Puhelimen ergonomia

[Hannu KH]

Ei kaikki kuvat ole julkisia. Luurilla ottamiani hääkuvia on ny ihmisten seinillä maksetun järkkäkuvaajan kuvien sijaan siksi koska ne kertoo juhlista vieraiden näkökulmasta. Se on ihan asenteesta kiinni pitäytyykö hampaat irvessä jossain vanhassa doktriinissa et ammattikuvaajalla on oltava järkkäri.

Häät, lapset, hautajaiset, ristiäiset...about 95% kohteista vaivautuu kun sohit niitä kameralla. Ei jengi ole arjessa tottunut siihen et mukana seuraa joku vakiokuvaaja tyyliin Valkoisen Talon isäntäväki. Tällaisia huomioita seitsemän luurikuvausvuoden ajalta.

Vieraana ollessaa häät ja hautajaiset menöökin kännykällä.
Hautajaisissakin joutuu usein dokumentoimaan tilanteita joissa valot ja tilanteet eivät todellakaan ole otolliset kuvaamiselle….kuvaajalla on 2 vaihtoehtoa, ottaa kuva tai jättää ottamatta. Yleensä se kuva kuitenkin pitää ottaa, muuten asiakas jäis ilman kuvia. Tapahtumat on kaikkea muuta kuin suunniteltu kuvaajan ehdoilla.
Kännykällä jäis monista kohtia kuvat ottamatta.

[habannaama]

Ja jos olet vaikka koiralenkillä ja kauris tai rusakko sattuu juuri kohdalle, niin yhdellä kädellä saat kunnon luureilla vielä kuvia, mutta kilon tai kahden järkkäritöötillä siinä on tekemistä. Jos taas lasket koirat irti, niin tilanne on hetkessä ohi kun ne ampaisevat kuin hauki rannasta elikon perään.

Jos lasken koirani irti ja sattuu ilmestymään näköpiiriin esim. rusakko ja koira aikeissa lähteä perään, riittää että sanon paikka.
Ei muuten lähde. Kouluttakaa ne koiranne, helpompi harrastaa kuvaustakin siinä samalla, kun lemmikki täysin hallittavissa

Riippuu ihan koiraroduista. Naapurilla oli Borzoi jota hän sanoi maailman toiseksi tyhmimmäksi olioksi, epäselvää oli se kuka/mikä oli se tyhmin. Kerran lenkillä ollessaan tuo koira näki tai vaistosi pellon toisella laidalla rusakon ja sitten vietiin ensin isäntää ja lopulta koiraa joka oli tunnin sillä reissullaan tullen takaisin aivan toiselta puolen kylää. Että sellainen tarina.

Olen kouluttanut Rotikoita. No joo, palveluskoira ja tiettyyn pisteeseen saakka "helppo" koulutettava.
Tosin ylpeä siitä, että toinen oma ja se kovapäisempi alfa-uros joskus sai nimensä yhdistyksen kiertopalkintoon, kun muutama kymmenen rotikkaa muutaman päivän kisoissa, eli jotain tuli tehtyä oikein.

Olen kouluttanut pari Perunkarvatonta koiraa. Täysin jalostamaton alkukantainen rotu, jota Inkat aikoinaan käyttivät seura/vahtikoirina, sen voimakkaan vahti/metsästysvietin vuoksi.
Päästivät ne laumoissa metsästämään omat ruokansa ja tuon viettinsä ja nopeutensa vuoksi olivatkin siinä hyviä.

Tuo juuri nyt sängyllä makoileva, sen isä on vuoristosta haavilla pyydystetty villikoira ja huomaa kyllä tuosta yksilöstä, erittäin kovapäinen, hetkessä elävä oman tiensä kulkija, silti täysin koulutettavissa oleva, vaikka mentykin ns. "vaikeimman kautta". Piti vaan tehdä selväksi, että minä olen se alfa-uros ja laumanjohtaja, jonka sana on ehdoton laki.

Olen minä kaksi kissaakin kouluttanut, toinen Siamilainen ja toinen maatiaiskissa.
Hyvin nekin oppi, kunhan metodit, pitkämielisyys ja ehdollistaminen tehdään tietein.

