Kiinteän polttovälin ihanuudesta

[elmar]

Kuva ku kuva. Metodi on vain sivulause.

Metodi on kaikessa muussa kuvataiteessa sivulause, mutta ei valokuvauksessa? Siinä kuitenkin enemmän tai vähemmän kopioidaan reaalimaailmaa, joka vaikuttaa kuvaan.

Mikään kuva ei ole reaalimaailman kopio vaan tekijän näkemys aiheesta. Yks lysti onko se sudittu canvakselle, raavittu metallilevylle vai valotettu kennolle.

[Sakke_K]

Kuva ku kuva. Metodi on vain sivulause.

Metodi on kaikessa muussa kuvataiteessa sivulause, mutta ei valokuvauksessa? Siinä kuitenkin enemmän tai vähemmän kopioidaan reaalimaailmaa, joka vaikuttaa kuvaan.

Mikään kuva ei ole reaalimaailman kopio vaan tekijän näkemys aiheesta. Yks lysti onko se sudittu canvakselle, raavittu metallilevylle vain valotettu kennolle.

Jaa. Moni taidefilosofi on kanssasi eri mieltä, on tuo elementti olemassa kyllä valokuvauksessa...

[alsalus]

Metodi on kaikessa muussa kuvataiteessa sivulause, mutta ei valokuvauksessa? Siinä kuitenkin enemmän tai vähemmän kopioidaan reaalimaailmaa, joka vaikuttaa kuvaan.

Mikään kuva ei ole reaalimaailman kopio vaan tekijän näkemys aiheesta. Yks lysti onko se sudittu canvakselle, raavittu metallilevylle vain valotettu kennolle.

Jaa. Moni taidefilosofi on kanssasi eri mieltä, on tuo elementti olemassa kyllä valokuvauksessa...

Ei taidefilosofit mistään kopiosta puhu. Hehän nimenomaan ovat osoittaneet päinvastaisen: arkiajattelussa moni pitää kuvaa vaikkapa äidistään esittävänä - vaikka kuva on litteä ja äiti kolmiulotteinen, vaikka kuva on pieni ja äiti iso jne.

Kyseessä on nimenomaan tekijän näkemys aiheesta - tai voidaan puhua myös representaatiosta tai presentaatiosta tai mimeettisyydestä. Valokuvan juju on juuri tavassa nähdä, havainnossa ja kuvan kautta avartuvasta maailmankatsomuksesta (jos tällainen suuri sana sallitaan) - ja nämä ovat juuri niitä asioita, joita kuvaaja valitsee valitessaan objektiivia kameraan.

Kiinteän ja zoomin ero on lopulta ontologinen, jos sitä hahmottaa sen kautta, minkälaisia visuaalisia intentioita kuvaajalla on.

[mappe]

50-150 käy, se vaan vähän vinjentoi... Eikös 800:sta löydy jokin croppimoodi? Lähinnä laitoin vaan koska kribe kirjoitti ettei yksikään zoomi pärjää terävyydessä primeille, mutta cropeille on tehty terävääkin zoomia. Mutta totta, täydelle kennolle ei varmaan saa (todella) terävää zoomia.

Onhan noita teräviä zoomeja. Esim. Canonille 24-70 2.8 II, 70-200 2.8 II ja 200-400 4. Noilla kattaa kätevästi polttoväit 24-400mm ja varmasti on terävää polttovälistä huolimatta. Kombo on tosin hieman kallis ja painava.

[Sakke_K]

Ei taidefilosofit mistään kopiosta puhu.

Enkä minäkään, sä olet ainoa ;-) Juuri esim. vaikka tuo mimeettisyys on elementti (kopio esikuvasta, tai ihan miten haluat) joka yhdistetään valokuvaukseen vahvasti.

