Historiapläjäys
Lähetetty: Huhti 26, 2020 12 : 21
Laitoin tuonne kuvio-osioon muutamia räpellyksiä taas esille. Ajauduin muisteluihin, ja jatkan niitä täällä.
Neljä vuotta sitten päätin siirtyä ritke-kamera/kännykkä kombinaatiosta oikein järjestelmään. Historiassa oli Canon AE-1 Program 1980-luvulla, ja nupissa muisto, että millejä ei ole koskaan tarpeeksi, eikä valovoimaa. Netti kertoi peilittömistä, ja pienemmästä kennosta; siinäpä ratkaisu! Pieni kenno, ehkä millit riittävät vihdoin? Netti kertoi myös, että objektiivit maksavat miljoonan. Canoniin oli 70-210 tsuumi, valovoimainen 50 millinen ja laatuisa 35 millinen. Tarjouksesta EM1-originaali ja 12-40 Pro, Kiinasta lähes ilmainen sokea adapteri canon fd - m43, japaniasta e-baystä canon fd 2x-jatke ja vot, siinä on kaikki, eikä mies köyhtynyt juuri lainkaan.
Harrastus imaisi, fd-linssit jäivät muutaman kokeilun jälkeen kaapin perille unhoon, ja GAS iski; m43-optiikka täytti pian kaapin etuosan.
Kaivoin levyiltä sellaisen silkkiuikku-kuvan, mikä on otettu tuo Canon FD 70-210 nokalla, sokean adapterin kanssa kiinni kamerassa. En aivan sata varmasti muista, mutta luulen testanneeni tuossa nimenomaisessa tilanteessa sekä canonin 2x:n kanssa että ilman, ja silloin tuntui, että jatkeen kanssa kuvat ovat sutumpia kuin ilman jatketta otetuista kropatut, ja että tuo talteen jäänyt uikku on ilman jatketta otettu. Tuo kuva on lähes 1:1 kropattu, mutta se lintu ui kyllä niin kaukana, että kropata olisi pitänyt vaikka olisi jatkekin ollut välissä.
Tuo kuva on mikä on, mutta sitten oleelliseen. Kamera oli tuota kuvaa otettaessa aivan uusi. En ollut perehtynyt oikeastaan ollenkaan sen käyttöön. En tiennyt, miten tarkennusalueita voi muutella ja mikä olisi ollut oikea siihen tilanteeseen, en osannut antaa kuvanvakaajalle tietoa optiikan milleistä, enkä ymmärtänyt vastavalon vaatimuksia. Kuvankäsittelyä en tainnut tietää edes olevan olemassa, rajaus taisi olla ainut osaamani toimenpide.
Pitäsköhän kaivaa nuo filmiajan optiikat uudelleen esille? Mutta jos huomaankin, että alkuperäinen ajatus pelkästään niillä kuvaamisesta olikin oikea, ja tuhannet ja taas tuhannet m43-linsseihin käytetyt eurot olivatkin hukkasijoitus?
Tai jos laittaisi perätysten m43 2x:n ja canon fd 2x:n (taitais adapteri välissä onnistua...) ja sitten 70-210:n ja jalustalle ja kuuta kuvaamaan...
Jaakko
PS. Lapsus tekstissä; ei tuolla manuaalilasilla tarkennusalueita tarvi muuttaa, eikä sokealla adapterilla vaikka olisi ollut af-lasikin... Sen tarkennuksessa käytettävän suurennustoiminnon (magnification vai mikä se nyt oli) käytöstä olisi sen sijaan voinut olla apua. Ja optiikkamillien tiedottamisesta vakaajalle varmasti, muistin mukaan tuo uikku on ihan käsivarakuva?
Neljä vuotta sitten päätin siirtyä ritke-kamera/kännykkä kombinaatiosta oikein järjestelmään. Historiassa oli Canon AE-1 Program 1980-luvulla, ja nupissa muisto, että millejä ei ole koskaan tarpeeksi, eikä valovoimaa. Netti kertoi peilittömistä, ja pienemmästä kennosta; siinäpä ratkaisu! Pieni kenno, ehkä millit riittävät vihdoin? Netti kertoi myös, että objektiivit maksavat miljoonan. Canoniin oli 70-210 tsuumi, valovoimainen 50 millinen ja laatuisa 35 millinen. Tarjouksesta EM1-originaali ja 12-40 Pro, Kiinasta lähes ilmainen sokea adapteri canon fd - m43, japaniasta e-baystä canon fd 2x-jatke ja vot, siinä on kaikki, eikä mies köyhtynyt juuri lainkaan.
Harrastus imaisi, fd-linssit jäivät muutaman kokeilun jälkeen kaapin perille unhoon, ja GAS iski; m43-optiikka täytti pian kaapin etuosan.
Kaivoin levyiltä sellaisen silkkiuikku-kuvan, mikä on otettu tuo Canon FD 70-210 nokalla, sokean adapterin kanssa kiinni kamerassa. En aivan sata varmasti muista, mutta luulen testanneeni tuossa nimenomaisessa tilanteessa sekä canonin 2x:n kanssa että ilman, ja silloin tuntui, että jatkeen kanssa kuvat ovat sutumpia kuin ilman jatketta otetuista kropatut, ja että tuo talteen jäänyt uikku on ilman jatketta otettu. Tuo kuva on lähes 1:1 kropattu, mutta se lintu ui kyllä niin kaukana, että kropata olisi pitänyt vaikka olisi jatkekin ollut välissä.
Tuo kuva on mikä on, mutta sitten oleelliseen. Kamera oli tuota kuvaa otettaessa aivan uusi. En ollut perehtynyt oikeastaan ollenkaan sen käyttöön. En tiennyt, miten tarkennusalueita voi muutella ja mikä olisi ollut oikea siihen tilanteeseen, en osannut antaa kuvanvakaajalle tietoa optiikan milleistä, enkä ymmärtänyt vastavalon vaatimuksia. Kuvankäsittelyä en tainnut tietää edes olevan olemassa, rajaus taisi olla ainut osaamani toimenpide.
Pitäsköhän kaivaa nuo filmiajan optiikat uudelleen esille? Mutta jos huomaankin, että alkuperäinen ajatus pelkästään niillä kuvaamisesta olikin oikea, ja tuhannet ja taas tuhannet m43-linsseihin käytetyt eurot olivatkin hukkasijoitus?
Tai jos laittaisi perätysten m43 2x:n ja canon fd 2x:n (taitais adapteri välissä onnistua...) ja sitten 70-210:n ja jalustalle ja kuuta kuvaamaan...
Jaakko
PS. Lapsus tekstissä; ei tuolla manuaalilasilla tarkennusalueita tarvi muuttaa, eikä sokealla adapterilla vaikka olisi ollut af-lasikin... Sen tarkennuksessa käytettävän suurennustoiminnon (magnification vai mikä se nyt oli) käytöstä olisi sen sijaan voinut olla apua. Ja optiikkamillien tiedottamisesta vakaajalle varmasti, muistin mukaan tuo uikku on ihan käsivarakuva?