Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Tarkoitukseni on rakentaa "studio" vaimoni kuvataideteosten (öljy-, akryyli- ja akvarellitauluja) valokuvaamiseen lähinnä nettisivuilla julkaistavaksi.

Käytettävissä oleva tila on kellaritila, n. 3x4m lattiapintaa ja ongelmalliset 2,2m korkeutta. Tilaa kiertää valmiiksi verhotangot joihin saan ripustettua ajatukseni mukaan vaihtoehtoiset kankaat, esim. mustat ja valkoiset/harmaat.

Kokemukseni mukaan teosten valaisu on kovin haasteellista, koska kamera tekee moninaisista värivaihteluista ja esim. öljyväripinnan epätasaisuuden seurauksena omia kummallisia tulkintojaan.

Yksi ajatukseni olisi virittää tilan pituussunnassa puoliväliin (n. 2m takaseinästä) poikittainen verho jolloin tilasta tulisi puolittainen valoteltta, johon valoa voisi verhojen läpi tuutata etupuolelta kameran takaa ja vasemmalta sivulta.

Toinen vaihtoehto olisi vaan hankkia 2-3 salamaa sateenvarjoineen töräyttelemään valoa sopivilta suunnilta teoksen mukaan.

Onko teillä kokemuksia onnistuneista valaisuista maalausten kuvaamisessa?

Parasta "tuutata" sitä valoa kahdesta valosta 45 asteen kulmista samalta korkeudelta. Salamat & sateenvarjot toiminevat. Tällä tapaa ei pitäisi kiiltojen haitata liikaa. Joillain hyvillä (luokkaa CRI>98) oikein sijoitetuilla päivänvaloloisteputkilla voi homma myös onnistua.

Muuta: Objektiivi jonka kuva on geometrisesti hyvä, makro-lasit on pääsääntöisesti paremmasta päästä. Harmaakortti jolla saa valkotasapainon kohdilleen. Kamera jalustalle. ISO-luku minimiin. Aukoksi joku keskisuuri, luokkaa f/8...f/11.

Ongelmia tulee, varsinkin värien kanssa. Niihin ei oikein ole mitään helppoa patenttiratkaisua. Kannattaa kuvata RAW-muodossa. Tutki histogrammeja ettei värit pala puhki.

Kiitos Perry kommenteista. Olen kovin ensiaskeleilla koko valokuvaamiseen liityvien tekniikoiden kanssa, mutta tuit ajatustani yksikertaisesta logiikasta.

Kun kokeilemalla löytää riittävän ja neutraalin valon kullekin teokselle, nimenomaan raw-otolla, niin taiteilijan kanssa sitten grammien kanssa etsitään parasta mahdollista vaihtoehtoa ja shoppaillaan se julkaisukuntoon.

Teoskuvaus on mielestäni hauska vertailukohta optiikan ja ihmissilmän väliselle värierottelun kyvylle.

..tai siis varmaankin kennon vastaanottaman väri-informaation käsittelykyvystä on kysymys.

tukiju-3 kirjoitti:..kennon vastaanottaman väri-informaation käsittelykyvystä on kysymys.

Karkeasti yksinkertaistaen kenno ottaa vastaan värisuodatettua luminanssi-informaatiota, joka prosessoidaan värikuvaksi. Mutta tämä onkin jo pilkun panemista. Katso: http://en.wikipedia.org/wiki/Bayer_filter.

Kiitos itullekin kontribuutiosta. Itselläni ei ole suuria tavoitteita ymmärtää luminenssien filteröinneistä tms. enempää kuin on tarpeellista vaimon taideteosten taltioimiseksi parhaalla mahdollisella tavalla digitaaliseen muotoon, jotta tunnelmatasapino manuaalisesti säilyy.

En ole varsinaisesti kuvannut näitä, mutta tuli mieleen että tuo 45/45 valo ei varmaan tuo hirveästi pinnan tekstuuria esiin. Eli kannattaa varmaan vähän kokeilla eri kulmia (kulmaa taulun pinnan suuntaan) tai lisätä pari valoa samalla idealla. Joka tapauksessa kaksi valoa 45/45 kulmassa on lähtökohtana paras.

Voisi myös lähestyä touhun ongelmatikkaa helpoimmalla tavalla: pilvisenä päivänä ulos kuvaamaan ne. Ei tosin sisällä paljoakaan harrastajain teologisteknistä nysvändeeräystä. Eli on siksi huono vaihtoehto.

OskuK kirjoitti:Voisi myös lähestyä touhun ongelmatikkaa helpoimmalla tavalla: pilvisenä päivänä ulos kuvaamaan ne. Ei tosin sisällä paljoakaan harrastajain teologisteknistä nysvändeeräystä. Eli on siksi huono vaihtoehto.

Tuosta tuli kämpän täydeltä huutonaurua! Lakoninen sarkasmi puri ja yksinkertaisen toimiva ratkaisu on niin kaunis.

Öljyväritöiden kuvaaminen on joskus haasteellista. Ongelmatilanteissa käytän diaprojektoria valaisemaan ja sekä kameraan että projektoriin polarisaatiosuotimet jolloin häiritsevät kiillot saa näppärästi kuriin.

