Optiikan osto uutena

[Maffer]

Nyt kirjoitit huippuoptiikasta. Onko siinä sitten joku roti versus kuluttajaromu R-Kioskista. Eräs kameraliike Savosta (ei R) myi 2018 Irix 15mm kakkulan uutena josta josta puuttui takatulppa paikoiltaan, aukkovipu vääntynyt ja bajonetti irti. Tästä laitoin materiaaliakin näkyville. Seuraavana vuonna amatsonista tuli Samyang 14mm uutena ja etuelementti silmin nähden vinossa ja lasin runko naarmuilla mutta pakkauslaatikko (myös kuljetuslaatikko) ehjä. Kuten oli Irixissäkin. Molemmista toki rahat takaisin mutta miksi ylipäätänsä sain tuotteet kuluttajana? Niitä oli joku jo käyttänyt ja rikkonut.

Tämä on se meininki ~joka paikassa 2022. Kauppias voi saada romun ulkomailta "uutena". Millä kriteerillä toisaalta kauppias ei ottaisi takkiin kun nämäkin ovat jonkun tehtaan "toleransseissa" aivan varmasti jos ei osat ole aivan irti ja tohjona? Miten valmistaja muka vastaa selvästä nurkkasutusta? Huippuoptiikka ml. joku 400mm+ supertele voi olla ihan eri asia.

[Olaus]

Olin töissä postimyyntiä tekevässä firmassa. Oli asiakkaita, jotka palauttivat lähes jokaisen (ensimmäisen) lähetyksen viallisena. Vasta korvaava toinen lähetys kelpasi. Nähdäkseni toimimme rehellisellä pohjalla ja joskus kierrätimme palautetun tuotteen useammallakin asiantuntijallamme, jotta tietäisimme, missä tuotteen vika mahtaa olla. Kukaan näistä ei vikaa tuotteesta löytänyt. Lähetimme joskus kokeeksi saman tuotteen takaisin korvaavana lähetyksenä. Oli mielenkiintoista, että uudelleen lähetetystä asiakkaalla jo kerran käyneestä tuotteesta ei asiakaskaan enää löytänyt vikaa.

Miten sinä toimisit tällaisien kanssa?

[©pjm]

Toisilla vaan aina ne ensimmäiset on viallisia, vaimokin. Sen toisen jälkeen ei enää uskalleta ääneen mitään sanoa kun muut saattavat luulla että tietämättömyys iski jälleen eli hankinta on taas päin pershettä?

[Olaus]

Toisilla vaan aina ne ensimmäiset on viallisia, vaimokin. Sen toisen jälkeen ei enää uskalleta ääneen mitään sanoa kun muut saattavat luulla että tietämättömyys iski jälleen eli hankinta on taas päin pershettä?

:-)

[temama]

Olin töissä postimyyntiä tekevässä firmassa. Oli asiakkaita, jotka palauttivat lähes jokaisen (ensimmäisen) lähetyksen viallisena. Vasta korvaava toinen lähetys kelpasi. Nähdäkseni toimimme rehellisellä pohjalla ja joskus kierrätimme palautetun tuotteen useammallakin asiantuntijallamme, jotta tietäisimme, missä tuotteen vika mahtaa olla. Kukaan näistä ei vikaa tuotteesta löytänyt. Lähetimme joskus kokeeksi saman tuotteen takaisin korvaavana lähetyksenä. Oli mielenkiintoista, että uudelleen lähetetystä asiakkaalla jo kerran käyneestä tuotteesta ei asiakaskaan enää löytänyt vikaa.

Miten sinä toimisit tällaisien kanssa?

Se riippuu aika paljon tuotteesta. Esim. Piirroltaan epäkeskisiä objektiiveja voi olla aika vaikea sen firman asiantuntijan tarkistaa, aina ei välttämättä ole asiantuntemusta tarpeeksi vaikka niin ihan aidosti luullaan.

