Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Usean vuoden kamerattomuus päättyi. Ostin rungon ja lasin. Lasiksi valitsin Canonin 35/2 IS USM:n.

Perusteluja tuon lasin valinnalle:
- Visuaalinen ja kuvakerronnallinen ajattelu sekä niitä seuraava aikaansaaminen kehittyvät mielestäni nopeammin kun soheltaa zoomien sijaan valovoimaisilla kiinteäpolttovälisillä. Siksi ei zoomia.
- Valovoimaa tarvitaan epäterävyysalueiden hyödyntämiseen.
- Vakaajasta on hyötyä todella monissa tilanteissa ja ympäristöissä.
- Aion opetella vähän videointia ja vakaajasta on hyötyä videota kuvatesssa.
- Polttovälin halusin loivan laajiksen alueelle. Olen aiemmin käyttänyt viiskytmillistä kerronnallisesti sävyttyneessä journalistisessa kuvaamisessa. Se toimi hyvin. Opin että jos haluaa sen tyyppiseen kuvaamiseen yhden hyvän yleislasin, niin 50mm on ehdoton maksimipituus.
- 35mm tuntui videointia ajatellen aika hyvältä ajatukselta.
- Valovoiman ja vakaajan yhdistelmä yhdessä sen kanssa, että kotona on aika paljon päivänvalolämpötilan keinovaloa tuottavat mahdollisuuden kuvata perheen pöheltämistä ilman salamaa ja niin että ikkunoista tuleva valo on kohtalaisessa tasapainossa lampuista tulevan valon kanssa. (Verkkokaupasta ostettuja videokuvaamiseen tarkoitettujakierrekantaisia lamppuja paljon ihan arkikäytössä.)
- Rittävän kontrastikas ja terävä lasi mahdollistaa kroppaamalla zoomaamista ilman että kuvan laatu kärsii liikaa. Lopputulos saattaa olla parempi kuin vähän heikommalla mutta silti paljon kalliimmalla zoomilla.

Edellä olevasta listasta on helppo huomata, että painotan sitä, mitä optiikka voi antaa kuvaus- ja oppimisprosesseille. Jos lähtee liikkeelle vain yhdellä lasilla niin se on mielestäni hyvä painotus.

Tähänastiset - aika vähäiset - kokemukset puoltavat sitä mahdollisuutta, että lasi oli oikea valinta.

Kyseinen tuubi ei ole älläsarjalainen. Lyhyt ja vähäinen kokemus vihjaa kuitenkin siihen suuntaan, että sekä käytettävyyden että kuvan teknisen laadun suhteen osa älläsarjalaisista kalpenee tämän tuubinpätkän edessä. (Rankka, mekaanisesti rasittava ammattikäyttö on sitten eri asia. Siitä en tässä puhu mitään.)

Olisi kiinnostavaa kuulla muiden näkemyksiä omasta 35/2 IS:ään.

Luultavasti avaan omia kokemuksiani myöhemmin lisää. Sitä ennen niitä kokemuksia pitää kuitenkin kartuttaa niin että on jotain pohjaa jolta kertoa.

Pikselipiippaus- ja speksikeskusteluun en ainakaan juuri nyt koe itse kiinnostusta. Muut hoitakoot sen jos haluavat.

35mm on mielestäni ihan passeli yleispolttoväli kinossa.

Canon 35/2 is usm taas käsittääkseni hyvä paketti hintaan ja kokoon nähden.

Missä rungossa käyttelet sitä?

aikaarska kirjoitti:35mm on mielestäni ihan passeli yleispolttoväli kinossa.

Canon 35/2 is usm taas käsittääkseni hyvä paketti hintaan ja kokoon nähden.

Missä rungossa käyttelet sitä?

Ostin yhtenä pötäkkänä sekä tuon lasin että 6D mk2 -rungon.

Rungon suhteen hinta + kenno + näppituntuma + videointia helpottava kääntyvä kosketusnäyttö olivat aika ratkaisevia asioita.

