sterling kirjoitti:…valokuvauskurssien tarjontaa…
Ulkomaiset kurssit ovat mielestäni osittain filosofinen ja osittain taloudellinen kysymys. Mitään mullistavaa noilla kursseilla tuskin oppii, mutta jos kotimaassa ei ole mitään vastaavaa… Muutamassa päivässä ei missään käydä läpi mitään kovin perusteellisesti, eli oleellista olisi löytää omalle tasolle ja tavoitteisiin sopiva kurssi. Jos on varaa suhtautua reissuun kuin ohjelmalliseen lomaseen, matkailu avartaa kuten aina.
• Kävin joku vuosi sitten Lontoossa
Digital Photography & Retouch.Masterclassin. Javier on hauska veikko, joten kivaa oli. Muut oppilaat olivat pääosin juuri kameran saaneita jonkinlaista ammattia etsiviä nuoria, joten heistä ei ollut juurikaan apua/iloa. Opetus oli koulumaista eli päivät oppitunteja ja illat vapaita. Ohjelma näyttä saaneen noista ajoista hieman lisää ryhtiä – sikäli kun ihan sen mukaan mennään. Tuolloin mestariluokalla tahkottiin zonea aika lailla puuduksiin asti (eikä tod. ole jäänyt tavaksi). Muut opinahjon kurssit ovat ehkä Kew Gardensia lukuunottamatta selkeämmin ammatillisia. Masterclass järjestettiin välittömästi Eustonin aseman nurkan takana, joten osallistuminen oli vaivatonta. Lontoo on hieno kaupunki ja helposti hallittavissa maanalaisella, joten jos sinne päätyy, eikä se ole ennestään tuttu, kannattaa varata pari extrapäivää omaehtoiseen tutustumiseen.
• Muutama vuosi aiemmin olin Venetsiassa
Creative Seeing in Venice Workshopissa. Jonathan on hieman kuivakampi veikko. Yleensä päivä liikuttiin alueella ja päätettiin Jonathanin antamaan palautteeseen päivän kuvista. Paikkahan on maailman hienoin, eli pettymys ei ole kovi suuri vaikka osa opillisesta annista menisikin ohi. Työpajassa oli minun lisäkseni kolme muuta osanottajaa briteistä ja jenkeistä ja osa kurssin annista tulikin keskusteluista ja iltamenoista heidän kanssaan.
Kurssiesite on aika wysiwyg.
• Viimeksi olin
Paris Photo Workshopssa. Olin ainoa asiakas eli sain 1-on-1 -workshopin tavallisen hinnalla. Kuljimme Donin ja vaimonsa kanssa kolme päivää pitkin ja poikin Pariisia. Kysymys oli enemmänkin
ainutlaatuisten kuvauskohteiden löytämisestä ja kulttuurimatkailusta kuin kuvaamisen opiskelusta. Minulle työpaja oli helppo tapa hankkia pienellä vaivalla erinomainen majoitus sekä opiskella liikkumisen ja elämisen perusteet paria omaa extrapäivää varten. Onko se sitten hintansa väärti, se on jokaisen päätettävä itse. Omatoimimatkailija pystyy järjestämään vastaavat palvelut edullisemmin ja löytää yhtä hyviä kuvausvinkkejä ilmaiseksi netistä. Paikallisesta kulttuurista sen verran, että vaikka olen tähän ikään kiertänyt muutakin kuin tahkoa, ensimmäistä kertaa lompakko lähti parempiin käsiin ihan huomaamatta. Lisäksi muistutuksena kulttuurikansan ruokaperinteestä tuliaisina kotisuomeen toin kampylobakteerin, joka taitaa vieläkin muhia jossakin peräsuolen onkalossa (syntyperäisten ranskalaisten kotisijoilla: maa on periaatteessa OK, mutta ne kansalaiset…).
Kulttuureihin on siis tutustuttu ja kuvia otettu. Vaikeampaa on sitten arvioida miten kurssit ovat vaikuttaneet omaan kuvaamiseen. Rahaa on toki palanut ja hauskaa on ollut…
PS.
Jos haet kevyempää työpajaa, yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on myös Sakari Mäkelän joko Vantaan aikuislukion tai Suomen Kameraseurojen liiton nimissä järjestämät kuvausmatkat. Viime vuosina reissuja on tehty mm.
Kyprokselle,
Transsylvaniaan,
Portugaliin,
Kreetalle,
Italiaan ja muistaakseni jopa niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Utöhön. Näiden kuvausmatkojen ongelmana on se, että niistä ei tahdo saada tietoa ajoissa – ne käsittääkseni täyttyvät pääosin jo suunnitteluvaiheessa. Olin itse mukana Portugalissa, missä peruskuvio oli, että porukka hajosi kaupungille tekemään kuvaustehtäviä – esimerkiksi
ihmisiä työnsä ääressä – ja illalla kokoonnuttiin kuuntelemaan palautetta päivän kuvista. Seuraavana näyttäisi olevan vuorossa
Lanzarote…