Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Suurkuvatulostuksen työntekijänä tiedän, että tämän päivän tulostustekniikoilla päästään laadullisesti jo samalle tasolle ns. valokuvan kanssa.
Materiaalien kestoissa on valokuvalla tehtaitten lupaamana parempi kesto ajansaatossa. Käytönnössä epäilen asian olevan tietyillä menetelmillä toisin.

Itselläni on näyttely nyt tekemässä tuloaan ja olen punninnut jonkin verran vaihtoehtoja näitten kahden välillä, sekä tulostus puolen mahdollisuuksia näissä rajoissa.

A. Perinteinen vaihtoehto olisi teettää tiedostot/teokset valokuviksi ja pohjustaa kapa-levylle.
Tämä vaihtoehto on tietenkin se yleisin.
Pilkuntarkkana ihmisenä minua on aina häirinnyt työnkulussa pienetkin laatua heikentävät seikat. Näitä on esimerkiksi valokuvan pohjustusvaiheessa käytössä olevien työmenetelmien tuoma epävarmuus. Eli liimautuminen/ilma välissä, lika, naarmut, pohjustusmateriaalien kesto ajansaatossa, yms. Tämän lisäksi työt on ollut aina kurja jättää vieraisiin paikkoihin ihmisten lääpittäviksi ja yskittäviksi ja mitä ikinä. Sekä kuljetuksessa on tarvinnut olla erityisen varovainen.

B. Itselläni ei varsinaisesti ole UV-tulostimista kauheasti kokemusta käytännön tasolla, mutta tieto mikä minulla on näitten mahdollisuuksista on "leirin vaihtoon" houkutteleva.
Varsinkin tasotulostus suoraan levylle houkuttelisi.
Tässähän kuvan saisi suoraan levylle ilman laadullisesti epävarmoja välivaiheita. Levymateriaali valikoima täysin valittavissa (materiaalien ja pinnan struktuurien käyttö mahdollistaisi persoonallisien ideoiden hyödyntämisen). Pintaan lateksi kerros, jonka paksuus valittavissa, jonka jälkeen voi (karrikoidusti sanottuna) teoksensa vaikka pestä kraanan alla näyttelyn jälkeen.

Mitä ajatuksia muilla olisi jakaa tai millaisia käytännönkokemuksia tämän osalta.

Valokuvaaja Jarkko Lehtinen

Vaatimaton mielipiteeni on, että ne muutamat laatuvedokset, joita olen teettänyt vuosittain, ovat kestäneet hyvin. Tietyt myös ns. lääppimistä.

Olen ollut erittäin tyytyväinen Dialabin tuotoksiin. He ovat osanneet myös neuvoa ja näyttää erilaisia esimerkkejä vaihtoehdoista. Tulostuksen ammattilainen osaisi varmasti kysyä vielä fiksumpia mutta olen mielestäni saanut heiltä enemmän kuin olen varmaan osannut vaatiakaan.

Kalibroituna näyttöni näyttää kuvat tismalleen samanlaisina kuin heidän eri aikoina valmistamansa vedokset. Yhtä hyvä- ja tasalaatuista jälkeä muut käyttämäni kuvavalmistajat eivät ole pystyneet tuottamaan.

Minä tulostan kuvat itse. Näyttö ja tulostin on kalibroitu niin hyvin kuin kotioloissa (olohuoneessa) sijaitsevassa työpisteessä nyt saattaa olla.

Tottahan kalibrointi pitää olla mahdollisimman huolellisesti tehty, mutta silti otan suurempia vedosteita (=tulosteita) tehdessäni ensin jokusen koetulosteen kymppikuva-kokoiselle paperille. Tarvittavat hienosäädöt kuvan sävyihin tulee sitten tehtyä aika helposti tuolta pohjalta.

Mielestäni mitään monitoria kun ei kertakaikkiaan niin tarkasti pysty säätämäänkään, jotta yksinomaan sen näyttämän perusteella voisi tehdä valmiita näyttelyvedoksia (jollet sitten työskentele jossakin suljetussa kuutiossa, missä ympäristön haittavaikutukset on karsittu tyystin pois).

Kuvat tapaan laittaa happovapaaseen paspikseen ja lasin alle. Se ei mielestäni kustanna liikoja kuvaa kohden, eikä tarvitse turata liimojen yms. kanssa tai pelätä kuvien turmeltumista ihastuneiden katsojien kuolatessa niille. Lisäksi säilyvyys on varmasti huippuluokkaa, kun kuva on lasin alla.

Ja onhan se A4-A2 -kokoinen vedos + alumiinkehys + musta paspis + lasi niin hemmetin hyvännäköinen yhdistelmä ettei paremmasta väliä :-)