Niitä samoja metodeja näemmä vaimokin käyttänyt, kun ollaan sulassa sovussa viihdytty jo vuosikausia

[Maffer]

Ei kaikki kuvat ole julkisia. Luurilla ottamiani hääkuvia on ny ihmisten seinillä maksetun järkkäkuvaajan kuvien sijaan siksi koska ne kertoo juhlista vieraiden näkökulmasta. Se on ihan asenteesta kiinni pitäytyykö hampaat irvessä jossain vanhassa doktriinissa et ammattikuvaajalla on oltava järkkäri.

Häät, lapset, hautajaiset, ristiäiset...about 95% kohteista vaivautuu kun sohit niitä kameralla. Ei jengi ole arjessa tottunut siihen et mukana seuraa joku vakiokuvaaja tyyliin Valkoisen Talon isäntäväki. Tällaisia huomioita seitsemän luurikuvausvuoden ajalta.

Vieraana ollessaa häät ja hautajaiset menöökin kännykällä.
Hautajaisissakin joutuu usein dokumentoimaan tilanteita joissa valot ja tilanteet eivät todellakaan ole otolliset kuvaamiselle….kuvaajalla on 2 vaihtoehtoa, ottaa kuva tai jättää ottamatta. Yleensä se kuva kuitenkin pitää ottaa, muuten asiakas jäis ilman kuvia. Tapahtumat on kaikkea muuta kuin suunniteltu kuvaajan ehdoilla.
Kännykällä jäis monista kohtia kuvat ottamatta.

Sil luurilla on just ne kuvat otettu. Tietenkin jää ottamatta jos taskussa on vain joku hinnat alkaen rutku tai rutiinia luurilla kuvaamiseen ei ole. Jos sä annat jollekin vieraalle kalustosi, tietenkin se menee lukkoon alkuun. Nykyluurilla saat teknisesti parempaa kuvaa kuin täytesalamalla jossain epämääräisessä tilassa. Herkkyyden nosto järkästä johtaa vain samaan muusiin lähikuvissa. Järkän eduksi jää telekuva alttarilta tai arkulta.

[habannaama]

Ei kaikki kuvat ole julkisia. Luurilla ottamiani hääkuvia on ny ihmisten seinillä maksetun järkkäkuvaajan kuvien sijaan siksi koska ne kertoo juhlista vieraiden näkökulmasta. Se on ihan asenteesta kiinni pitäytyykö hampaat irvessä jossain vanhassa doktriinissa et ammattikuvaajalla on oltava järkkäri.

Häät, lapset, hautajaiset, ristiäiset...about 95% kohteista vaivautuu kun sohit niitä kameralla. Ei jengi ole arjessa tottunut siihen et mukana seuraa joku vakiokuvaaja tyyliin Valkoisen Talon isäntäväki. Tällaisia huomioita seitsemän luurikuvausvuoden ajalta.

Vieraana ollessaa häät ja hautajaiset menöökin kännykällä.
Hautajaisissakin joutuu usein dokumentoimaan tilanteita joissa valot ja tilanteet eivät todellakaan ole otolliset kuvaamiselle….kuvaajalla on 2 vaihtoehtoa, ottaa kuva tai jättää ottamatta. Yleensä se kuva kuitenkin pitää ottaa, muuten asiakas jäis ilman kuvia. Tapahtumat on kaikkea muuta kuin suunniteltu kuvaajan ehdoilla.
Kännykällä jäis monista kohtia kuvat ottamatta.

Sen verran monissa häissä ollut palkattuna kuvaajana, että voisin väittää omaavani jonkinlaisen kokemuksen aiheesta ja koska olen ollut niissä myös vieraana, joka dokumentoinut niitä myös kännykällä, niin voin väittää, että ne parhaimmat otokset olisi itselläni jäänyt kännykällä ottamatta.
Miksi?
Koska se kännykkä ei ihan niin helposti vaan taivu kaikkeen.
Toki siihen saa nykyään myös valjastettua valaisukaluston käyttöön, eli sen monipuolisuus lisääntynyt huomattavasti, eikä näin ollen osaavissa (oma tietotaito ei ole sitä tasoa, että voisin puhua muiden puolesta, jotka kuvaavat häitä kännykällä) käsissä välttämättä muodostu esteeksi esim. hääkuvaukselle.