[T71]

Olin töissä postimyyntiä tekevässä firmassa. Oli asiakkaita, jotka palauttivat lähes jokaisen (ensimmäisen) lähetyksen viallisena. Vasta korvaava toinen lähetys kelpasi. Nähdäkseni toimimme rehellisellä pohjalla ja joskus kierrätimme palautetun tuotteen useammallakin asiantuntijallamme, jotta tietäisimme, missä tuotteen vika mahtaa olla. Kukaan näistä ei vikaa tuotteesta löytänyt. Lähetimme joskus kokeeksi saman tuotteen takaisin korvaavana lähetyksenä. Oli mielenkiintoista, että uudelleen lähetetystä asiakkaalla jo kerran käyneestä tuotteesta ei asiakaskaan enää löytänyt vikaa.

Miten sinä toimisit tällaisien kanssa?

Objektiivien koekuvaaminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Joskus pitää todella nähdä vaivaa, että vian voi osoittaa.
Sama juttu runkojen kanssa ja se mun vinokennoinen Sony A7II on hyvä esimerkki tästä. Huolto totesi sen 3 kertaa ehjäksi.

Toisaalta pitää myös ymmärtää, että joskus koekuvaus menee oikeasti pieleen. Olosuhteet on huonot tai kuvaaja kämmää jonkun asian.
Sitä voi jäädä siihen kuvitelmaan, että lasissa on jotain vikaa, esim tarkennuksessa. Usein objektiivikohtainen säätö oli aika vaikeaa ja jopa täysin mahdotonta esim Sigman objektiiveissa. Välillä pakkasessa lasi kutistuu niin, että se ei tarkenna lainkaan äärettömään. Toisaalta helteessä ja auringossa pitkään ollut tele voi laajeta niin, että linssiryhmä menee vinoon tai joku kontakti katkeaa ja tarkennus loppuu kuin seinään. Kerran lämpimässä tele tarkensi läheltä kauas useimmiten oikein, mutta kaukaa lähelle aina päin helvettiä. Kerro siinä sitten huoltoon, että nostakaa toimiston lämpötila 45 asteeseen ja kokeiltaa tarkentaa äärettömään ja sieltä lähelle. Tekemättähän se jää.

Vikaa siis voi olla tai ei voi. Lisäksi vikaa voi olla laitteen lisäksi kuvaajassa, säässä tai kuvaajan koirassa, joka on liian nopea kohde tarkentaa. Runko voi olla niin hyvä tarkentamaan väärin, että kuvaaja ei tiedä miten se sen tekee. Tarkennuspiste ei ole oikeasti pisteen kokonen ja tarkennus onkin muualla kuin siinä pisteessä. Sähköinen tarkennus rusahtaa vatuiksi kun laukaisinta painaa ja focus shit heittää doffiin metsään.

Lisäksi on niitä ostajia, jotka ei ymmärrä olevansa em elementtien armoilla, mutta pitävät mielenterveyttään vakaana. Silloin lasi lähtee takaisin ja selitys voi olla mitä vaan.

[Sakke_K]

Välillä pakkasessa lasi kutistuu niin, että se ei tarkenna lainkaan äärettömään. Toisaalta helteessä ja auringossa pitkään ollut tele voi laajeta niin, että linssiryhmä menee vinoon tai joku kontakti katkeaa ja tarkennus loppuu kuin seinään. Kerran lämpimässä tele tarkensi läheltä kauas useimmiten oikein, mutta kaukaa lähelle aina päin helvettiä. Kerro siinä sitten huoltoon, että nostakaa toimiston lämpötila 45 asteeseen ja kokeiltaa tarkentaa äärettömään ja sieltä lähelle. Tekemättähän se jää.

Lasin lämpölaajenemiskerroin on 0,000 006. Väitätkö ihan pokkana että lämpötilan nosto +22 asteesta 45 asteeseen aiheuttaa jotain rakenteissa? On siinä objektiivissa todella pienet toleranssit, tarvitaan varmaan aika voimia liikuttamaan noin tiiviisti asennettuja linssejä. Sitäpaitsi kaikkien metallien kerroin on suurempi, joten metallit tässä ratkaisisivat eikä lasi jos ylipäätään jotain tapahtuu.

[T71]

Välillä pakkasessa lasi kutistuu niin, että se ei tarkenna lainkaan äärettömään. Toisaalta helteessä ja auringossa pitkään ollut tele voi laajeta niin, että linssiryhmä menee vinoon tai joku kontakti katkeaa ja tarkennus loppuu kuin seinään. Kerran lämpimässä tele tarkensi läheltä kauas useimmiten oikein, mutta kaukaa lähelle aina päin helvettiä. Kerro siinä sitten huoltoon, että nostakaa toimiston lämpötila 45 asteeseen ja kokeiltaa tarkentaa äärettömään ja sieltä lähelle. Tekemättähän se jää.

