Moikka,
Olen tekemässä ammattikorkeassa tutkielmaa nykyajan valokuvauksesta. Tarvitsisin vastaajia niiltä ihmisiltä ketkä ovat kuvanneet filmille sekä muistikortille ammatikseen tai harrastuksekseen.
1. Miten digiaika on muuttanut kuvaamiskäyttäytymistäsi?
2. Oletko mielestäsi kehittynyt digiaikana enemmän kuin filmiaikana (miten ja miksi)?
3. Olisitko valmis vaihtamaan kokonaan filmikuvaukseen jos kehityskustannukset olisivat pienemmät kuin nykyään.
4. Jäikö filmiaikana myös paljon kuvia unholaan pyörimään?
Vastaukset voi laittaa minulle sähköpostina joel.forsman@gmail.com tai vastata tähän alle. Kiitos paljon ajastanne!
Tutkielma nykyajan valokuvauksesta
-
- Viestit: 1250
- Liittynyt: Elo 05, 2008 0 : 51
1) Ensiksikin kalusto on edullisempaa ja vaihtolaitteita liikkuu paljon enemmän (vrt. vaikka Helioksen liikkeet aikanaan ja DC.net). Kustannuksista saa käsityksen, kun tein hintavertailun vanhasta Tamronin 300/2.8 IF:stä: manuaalilasin hinta oli aikanaan nykyrahassa luokkaa 6 - 7 000 €! Vastaavia, paljon uudempia täysautomaattilaseja voi nyt saada käytettynä reilulla tonnilla.
Filmillä piti olla tarkempi kustannusten takia ja laatu vaihteli enemmän. Aika ajoin filmillä tuli esimerkiksi kalustorikoista johtuvien runkovaihtojen takia (pelkästään Olympuksia taisin rikkoa kolme tai neljä) poikkeuksia totuttuun kuvaamiseen ja "peruuttamattomia" virheitä tuli selvästi enemmän. Digillä valotettuja ruutuja saattaa tulla aluksi paljon (haarukointia jne.) ja lopuksi varsin vähän / sessio.
2) Siinä mielessä kehittynyt, että kalusto on enää työkalu, apuväline eikä varovasti käsiteltävä itseisarvo. Kuvaamiseni keskittyy lopputulokseen eikä niin paljon tekniikan ihmettelyyn. Tätä on edesauttanut interweb, kirjallisuus ja mahdollisuus kuvata paljon aiempaa enemmän sekä työssä että vapaa-ajalla. Uudet projektit kiehtovat (ideoita niihin on kirjallisuus ja verkko pullollaan) ja ajatukset pyörivät lopputuotoksessa tekniikan sijaan. Myös paljon nopeampi vaste (kuvan otosta kohti valmista kuvaa) helpottaa sopeutumiskäyrää / kuvaustilanne. Toki nykyisten (omaan käyttöön riittävien) romujen tuntemus on avannut tietä muutokselle.
1 & 2) Kuvaamiseen on tullut myös uutta, sanoisinko uskallusta tai intoa, koska ruutuja voi halutessaan ottaa myös ns. "vähemmän kiinnostavista tai vähemmän tärkeistä" aiheista. Filmi ei lopu samalla tavalla enää "kesken" eli sitä ei tarvitse säästää joskus ehkä mahdollisesti tulevaan "kiinnostavampaan" juttun. Tämä on muuten vaikuttanut filmikuvaamiseenikin.
3) Kuvaan edelleen digin rinnalla jonkin verran filmiä; hinta vaikuttaa toki hiukan muttei ole pääasia. Kuvaan kinolla vain mustavalkoista (skannautan negat ja käsittelen niitä tarpeen mukaan: filkan ja digin raja hämärtyy) ja laakaa laiskan satunnaisesti eri materiaaleilla.
4) 1970-90 -luvun filmiajan kuvista on jäänyt jotain talteen muttei siellä ole kovin montaa kiinnostavaa otosta. Vanha sääntö, jonka mukaan filmirullassa yksi kuva 36:sta onnistuu oli aika hyvä mutta nyt eritoten pitemmissä sessioissa voi päästä usein paljon, paljon parempiin tuloksiin (sekä filmillä että digillä).
Pieni lisäys:
Pidän aika tiukkaa seulaa kuville, joten digitkin raakkaan kuukausittain. Säästän vain käsitellyt raakakuvat ja joskus muutaman hassun jpg:n (omia projekteja). Kuvieni tilaajat saavat tyypillisesti jpg:t.
