Olen pannut merkille nykypäivän potrettikuvaamisessa ilmiön että ihan perus asentoa vältellään ja yritetään vääntää mallia mitä kummallisimpiin ja luonnottomimpiin asentoihin. Eräskin rippikuva tutusta tytöstä oli otettu niin että mallin ylävartalo nojasi voimakkaasti sivulle ja katse oli kamerasta katsottuna 95 astetta sivulle yläviistoon, ihan niinkuin hän olisi pyytämässä apua jostain ylhäältä.
En tarkoita tällä luonnollisella asennolla mitään tikkusuorassa olevaa jäykkää pönötystä vaan ihan rentoa ja LUONNOLLISTA asentoa ja kontaktia kameran kanssa.
Mielestäni tällaisessa potrettikuvaamisessa tärkeintä on tuoda kuvattavan luonnetta ja persoonaa esille, koska kuvan katsojakunta on pääsääntöisesti kuvattavan tuntevia ihmisiä ja se saattaa vaikuttaa hieman koomiselta jos esim. luonteeltaan herkästä ja hiljaisesta tytöstä otetaan sellainen kuva jossa hänen vartalo on taivutettu monelle mutkalle(hieman karrikoiden) eikä kuvasta muutenkaan tule esiin kuvattavan persoona.
Tietenkin jos kyseessä on joku astetta räväkämpi persoona niin mikä ettei, mutta tuntuu että nykyään yritetään repiä ihan jokaisesta kuvattavasta sellainen vähän "erikoisempi" otos vaikka kuvattavan tyyliin sopisi ehkä vähän hillitympikin tyyli.
Mitäs mieltä muut? Mielellään asiallista keskustelua asiasta perusteluineen.
Luonnollinen peruspotretti
-
puuhapete
- Viestit: 3591
- Liittynyt: Tammi 27, 2005 8 : 24
-
Jappee
- Viestit: 2252
- Liittynyt: Heinä 07, 2009 13 : 19
Re: Luonnollinen peruspotretti
Jospa teini oli niin hyvin opetettu (aate)leirillä, että hän ymmärsi avun+muunkin hyvän tulevan jostakin ylhäältä?puuhapete kirjoitti:Olen pannut merkille nykypäivän potrettikuvaamisessa ilmiön että ihan perus asentoa vältellään ja yritetään vääntää mallia mitä kummallisimpiin ja luonnottomimpiin asentoihin. Eräskin rippikuva tutusta tytöstä oli otettu niin että mallin ylävartalo nojasi voimakkaasti sivulle ja katse oli kamerasta katsottuna 95 astetta sivulle yläviistoon, ihan niinkuin hän olisi pyytämässä apua jostain ylhäältä.