Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Valokuvauksen tullessa yhä tärkeämmäksi asiaksi elämässä ja vaikka olin tyytyväinen edelliseen kameraani ( Olympus 765 UZ; 38-380mm) halusin yksinkertaisesti vielä parempia kuvia. Tottuneena pitkään polttoväliin etsiskelin vastaavaa objektiivia, jolloin löytyi tuo Nikonin 18-200VR. Ajatuksena oli käyttää sitä ainoana objektiivina, mikä tietysti sotii järkkärin perusideaa vastaan, mutta koska tarkoituksena oli kuvata luontoa ja urheilua, ajattelin toimivuuden korvaavan laadun. Runkovaihtoehtoina olivat D80 ja D200 ja Rajalan digiviikolta lokakuun alussa löytyi sitten D80+18-200vr-paketti CP-filttereineen edulliseen hintaan.

Itse koin pokkarista digijärkkäriin siirtymisessä jonkin asteisen pettymyksen, sillä kaikki kuvat eivät olleetkaan loistavia. Jos vanhalla Olylla kuvista 98% oli teknisesti onnistuneita, niin minulla alussa järkkärin kanssa onnistuneita oli 50%. Lähi- ja sisäkuvat kyllä onnistuivat, mutta tuo maisemakuvaus tuotti ongelmia. Etsimen kirkas, hieno kuva ei siirtynytkään digitaaliseen muotoon sellaisenaan. Paljon oli valotusongelmia joko puhkipalamista tai alivalottumista aika helpoissa valaistuksissa. En ollut myöskään tyytyväinen onnistuneiden kuvien laatuun, kuvat olivat latteita ja vaikka tarkkoja niin kuitenkin vähän sameita. Joukossa oli kyllä muutama hienokin ja tulostetuilla A4:lla väritkin vaikuttivat paremmilta. Tuo väriprofiilien virittely koko ketjuun taitaa olla oma lukunsa.

Tämä kaikki tietysti aiheutti testaus- ja tiedonkaivamisprojektin, sillä ymmärsin pian, että järkkäri vaatii oikeata valokuvausosaamista. Paljon on selvinnytkin. Tuo D80:n matriisimittaus tuntuu olevan ongelmallinen. Syväterävyyteen on kiinnitettävä huomiota aivan eri tavalla kuin pokkarilla kuvattaessa. ISO-herkkyydellä voi todella vaikuttaa valotusaikoihin kuvakohinan tulematta häiritseväksi. Tuo autoISO tuntuu mainiolta keksinnöltä.

Nyt kiinnostaisikin saada kuulla vastaavan paketin omaavien kokemuksista ja asetuksista ulkokuvauksissa samoin kuin CP-filtterin käytöstä. Itselläni on tällä hetkellä melko "rockwellilaiset" asetukset. En ole ehtinyt vielä testata väritilan Ia:sta IIIa:han muutoksen vaikutusta, jospa se auttaisi maisemakuvien latteuteen.

Toinen kiinnostava seikka on mitä RAW-konvertteria käyttäisi?. Raw-kuvasta pystyy kaivamaan sävyjä yllättävän paljon. Kuvien selailuun käytän normaalisti ACDsee:tä. Capture NX (trial-versio) tuntuu tehokkaalta, mutta hintavalta. Elementsin RAW-plugin on helppokäyttöisempi ja kokeilin Phase Onen LE:täkin, mutta en oikein tykästynyt.

Eräs tärkeä pointti on sekin, että kaveri hankki Canonin 40D ja tarkoitus on joskus mennä kuvailemaan yhdessä enkä haluasi jäädä toiseksi Nikonilla.

rockstar kirjoitti:Jos vanhalla Olylla kuvista 98% oli teknisesti onnistuneita, niin minulla alussa järkkärin kanssa onnistuneita oli 50%. .

Minnulla Olyn UZ-770 onnistumisprosentti pyöri 1-5 %:n tietämillä jos puhutaan teknisistä onnistumisista vähääkään tiukemissa ja vaativimmissa tilanteissa , mutta ehkä mä en osaa.

bobotti kirjoitti:

rockstar kirjoitti:Jos vanhalla Olylla kuvista 98% oli teknisesti onnistuneita, niin minulla alussa järkkärin kanssa onnistuneita oli 50%. .