En tiedä olenko itse henkilökohtaisesti "jymähtänyt johonkin ajatusmalliin", mutta jos itse ajattelisin meneväni naimisiin nyt, en missään tapauksessa hyväksyisi häihini kuvaajaa, joka kuvaisi tapahtuman kännykällä.

Miksen?

Siksi koska koen, ettei kännykän kuvanlaatu riitä minulle. Mutta, tuo on minun henkilökohtainen "määreeni", jollekin toiselle se taas riittää ja hyvä hänelle.

[habannaama]

Nykyluurilla saat teknisesti parempaa kuvaa kuin täytesalamalla jossain epämääräisessä tilassa. Herkkyyden nosto järkästä johtaa vain samaan muusiin lähikuvissa. Järkän eduksi jää telekuva alttarilta tai arkulta.

Ihan ei nyt itselleni auennut, mitä tarkoitit tuolla; ..."täytesalamalla jossain epämääräisessä tilassa".

On kuvaajan ammattitaidottomuutta, jollei osaa käyttää salamakalustoa tilanteessa kuin tilanteessa.

Salamaa/salamoita voi ja kuuluu käyttää muutenkin, kuin ampua "mummo-tyyliin speedlightilla päin pläsiä"

[Maffer]

Kuvia voi ottaa muutenkin kuin kuvaamalla norsupyssyllä päin pläsiä. Järkkäri yleisön joukossa on ihan sama kun antaisit tiedustelijalle panssarivaunun. Salamat korvataan ihan softalla tänä päivänä reaaliajassa ja tämähän ei kiinnitä sekään kenenkään huomiota.

Tässä ny haisee se et valitetaan auton väristä vaikka tarkoitus olis päästä paikasta A paikkaan B.

[Hannu KH]

Itte oon ottanut sellaisen käytännön, jotta jos en toimi maksettuna kuvaajana, jätän kamerat kotiin ja pidän kännykän taskussa.
Nämä serkkupoijat ”asiantuntemuksineen” ovat olleet senverta usein kuvaamista häiritsemässä että siihen minä en syyllisty.

[Maffer]

Kyll. Pääkuvaajan tuleekin saada työrauha ja myös rauha työstä. Vieraan tulisi muistaa toimia olematta muiden tiellä. Isos kuvas vaan ihmetyttää takertuminen luurin ergonomiaan kun voisi ajatella käänteisesti et mitäs 150-200g painava kamera mahdollistaa. Kilon painava luuri olisi vähän tahmea arkikamera. Sellaisestakin romusta hyvä esimerkki on GFX50R - Ei kahvaa ja nappulat koon 5 kädelle tehty. Painoa ja kokoa riittävästi tiiliskiven suuntaan.

[Hannu KH]

Kyll. Pääkuvaajan tuleekin saada työrauha ja myös rauha työstä. Vieraan tulisi muistaa toimia olematta muiden tiellä. Isos kuvas vaan ihmetyttää takertuminen luurin ergonomiaan kun voisi ajatella käänteisesti et mitäs 150-200g painava kamera mahdollistaa. Kilon painava luuri olisi vähän tahmea arkikamera. Sellaisestakin romusta hyvä esimerkki on GFX50R - Ei kahvaa ja nappulat koon 5 kädelle tehty. Painoa ja kokoa riittävästi tiiliskiven suuntaan.

Itte kuvaan ennemmin kännykällä kuin pienellä pokkarilla. Kuvatkin tuloo kännykällä parempia. Pokkarinkaan ergonomia ei oo riittävällä tasolla.
Itte kuvaan hupikuvia iPhone 12 Pro:lla ja Sony ZV-E10:llä joka on hankittu YT-videoita varten.
Sonyllakaan en lähtisi valokuvaamaan maksusta, vaikka yksistä hautajaisista sillä kuvattiinkin video.

