Emilian softboxista se ajatus sitten lähti. Jotta sitä voisi itsekin moisen tehdä. Hetken tuumasin ja pohdin ja säntäsin kauppaan ostamaan kaikenlaista, tarviketta ja turhaa ylimääräistä tarviketta. Olisihan sitä voinut suunnitella vielä vähän paremmin, niin olisi säästynyt vähän hermoja, rahaa ja aikaakin vielä. Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Tässäpä muutamia kuvia:
Edestä salaman välähtäessä:
Takaa:
Lähemmin takaa:
Edestä sisään kurkattuna:
Ja koska farkkukangas (joka oli ihan tyyliseikka, kun muissakin omissa strobistijutuissa on käytetty ko. kangasta) oli sen verran paksua, niin piti tuollainen rautalankaviritelmä tehdä pitämään koko boksia etuosasta kasassa.
Ehkä hinnaksi tuli kutakuinkin saman verran kun tilaisi jostain itäisestä maasta jonkun halpissoftboxin postituskuluineen. Eli en tiedä maksoiko vaivaa, mutta tulipahan tehtyä. Ja verrattuna Ezyboxiin säästöä tuli huomattavasti.
Onhan tuossa vielä hiomista. Valkoinen etukangas on vähän liian iso, sitä pitää huolitella ja tuo varsinainen kiinnityssysteemi, jolla tuon saa kiinni salamajalkaan, on vielä prototyyppi 1. Ajan myötä se varmasti kehittyy mukavampaan ja tyylikkäämpään suuntaan.
(JA tästä kaikesta kuuluu kiitos vaimon käsityöharrastukselle. Ei tuossa selän takana muuten olisi moista hienoa ompelukonetta neuloineen lankoineen kaikkineen. Mutta ihan itse joka ikisen ompeleen tuohon ompelin.)