[okam]

Enivei, miksi kiinteä polttoväli tekee kuvaamisesta parempaa ja tekeekö se? Eihän tsuumin käyttö välttämättä tarkoita sitä, että kuvaa "huolimattomasti ja roiskien". Samalla tavalla tsuumilla voi käyttää tunteja kuvan sommitteluun ja rajaamiseen.

Itselleni kuvaaminen kehittyi huomattavasti, kun pakosta (liian hämärää zoomeille) jouduin aluksi kuvaamaan kiinteillä. Kiinteillä kuvatessa joutuu ennakoimaan miten tilanteet kehittyvät, joudut miettimään kuvakulmat ja sommittelut jonka mukaan sitten liikutaan.

Zoomatessa kun tilanne kehittyy ja muuttuu niin herkästi vain lähtee zoomailee pilaten sitten perspektiivin omaa laiskuuttaan.

Jos kliseisesti sanotaan, että kiinteillä kuvaavat ovat kingejä niin aikaa samaa mieltä olen asiasta jos nämä kiinteillä otetut kuvat ovat oikeasti hyviä. Entistä enemmän hattua nostan mitä laajempi kiinteä on rungossa kiinni. Esim 24mm FF:ssä vaatii todella paljon liikkumista ja taitoa osata kuvata tilanteita läheltä ilman tilanteiden häiritsemistä, että voisin antaa jokaiselle kuvaamista opettelevalle haasteen vain kuvata tällä kombinaatiolla. Vielä lopullinen haaste on kuvata eri kiinteillä niin, että silti kuvien kokonaisuus näyttää yhtenäiseltä, ei niin et yksi kuva huutaa "olen otettu telellä" ja "nyt käytän laajista ja kuvat vääristyy".

Nykypäivänä tosin runkojen ollessa niin uskomattoman herkkiä voi keikan vetää läpi zoomilla lähes kokonaan joka helpottaa kuvausta, mutta toisaalta se pidentää reagointikykyä jolla taas voi missata tilanteita tai ei ehdi sommitella kuvaa joka kiinteällä olisi onnistunut.

Kun näen tilanteen ja sommittelen miten kuvan haluan, rupean liikkumaan ja otan kuvan. Zoomilla kuvatessa liikkumisen jälkeen joudun säätämään zoomin sille polttovälille miten olin sen päässäni sommitellut ja vaikka se zoomaus sinänsä ei vie kovin paljoa aikaa, vie se kummiskin välillä juuri kriittisen verran enemmän aikaa jolla sitten voi missata sen sekunnin murto-osassa olleen tietyn ilmeen yms.

Hektisessä kuvauksessa tykkään jo sen takia kuvata kiinteillä kahdella rungolla kun pystyn reagoimaan nopeasti ja pysyn paljon paremmin tilanteissa kiinni.

Monet ottaa nokkiinsa mutta sanonpa kummiskin pienellä provolla, suurimmalle osalle täälläkin kirjottaville tekisi terää kuvata vain kiinteillä ;)

[Mikael K.]

Ei taidefilosofit mistään kopiosta puhu.

Enkä minäkään, sä olet ainoa ;-) Juuri esim. vaikka tuo mimeettisyys on elementti (kopio esikuvasta, tai ihan miten haluat) joka yhdistetään valokuvaukseen vahvasti.

Pohjimmiltaan mimeettisyys ei ole kopiointia vaan todellisuuden jäljittelyä ja sen taiteellista tulkintaa. Pelkän kolmiulotteisen tilan luominen tai näyttäminen kahdessa ulottuvuudessa vaatii jo tulkintaa. Saati sitten se, että kerrotaan jokin tapahtuma yhdellä kuvalla. Lisäksi on huomattava vielä sekin, että nykyisin taiteessa on edetty jo aivan toisiin ulottuvuuksiin, niin että pelkkä jäljittely kuuluu aloittelijoiden harjoituksiin. Sillä toki voi aivan hyvin kyllä edelleenkin olla paikkansa kuvauksessa. Useimmiten kuitenkin kaiketi toisenlaiset pyrkimykset ovat pinnalla.

