Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Onko kenelläkään kokemusta, miten vanhat manuaali-linsst pelaavat d70:ssa. Olen kuullut, että valoitusarvot pitää ite mitata. Onko se kuinkakin hidas toimenpide? Tarkoitan, jos tulee nopea kuvaustilanne, ehtiikö valotuksen säätämään nopeasti.
Käyttööni tulisi 24mm 2.8 ja 100mm macro, kummatkin manuaaleja.

Kokeilin D100 vanhojen A1 -objektiivien kanssa. D70 ei poikkea tästä merkittävästi.
Kamera laukeaa nappia painamalla, mutta muuta toimintaa ei synny. Valotuksen mittaus ei toimi ja valotus on siis mitattava erikseen. Kamerassa ei ole erityistä valotuksen mittausta manuaalisesti mutta ilmeisesti saa histogrammin näkyviin ja sillähän voi sitten säädellä. Voi myös arvata ja kokeilla siihen saakka kunnes kuvat alkavat näyttää hyviltä.
Nopeata ei tämmöinen voi olla. Kaikki liikkuva menee taatusti ohi. Käyttöä voi lähinnä olla maisema- ja arkkitehtikuvauksissa sekä esineitä kuvattaessa. Miksei myös studiossa salamalla voisi kuvata, mutta aktiiviseen hommaan se ei käy.

Siis liikkuva menee ohi jos valotusta ei ole voinut testata etukäteen, eli jos on muutuvat valaistusolot tai tilanne mitä ei osannut ennakoida. Ei se muuten välttämättä mahdotonta ole.

Itse kuvailen usein luonnossa diafilmille niin, että mittaan ja pohdin yhdenkerran huolella valoituksen, ja sitten vaan kuvaan. Valotuksen tarkastan ehkä kun paikka vaihtuu. Jos olosuhteet muuttuu vähän, niin en ehkä enää pohdikaan valotusta niin tarkasti, alusta asti. Testaan vaan mittarilla jostakin kohteesta jonka suhteen onnistuneeseen valotukseen suurin piirtein tiedän. Ihan onnistuneita valotuksia onkin tullut.

...tulipahan kirjoitetua, vaikken nikonia omistakaan. Luulisin vaan että tuo toimii samalla tavalla:)

jup jup osui asian ytimeen eli ensin tarkennus aukko auki, sitten valkkaamaan aukko/aika suhdetta joko mitaten erillisellä mittarilla tai haarukoiden ja sitten vaan kuvaamaan. Hidasta on, mutta kuvia syntyy. Eniten siinä tietenkin haittaa himmentämisen tuoma etsinkuvan hämärtyminen. Tarkennus tulee hankalaksi. Varsinkin lähikuvia ottaessa.

Rajalan luontokuvaillassa tosin Nikonin ständillä ollut heppu sanoi, että niitä vanhoja ai-opiskoja ei saa laittaa uusiin digikameroihin. Ne voivat jäädä kuulemma jumiin ja irroitus tapahtuu sitten huollossa. Käsitin ongelman liittyvän siihen metalliseen haarukkaan aukkorenkaassa, joka voi ottaa kiinni runkoon tms.

Minä kuvaan paljon D100:lla ja vanhoilla manuaalisilla objektiiveilla. Minulla ei ole ikinä ollut kiirettä valotuksen mittauksen kanssa. Aukon verran virheellisiä valotuksia tulee vähän väliä, mutta sitä vartenhan teillä muilla on photoshop. Minä kuvaan paljon lentäviä lintuja. Keväällä mielikohteitani olivat merikotkat, joita lokit ja muut linnut yrittivät ajaa takaa. Manuaalinen valotus sopi siihen kuvaukseen ihan hyvin. Samoin manuaalinen tarkennus. Joku ei vaan tykännyt peiliteleni pokehitusista.

Kun menin kuvauspaikalle, arvasin valotusajan. Otin kuvan jonnekin "sinnepäin" osoittelemalla, missä kohteita voisi olla. Katsoin histogrammista, miltä se näytti. Yleensä kolmas koekuva oli jo kohdallaan. Sitten vaan sillä valotuksella koko ajan. Valotus pitää tietysti tarkentaa, jos vaihtaa myötävalosta suoraan vastavaloon tai jos välillä on aurinkoista ja välillä pilvistä. Ei tuolla kuitenkaan ikinä niin äkkiä valotusta tarvinnut muuttaa, etteikö sitä olisi ehtinyt tehdä. Yleensä ne linnutkin lensi aina samassa suunnassa tähystyspaikastani. Kukkia ja mehiläisiä kuvatessa aikaa tuntui aina olevan.

Siis ei muuta kuin manuaaliset linssit vaan käyttöön. Pieni harjoittelu ja sen valotuksen osaa arvata. Minun 500milliselläni se on tuolla rannalla 1/ISOarvo normaalilla "lintukelillä".