Aiemmin on ollut Canonin härpäkkeitä. Niiden käyttölogiikka sopii oman kanssa hyvin yhteen. Pidän laitteiston ja kuvaajan logiikkojen yhteensopivuutta tärkeämpänä kuin speksiominaisuuksia.

Putken kohtuullinen koko on plussaa. Tykkään siitä, että runko on riittävän suuri niin että räpylät saavat siitä kunnon otteen. Optiikan suhteen taas on päinvastoin. Näppäryys on minulle plussaa.

Tällä hetkellä rungossa on kahvanlaajennus/pystykahva. Hihna (orkkis) on kiinni vain laajennuksen kiinnityspisteessä eli pohjassa. (Joskus tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia sellainen "kamera on liukuvalla kiinnityksellä kiinni hihnassa" -hihna.) Kokonaisuus roikkuu ihan käyttökelpoisella tavalla kun optiikka ei ole pitkä eikä painava. Hihna ei ole tiellä jalustalla tai mikkipiuhan ollessa kiinnitettynä.

Kadonneen näppituntuman metsästys ja tuo putkenpätkä tuntuvat viihtyvän hyvin yhdessä.

Putken hintaan ja polttoväliin nähden olen epäterävyysalueen laatuun varsin tyytyväinen. Käytän epäterävyyttä enemmän kuvakerronnan pelkistämisen kuin visuaalisen taiteellisuuden välineenä. Sellaiseen tämän lasin bokeh sopii mielestäni loistavasti.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vakaajan ansiosta moni sellainen kuva on siedettävän onnistunut, joka ilman vakaajaa jäisi kokonaan ottamatta. Esimerkkinä vaikka nyt se, että olen pitänyt kameraa pimeän aikana kävelylenkeillä mukana ilman jalustaa tai yksijalkaa. Ellei olisi noin hyvää vakaajaa, niin en ottaisi koko vehjettä mukaan noissa oloissa. Jalustan kanssa raahaaminen ei välttämättä innostaisi jos ei etukäteen tiedä että tuleeko kuvaamaan ruutuakaan vai ei.

Onhan tää ihan parhaita Canonin laseja, vielä jos huomioi painon, on vain puolet Sigman Artista ja optisesti ihan saman tasoinen.
Itsekkin tulee kuvattua eniten juuri 35mm:n lasilla, aivan parasta A-ryhmää.

+1. Vaikka Canonilla on paljon hyviä laseja, niin kyllä tämä 35/2 IS USM on kokonaisuutena ihan sieltä parhaasta päästä. Kaikki hyvin tasapainossa: koko, hinta, suorituskyky.

35 IS saa mulla turhan vähän ulkoiluaikaa. Useimmiten lähtee kuitenkin 24-70/2.8 II mukaan retkelle. Ehkä tottumuksesta ja sitten omaan makuun siinä on rikkaampi väritoisto (täysi mutu arvio). 35 IS taas valikoituu nokalle sisätiloissa vakaajan ansiosta. Lisäksi joskus se pääsee taskun pohjalle varalle, kun nokalle tulee 100-400.

Mietin vain tässä jotta onko noita 35/2 -objektiiveja edes tehty huonoja. Kaikki mitä itse olen käyttänyt eri merkeiltä, ovat olleet erinomaisia.

Ilmeisesti tätä lasia koskevalle keskustelulle on ollut piilevää tarvetta tai halua kun aihe nappasi näin nopeasti tän verran tuulta alleen.

Tony_A kirjoitti:35 IS saa mulla turhan vähän ulkoiluaikaa. Useimmiten lähtee kuitenkin 24-70/2.8 II mukaan retkelle. Ehkä tottumuksesta ja sitten omaan makuun siinä on rikkaampi väritoisto (täysi mutu arvio). 35 IS taas valikoituu nokalle sisätiloissa vakaajan ansiosta. Lisäksi joskus se pääsee taskun pohjalle varalle, kun nokalle tulee 100-400.

