EE-1
Lähetetty: Touko 26, 2018 13 : 44
Tervehdys!
Ostin joku aika sitten Jari Peltomäen kovasti kehuman punapistetähtäimen, ajatuksena jos joskus kokeilisi oikein lentäviä lintuja ampua. Tänään oli Mikkelin satamassa paikallisen valokuvausliikkeen ja DJI:n maahantuojan yhdessä järjestämä kuvauskopterien esittely. Ajattelin sen olevan oiva paikka testata tuota ostosta.
Kotona jo virittelin laitteen kameraan, mutten saanut sitä toimimaan ollenkaan. Vasta kun laitoin myyntipakkauksessa mukana tulleen pariston paikalleen, heräsi laite henkiin... Takapihalla tein alustavan säädön punapisteen kohdistuksessa.
Kopteri oli varmaan lentävää lintua helpompi kohde, ja siihen osuminen punapisteen avulla vaivatonta. Vähän testailin samalla kameran autofocus-asetuksia. Yhdellä pienellä pisteelläkin osui lähes aina. Kopteriin varmaan parhaat asetukset olivat 9-pistettä punapisteellä tähdätessä. Kameran läpi tähdätessä yksi piste lentävään kohteeseen vaatii ampujan osaamista. Kirkasta taivasta vasten toimii aika luotettavasti kyllä koko alan autofocuskin. Helle tainnutti kuvaajan aika nopeasti, olisi ollut mainio paikka tehdä vähän enemmänkin kokeiluja erilaisilla säädöillä, esim. IBIS on tai off nopeilla suljinajoilla, nyt se oli päällä koko ajan, samoin testata jatkuvaa ja kertatarkennusta, nyt oli kertalaakissa...
Punapisteen suuri etu on, että kameran yli ja molemmilla silmillä katsoessa on paljon helpompi seurata kohdetta, ja jopa ennakoida sen liikkeitä. Kun kamera on kaulahihnassa, ja sen työntää suorille käsille niin, että hihna on tiukalla, on asento kohtuullisen vakaa minun mielestäni.
Linkin kopterikuviin laitoin tuonne kuvalinkkiosioon, jos ketä kiinnostaa katsoa. Niissä siis runkona EM-1 originaali, objektiivina 40-150 Pro-zuumi + 1,4-telejatke, ja noissa lentokuvissa näkyi olevan käytössä millejä 160 koko ajan (siis 320 kinoekvivalentti kuvakulma). Aukko täysin auki (4.0) ja ajat jossain 2500 huitteilla. Kuvia ei ole kropattu jälkeenpäin ollenkaan, eli suoraan tuolla 160 millillä. Ja tosiaan ensimmäinen yritelmä vähän kevyellä keskittymisellä, eli parempaankin tullaan pystymään...
Nyt ei oikeastaan ole muuta ongelmaa, kuin etsiä sellainen lintu, joka suostuu lentämään paikallaan parinkymmenen metrin päässä kuvaajasta pyydettäessä ja riittävän monella toistolla.
JL Anttola
Ostin joku aika sitten Jari Peltomäen kovasti kehuman punapistetähtäimen, ajatuksena jos joskus kokeilisi oikein lentäviä lintuja ampua. Tänään oli Mikkelin satamassa paikallisen valokuvausliikkeen ja DJI:n maahantuojan yhdessä järjestämä kuvauskopterien esittely. Ajattelin sen olevan oiva paikka testata tuota ostosta.
Kotona jo virittelin laitteen kameraan, mutten saanut sitä toimimaan ollenkaan. Vasta kun laitoin myyntipakkauksessa mukana tulleen pariston paikalleen, heräsi laite henkiin... Takapihalla tein alustavan säädön punapisteen kohdistuksessa.
Kopteri oli varmaan lentävää lintua helpompi kohde, ja siihen osuminen punapisteen avulla vaivatonta. Vähän testailin samalla kameran autofocus-asetuksia. Yhdellä pienellä pisteelläkin osui lähes aina. Kopteriin varmaan parhaat asetukset olivat 9-pistettä punapisteellä tähdätessä. Kameran läpi tähdätessä yksi piste lentävään kohteeseen vaatii ampujan osaamista. Kirkasta taivasta vasten toimii aika luotettavasti kyllä koko alan autofocuskin. Helle tainnutti kuvaajan aika nopeasti, olisi ollut mainio paikka tehdä vähän enemmänkin kokeiluja erilaisilla säädöillä, esim. IBIS on tai off nopeilla suljinajoilla, nyt se oli päällä koko ajan, samoin testata jatkuvaa ja kertatarkennusta, nyt oli kertalaakissa...
Punapisteen suuri etu on, että kameran yli ja molemmilla silmillä katsoessa on paljon helpompi seurata kohdetta, ja jopa ennakoida sen liikkeitä. Kun kamera on kaulahihnassa, ja sen työntää suorille käsille niin, että hihna on tiukalla, on asento kohtuullisen vakaa minun mielestäni.
Linkin kopterikuviin laitoin tuonne kuvalinkkiosioon, jos ketä kiinnostaa katsoa. Niissä siis runkona EM-1 originaali, objektiivina 40-150 Pro-zuumi + 1,4-telejatke, ja noissa lentokuvissa näkyi olevan käytössä millejä 160 koko ajan (siis 320 kinoekvivalentti kuvakulma). Aukko täysin auki (4.0) ja ajat jossain 2500 huitteilla. Kuvia ei ole kropattu jälkeenpäin ollenkaan, eli suoraan tuolla 160 millillä. Ja tosiaan ensimmäinen yritelmä vähän kevyellä keskittymisellä, eli parempaankin tullaan pystymään...
Nyt ei oikeastaan ole muuta ongelmaa, kuin etsiä sellainen lintu, joka suostuu lentämään paikallaan parinkymmenen metrin päässä kuvaajasta pyydettäessä ja riittävän monella toistolla.
JL Anttola