Camera Club Saimaa, vuosinäyttely.
Re: Camera Club Saimaa, vuosinäyttely.
Kiitokset pjm:lle tämän mainostamisesta.
Olin kahden yön etelänlomalla. Länsi-Viipurissa asti (suom.huom. =Lappeenranta). Olin etukäteen vaimolle maininnut, että käymme pikimmiten kahdessa valokuvanäyttelyssä; tuolla Camera Club Saimaan näyttelyssä sekä Lappeenrannan museossa Caj Bremerin Karjala takaisin - vai olikohan se kuitenkin Takaisin Karjalaan - ja Unikuvia -näyttelyissä. Lappeenrannassa kesät viettävä sisareni miehineen saatiin houkutelluksi mukaan. Ja epäilin, että kuinkahan pian alkaa nalkutus, että lähdetään jo... vaan eipähän alkanut, kummassakaan näyttelyssä!
Pihatossa oli aika vähän kuvia, ei pitkästynyt kukaan. Edes pääsymaksua ei peritty. Nopeille toimijoille vielä mahdollista, taitaa olla huomenna viimeistä päivää.
Museoon piti maksaa, mutta vain alle kymppi per eläkeläinen. Maksulle oli perusteensa; museossa on ilmastointi, mikä Pihatosta puuttui... Bremerin molemmat näyttelyt kahlasimme hartaudella läpi, ja vielä istuimme lähes tunnin videon, eikä kukaan hiiskahtanutkaan, saati että olisi valittanut tai ollut lähdössä! Tämä näyttely on vielä 2.9. asti siellä.
Kiitokset pjm, Bremer ja Lappeenranta!
JL Anttola
PS. Samaan reissuun kuuluivat mm. Kansolan siirtosilta ja kulvertti, siitä vähän eteenpäin oleva narulossi, Konnunsuon baari, Kattelussaaren hiekat, Lemin kirkkokonsertti...
Olin kahden yön etelänlomalla. Länsi-Viipurissa asti (suom.huom. =Lappeenranta). Olin etukäteen vaimolle maininnut, että käymme pikimmiten kahdessa valokuvanäyttelyssä; tuolla Camera Club Saimaan näyttelyssä sekä Lappeenrannan museossa Caj Bremerin Karjala takaisin - vai olikohan se kuitenkin Takaisin Karjalaan - ja Unikuvia -näyttelyissä. Lappeenrannassa kesät viettävä sisareni miehineen saatiin houkutelluksi mukaan. Ja epäilin, että kuinkahan pian alkaa nalkutus, että lähdetään jo... vaan eipähän alkanut, kummassakaan näyttelyssä!
Pihatossa oli aika vähän kuvia, ei pitkästynyt kukaan. Edes pääsymaksua ei peritty. Nopeille toimijoille vielä mahdollista, taitaa olla huomenna viimeistä päivää.
Museoon piti maksaa, mutta vain alle kymppi per eläkeläinen. Maksulle oli perusteensa; museossa on ilmastointi, mikä Pihatosta puuttui... Bremerin molemmat näyttelyt kahlasimme hartaudella läpi, ja vielä istuimme lähes tunnin videon, eikä kukaan hiiskahtanutkaan, saati että olisi valittanut tai ollut lähdössä! Tämä näyttely on vielä 2.9. asti siellä.
Kiitokset pjm, Bremer ja Lappeenranta!
JL Anttola
PS. Samaan reissuun kuuluivat mm. Kansolan siirtosilta ja kulvertti, siitä vähän eteenpäin oleva narulossi, Konnunsuon baari, Kattelussaaren hiekat, Lemin kirkkokonsertti...
-
- Viestit: 6447
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
Re: Camera Club Saimaa, vuosinäyttely.
Eippä kestä, sanon omasta puolestani. :)
On teillä ollut oikein kulttuuriloma täällä! Olisit laittanu sanaa tulemaan ni olis törmäilty toisiimme jossain. Bremerin näyttely on kyllä oikeesti kokemus, meidän pitää se video käydä vielä uudelleen katsomassa, viimeeksi vain osa nähtiin.