Mulla suurin osa kuvaamisesta on tähän asti tapahtunut välillä f 2-2.8. Näin ollen tuo - tai mikään muukaan - zoomi ei korvaisi tätä putkenpätkää.

Näin vähäisellä kokemuksella on vähän höpsöä hehkuttaa, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että jotkut ihan käyttökelpoiset kiinteäpolttoväliset ovat täydellä aukolla vähän heikompia.

Jos haluaa henkilöä esittävään kuvaan tilan tuntua niin täähän tuntuu sopivan siihenkin mukavasti. Erityisesti skimmatessa tausta häipyy kivasti pehmeyteen.

Konditiona kirjoitti:Ilmeisesti tätä lasia koskevalle keskustelulle on ollut piilevää tarvetta tai halua kun aihe nappasi näin nopeasti tän verran tuulta alleen.

Sellainen kohtelias puuhkaisu vain. Tällaiseen johdantoon on luonnollista vastata: "Pikselipiippaus- ja speksikeskusteluun en ainakaan juuri nyt koe itse kiinnostusta. Muut hoitakoot sen jos haluavat."

Melkoinen kroppi se video kun kerran telestä puhut. Kesti vähän aikaa kelata mitä tarkoitit.

Sitten myös googlailin mitä skimmaus on ja lueskelin poliisikorkeakoulun opinnäytetyötä. (Ei selvinnyt. Kerrotko?)

Tää linssi kiinnosti aikoinaan jonkin verran, kun Sigma 35mm Artin tarkennus ei peilirungoilla ihan aina osunutkaan nappiin ja toisaalta pienempi linssi olisi kiinnostanut. Ostohaluja kuitenkin hillitsi se, että kuvaan Sigmallakin lähinnä aukoilla f/1.4-2.0. Eikä tuonkaan koko ole tullut ongelmaksi. Oikeastaan nykylasien mittapuulla kevyt ja pieni. Nyt vielä, kun sai viimein peilittömän rungon hankittua, niin tarkennuskin osuu hyvällä varmuudella :)

mirrored kirjoitti:

Konditiona kirjoitti:Ilmeisesti tätä lasia koskevalle keskustelulle on ollut piilevää tarvetta tai halua kun aihe nappasi näin nopeasti tän verran tuulta alleen.

Sellainen kohtelias puuhkaisu vain. Tällaiseen johdantoon on luonnollista vastata: "Pikselipiippaus- ja speksikeskusteluun en ainakaan juuri nyt koe itse kiinnostusta. Muut hoitakoot sen jos haluavat."

Melkoinen kroppi se video kun kerran telestä puhut. Kesti vähän aikaa kelata mitä tarkoitit.

Sitten myös googlailin mitä skimmaus on ja lueskelin poliisikorkeakoulun opinnäytetyötä. (Ei selvinnyt. Kerrotko?)

Toi tele oli ajatuspieru. Tarkoitin loivaa laajista. Korjasin asian.

Jos kuvaat niin että tausta on viistosti kohteeseen nähden ja sen vuoksi häipyy mukavasti niin joskus puhutaan skimmaamisesta. Ei ole yleinen termi. En muista mistä opin. Nykyisin kai skimmaamisesta puhutaan useammin luottokorttien lukulaitehuijausten yhteydessä.