Filmillä piti olla tarkempi kustannusten takia ja laatu vaihteli enemmän. Aika ajoin filmillä tuli esimerkiksi kalustorikoista johtuvien runkovaihtojen takia (pelkästään Olympuksia taisin rikkoa kolme tai neljä) poikkeuksia totuttuun kuvaamiseen ja "peruuttamattomia" virheitä tuli selvästi enemmän. Digillä valotettuja ruutuja saattaa tulla aluksi paljon (haarukointia jne.) ja lopuksi varsin vähän / sessio.
2) Siinä mielessä kehittynyt, että kalusto on enää työkalu, apuväline eikä varovasti käsiteltävä itseisarvo. Kuvaamiseni keskittyy lopputulokseen eikä niin paljon tekniikan ihmettelyyn. Tätä on edesauttanut interweb, kirjallisuus ja mahdollisuus kuvata paljon aiempaa enemmän sekä työssä että vapaa-ajalla. Uudet projektit kiehtovat (ideoita niihin on kirjallisuus ja verkko pullollaan) ja ajatukset pyörivät lopputuotoksessa tekniikan sijaan. Myös paljon nopeampi vaste (kuvan otosta kohti valmista kuvaa) helpottaa sopeutumiskäyrää / kuvaustilanne. Toki nykyisten (omaan käyttöön riittävien) romujen tuntemus on avannut tietä muutokselle.
1 & 2) Kuvaamiseen on tullut myös uutta, sanoisinko uskallusta tai intoa, koska ruutuja voi halutessaan ottaa myös ns. "vähemmän kiinnostavista tai vähemmän tärkeistä" aiheista. Filmi ei lopu samalla tavalla enää "kesken" eli sitä ei tarvitse säästää joskus ehkä mahdollisesti tulevaan "kiinnostavampaan" juttun. Tämä on muuten vaikuttanut filmikuvaamiseenikin.
3) Kuvaan edelleen digin rinnalla jonkin verran filmiä; hinta vaikuttaa toki hiukan muttei ole pääasia. Kuvaan kinolla vain mustavalkoista (skannautan negat ja käsittelen niitä tarpeen mukaan: filkan ja digin raja hämärtyy) ja laakaa laiskan satunnaisesti eri materiaaleilla.
4) 1970-90 -luvun filmiajan kuvista on jäänyt jotain talteen muttei siellä ole kovin montaa kiinnostavaa otosta. Vanha sääntö, jonka mukaan filmirullassa yksi kuva 36:sta onnistuu oli aika hyvä mutta nyt eritoten pitemmissä sessioissa voi päästä usein paljon, paljon parempiin tuloksiin (sekä filmillä että digillä).
Pieni lisäys:
Pidän aika tiukkaa seulaa kuville, joten digitkin raakkaan kuukausittain. Säästän vain käsitellyt raakakuvat ja joskus muutaman hassun jpg:n (omia projekteja). Kuvieni tilaajat saavat tyypillisesti jpg:t.
Viimeksi muokannut itu, Marras 11, 2012 20 : 42. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 1922
- Liittynyt: Maalis 11, 2003 23 : 41
Re: Tutkielma nykyajan valokuvauksesta
1. Otoksia ei tarvitse säästellä eli rutiini muuttuu ihan luonnostaa. Nopeatempoisissa tilanteissa joissa kuvia tulee paljon ei enää tarvitse ajatella ja suunnitella filmin vaihtamista. Kuvaaminen on siis huomattavsti helpompaa.pipalukki kirjoitti:Moikka,
Olen tekemässä ammattikorkeassa tutkielmaa nykyajan valokuvauksesta. Tarvitsisin vastaajia niiltä ihmisiltä ketkä ovat kuvanneet filmille sekä muistikortille ammatikseen tai harrastuksekseen.
1. Miten digiaika on muuttanut kuvaamiskäyttäytymistäsi?
2. Oletko mielestäsi kehittynyt digiaikana enemmän kuin filmiaikana (miten ja miksi)?
3. Olisitko valmis vaihtamaan kokonaan filmikuvaukseen jos kehityskustannukset olisivat pienemmät kuin nykyään.
4. Jäikö filmiaikana myös paljon kuvia unholaan pyörimään?
Vastaukset voi laittaa minulle sähköpostina joel.forsman@gmail.com tai vastata tähän alle. Kiitos paljon ajastanne!
2. Digiaikana ei kyllä kuvaajana ainakaan teknisesti kehity. Nyt voi helposti tarkistaa parin otoksen jälkeen onko kaikki ok. Filmiaikana oli oltava huolellinen koska yksi kameran asetus väärässä asetuksessa saattoi tuhota koko session.
