Vikaa kamerassa vai kuvaajassa

[Paperille]

Olen kuvaillut jokusen kuukauden D70s:llä jota ennen 25 vuotta kuvasin filmikoneella (samalla yksilöllä). Vanhassa kamerassa oli luonnollisesti kuvattava paljon käsisäädöllä jotta valotukset tulisi kohdalleen. Odotin aikas paljon digikoneen automatiikalta mutta olen taas päätynyt 20% automaatilla, 20% aukon esivalinnalla, 10% ajan esivalinnalla ja loput 50% manuaalisesti. Kuvaan jopa salamaotoksista suuren osan puoliksi manuaalisesti, eli kamera manuaalina ja salaman tehoa +- tarpeen mukaan.
Jostain syystä en ole mieltynyt valotuksen korjailun käyttöön (?).
Digi on tietysti helpompi kun valotuksen näkee aikas hyvin heti ottamisen jälkeen mutta suurin osa menee vanhalta pohjalta suoraan ilman useampaa otosta.

Onkohan siis ukossa vikaa vai kamerassa?

Onneksi valitsin kameran missä aika ja aukko on suoraan säädettävissä, muuten menisi runko vaihtoon välittömästi.

[olli R]

Onkohan siis ukossa vikaa vai kamerassa?

Vika olisi kamerassa, jos sillä ei voisi kuvata haluamallasi tavalla.

Kuvaamisessasi toteutuu vanha viisaus: se on paras työtapa, jonka osaa parhaiten tehdä.

[Loitto]

Se D70s:n valotusmittari on kyllä aika velho, mutta senkin toiminta täytyy tuntea, jotta siitä saa kaiken irti. Itse käytän enimmän aikaa koko alan tai keskustapainoteista koko alan mittausta ja aukon esivalintaa. Pitää vaan kuvaustilanteessa nähdä, milloin valotusta ei voi jättää automaatin ratkaistavaksi. Noin nyrkkisääntönä tämä on aina silloin, kun pitää tehdä valinta, minkä mukaan valotetaan. Sen sijaan esimerkiksi vaalea tai tumma väri ei vaadi korjailuja matriisimittauksella, sillä on värinäkö ja se tietää että keltaisen kuuluu olla vaaleampi kuin sinisen. Pistemitauskella vaatii ihan vanhaan malliin.

Käsisäätö on kiireetömässä kuvauksessa hyvä. Ja kiireellisessäkin jos valo on tasainen. Kehityneempi tekniikka antaa vain lisää työkaluja käytettäväksi.

[IlkkaS.]

Ei ou Nikonia, mutta muuten kyllä kummasti mennyt manuaali- ja takaraivovalotteluksi digirungon kanssa. Jotenkin "helppo" luottaa omaan silmäänsä ja muistinvaraiseen aukkoporrastukseen, kun vekslaa vanhojen filmilasien sekä M42-roippeiden kanssa.

Hyvinhän tuo mutu-valottelukin hoituu histogrammin ja haliaittien vai mitä hotspotteja nämä ovatkaan kanssa.

Minulla nopeaa mutu-valottamista sotkee kaikki, mikä on reliikkisten aukko- sekä ISO-arvojen ja suljinnopeuksien välissä. Niin kuin nyt jokin ISO320 tai 1/350 s.