Hannes Heikuran "End of the Road" näyttely
Lähetetty: Loka 07, 2015 10 : 36
Kävin eilen katsomassa Hannes Heikuran näyttelyn "End of the Road", joka on parhaillaan esillä Helsingissä Virka Galleriassa (Sofiankatu 1 tai Pohjoisesplanadi 11-13).
Näyttely on upea. Se kannattaa käydä katsomassa vaikka pidemmänkin matkan päästä. Remosen Matin Michelin-tähtien vertausta käyttäen näyttely on oman matkansa arvoinen. Matti kirjoitti myös blogissaan näyttelystä.
Heikura kuvaa yöllistä Helsinkiä. Kertomansa mukaan kuvat on otettu noin 300 metrin säteellä Kampista aamuyön aikaan, kolmen ja kuuden välillä. Toisin kuin Heikuran aikaisemmat Dark Zone ja We Walk Alone, End of the Road ei ole mustavalkoinen sarja, vaan kylpee lämpimän oranssissa auringonnousun ja auringonlaskun, sekä keinovalon sävyissä.
Hannes Heikura's Photograph Exhibition 'End of the Road' by Mika Latokartano, on Flickrr
Heikura huomasi iltaisin katuvalojen olevan punertavia, ja keväisin ja syksyisin kolmen ja kuuden välillä auringon noustessa värilämpötila on samanlainen, jolloin hän sai kuvilleen yhtenäisen väriskaalan.
Heikura kuvaa ihmisiä etäältä. Kuvissa on usein kauttaaltaan pehmeää epätarkkuutta. Se luo tunteen, että kuvaaja on kuitenkin enemmän kuin staattinen tarkkailija. Hän on itsekin osa rauhallisessa liikkeessä olevaa yöllistä kaupunkia. Yleensä End of the Road kokonaisuudessa kuvattava ei ole tietoinen siitä, että häntä kuvataan, mutta kuvissa on myös poikkeuksia ja ainakin yksi suora katsekontakti, jossa rakennukseen sisälle kävelevä nuori mies katsoo suoraan kuvaajaan.
Heikura sanoo, ettei hän juurikaan sommittele kuviaan. Se mikä tulee kuvaan, tulee kuvaan. Uskon että Heikuralla sommittelu tuli niin selkäytimestä, että hänen ei enää täytynyt sitä erityisesti ajatella. Useissa kuvissa viivat, linjat, geometrisyys, kolmiulotteisuus ja sommittelun harmonia ovat pysähdyttävän tehokkaasti läsnä.
Kuvien narratiivisuus on vahva. Niiden merkitys jää subjektiiviseksi pohdinnaksi. Sarja on hiljainen, rauhallinen, muttei synkkä tai surullinen. Lämpimät sävyt kuvastavat ehkä kuitenkin toivoa, valoa pimeydessä.
Näyttely on vahva. Se kannattaa ehdottomasti nähdä. Suurikokoiset vedokset ovat vaikuttavia aivan toisella tavalla kuin kirjassa. Käyn todennäköisesti katsomassa näyttelyn uudelleen. Sisäänpääsy on ilmainen.
Hannes Heikura's Photograph Exhibition 'End of the Road' by Mika Latokartano, on Flickr
(Lupa kuvien ei-kaupalliseen käyttöön näyttelystä on varmistettu Virka Galleriasta)
Näyttely on upea. Se kannattaa käydä katsomassa vaikka pidemmänkin matkan päästä. Remosen Matin Michelin-tähtien vertausta käyttäen näyttely on oman matkansa arvoinen. Matti kirjoitti myös blogissaan näyttelystä.
Heikura kuvaa yöllistä Helsinkiä. Kertomansa mukaan kuvat on otettu noin 300 metrin säteellä Kampista aamuyön aikaan, kolmen ja kuuden välillä. Toisin kuin Heikuran aikaisemmat Dark Zone ja We Walk Alone, End of the Road ei ole mustavalkoinen sarja, vaan kylpee lämpimän oranssissa auringonnousun ja auringonlaskun, sekä keinovalon sävyissä.
Hannes Heikura's Photograph Exhibition 'End of the Road' by Mika Latokartano, on Flickrr
Heikura huomasi iltaisin katuvalojen olevan punertavia, ja keväisin ja syksyisin kolmen ja kuuden välillä auringon noustessa värilämpötila on samanlainen, jolloin hän sai kuvilleen yhtenäisen väriskaalan.
Heikura kuvaa ihmisiä etäältä. Kuvissa on usein kauttaaltaan pehmeää epätarkkuutta. Se luo tunteen, että kuvaaja on kuitenkin enemmän kuin staattinen tarkkailija. Hän on itsekin osa rauhallisessa liikkeessä olevaa yöllistä kaupunkia. Yleensä End of the Road kokonaisuudessa kuvattava ei ole tietoinen siitä, että häntä kuvataan, mutta kuvissa on myös poikkeuksia ja ainakin yksi suora katsekontakti, jossa rakennukseen sisälle kävelevä nuori mies katsoo suoraan kuvaajaan.
Heikura sanoo, ettei hän juurikaan sommittele kuviaan. Se mikä tulee kuvaan, tulee kuvaan. Uskon että Heikuralla sommittelu tuli niin selkäytimestä, että hänen ei enää täytynyt sitä erityisesti ajatella. Useissa kuvissa viivat, linjat, geometrisyys, kolmiulotteisuus ja sommittelun harmonia ovat pysähdyttävän tehokkaasti läsnä.
Kuvien narratiivisuus on vahva. Niiden merkitys jää subjektiiviseksi pohdinnaksi. Sarja on hiljainen, rauhallinen, muttei synkkä tai surullinen. Lämpimät sävyt kuvastavat ehkä kuitenkin toivoa, valoa pimeydessä.
Näyttely on vahva. Se kannattaa ehdottomasti nähdä. Suurikokoiset vedokset ovat vaikuttavia aivan toisella tavalla kuin kirjassa. Käyn todennäköisesti katsomassa näyttelyn uudelleen. Sisäänpääsy on ilmainen.
Hannes Heikura's Photograph Exhibition 'End of the Road' by Mika Latokartano, on Flickr(Lupa kuvien ei-kaupalliseen käyttöön näyttelystä on varmistettu Virka Galleriasta)