Ongelmaksi voi muodostua polan läpi päästävän värin laatu, kaikki värit ei käyttäydy samalla lailla.

Jos maalaus ei ole kovin syvällä kehyksissä niin laittaisin valot mieluummin johonkin 20 asteen kulmaan eli melko lähelle seinää missä maalaus on. Ei tarvitse tapella heijastusten kanssa ja jos käytössä on edes muutama metri seinää taulun jommalla kummalla puolella niin kun valon vie riittävä kauas niin yhdelläkin valolla pärjää. Valo on sitä tasaisempaa mitä kauempana se on. Kun valoksi ottaa salaman niin värihallintakin pysyy yksinkertaisena. Jos pinta on kovin rosoinen niin jää vähän varjoja, mutta sehän tuo vain eloa maalaukseen.

OskuK kirjoitti:Voisi myös lähestyä touhun ongelmatikkaa helpoimmalla tavalla: pilvisenä päivänä ulos kuvaamaan ne. Ei tosin sisällä paljoakaan harrastajain teologisteknistä nysvändeeräystä. Eli on siksi huono vaihtoehto.

Ääni tälle. On sekä kustannustehokasta että myös lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto. Tosin, koska auringonvalosta suodattuvat punaisen pään sävyt pilvien läpi puskiessaan, suosin ennemmin aurinkoista ilmaa ja taulun sijoittamista varjoisaan paikkaan. Tällöin värientoisto on parhaimmillaan.

Kannattaa vilkaista myös tämä ketju

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12615578

Kiitos vinkeistä ja näkemyksistä. TRB:n vinkkaamassa ketjussahan onkin menty aika syvälle tekniikkaan. Meni opiskeluksi.

Ulkokuvaus sopivana valopäivänä on varmasti paras vaihtoehto mutta taitelija on niin tuottelias ettei ehdi odotella sopivia kelejä.

Suurin osa nykyisistä nettigalleriakuvista on otettu ulkona, Canon 350D, automaatilla ja käsivaralta ( www.iipa.fi ). Tämä kuvien taso ei nyt vaan enää riitä. Eikun jumppaamaan.

Sopivalla valaistuksella värit saanee jonkinlaiseen kelvolliseen formuun, luonnonvalo on tosiaan yleensä paras vaihtoehto. Maalauksen pintarakennetta taas on kovin vaikea kuvata. Jos se on olennainen ominaisuus, kannattanee miettiä myös yksityiskohtien kuvaamista.

Tuossa toisessa ketjussa viitattuihin polarisoiviin kalvoihin pääsee edullisesti käsiksi esim. täältä.

Tilasin tuommoisen A4-arkin joskus ja siitä riittää useampaankin salamaan. Vaikutus varsinkin kiiltäväpintaisten (öljy jne) maalausten väreihin on valtava. Ja linssin eteen voi laittaa pyöröpolankin jo ei lineaarista satu löytymään. Itsellä ainakin toiminut mainiosti.

tpp kirjoitti:Tuossa toisessa ketjussa viitattuihin polarisoiviin kalvoihin pääsee edullisesti käsiksi esim. täältä.

Tilasin tuommoisen A4-arkin joskus ja siitä riittää useampaankin salamaan. Vaikutus varsinkin kiiltäväpintaisten (öljy jne) maalausten väreihin on valtava. Ja linssin eteen voi laittaa pyöröpolankin jo ei lineaarista satu löytymään. Itsellä ainakin toiminut mainiosti.

Jep.

Noi olis käteviä, itse ei niitä kuitenkaan vähäisen käytön takia ole viitsinyt hankkia.

tpp kirjoitti:Tuossa toisessa ketjussa viitattuihin polarisoiviin kalvoihin pääsee edullisesti käsiksi esim. täältä.

Tilasin tuommoisen A4-arkin joskus ja siitä riittää useampaankin salamaan. Vaikutus varsinkin kiiltäväpintaisten (öljy jne) maalausten väreihin on valtava. Ja linssin eteen voi laittaa pyöröpolankin jo ei lineaarista satu löytymään. Itsellä ainakin toiminut mainiosti.

Riittää miten riittää, mulla on 25 x25 cm suodattimet studiosalamoiden eteen
- ne saa kiinni kätevästi pienillä puristimilla rajaajien runkoon ( Elincan 21 cm systeemi )
- itse kalvot on sijoitettu ohuiden muovilevyjen väliin ja reunat suljettu esim. julisteissa käytettävillä C-listoilla
( nuo muovit hieman kupruilevat ohjausvalojen lämöstä, parempi pitää ohjausvalot pois päältä kun kuvaa enemmän kuin yhden työn )

TR8 kirjoitti: Riittää miten riittää, mulla on 25 x25 cm suodattimet studiosalamoiden eteen

Niinpä. Unohdin mainita että itsellä kyseessä ihan pikkusalamat. Isompiin kannattaakin sitten ostaa tuolta esim. tuo 63x90cm kalvo ja pilkkoa siitä.