Tuo "paranneltu vakaaja" jo rajaa melkoisesti: https://www.youtube.com/watch?time_cont ... e=emb_logo" onclick="window.open(this.href);return false;

Näin mutupohjalta on vaikea arvioida kehittyykö kiinteällä silmä (tai siis aivot) nopeammin kuin zoomilla (tää tarkottas, et puhelinkuvaajat ajaa kohta järkkäriporukan ohi vasemmalta ja oikeelta). Jotakin näyttöä on siitä, et mahdollisuuksien rajoittaminen auttaa luvovuudessa (nyky vapausmantran vastaisesti) - siksi esim. otsikon kirjoittaminen auttaa tai ruoka-aineiden rajoittaminen. Valinta-ahdistus lienee ilmiön nimi. Tota ajatusta vois jatkaa myös aukkoon eli kuvaa kaiken vaikkapa aukolla 2.0. Kiinteällä on jossakin määrin helpompi tuottaa tarinallisesti yhtenäisempi setti (pätee myös jossakin määrin aukon valintaan) - olettaen, et ei ihan kauhiasti kroppaile jälkikäsittelyssä. Mukavampi noilla keveämmillä kiinteillä on kuvata koko päivän (Sigma 105 1.4 , Canon RF 85 1.2, Tamron 35 1.4 - tarkoitan juuri teitä). Mut seksikkäämmän youtube-revikan kyl saa noista skumppapullon painosista kirjantuista.

Tosta linssistä ja Canon vakaajista yleisesti täytyy todeta, et se on yksi alue minkä Canon osaa - pätee niin halpis M-linsseihin kuin muihinkin. Ilmiö on sikäli erikoinen, et "hyvin" järjestetyssä testissä saan Canoneilla suunnilleen samanlaisen onnistumisprosentin kuin Tamroneilla ja Sigmoilla - ja käytännössä silloin kun asiaa ei ajattele Canonit voittaa. Tamroneita olen ite yrittänyt omassa tekemisessäni analysoida ja ero tulee siitä, et Tamronin vakaajat käyttäytyy aika erikoisesti suljinajan funktiona. Canonin vakaajat toimii myös jalustalla, mutta ei haittaa myöskään nopeissa suljinajoissa. Tamronit pitää ottaa pois päältä jalustakuvauksessa (mikä ei ole ongelma), mut myös nopeilla suljinajoilla. Lisäksi Tamroneissa on epämääräisyyksiä mun suosikkialueella 1/60-1/160. En tiiä johtuuko vakaajan käynnistymisestä, kuun asennosta, omista kuvitelmista tai mun kannabiksen käytöstä, mut Canon on aina toiminut tossa asiassa mulle paremmin. Silti kuvaan Tamronin 35 1.8 vc:llä ton Canonin sijaan (toi Canon oli mulla kyl muutaman kuukauden) - osittain suurennuksen takia eli toi ajaa mulla makron asian (lähinnä sormuksia yms. yksityiskohtia kuvatessa) ja siksi, et mätsää väreissä Tamronin 85 1.8 vc:n kanssa.

Lopulta noi on vaan roippeita ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa - laitteiden tärkein ominaisuus on se, et ne voi unohtaa (kompromissit on siellä minkä ite pystyy parhaiten painamaan taka-alalle - esim. uusien auton hintasten RF-lasien takia joutuu myymään munuaisen ja sitä on vaikea kokonaan ohittaa).

ttuplai kirjoitti:Näin mutupohjalta on vaikea arvioida kehittyykö kiinteällä silmä (tai siis aivot) nopeammin kuin zoomilla......Jotakin näyttöä on siitä, et mahdollisuuksien rajoittaminen auttaa luvovuudessa.. ..Valinta-ahdistus.. ..Kiinteällä on jossakin määrin helpompi tuottaa tarinallisesti yhtenäisempi setti..

Lopulta noi on vaan roippeita ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa - laitteiden tärkein ominaisuus on se, et ne voi unohtaa...

Mun pointti silmän ja osaamisen kehittymisen suhteen on siinä, että aivot ovat kuin lihas. Mitä enemmän poistaa tarvetta käyttää niitä, sitä enemmän tarvitaan tietoista ja usein toistuvaa treenaamista tai edessä on taantuminen.