Lasin lämpölaajenemiskerroin on 0,000 006. Väitätkö ihan pokkana että lämpötilan nosto +22 asteesta 45 asteeseen aiheuttaa jotain rakenteissa? On siinä objektiivissa todella pienet toleranssit, tarvitaan varmaan aika voimia liikuttamaan noin tiiviisti asennettuja linssejä. Sitäpaitsi kaikkien metallien kerroin on suurempi, joten metallit tässä ratkaisisivat eikä lasi jos ylipäätään jotain tapahtuu.

Lämpölaajenemisessa ongelma muodostuu juuri siitä, että objektiivin isokokoinen runko laajenee ohjurijärjestelmiä ja linssiryhmiä enemmän.
Tätä tapahtuu, kun jättää mustan teleobjektiivin aurinkoon. Siihen on syynsä, että tietyt telet ovat valkoisia.
Omassa käytössä oli ongelmia aikanaan siinä, että mustan telen kuori ja tarkennusrengas laajeni niin paljon, että sen kontakti sisäkaluihin katkesi ja telen käsitarkennus lakkasi helteellä toimimasta. Huollossa ja normaalisäässä ongelmaa ei esiintynyt.
Kutistumisongelma toimii samoin, eli kunnon pakkasessa esim Leica R 80-200mm f4 kutistuu siten, että se ei tarkenna äärettömään ja keskelle kuvaa muodostuu violetti läiskä. Luonnollisesti asia johtuu metalliosien kutistumisesta ja kun valmistustoleranssit ovat pienet, niin näitä ilmiöitä tapahtuu.

[Sakke_K]

Lämpölaajenemisessa ongelma muodostuu juuri siitä, että objektiivin isokokoinen runko laajenee ohjurijärjestelmiä ja linssiryhmiä enemmän.
Tätä tapahtuu, kun jättää mustan teleobjektiivin aurinkoon. Siihen on syynsä, että tietyt telet ovat valkoisia.
Omassa käytössä oli ongelmia aikanaan siinä, että mustan telen kuori ja tarkennusrengas laajeni niin paljon, että sen kontakti sisäkaluihin katkesi ja telen käsitarkennus lakkasi helteellä toimimasta.

Oletko nyt ihan varma? Jos objektiivin tarkennusrenkaan kehä olisi 20 cm sen laajeneminen lämpötilan noustessa +22 asteesta 42 asteeseen olisi 0,0044 mm. Jos runko terästä.

[Maffer]

Kyllä tuo on oikea ongelma. Tuolla täysspektriin konvertoidulla K-1:llä oli vain harva lasi enää nollakelissä sellainen että ylettyi äärettömään ja -15 yksikään kakkula ei enää sinne tarkentanut. Niin lienestä se oli kiinni kun rekisterietäisyys muutenkin muuttui.

Samanlaisia ongelmia oli Sonin ja Nikonin peilittömillä. Monella lasilla kiitos adapterien huonon toleranssin rekisterietäisyyden suhteen ääretön jäi haaveeksi kunnon pakkasessa. Novofleksin adapterilla onneksi osa ratkesi kun se ampui plussakelissä reilusti yli.

[T71]

Lämpölaajenemisessa ongelma muodostuu juuri siitä, että objektiivin isokokoinen runko laajenee ohjurijärjestelmiä ja linssiryhmiä enemmän.
Tätä tapahtuu, kun jättää mustan teleobjektiivin aurinkoon. Siihen on syynsä, että tietyt telet ovat valkoisia.
Omassa käytössä oli ongelmia aikanaan siinä, että mustan telen kuori ja tarkennusrengas laajeni niin paljon, että sen kontakti sisäkaluihin katkesi ja telen käsitarkennus lakkasi helteellä toimimasta.

Oletko nyt ihan varma? Jos objektiivin tarkennusrenkaan kehä olisi 20 cm sen laajeneminen lämpötilan noustessa +22 asteesta 42 asteeseen olisi 0,0044 mm. Jos runko terästä.