[Maffer]

Mnoh, onhan tietysti yleinen käsitys se et kuvaajalla on kamera. Jos on kysytty kuvaamaan palkkiota vastaan ja maininnut että kuvaan nykyisin luurilla, on se lähtökohtaisesti joku jarru kysyjällekin. Silti kysyjälle sosiaalinen normi on havannoida sillä luurilla ja pistää jakoon. On kuulkaas ihme touhua.

[habannaama]

Kuvia voi ottaa muutenkin kuin kuvaamalla norsupyssyllä päin pläsiä. Järkkäri yleisön joukossa on ihan sama kun antaisit tiedustelijalle panssarivaunun. Salamat korvataan ihan softalla tänä päivänä reaaliajassa ja tämähän ei kiinnitä sekään kenenkään huomiota.

Tässä ny haisee se et valitetaan auton väristä vaikka tarkoitus olis päästä paikasta A paikkaan B.

Tässä nyt haisee se, ettei sinulla hyvä Maffer oli hajuakaan siitä, miten kuvataan mahdollisimman huomaamattomasti ja tilaisuutta kunnioittaen tapahtumaa.
Jos hääpari tilannut järjestelmäkameralla kuvaavan henkilön x, niin se tuskin lienee kenellekään tapahtumassa olevalle ongelma.

Kaikki, siis aivan kaikki tapahtumat, joissa olen ollut tilattuna kuvaajana, niissä minut on heti tapahtuman alussa esitelty virallisena kuvaajana.
Osassa järjestäjä(t) pyytämättä ilmoittanut tämän yleisölle ja osassa olen pyytänyt ilmoittamaan ja aina esittelyvaiheessa olen esitellyt itseni huumorilla höystettynä, joka poikkeuksetta aina vapauttanut ihmisten fiiliksen minua kohtaan.
Pienillä eleillä voi luoda tapauksessa kuin tapauksessa tunnelman, joka mukava kaikille osapuolille ja se on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.
Mielestäni fiksu tapa, koska tällöin jengi osaa suhtautua niin, että tuo tekee tilattua duuniaan ja samalla halukkaat ovat voineet tulla itse epävirallisissa osuuksissa nykimään hihasta, kun huomanneet että hei, tuohan on ihan mukava ja huumorintajuinen tavallinen jantteri.

Ei ole yksi eikä kaksikaan keikkaa, kun saanut lisäkeikkaa juhlavierailta pelkästään niillä ansioilla, että todella mukava ja huumorintajuinen heittäytyvä kuvaaja. Suosittelen kokeilemaan.

Oikein sijoitetut salamat eivät kiinnitä kenenkään huomiota pois itse tapahtumasta, höpö höpö.
Aika köykäisin fiiliksin mukana tunnelmassa, jos taidolla pystytetty/käytetty salamakalusto droppaa tunnelman, kun siihen yhdistettynä kuvaaja ei ole kuin jäykkä pas...ka tepastelemassa tapahtumassa "maailman parhaana kuvaajana"...

[habannaama]

Itte oon ottanut sellaisen käytännön, jotta jos en toimi maksettuna kuvaajana, jätän kamerat kotiin ja pidän kännykän taskussa.
Nämä serkkupoijat ”asiantuntemuksineen” ovat olleet senverta usein kuvaamista häiritsemässä että siihen minä en syyllisty.

Hyvä huomio.

Ikävä kyllä aina välillä joutunut ystävällisen tiukasta huomauttamaan, että anteeksi, mutta toimin tapahtuman virallisena kuvaajana ja olet ikävä kyllä edessä, voisinko pyytää sinua huomiomaan työrauhani.

Kerran oli pakko puuttua koko tapahtuman kulkuun, kun n. 50 % juhlavieraista kuvasi kännyköillä hämärässä kirkossa niin, että vieläpä salamat käytössä ja siellä seassa pari isoisää veti järkkäreillä speedlightit välkkyen

Tämä siis onneksi ennen, kuin hääpari tuli ovista sisään kohden alttaria. Onneksi jengi ymmärsi kupletin juonen...

