Eihän se lasi mihinkään muutu ei, mutta sen sopivuus kuva-anturille ja sen koolle muuttuu aina, kun kuva-ala tai kuva-anturi muuttuu.En oikein ymmärtänyt, mikä estää erikokoisen valoherkän materiaalin saamasta sovitulle kuva-alueelle oikean näköistä valottuvaa kuvaa, jos objektiivi ei vaihdu, ei sen rajaaminen kai sen objektiivin ominaisuuksia muuta.
mm.
-kulma missä valo osuu kuva-alaan muuttuu, kun sen kokoa muutetaan, tällä on dramaattinen vaikutus kuvanlaatuun(kenno ei kykene ottamaan valoa vastaan kovin sivulta).
-filmin piirtokyky ei ole älytön, tiheä digikenno voi helposti vaatia enempi, vaikkei kykenisikään edes lähelle filmin tarkkuuksia, tämä johtuu käytetystä tekniikasta(kennon rakenne).
Mitä suurempi kuva-ala, sen vähemmän lasin optisella laadulla on merkitystä kuvanlaatuun!
Tuolla on sepustusta aiheesta ja kameralehdistä löytää lisää, nämä pitäisi olla pala kakkua jokaiselle valokuvaajalle;)
http://www.swissarmyfork.com/digital_lens_faq.htm
Ei ole mikään selitys, ettei digin tarkkuus yllä filmin vastaavaan ja näin perustellaan, miksi filmiputki on digissä erinomainen, koska sillä saa filmille hienoja kuvia, jos näin olisi, voisi palkkikameran lasin ripustaa kinarin nokalle ilman kuvanlaadullisia ongelmia(varsinkin värille kuvatessa);)
Tässä välissä on hyvä muistaa, että verrataan aina saman LAATUISIA putkia, silläkin on melkoinen vaikutus optiikan laatuun, miten huolella se tehdään ja mille kohderyhmälle se on tarkoitettu.
(ne ongelmathan kulminoitui ääripäihin... niiden välissä pärjää varsin mainiosti optimoimattomallakin lasilla)
Vaan ei kaikki tämä tarkoita, ettei voisi kuvata kinarioptimoidulla lasilla ihan asiallisia kuvia digille(cropilliselle), on vain huomioitava nämä ongelmat ja minimoimalle ne - iso osa kuvista kuitenkin(ainakin harrastajalle) menee muista syistä vituralle;)