Minnulla Olyn UZ-770 onnistumisprosentti pyöri 1-5 %:n tietämillä jos puhutaan teknisistä onnistumisista vähääkään tiukemissa ja vaativimmissa tilanteissa , mutta ehkä mä en osaa.

Bobotti, sulla oli ne puuttuvat 2% (98%+2%=100%)!

Mulla oli saman suuntaisia kokemuksia myös siirtymisessä kinojärkkäristä digijärkkäriin.

Vuosi sitten ostin D70s:n ja keväällä hommasin 18-200 VR:n. Nyt vasta viime viikolla ostin pitkän etsimisen jälkeen Capture NX:n. Verkkokaupassa hinta oli 119+pk. Tykästyin siihen, koska sillä pääsee tavallaan kuvaushetkeen takaisin, eli saa muutettua kameran asetukset jälkeenkin päin. Tietty aukko ja suljinaika ;).

Digijärkkärillä kuvaaminen vaatii, että hallitsee myös kuvankäsittelyn. Toki valmistakin saa, jos laittaa asetukset kohdilleen kamerasta, mutta helpompaa, mukavampaa ja opettavaisempaa on kuvata RAWilla ja laittaa sävyt yms. kohdilleen jälkikäteen.

Onhan se loputon savotta niiden värien kanssa, mutta pikkuhiljaa sitä harjaantuu näkemään mikä on edes sinne päin. Toivottavasti.

rockstar kirjoitti:Valokuvauksen tullessa yhä tärkeämmäksi asiaksi elämässä ja vaikka olin tyytyväinen edelliseen kameraani ( Olympus 765 UZ; 38-380mm) halusin yksinkertaisesti vielä parempia kuvia.

Tää on niin tätä. Parempi kamera -> paremmat kuvat xD

rockstar kirjoitti:Eräs tärkeä pointti on sekin, että kaveri hankki Canonin 40D ja tarkoitus on joskus mennä kuvailemaan yhdessä enkä haluasi jäädä toiseksi Nikonilla.

Anteeksi, että toistan itseäni mutta xD xD xD

Vinkki: Lue teoriaa ensin siitä miten valokuvat syntyvät kamerassa. Mikä säätö vaikuttaa kuvaan ja miten. Tämän jälkeen kuvaa niin maan tosi palon, jolloin väistämättä kehityt.

Kuvien käsittelystä en itse juurikaan perusta. Jotain pientä säätöä jaksan ehkä tehdä, mutta mielummin tiedostan kuvauksessa tekemäni virheet ja deletoin epäonnistunet. Etuni on, että otan kuvia lähinnä omaksi ilokseni (lue. Huono kuvaaja;). Tällöin aikaa jää enemmän kuvaamiseen ja sen opetteluun. Vaan kun saisi puristettua enemmän itsestä tähänkin harrastukseen.

Kiitos ja anteeksi.

^ Liittyykö tuo xD jotenkin siihen muistikorttityyppiin?

Kyllä se kameran paraneminen on pitemmän päälle omiaan johtamaan parempiin kuviinkin, ainakin jos malttaa opetella hyödyntämään monipuolisemman kameran ominaisuuksia. Teknisesti ottaen parempiin kuviin siis. Taiteelliseen vaikutelmaan sillä on vähemmän vaikutusta.

No vähän samanlaisia kokemuksia itsellänikin on/oli. Viime keväänä ostin ensimmäisen järkkärin (Nikon D80 + 18-70mm) ja sitä ennen olin kuvannut vain Can**in digipokkarilla. Korostan, että olen kuvannut vasta reilu puoli vuotta järkkärillä, joten en todellakaan ole PRO, vaan täysi tumpelo aloittelija, mutta jos jotain vinkkejä kaipaat, niin tässä muutama mitä itse käytän:

1) Kamera "aina" P- asennossa, ellei sitten tilanne muuta vaadi tai itse haluaa säätää valotusta. Kameran automatiikka on mielestäni erittäin hyvä ja tilanteen eteen tullessa ei tarvitse kuin laukaista. Lisäksi tämä mahdollistaa EV+/- säädön, jolla pelaa jo varsin hyvin valotuksen kanssa.