[määvaan]

Ja jos olet vaikka koiralenkillä ja kauris tai rusakko sattuu juuri kohdalle, niin yhdellä kädellä saat kunnon luureilla vielä kuvia, mutta kilon tai kahden järkkäritöötillä siinä on tekemistä. Jos taas lasket koirat irti, niin tilanne on hetkessä ohi kun ne ampaisevat kuin hauki rannasta elikon perään.

Jos lasken koirani irti ja sattuu ilmestymään näköpiiriin esim. rusakko ja koira aikeissa lähteä perään, riittää että sanon paikka.
Ei muuten lähde. Kouluttakaa ne koiranne, helpompi harrastaa kuvaustakin siinä samalla, kun lemmikki täysin hallittavissa

Riippuu ihan koiraroduista. Naapurilla oli Borzoi jota hän sanoi maailman toiseksi tyhmimmäksi olioksi, epäselvää oli se kuka/mikä oli se tyhmin. Kerran lenkillä ollessaan tuo koira näki tai vaistosi pellon toisella laidalla rusakon ja sitten vietiin ensin isäntää ja lopulta koiraa joka oli tunnin sillä reissullaan tullen takaisin aivan toiselta puolen kylää. Että sellainen tarina.

Olen kouluttanut Rotikoita. No joo, palveluskoira ja tiettyyn pisteeseen saakka "helppo" koulutettava.
Tosin ylpeä siitä, että toinen oma ja se kovapäisempi alfa-uros joskus sai nimensä yhdistyksen kiertopalkintoon, kun muutama kymmenen rotikkaa muutaman päivän kisoissa, eli jotain tuli tehtyä oikein.

Olen kouluttanut pari Perunkarvatonta koiraa. Täysin jalostamaton alkukantainen rotu, jota Inkat aikoinaan käyttivät seura/vahtikoirina, sen voimakkaan vahti/metsästysvietin vuoksi.
Päästivät ne laumoissa metsästämään omat ruokansa ja tuon viettinsä ja nopeutensa vuoksi olivatkin siinä hyviä.

Tuo juuri nyt sängyllä makoileva, sen isä on vuoristosta haavilla pyydystetty villikoira ja huomaa kyllä tuosta yksilöstä, erittäin kovapäinen, hetkessä elävä oman tiensä kulkija, silti täysin koulutettavissa oleva, vaikka mentykin ns. "vaikeimman kautta". Piti vaan tehdä selväksi, että minä olen se alfa-uros ja laumanjohtaja, jonka sana on ehdoton laki.

Olen minä kaksi kissaakin kouluttanut, toinen Siamilainen ja toinen maatiaiskissa.
Hyvin nekin oppi, kunhan metodit, pitkämielisyys ja ehdollistaminen tehdään tietein.

Niitä samoja metodeja näemmä vaimokin käyttänyt, kun ollaan sulassa sovussa viihdytty jo vuosikausia

Se että joku saa vaikka kiven tottelemaan itseään ei todista että kaikki siihen pystyvät. Suomessa on n. 700 tuhatta koiraa ja koiranomistajia on joka lähtöön. Kyllä meidän perheessäkin jos vaimo ja minä seistäisiin rinnakkain ja mikä tahansa koiristamme olisi välissämme kunnes me vaimon kanssa pinkaistaisiin juoksemaan eri suuntiin niin satavarmaa olisi se että minä jäisin yksin kun koira pinkaisisi vaimon perään.

[Maffer]

Älä lähde arvon habannaama haistattelemaan mitään tapahtuman kunnioittamisista. Pysy siitä erossa. Ei, ei ole taskussa mitään VATia muttei se tarkoita sitä että juoksisikin SER-laukun eteen luurilla sohimaan huvikseen. Ennemmin poistun koko tilasta kun näen siellä jonku soniörvelön.

[apertority]

Sujuva työnkulku on myöskin osa ergonomiaa.

Älypuhelimella pystyy tekemään vaikka kaikki vaiheet, kuvan ottamisesta julkaisuun ja varmuuskopiointiin sujuvasti itse puhelimessa. Se alkoi itsellä vaakakupissa painaa (tietyissä tilanteissa) enemmän kuin se, että käsiote on hankala.