Olenko varma mistä?
Ei tässä kukaan tarkasti voi sanoa mitkä on ne tarkat lämpöasteet, onko 45 vai 50 astetta se objektiivin pinta, mutta kuvauskeikat helteessä ja aurinkoisena päivänä loppui aina samaan tekniseen ongelmaan, jonka syy oli lämpölaajeneminen. Tarkennusrenkaan ympärysmitta oli noin 30cm.
Isossa telessä se tarkennusrenkaan ympärysmitta voi olla 35-40cm ja se runko on usein alumiinia. Kyllä sen pituus helteessä muuttuu ihan tarpeeksi.
Lisäksi kannattaa muistaa, että full time manual focus laseissa on tarkennusrenkaassa liukupinta, joka toimii kitkalla, se ei siis ole kiinteä välitys, vaan sen tarkoituksena on pyöriä kokonaan ympäri tarvittaessa.

[Sakke_K]

Lämpölaajenemisessa ongelma muodostuu juuri siitä, että objektiivin isokokoinen runko laajenee ohjurijärjestelmiä ja linssiryhmiä enemmän.
Tätä tapahtuu, kun jättää mustan teleobjektiivin aurinkoon. Siihen on syynsä, että tietyt telet ovat valkoisia.
Omassa käytössä oli ongelmia aikanaan siinä, että mustan telen kuori ja tarkennusrengas laajeni niin paljon, että sen kontakti sisäkaluihin katkesi ja telen käsitarkennus lakkasi helteellä toimimasta.

Oletko nyt ihan varma? Jos objektiivin tarkennusrenkaan kehä olisi 20 cm sen laajeneminen lämpötilan noustessa +22 asteesta 42 asteeseen olisi 0,0044 mm. Jos runko terästä.

Olenko varma mistä?
Ei tässä kukaan tarkasti voi sanoa mitkä on ne tarkat lämpöasteet, onko 45 vai 50 astetta se objektiivin pinta, mutta kuvauskeikat helteessä ja aurinkoisena päivänä loppui aina samaan tekniseen ongelmaan, jonka syy oli lämpölaajeneminen. Tarkennusrenkaan ympärysmitta oli noin 30cm.
Isossa telessä se tarkennusrenkaan ympärysmitta voi olla 35-40cm ja se runko on usein alumiinia. Kyllä sen pituus helteessä muuttuu ihan tarpeeksi.
Lisäksi kannattaa muistaa, että full time manual focus laseissa on tarkennusrenkaassa liukupinta, joka toimii kitkalla, se ei siis ole kiinteä välitys, vaan sen tarkoituksena on pyöriä kokonaan ympäri tarvittaessa.

Vaikka se olisi sen 40cm, kokonaispituuden muutos olisi 0,0088 mm. Ei tuo voi mitään aiheuttaa, pituuden muutos on aivan mitätön. Vaikka tuossa olisi satakertainen virhe, niin tuskin aiheuttaa yhtään mitään. Nesteet laajenee ihan eri kertaluokassa, jos vaikka sun objektiivin öljyt keitti yli ;-)

[T71]

Vaikka se olisi sen 40cm, kokonaispituuden muutos olisi 0,0088 mm. Ei tuo voi mitään aiheuttaa, pituuden muutos on aivan mitätön. Vaikka tuossa olisi satakertainen virhe, niin tuskin aiheuttaa yhtään mitään. Nesteet laajenee ihan eri kertaluokassa, jos vaikka sun objektiivin öljyt keitti yli ;-)

Niin, tuo lämpölaajeneminen oli huollon selitys. Sain aika tarkan kuvan lasin sisuskaluista ja siitä miten sitä voi korjata.
Ilmeisesti siellä on osia, joiden sovitus on mikronin tarkkaa ja joku asia meni tässä yksilössä pieleen. Ei jokainen objektiivi ole mekaanisesti täydellinen. Nyt se liika lämpö riitti ongelmien syntymiseen. En epäile asiaa, koska joidenkin objektiivien tyyppivika on se, että kovalla pakkasella niiden tarkennusjärjestelmät vikaantuu ja kukaan ei tiedä väärän koneistuksen ja kasauksen vaikutusta objektiivin toimintakykyyn eri lämpötiloissa.