Mutta jopa Konnunsuon Baari! Nyt nostan teidän kulttuurituntemuksenne korkeimpaan kastiin! ;)
Eilen siitä ohi ajelin puolenyön aikaan, jengiä istuskeli terassilla jonkin verran silloin. Viittiny sumpille mennä kun sauna ootti kulkuria kotiin.
Parin tunnin päästä käytävä omat kuvatukset hakemassa kotiin. Mitäs tykkäsitte kameraseuran näyttelykuvista?
On teillä ollut oikein kulttuuriloma täällä! Olisit laittanu sanaa tulemaan ni olis törmäilty toisiimme jossain. Bremerin näyttely on kyllä oikeesti kokemus, meidän pitää se video käydä vielä uudelleen katsomassa, viimeeksi vain osa nähtiin.
Mutta jopa Konnunsuon Baari! Nyt nostan teidän kulttuurituntemuksenne korkeimpaan kastiin! ;)
Eilen siitä ohi ajelin puolenyön aikaan, jengiä istuskeli terassilla jonkin verran silloin. Viittiny sumpille mennä kun sauna ootti kulkuria kotiin.
Parin tunnin päästä käytävä omat kuvatukset hakemassa kotiin. Mitäs tykkäsitte kameraseuran näyttelykuvista?
Re: Camera Club Saimaa, vuosinäyttely.
Kävimme tuolla Pihatossa keskiviikkona iltapäivällä. Sieltä jatkoimme Kattelussaareen uimaan. Torstai oli kanavareissun päivä ja Lemin ilta. Perjantaina aamupäivällä sitten Linnoitukselle ja sieltä kotia kohti. Kuumaa kuin tropiikissa koko ajan.
Minun vanhempani joutuivat lähtemään pakoon voimalla vallatusta Karjalasta. Bremerin näyttelyn kuvat olivat meille aika koskettavia, vaikka minä ja nyt reissussa ollut sisareni - vaikka onkin 5 vuotta minua vanhempi - olemme syntyneet sotien jälkeen. Sisareni miehineen asuu Esslingenissä, Stuttgartin liepeillä, heillä on Tyysterniemessä pieni kerrostalokämppä kesätukikohtana, eli meidän tapaamisetkaan eivät ole aivan jokaviikkoisia. Bremerin näyttely sekä sen yhteydessä katsottu video olivat aika vahvoja tunnelatauksia meille, kuten oli myös Lemin kirkkokonsertti - lapsuudesta tutut virret soittivat minunkin sieluni kannelta, vaikka en mitään uskonnollista vakaumusta omaakaan.
Pihaton kuvat olivat hienoja, koskettavia, kahden kierroksen verran katsottavia kuumuudesta huolimatta. Sinunkin kuvissasi oli joku asia, jota ajattelin, että pitää kysyä. Ja monia mieleenpainuvia, hienoja oivalluksia tai sattumuksia.
Niin silloin ajattelin, siellä Pihatossa kierrellessämme. Nyt on kuitenkin tunnustettava, että nuo seuraavien päivien ohjelmat tyhjensivät pajatson; en muista edes sitä, mitä minun piti sinulta kysyä. Kysyin vaimolta, mitä hänelle jäi mieleen Pihatosta. Kylpevän sinitiaisen hän muisti, ja nyt muistan minäkin sen. Mutta mielien nollaantuminen ei johtunut Pihaton näyttelyn mitäänsanomattomuudesta, koska se näyttely oli sitä katsottaessa vaikuttava, hauska, ehdottomasti katsomisen arvoinen. Pihatto oli matkamme ensimmäinen kohde, ja tuo jatko-ohjelma vain oli meille liian tunteikas; nuppi nollaantui siinä välissä.
Itse olen valokuvauksen harrastajana noviisi. Varsinaisissa valokuvanäyttelyissä en aiemmin ole käynyt ollenkaan, ja on myönnettävä, että ehkä olen niitä pitänyt - asiaa tuntematta - jotenkin tekotaiteellisina ja snobbailevina. Että niihin voi laittaa kaikki teknisesti epäonnistuneet otokset... Tämä reissu synnytti siinä mielessä kuitenkin vahvan nälän; jatkossa tulemme varmasti katsomaan sekä harrastajien että ammattilaisten valokuvanäyttelyitä aina tilaisuuden sattuessa kohdalle.
