samuh kirjoitti:runko ainakin kannattaa varmaan tällä perinteisellä skede tyylillä tehdä..
http://skateboardpark.com/quarterpipe/pipedrawing.jpg
tosta vaan jätät rakentamatta tuon hyllyn ja sit vaan seinää vasten..
sitten esim. normi vaneeria päälle ja sen päälle vaikka 5mm valkosta muovilevyä..seinään ja maahan jäävät about sentin kokoset kulmat voi jollain matskulla täyttää..tolle tuskin tulis hintaa ihan hirveesti ja tommosen vääntää about yhdessä illassa..
Tuo sopii varmaan hyvin skeittailuun, mutta studiossa tuollainen syö valtavasti kalliita neliöitä. Studioissahan rampit tuppaavat olemaan vähän perustaustakangasta isompia. Jos otetaan lähtökohdaksi esim. 3 metriä huonekorkeutta ja 4 metriä leveyttä niin täyskokoisia vanerilevyjä menee yhteensä viisi, joista kaksi poikittain ja kolme pystyyn.
Tehtaan jäljiltä vanerit voivat olla muutaman millin "salmiakinmuotoisia", joten niiden saumojen kanssa vekslaamiseen menee helposti noin yksi päivä. Muuten reunat voivat irvistää jopa muutaman millin. Sillä ei olisi väliä, ellei vaneri olisi kosteuden ja lämmön mukana elävä materiaali. Kannattaa myös huomioida, että kriittisimmät saumat tulevat keskelle ramppia, joten tehtaan jättämät muotovirheet ovat aika hankalia.
Alasauma lattiaan ei saa olla liikkuva, niin kuin tuossa samuhin linkkamassa versiossa. Liikkumavaraa pitää olla mutta sen pitää olla toisaalla. Kun toi lattiasauma on massattu ja maalattu niin sen täytyy olla koko rampin käyttöiän ajan täysin elämätön. Jos alasauma on betonipinnassa niin lattia on hyvä piikata ensin kevyesti auki sauman edestä niin että massa tarttuu kunnolla.
Iso osa - ellei kaikki - ruuvauksista on hyvä varmistaa liimauksin. Silloin materiaali ei pääse elämään siten että ruuvinkannat työntäisivät massausta ulospäin ja pakottaisivat uudelleenhiontaan. Aikataulussa on hyvä ottaa sitten myös ne kuivumisajat huomioon.
Jos käytetään vaneria, niin kannattaa varata vähän aikaa jännitteiden tasaantumiseen ja muodon vakiintumiseen ennen massauksia ja maalauksia - ainakin jos haluaa että ramppi kestää hyväpintaisena.
Massaukset kannattaa - massasta toki riippuen - tehdä 1-4mm kerroksina niin että massan kuivuminen/kovettuminen ei muuta massauksen muotoa. Eli esim. sentin ura massataan niin että ensin noin 3mm, sitten annetaan kuivua kunnolla, karhennetaan jos tarve, putsataan jos tarve, sitten taas noin 3mm, sitten kuivuminen, karhennus, putsaus, sitten noin 2mm, kuivuminen, karhennus, putsaus, sitten loppu, hiominen, putsaus kahdesti, tarkastus, korjailut jos tarpeen, ensimmäinen maalaus, kunnon kuivuminen, toinen maalaus, kunnon kuivuminen, kolmas maalaus. Tässä kohtaa se yksi sauma on OK - ellei tule yllätyksiä.
Yhden studiorampin tehneenä sanoisin että viimeistelyineen, hiomisineen, maalauksineen, liimaamisineen, massaamisineen ja kuivumisineen kannattaa varmuudeksi varata kuukausi aikaa. Homma voi mennä paljon nopeamminkin ainakin ellei tee sitä yksin (niin kuin minä tein - ylävanerien ensimmäisen ruuvin kiinnittäminen on muuten yksin poikaa). Kuivumisajat kannattaa ottaa varman päälle.
Jos samuh vääntää studiorampin (koon, laatuvaatimusten, toimivuuden yms. suhteen ihan oikean ja toimivan) päivässä niin lupaan tarjota eskimotötterön tai pari palkaksi. Ja vielä aplodeerata ahkerasti.
Ja Juhalle vielä vinkki: Jos etsit tietoa aiheesta niin veneiden veistämisen puolelta saattaa löytyä asiaa. Ja tietenkin rampin tai pari jo tehneiltä voi saada hyvää tietoa. Älä kuitenkaan missään nimessä usko tai luota sokeasti mihinkään rakennusalan perusosaajiin, ellet halua tehdä koko juttua alusta asti uudelleen. Jos teet itsellesi niin haet luultavasti laatua ja kestävyyttä etkä sitä "piiloon jäävistä jutuista ei tartte välittää, nopeus on tehokkuutta ja mielikuvituksettomuus ammattitaitoa" -asennetta joka on valitettavan yleinen raksa-alalla.