Visuaalis-narratiivisen kehittymisen ja oppimisen suhteen se, että joutuu tekemään usein ja nopealla tahdilla kuvaussuunnittelua, auttaa hyvin paljon.
- "Otan kuvan tästä ja rajaan zoomaamalla" vs. "käytän jalkazoomia ja etsin parhaan etäisyyden ja samalla myös kuvakulman". Tuossa tulee jo vähän sitä nopeaa ja usein toistuvaa suunnittelua.
- "Sama polttoväli kautta sarjan" tuo sinänsä tarinallisuuden visuaalisen elementin toisinaan mukaan. (Etenkin laajis-normaali -alueella. Telepäässä ei välttämättä toimi samoin etäisyysvaikutelman ja kaksiulotteistumisen vuoksi.)
- Valinta-ahdistukseen samoin kuin muuhunkin ahdistukseen toimivin hoito on siedätyshoitoa. Valokuvatessa pelkistämisen oppiminen ja toteuttaminen on usein hyvä reitti edetä tuossa siedätyshoidossa. Pelkistäessään joutuu tekemään paljon valintoja siitä, mitä poissulkee.

Kaikki nämä ovat tietenkin jossain määrin yksilökohtaisia asioita. Joku poikkeuksellinen nero voi kehittyä jollain 4-5.6 tai jopa 6.3 -zoomilla kuvatessaan loistavasti. Me lahjattomammat taas saatamme hyötyä valovoimaisista kiinteäpolttovälisistä kehittyessämme paremmin.

Tötterön sisäänajaminen on jatkunut. Kuvia on tullut katsottua ruudusta. Lisähavaintoja:

- Vakaajan rutina on varsin äänekästä. Videoidessa tulee kovana kameran omiin mikkeihin. Salamakenkään tyrkätty haulikkomikki ei kuitenkaan kerää rutinaa samalla tavalla.
- Pötkylä tuntuu nimenomaan videokäyttöön erittäin sopivalta.
- Kiva henkilökuvauslasi. Laajis tuo läsnäolon tunnun voimakkaasti. Valovoima auttaa irrottamaan taustasta ja pelkistämään aiheenkäsittelyä.
- Henkilökuvauskäytössä enemmän tilanne-, miljöö-, persoonallisuus- kuin pelkkään potrettikäyttöön sopiva. Tiukkaan turpapotrettiin ihan liian laaja. Ihminen tilanteessa tai ympäristössä -tyyppiseen käyttöön mainio.
- Tykkään aika paljon lasin tarjoamista epäterävyysalueista ja niiden liukumista.
- Värit ja sävyt aika ok.
- Ei tee kovin pahasti kalvoa.
- Käyttömukavuudeltaan hyvä.
- Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen hinta-laatu -suhteeseen.
- Toimii hämärässä ja jopa aika pimeässä yllättävän hyvin vaikkei olisi yksi- tai kolmijalkaa mukana.

Tähänastisen räpeltämisen ja toheltamisen perusteella suosittelisin aiheesta kiinnostuneita kokeilemaan pötkylää ja jos kokeilu jättää mieltä polttelevan fiiliksen, niin sitten hankkimaan.

Erityisesti pimeisiin zoomeihin (neljä viiva 5.6 tms.) tottuneille voi hyvän vakaajan ja kohtalaisen valovoiman yhdistelmä loivassa laajiksessa tuoda ihan uutta ajattelua ja toisenlaisia kuvausmahdollisuuksia.

Mitä tämä tarkoittaa "Ei tee kovin pahasti kalvoa", kun ei ole tullut koskaan tällainen ilmaisu valokuvaskeskusteluissa esiin.

hama kirjoitti:Mitä tämä tarkoittaa "Ei tee kovin pahasti kalvoa", kun ei ole tullut koskaan tällainen ilmaisu valokuvaskeskusteluissa esiin.