[Mikael K.]

Itselleni kuvaaminen kehittyi huomattavasti, kun pakosta (liian hämärää zoomeille) jouduin aluksi kuvaamaan kiinteillä. --

Okamilla oli hyviä pointteja esillä. Ensimmäinen kunnon objektiivini oli 50mm/1.4 ja sen makuun päästyäni en ole paljon muilla kuvannutkaan. No, laukussani on 85mm ja 20mm joitakin tilanteita varten. Toisessa kamerassa minulla on kiinni 17-50 mm.

Joka tapauksessa kuva pitää rakentaa jalkatyöskentelyllä, niin että kuvakulmat ovat oikeat. Zoomilla monesti vain kääntää rengasta, niin että rajaus on sopiva. Kuvakulma ei kuitenkaan välttämättä ole se paras. Samalla kiinteällä kuvatessa joutuu niettimään jo etukäteen ja seuraamaan tilanteiden kehitystä, niin että osaisi olla sopivassa paikassa kuvanottohetkeä silmällä pitäen. Samalla siinä kehittyy kuvaajana, kun tiedossa on koko ajan pientä aivovoimistelua.

[mremonen]

Joo, Okamilla on hyviä pointteja ja hyvä että keskusteluakin alkaa syntymään. Sen takia olen yrittänyt itse tässä hieman provosoidakin mielipiteitä.

Kiinteillä kuvaaminen aina välillä on hyvää harjoitetta ja varsinkin jos on tottunut kuvaamaan koko ajan jollakin kittitsuumilla. Se mitä yritän tässä epätoivoisesti kritisoida, on että kiinteällä kuvaaminen ei ole se kuvaamisen ylin taso. Tsuumillakin saa hyvää kuvaa ja joissain tapauksissa tsuumi on paras vaihtoehto.

Totta kai ammattilainen toimiessaan tilanteessa, joka on hänelle tuttu - on se sitten hääkuvaus tai tapahtumakuvaus - valitsee itselleen parhaat ja toimivimmat välineet. Yleensä valinesalkku on muotoutunut ajan mukana vastaamaan omaa kuvaustyyliä ja opittuja tilanteita.

Sen sijaan jos menee tuntemattomaan tilanteeseen ja uuteen paikkaan, on melkoinen riski ruuvata kameran nokalle yksi kiinteä ja luottaa että sillä pärjää. En näe suurta eroa siinä, onko laukussa yksi tsuumi vai viisi kiinteää. Siinä ero on sitten enemmän semanttinen.

Ja kyllä myös tsuumilla voi pakottaa itsensä katsomaan kuvakulmia ja rajauksia. Harva vakava harrastaja kuitenkaan ruuvaa kameraan kiinni 28-300 -millistä ja kuvaa koko reissun yhdeltä seisomalta.

[Perry]

Pokkarissa minulla ei ole zoomia eikä vaihdettavaa optiikkaa, pelkästään yksi kiinteä polttoväli (kinokoossa kuvakulma vastaa 35mm objektiivia). Sillä kuvaaminen on kovin vapauttavaa, ei tarvitse miettiä polttoväliä ollenkaan, vaan miettiä miten saa käytettävissä olevalla polttovälillä parhaan kuvan. Rehellisyyden nimissä toki sanottava että välillä toivoisi laajempaa tai suppeampaa kuvakulmaa, mutta ihmeen hyvin pärjää kun katselee asioita rajoitus takaraivossa.

[kribe]

Zoomatessa kun tilanne kehittyy ja muuttuu niin herkästi vain lähtee zoomailee pilaten sitten perspektiivin omaa laiskuuttaan.

Yhtälailla kiinteillä kuvaava voi laiskuuttaan peruuttaa tilanteessa jossa laajempi lasi sopisi paremmin.

[Perry]

Zoomatessa kun tilanne kehittyy ja muuttuu niin herkästi vain lähtee zoomailee pilaten sitten perspektiivin omaa laiskuuttaan.