Tehdyn reissun kulttuurikohteista erikoisin oli kuitenkin Konnunsuon baari; olimme siellä iltapäivän hiljaisina tunteina, ja paikan emäntä istui seurassamme terassilla. Saimme mukavaa tietoa Konnunsuon aikaisemmasta ja nykyisestä elämästä ja baarin historiasta. Suunnitelmiin tuli myös ottaa polkupyörät koukkuun Lappeenrantaan ja ajella kanavanvartta tuonne narulossille ja takaisin. Joku kaunis päivä.
JL Anttola
Minun vanhempani joutuivat lähtemään pakoon voimalla vallatusta Karjalasta. Bremerin näyttelyn kuvat olivat meille aika koskettavia, vaikka minä ja nyt reissussa ollut sisareni - vaikka onkin 5 vuotta minua vanhempi - olemme syntyneet sotien jälkeen. Sisareni miehineen asuu Esslingenissä, Stuttgartin liepeillä, heillä on Tyysterniemessä pieni kerrostalokämppä kesätukikohtana, eli meidän tapaamisetkaan eivät ole aivan jokaviikkoisia. Bremerin näyttely sekä sen yhteydessä katsottu video olivat aika vahvoja tunnelatauksia meille, kuten oli myös Lemin kirkkokonsertti - lapsuudesta tutut virret soittivat minunkin sieluni kannelta, vaikka en mitään uskonnollista vakaumusta omaakaan.
Pihaton kuvat olivat hienoja, koskettavia, kahden kierroksen verran katsottavia kuumuudesta huolimatta. Sinunkin kuvissasi oli joku asia, jota ajattelin, että pitää kysyä. Ja monia mieleenpainuvia, hienoja oivalluksia tai sattumuksia.
Niin silloin ajattelin, siellä Pihatossa kierrellessämme. Nyt on kuitenkin tunnustettava, että nuo seuraavien päivien ohjelmat tyhjensivät pajatson; en muista edes sitä, mitä minun piti sinulta kysyä. Kysyin vaimolta, mitä hänelle jäi mieleen Pihatosta. Kylpevän sinitiaisen hän muisti, ja nyt muistan minäkin sen. Mutta mielien nollaantuminen ei johtunut Pihaton näyttelyn mitäänsanomattomuudesta, koska se näyttely oli sitä katsottaessa vaikuttava, hauska, ehdottomasti katsomisen arvoinen. Pihatto oli matkamme ensimmäinen kohde, ja tuo jatko-ohjelma vain oli meille liian tunteikas; nuppi nollaantui siinä välissä.
Itse olen valokuvauksen harrastajana noviisi. Varsinaisissa valokuvanäyttelyissä en aiemmin ole käynyt ollenkaan, ja on myönnettävä, että ehkä olen niitä pitänyt - asiaa tuntematta - jotenkin tekotaiteellisina ja snobbailevina. Että niihin voi laittaa kaikki teknisesti epäonnistuneet otokset... Tämä reissu synnytti siinä mielessä kuitenkin vahvan nälän; jatkossa tulemme varmasti katsomaan sekä harrastajien että ammattilaisten valokuvanäyttelyitä aina tilaisuuden sattuessa kohdalle.
Tehdyn reissun kulttuurikohteista erikoisin oli kuitenkin Konnunsuon baari; olimme siellä iltapäivän hiljaisina tunteina, ja paikan emäntä istui seurassamme terassilla. Saimme mukavaa tietoa Konnunsuon aikaisemmasta ja nykyisestä elämästä ja baarin historiasta. Suunnitelmiin tuli myös ottaa polkupyörät koukkuun Lappeenrantaan ja ajella kanavanvartta tuonne narulossille ja takaisin. Joku kaunis päivä.
JL Anttola