Varmaan tarkoitetaan yksinkertaisesti joko pehmeyttä kuvassa (varsinkin täydellä aukolla voi tulla pehmeää "usvaa" kuvaan, optisesti heikommilla laseilla), tai sitten kalvolla voidaan tarkoittaa heijastuksia jotka heijastusherkillä laseilla saattaa levittäytyä koko kuvan laajuudelle jos voimakas valo osuus sopivassa kulmassa, ja vähentää dramaattisesti kontrastia...

hama kirjoitti:Mitä tämä tarkoittaa "Ei tee kovin pahasti kalvoa", kun ei ole tullut koskaan tällainen ilmaisu valokuvaskeskusteluissa esiin.

Monien obiskoiden kanssa huomaa, että vaikka ne tekisivät terävää jälkeä, niin kuvat ovat ihan kuin harmaan tai harmaanruskean kalvon alla. Ymmärtääkseni kyse on makrokontrastin heikkoudesta.

Jos vertaat vaikka Canonin ja Sigman 50/1.4 -putkenpätkiä, niin Sigman jälki saattaa näyttää kuulaalta ja selkeältä siinä kohtaa missä Canonin vastaava tuottaa yleisolemukseltaan vähän harmaanruskeaa jälkeä.

Samoin sama putki saattaa tuottaa joillain aukoilla enemmän tuota kalvoefektiä ja toisilla vähemmän.

Mulle kävi joskus kauan sitten niin että vieraannuin melko perusteellisesti niistä kakkuloista, joiden jäljestä en tässä mielessä tykännyt.

Yleensä tuon eron näkee thumpnaileista suunnilleen yhtä hyvin kuin kunnon kuvasta.

Konditiona kirjoitti:
Monien obiskoiden kanssa huomaa, että vaikka ne tekisivät terävää jälkeä, niin kuvat ovat ihan kuin harmaan tai harmaanruskean kalvon alla. Ymmärtääkseni kyse on makrokontrastin heikkoudesta..

Niih, suttu on suttua vaikka voissa paistais!

Mikrokontrastia ei ole ja heikko kontrasti muutenkin. Objektiivin pinnoitteet jostain filmiajalta, antaa huikkasen eri värisävyä kuviin.
Sen huomaa viimeistään silloin kun onnistuu joskus saamaan oikeasti hyvän lasin käyttöön.

Kaikkea ei voi pelastaa edes vaikka olis minkälainen kuvankäsittelijäwelho.

Konditiona kirjoitti:

hama kirjoitti:Mitä tämä tarkoittaa "Ei tee kovin pahasti kalvoa", kun ei ole tullut koskaan tällainen ilmaisu valokuvaskeskusteluissa esiin.

Monien obiskoiden kanssa huomaa, että vaikka ne tekisivät terävää jälkeä, niin kuvat ovat ihan kuin harmaan tai harmaanruskean kalvon alla. Ymmärtääkseni kyse on makrokontrastin heikkoudesta.

Jos vertaat vaikka Canonin ja Sigman 50/1.4 -putkenpätkiä, niin Sigman jälki saattaa näyttää kuulaalta ja selkeältä siinä kohtaa missä Canonin vastaava tuottaa yleisolemukseltaan vähän harmaanruskeaa jälkeä.

Samoin sama putki saattaa tuottaa joillain aukoilla enemmän tuota kalvoefektiä ja toisilla vähemmän.

Mulle kävi joskus kauan sitten niin että vieraannuin melko perusteellisesti niistä kakkuloista, joiden jäljestä en tässä mielessä tykännyt.

Yleensä tuon eron näkee thumpnaileista suunnilleen yhtä hyvin kuin kunnon kuvasta.

Tuo Canonin 50mm f/1.4 onkin Canonin laseista huonoimpia, mutta ilmeisesti halvan hinnan takia vielä myy, kun on kuitenkin tullut myyntiin jo 1993.
Canonin 35mm f/2 on kuitenkin tuon Sigman ohella noin 20 vuotta tuoreempaa suunnittelua.
Ja onhan noiden 50mm hintaerokin huomattava, kun harvemmin se hintaero on niin päin että Canon olisi huomattavasti halvempi.