Yhtälailla kiinteillä kuvaava voi laiskuuttaan peruuttaa tilanteessa jossa laajempi lasi sopisi paremmin.

No ei oikeastaan, silloin hakeudutaan todennäköisesti samalla myös paikkaan josta saa vielä paremman kuvan.

[mremonen]

No ei oikeastaan, silloin hakeudutaan todennäköisesti samalla myös paikkaan josta saa vielä paremman kuvan.

Tai ei kuvaa ollenkaan. Kontrolloiduissa olosuhteissa homma varmaan toimii, mutta ei välttämättä aina muuten.

[Aegean]

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, josta varmaa kaikki hyötyvät. Rakentavaa kommentaaria on tullut monessa vastauksessa.

Sellainen näkökohta kiinteillä obiskoilla kuvaamisesta, että ei se mitään asketismia ole sekään, vaikka käytettävissä ei olisi kuin yksi runko. Kakkulan vaihto kun kestää vain muutaman sekunnin. Tuo muutama sekunti pitäisi jokatapauksessa olla uhratatavissa kuvakulman ja sen miettimiseen miltä kuva lopulta näyttää.

Jos tilanteet kuitenkin ovat niin nopeita ettei siihen ole aikaa, niin käytettäköön sitten zoomia. Mutta sanottakoon myös se, ettei sellaisessa toimintakuvauksessa harkinta, sommittelu tai lopullisen kuvan pohdinta ole avainasemassa vaan pikemminkin nopeus, kohteen käyttäytymisen tunteminen, rajausvaran jättäminen sekä onnistuminen juuri sen ratkaisevan hetken vangitsemisessa.

Väitän, että pelkästään kiinteillä obiskoilla kuvaavilla on parempi käsitys kuvakulman, rajauksen, sommittelun ja todellisuuden suhteesta toisiinsa kuin pelkästään zoomeilla kuvaavilla. Nämä olivat tietty ääripään esimerkit, mutta absoluuttinen totuus on varmasti jossain siinä välillä - painottuen ehken sinne kiinteiden suuntaan.

En tiedä miten on muilla kiinteillä objektiiveilla kuvaavilla, mutta itselläni oikean polttovälin (=obiskan) valinta osuu 95%:sesti oikeaan. Ympäristöä tarkkailee ikäänkuin 24-35-50-85-135 -ikkunoiden läpi, joka valokuvaamisen kannalta ajatellen on muuten mahdottoman jännittävää puuhaa!

:-)

[Naranek]

En tiedä miten on muilla kiinteillä objektiiveilla kuvaavilla, mutta itselläni oikean polttovälin (=obiskan) valinta osuu 95%:sesti oikeaan. Ympäristöä tarkkailee ikäänkuin 24-35-50-85-135 -ikkunoiden läpi, joka valokuvaamisen kannalta ajatellen on muuten mahdottoman jännittävää puuhaa!

:-)

Asketimi pois minusta, mutta tuossa setissä on minusta aivan liikaa lasia. Perinteidset 28-50-135 tai 24-35-100 setit riittävät tuolla polttovälialueella erittäin hyvin. Siihen lisäksi sitten hyvä 200 millinen ja voi mennä kuvaamaan ihan mitä tahansa paitsi tipuja ;-)

[Jare]

Jaa-a, kenties se huonoista tavoista pois opettelu on helpompaa kiinteillä, jos on ikänsä kuvannut zoomeilla ja sitä kautta oppinut kääntämään zoomirinkulaa liikkumisen sijaan. Ite mietin kuvat yleensä polttovälin, kuvakulman ja etäisyyden kautta, jossa zoomi tuo lähinnä sen helppouden, ettei tarvitse roudata kahta tai kolmea runkoa kokoajan olkapäillä. Nykyisillä zoomeilla ja rungoilla tuo vielä toimiikin lähes kaikissa tilanteissa.

