa vuonna 2000 otetuista kuvista (pl. lapsista otetut) on jotain metsää tai kukkia. Ei ne metsät ja kukat nyt niin paljoa ole parissakymmenessä vuodessa muuttuneet, että niistä jaksaisi taas innostua.

Ja valitettavasti mun Sony F717 ei kuvannut raakaa, paitsi tiffinä. Ja kun 128kb memorystikki maksoi silloin lähes tuhat markkaa, niin kuvasin jiipeggiä. Mutta se olen vain minä.

Lisäksi tuossa kamerassa max. käyttökelpoinen ISO oli 160, kaikki sen yli kohisee auttamattomasti niin, ettei siinä auta edes DxO Optics Pro:kaan.

Jos mä nyt vaikka katson 2013 kuvasatoa, niin siellä on ehkä 5-8 todella säilyttämisen arvoista kuvaa. Joten 32 gigan muistikortilla saisin säilöttyä todennäköisesti kaikki kuvat jotka on sen arvoisia. Ja edelleen tästä lukemasta on otettu pois perhemuistot.

Jälleen minä, minä, minä. Tässä ketjussa puhuttiin kuvien tallentamisen menetelmistä. Sinä minäilet ettei sinun tarvitse niitä säästää, kun ne kuvat on *sensuroitu* eikä ne ketään kiinnosta. Se on sinun ongelmasi. Muut säästävät kuvansa, ja sitä aloittajakin halusi puhua.

Minun kuvani vuodelta 2000 ovat ihan ok, tosin olin kuvannut siinä vaiheessa jo neljännes vuosisadan. Seinälläkin on useita vedoksia ensimmäisen järkkärini kuvista, eikä siinä ollut kuin alle kolmen megan kenno.

[nomad]

Käsi ylös, ketkä säännöllisesti palaavat vanhoihin kuviin?

En nyt niin säännöllisesti, mutta viimeksi tänään säätelin yhden 2006 kuvatun ruudun LR:llä uusiksi ja paljon parempi tuli kuin se minkä aikoinaan olin C1:llä tehnyt. Kyllä mulla on haaveissa päästä katsomaan noita 10 vuoden takaisia ja vähän uudempiakin 6MPix kuvia joskus 4k-telkusta johon ne mahtuu mukavasti 1:1 koossa ja muistella sitä kaikkea porua siitä kuinka 6Mpix on ihan liikaa näyttöön tai kymppikuviin. Enkä ole heittänyt diojakaan vielä roskiin.

Tuo on kyllä totta että ne perhealbumien vanhimmat, lähemmäs satavuotiaat, kuvat ei usein enää kiinnosta samalla tavalla kuin ne joiden henkilöihin on omaakin kosketuspintaa edes vähän.

Minulla on joulunajan projektina skannailla äidiltäni saamiani vanhoja valokuvia. Enimmäkseen maailmansotien väliseltä ajalta aina 60-luvulle. Ne valokuvat jotka ovat säilyneet 50 vuotta alkavat olla siäsällön arvoltaan sellaisia, että aivan sama ovatko ne tekisesti sitä vaiko tätä, kunhan ovat katselukunnossa. Nämä eivät ole sellaisia harrastekuvia joiden parissa ihmetellään kameran dynamiikkaa tai objektiivin reunapiirtoa.

Sitten toisenlaista esimerkkiä. Aivan joulun alla julkaisin kuvat ja galleria -puolella tämän kuvan. Oli hauskaa kun joku tuumiskeli, että onko täyskennoisella otettu. No ei ole vaan vanhalla pokkarilla. hetki oli sen laatuinen, että eipä tuo kuva minun silmissäni merkittävästi kummempi olisi vaikka mikä kamera siinä tilanteessa olisi ollut käytössä. Minulla on omat ajatukseni tästä kuvasta, eikä tekninen paremmuus ole sillä kohdin kovinkaan oleellista.

Eli haluan säästää ainakin tärkeimmät nykyajan perhe- ja harrastuskuvani jälkipolville. Lisäksi joukon valokuvausmielessä ottamiani kuvia. Uskoisin, että nuo kannattaa säilyttää sekä tietomuodossa (osana "digitaalista jalanjälkeäni") että paperilla. Minulla on semmoinen suurehko pahvilaatikko johon arkistoin paperikuvia läjään. Jos joku joskus katsoisi.