Älypuhelin pysyy siis itsellä huonosti kädessä, eikä puhelimeni kameran kuvanlaatu vielä pärjää prosumer pokkarille, joten harrasteluvalokuvat mieluusti kuvaan kameralla. Tykkään valokuvia jälkikäsitellä ja teen sen mielummin tietokoneen isolta näytöltä kuin puhelimen näytöltä - ergonomisempaa.

Sen sijaan muistikuvia ja dokumentteja älypuhelimella saa niin kätevästi talteen ja ne ovat samantien käytettävissä / jaettavissa, että semmoiseen kuvaamiseen valitsen kyllä tuon puhelimen.

Fyysinen nappi laukaisuun pitää olla. Samoin jonkinlainen hihna, että voi keskittyä räpsimiseen, eikä putoamisen välttämiseen.

(Varmaan korostuu videopuolella tuo työnkulun sujuvuus, että kuinka valmista kuvaa ja ääntä tulee suoraan luurista, jos vaikka joutuisi säännöllisesti tuottamaan jotain somesisältöä. Mutta siitä puolesta ei itsellä ole kokemusta eikä ole ollut kiinnostusta).


Nyt kun rupeaa olemaan toimivia käytäntöjä telakoida puhelin tietokoneeksi näppäimistölle, hiirelle ja näytölle (Esim Samsung DeX ym.), niin saattais ehkä olla aika harkita tosissaan sitä huippukameraluuria, jolla tehdä kaikki valokuvaamiseen liittyvä. Mutta tää menee jo melkein ohi aiheen

[Maffer]

Ei se kyll ohi menny. Ehkä eniten just asiaa siitä ergonomiasta. Luuritouhun parhaita puolia on ollu n. minuutti snapseediä per ruutu max ja valmis. Sopivan kieli poskella kun räimii sormella säädöt niin hommas pysyy hupi mukana.

[Hannu KH]

Jos kuvia on tarkoitus jakaa somessa, niin onhan kännykkä kätevä.
Suuri osa kuvistani ei kuitenkaan ole somekamaa, vaan tarkoitus on tulostaa itte kotona Epsonin valokuvatulostimella asiakkaan seinälle, siihen kuuluu hallittu ja kalibroitu työnkulku eikä kännykälle ole sijaa.

IPhone ja Wintoosan tietsikka eivät keskustele keskenään ihan niin hyvin kuin voisi. Macci tietsikkana auttais asiaa.

[Maffer]

Kyll sopivan luurin RAWissa on säätövaraa. Google Camin RAWissa aivan naurettava määrä kun käyttää jalustaa. Melko päräyttävää kun 16bit DNG RAWista voi tonkia +5EV (myös toisinpäin highlight recovery!!) ilman et menee mikään särki. Letkulla vaan luuri kii ja LR:stä Import kuten vaikka kortinlukijasta. Toimintamalli on siis sama.

Teknisesti modernin kuvaluurin kuva on vertailukelpoinen 24MP kinoon vedostusta ajatellen jos kuvan ottamisessa on ollut ajatusta mukana tekninen optimointi mielessä.

[habannaama]

Älä lähde arvon habannaama haistattelemaan mitään tapahtuman kunnioittamisista. Pysy siitä erossa. Ei, ei ole taskussa mitään VATia muttei se tarkoita sitä että juoksisikin SER-laukun eteen luurilla sohimaan huvikseen. Ennemmin poistun koko tilasta kun näen siellä jonku soniörvelön.

Hmmm, avaatkohan nyt selkokielellä, mitähän oikein tarkoitit

Kyllä asiat voi esittää tiukasti, mutta samalla sellaiseen sävyyn, joka kuitenkin on asiallisen ystävällinen. Sillä pääsee huomattavasti suotuisampaan lopputulokseen, kuin örveltämällä.

[mattimi]

Mielenkiintoista on Mafferin siirtyminen luuriskuvista luureihin. Se on ollut pitkä tie monen eri vaiheen kautta. Ihminen saa muuttua. Kaikki vaan eivät kykene siihen. Vanha on turvallista. Kirjoituksiin tosin voisi lisätä harmaan sävyjä. Maailmassa on paljon vaihtoehtoja valittavaksi. Se oma ei aina ole ainoa oikea.