3. En. Mahdoton ajatus.
4. Luonnollisesti vaikka hylätyt printit tuli kyllä hävitettyä saman tien.
-
- Viestit: 1421
- Liittynyt: Elo 17, 2009 13 : 50
Re: Tutkielma nykyajan valokuvauksesta
1. Miten digiaika on muuttanut kuvaamiskäyttäytymistäsi?
Kuvan suunnittelua ei tarvitse digillä tehdä niin paljon. Esimerkiksi hämärässä liikkuvia kohteita voi kuvata tietäen että 9 kuvaa 10:stä on käyttökelvottomia. Kaluston suorituskykyä voi digillä siis venyttää paljon pidemmälle kuin filmillä. Tämä näkyy kohdallani erityisesti tilannekuvaamisessa. Ehkä suurin muutos on siten se, että nykyään tuhoan otettuja kuvia surutta, kun taas filmillä jokainen otos oli periaatteessa "keeper".
2. Oletko mielestäsi kehittynyt digiaikana enemmän kuin filmiaikana (miten ja miksi)?
Em syistä olen joo, erilaisia kuvaamistekniikoita (kuten vaikka panorointi) voi harjoitella niin, että näkee heti kuvan oton jälkeen, miten homma onnistuu. Valotusaikoihin liittyvät tekniikat oppii hyvin paljon nopeammin digillä.
3. Olisitko valmis vaihtamaan kokonaan filmikuvaukseen jos kehityskustannukset olisivat pienemmät kuin nykyään.
En. Digitaalisesta kuvankäsittelystä on tullut olennainen osa kuvaamista ja otan sen huomioon myös kuvaamistilanteessa, samaten koko työnkulku esim. taitto-ohjelmien ja digitaalisen julkaisemisen suhteen tukee uutta tekniikkaa. Digitoitava ne kuvat olisi joka tapauksessa.
4. Jäikö filmiaikana myös paljon kuvia unholaan pyörimään?
Mitä tää kysymys tarkoittaa? Että otinko yhdentekeviä kuvia? Otin, ja ne ovat jääneet laatikoiden pohjalle.
Kuvan suunnittelua ei tarvitse digillä tehdä niin paljon. Esimerkiksi hämärässä liikkuvia kohteita voi kuvata tietäen että 9 kuvaa 10:stä on käyttökelvottomia. Kaluston suorituskykyä voi digillä siis venyttää paljon pidemmälle kuin filmillä. Tämä näkyy kohdallani erityisesti tilannekuvaamisessa. Ehkä suurin muutos on siten se, että nykyään tuhoan otettuja kuvia surutta, kun taas filmillä jokainen otos oli periaatteessa "keeper".
2. Oletko mielestäsi kehittynyt digiaikana enemmän kuin filmiaikana (miten ja miksi)?
Em syistä olen joo, erilaisia kuvaamistekniikoita (kuten vaikka panorointi) voi harjoitella niin, että näkee heti kuvan oton jälkeen, miten homma onnistuu. Valotusaikoihin liittyvät tekniikat oppii hyvin paljon nopeammin digillä.
3. Olisitko valmis vaihtamaan kokonaan filmikuvaukseen jos kehityskustannukset olisivat pienemmät kuin nykyään.
En. Digitaalisesta kuvankäsittelystä on tullut olennainen osa kuvaamista ja otan sen huomioon myös kuvaamistilanteessa, samaten koko työnkulku esim. taitto-ohjelmien ja digitaalisen julkaisemisen suhteen tukee uutta tekniikkaa. Digitoitava ne kuvat olisi joka tapauksessa.
4. Jäikö filmiaikana myös paljon kuvia unholaan pyörimään?
Mitä tää kysymys tarkoittaa? Että otinko yhdentekeviä kuvia? Otin, ja ne ovat jääneet laatikoiden pohjalle.
-
- Viestit: 11
- Liittynyt: Helmi 04, 2010 21 : 05
Sitä siis, että kun digiaikana kuvataan melko paljon ja suurin osa kuvista jaa kovalevylle eikä niitä katsota koskaan.
Vähän ympäripyöreä kysymys, mutta tän tehtävänanto oli vähän samanlainen.. Eli näillä mennään!
Laittakaa vielä vaikka yvnä nimenne niin voin käyttää tutkielmassa viitteenä vastaustanne.
Kiitos paljon!
Vähän ympäripyöreä kysymys, mutta tän tehtävänanto oli vähän samanlainen.. Eli näillä mennään!
Laittakaa vielä vaikka yvnä nimenne niin voin käyttää tutkielmassa viitteenä vastaustanne.
Kiitos paljon!