[hkoskenv]

Vaikka se olisi sen 40cm, kokonaispituuden muutos olisi 0,0088 mm. Ei tuo voi mitään aiheuttaa, pituuden muutos on aivan mitätön.

10 mikrometriä on kilometri optiikassa. Siksi näistä niin suuri osa on maanantaikappaleita ja tehtaat eivät uskalla julkaista "toleranssejaan". Hifistelytasolla 100 nanometriä on jo merkittävä heitto.

[Sakke_K]

Vaikka se olisi sen 40cm, kokonaispituuden muutos olisi 0,0088 mm. Ei tuo voi mitään aiheuttaa, pituuden muutos on aivan mitätön.

10 mikrometriä on kilometri optiikassa. Siksi näistä niin suuri osa on maanantaikappaleita ja tehtaat eivät uskalla julkaista "toleranssejaan". Hifistelytasolla 100 nanometriä on jo merkittävä heitto.

Joo voi ollakin, mutta jos tarkennusrenkaan kokonaispituus muuttuu tuon verran, niin se nyt kyllä on aika vähän mitä siinä tulee paikallista pullistumaa :-) En osaa laskea ilman mietintämyssyä, mutta läpimittaan melkoisen vähän. Miten tuo voi kontakteja irrotella.

[hkoskenv]

Joo voi ollakin, mutta jos tarkennusrenkaan kokonaispituus muuttuu tuon verran, niin se nyt kyllä on aika vähän mitä siinä tulee paikallista pullistumaa :-) En osaa laskea ilman mietintämyssyä, mutta läpimittaan melkoisen vähän. Miten tuo voi kontakteja irrotella.

En tiedä juuri tuon rakennetta, mutta ainakin toistuva lämpölaajenminen nitkuttaa rakenteet rikki. Metallit väsyvät, liimasaumat irtoavat, kovat aineet murtuvat jne. Ei siinä tarvita kuin mikrometrien venkutus, niin ajan kanssa kaikki hajoaa, jos ei ole erityisesti suunniteltu toimimaan vaihtuvissa lämpötiloissa. Ja kuluttajakrääsä ei ole, vaikka kalliilta tuntuukin.

[hkm]

Fokusongelmaa pohdittaessa keskeinen tekijä on lasin taitekertoimen muutos lämpötilan muuttuessa, jolloin myös polttoväli muuttuu. Lasityypistä riippuen muutos saattaa olla negatiivinen tai positiivinen. Netistä löytää hieman tietoa hakemalla vaikka haulla "refractive index vs temperature". Taitekertoimen muutos on usein merkittävämpi kuin mekaanisen mitan lämpötilasta aiheutuva muuttuminen.

Joissakin tapauksissa voidaan polttovälin muutos kutistaa pieneksi sopivia lasiyhdistelmiä käyttämällä. Optiikassa menettelystä käytetään termiä "athermalization", mistä myös hieman tietoa Wikipediassa.

Optisen lasin valmistajat ovat myös kehittäneet lasilaatuja, joissa lämpötilan vaikutus taitekertoimeen on saatu aiempia lasilaatuja vähäisemmäksi. Moisesta esimerkki Oharan sivulla: https://www.oharacorp.com/glass/s-fpm5.html

Kuvaan runsaasti tähtitaivaan ilmiöitä vanhoilla käsitarkenteisilla objektiiveillä. Olen pyrkinyt valitsemaan/säätämään/säädättämään objektiivit siten, että tarkennus menee hienokseltaan äärettömän ohi, jolloin parhaan fokuksen saa tarkalla silmällä haarukoitua tarkennusrengasta nitkuttaen.

Etenkin pitkillä putkilla on tärkeää saattaa objektiivi rauhallisesti ulkolämpötilaan. Lämpimänä kesäpäivänä 500 mm:n peiletele piirtää vasta runsaan puolen tunnin ulkoilun jälkeen terävästi.

Pohjan perukoilla asuvat suomalaiset eivät kuulu kameroiden ja objektiivien sunnittelijoiden kohderyhmään. 98 % maailman kuvaajista on henkilöitä, joille pitkälahkeiset alushousut on tuntematon käsite.

Hannu Määttänen / Teknofokus / www.teknofokus.fi