[Rockford]

Mulla ainakin nuo 6MPix-kuvat kohisee niin, ettei niitä kyllä 4K näytölle uskalla tuoda.

Ei oo sitä 4k-töllöä vielä, mutta D70:n kuvat on näyttäneet ihan kohtuullisilta mitä niitä nyt on tässä 2560x1440 reson näytöllä vilkuillut ja nämäkin vain alkuperäisinä C1-käännöksinä. 800 ISO ja alle toimii oikein hvyin.

[Naranek]

Kohinan määrä nyt ei vain taida riippua kennon pikselimäärästä kovinkaan paljoa, vaan enempi kennon fyysisestä koosta ja käytetystä vahvistuksesta eli ISO:sta.... ja tietty siitä että se kuva on oikein valotettu, ettei tarvitse kovin paljoa nostella tasoja...

[nomad]

Mulla ainakin nuo 6MPix-kuvat kohisee niin, ettei niitä kyllä 4K näytölle uskalla tuoda.

Ei oo sitä 4k-töllöä vielä, mutta D70:n kuvat on näyttäneet ihan kohtuullisilta mitä niitä nyt on tässä 2560x1440 reson näytöllä vilkuillut ja nämäkin vain alkuperäisinä C1-käännöksinä. 800 ISO ja alle toimii oikein hvyin.

Voi teitä poikia :-)

Jos teillä on yli 5 vuotta vanhoja kuvia joita yhä haluatte katsoa, niin eiköhän niissä ole sitten sen verran sisältöä, että kohina jää epäoleelliseksi asiaksi.

[mremonen]

Jälleen minä, minä, minä. Tässä ketjussa puhuttiin kuvien tallentamisen menetelmistä. Sinä minäilet ettei sinun tarvitse niitä säästää, kun ne kuvat on *sensuroitu* eikä ne ketään kiinnosta. Se on sinun ongelmasi.

???

Onko sulla ihan oikeasti joku ongelma, vai missä mennään?

Ihan samalla tavalla itse tuot omat mielipiteesi esiin. Minä toin mielipiteenä esiin sen, että onko ne (omat) kuvat nyt yleensäkään niin säilyttämisen arvoisia. Aika selkeästi myös rajasin ns. perhealbumikuvat scopen ulkopuolelle. Jos niin kuin osaa lukea.

Tarkoitin sitä, että ne ns "taidekuvat", joiden kanssa itse lähinnä piehtaroi, eivät sitten kuitenkaan ole niin tärkeitä. Vaan tärkeämpiä ovat nimenomaan ne perhekuvat.

Kyllä mulla surku tulisi, jos lapsista otetut kuvat häviäisivät. Mutta niistä onkin otettu jo printit & tehty sen sata kirjaa. Sen sijaan jos mulla katoaa joku lähikuva perhosesta tai kiva auringonlasku, niin so what.

Ja sä et mun juurista oikeastaan tiedä yhtään mitään. Niiden hukassa olemisesta tai muustakaan. Ihme tyyppi.

Muut säästävät kuvansa, ja sitä aloittajakin halusi puhua.

Itse asiassa ei halunnut. Luepa aloitusviesti uudelleen. Jos tuohtumukseltasi pystyt.

[mremonen]

Jos teillä on yli 5 vuotta vanhoja kuvia joita yhä haluatte katsoa, niin eiköhän niissä ole sitten sen verran sisältöä, että kohina jää epäoleelliseksi asiaksi.

Totta kai jää. Mutta se ei liene se kuva kivasta vesiputouksesta pitkällä valotusajalla, joka silloin ottohetkellä tuntui siltä muistikortin helmeltä.

Mutta kyllä mulla osa noista F707:n (ei siis F717) kuvista kohisee niin että hampaita sattuu. Ei niistä oikein printtejä saa. Kuvakirjaakin tehdessä ne piti suosiolla jättää melko pieniksi, jottei fiilis menisi ihan pilalle.

Mutta on siellä ihan onnistuneitakin. Itse pidän esim. tästä. 5Mpix...