Yllättävän usein kuvat osuu esim. 24-70 zoomilla 24, 35 tai 70mm ja 70-200 zoomilla 70, 135 tai 200mm, eli ihan hyvin voisin korvata tuon alueen neljällä tai viidellä kiinteällä. Mutta kun katsotaan laadukkaiden runkojen ja putkien hintoja, sekä otetaan huomioon, että etenkin tilannekuvauksessa täytyisi roudata enemmän kampetta mukana, niin ei oikein houkuttele. Niinpä säästän nuo kiinteät fiilistelyyn tai säkkipimeään.

[mremonen]

Tönitäänpäs tätä vielä eteenpäin "Aegean":in innoittamana: mitä väliä sillä on millä polttovälillä kuvaa, sommittelunhan pitäisi ratkaista?

Hyvän kuvan salaisuushan lienee teknisessä laadussa, sommittelussa ja ajatuksessa. Polttovälistä ei puhuta mitään. Tietysti katukuvaajat vannovat 50-millisen nimeen sen antaman "läsnäolon fiiliksen" takia, mutta jos otan kuvan kukasta, eikö se ole sama onko kuva otettu 35 mm tai 85 mm polttovälillä?

---

Kakkulan vaihto kun kestää vain muutaman sekunnin. Tuo muutama sekunti pitäisi jokatapauksessa olla uhratatavissa kuvakulman ja sen miettimiseen miltä kuva lopulta näyttää.

Itse en pääse noihin lukemiin. Kyllä mulla lasin vaihtoon menee enemmän kymmeniä kuin yksittäisiä sekunteja, varsinkin jos lasketaan aika kun kamera otetaan silmältä ja se on taas laukaisuvalmis. Mulla ei juurikaan ole näitä laukkumallisia kameralaukkuja, joten nopeaan vaihtoon ei vaan pääse.

[kribe]

Kakkulan vaihto kun kestää vain muutaman sekunnin. Tuo muutama sekunti pitäisi jokatapauksessa olla uhratatavissa kuvakulman ja sen miettimiseen miltä kuva lopulta näyttää.

Itse en pääse noihin lukemiin. Kyllä mulla lasin vaihtoon menee enemmän kymmeniä kuin yksittäisiä sekunteja, varsinkin jos lasketaan aika kun kamera otetaan silmältä ja se on taas laukaisuvalmis. Mulla ei juurikaan ole näitä laukkumallisia kameralaukkuja, joten nopeaan vaihtoon ei vaan pääse.

Vaikka mikä laukku olisi, niin muutaman sekunnin lasinvaihto muualla kuin pöydän äärellä on kyllä mahdottomuus. Toki jos on toinen lasi valmiiksi pöydällä odottamassa, ja pois vaihdetun lasin voi laskea samalle pöydälle, niin tuo onnistuu ehkä vajaassa 5 sekunnissa.

Pistäppä Aegean videopätkä näytille, missä esim. kadulla kuvatessa vaihdat olkalaukussa olevan lasin kameran nokalle muutamassa sekunnissa.. tai vaikkapa alle 10 sekunnissa :)

[Rockford]

Vaikka mikä laukku olisi, niin muutaman sekunnin lasinvaihto muualla kuin pöydän äärellä on kyllä mahdottomuus.

Tanssia kuvatessa usein reppu avattuna viereisellä katsomon istuimella tai lattialla jalkojen välissä, jolloin kyllä parhaimmillaan onnistuu tuollainen 5 sekunnin lasin vaihto. Asiaa auttaa että tunnissa voi tulla toistakymmentä lasinvaihtoa. Joskus sitten taas ähelletään lasia 30+ sekuntia pimeässä kun ei aina näe missä asennossa sitä on bajonettiin survomassa.

[d3nso]

Varmaan on hauskan näköistä kun tumpeloidaan lasinvaihdolla koko ajan. Tää, eiku tää, eiku tää, tää ei oo hyvä, tää on hyvä. :D