2) Tilanteesta riippuen, mutta 90% kameran ISO on automaatti asennossa. Mielestäni kamera osaa säätää erittäin hyvin ISO arvon sopivaksi. Olen säätänyt ISO autom. max. valotus ajaksi muistaakseni 1/60s. niin valotusaika ei veny liian pitkäsi ja kuvat eivät tärähdä. Sinun tapauksessa saattaa toimia pidempi valotusaikakun kun sinulla on VR putki. Toisaalta tuo 200mm tele puoli vaatii jo melkein tuon 1/60s valotusajan vaikka VR olisikin käytössä.

3) Kuvaan aina RAW+jpg (fine) ja suurin kuvakoko. Näin voin vielä jälkikäteen säätää ja rajata kuvia, mutta jos tarvetta ei säädöille ole, niin minulla on valmis hyvä laatuinen JPG heti käytössä. Käytössäni on 2 kpl 2Gb muistikortteja ja ne on ihan hyvin riittänyt. Yhdelle kortille mahtuu n.150 kuvaa.

Tälläiset asetukset minulla on siis kamerassa oletuksena ja on mielestäni toiminut erittäin hyvin. Tottahan toki minä käytän muitakin asetuksia kuin noita automaatteja, mutta silloin kamera on jalustalla tai minulla on oikeasti aikaa usemapi sekuntti tai jopa minuutteja miettiä ja kokeilla erilaisia säätöjä.

Varsin hyvä RAW konvertteri on Gimpin UFraw, sitä olen itse tykännyt käyttää. Perus jpg:n rajaamiseen ja pikku hieno säätöön olen käyttänyt kylmästi Googlen Picasaa. Ilmaisia ohjelmia molemmat. Sitten jos enempi tarvitsee säätää tai leikkiä, niin PaintShopPro tai Photari ovat varsin toimivia, mutta maksullisia.

Turvallista kotimatkaa, ajakaa varovasti!

sähkö kirjoitti:
Tälläiset asetukset minulla on siis kamerassa oletuksena ja on mielestäni toiminut erittäin hyvin.

Ne taisi tosiaan olla siinä jo ostohetkellä.
Kannustaisin kyllä osallistumaan siihen kuvaamiseen alusta saakka myös itse. Tämmäinen aluksi_automaatilla_ja_sitten_myöhemmin ehkä_jotain_muuta -ajattelu voi tuntua järkevältä, mutta on sama kuin ajaisi autoa ensimäisen vuoden vain kakkosvaihteella.

OskuK kirjoitti:Ne taisi tosiaan olla siinä jo ostohetkellä.
Kannustaisin kyllä osallistumaan siihen kuvaamiseen alusta saakka myös itse. Tämmäinen aluksi_automaatilla_ja_sitten_myöhemmin ehkä_jotain_muuta -ajattelu voi tuntua järkevältä, mutta on sama kuin ajaisi autoa ensimäisen vuoden vain kakkosvaihteella.

...niin mutta miksi laittaa vitosvaihdetta sisään, kun ollaan vielä mökkitiellä? No, ymmärrän pointtisi ja totta kai muitakin asetuksia kannattaa käyttää.

Kuten sanoin, minä käytän muita asetuksia vasta silloin, kun minulla on aikaa alkaa säätämään kameraa. En tiedä miten nopeasti kokeneemmat kuvaajat laittavat valotuksen kohdalleen, mutta minulla siihen menee useampi sekuntti ja silloin usein kuvattava tilanne on jo ohi. Eri asia on tietenkin jos valaistusolosuhteet pysyvät muuttumattomana, niin silloin toki on helppoa laittaa asetukset kuntoon ja ampua sillä koko sessio alusta loppuun. Minä kuvaan enemmän turistina ympäristöä ja ihmisiä, joten valaistus muuttuu koko ajan, eikä kuvaamisesta minun taidoilla tulisi mitään jos koko ajan pitäisi olla säätämsässä asetuksia. Jos kameran automatiikka ei toimi halutulla tavalla, niin sitten voi säätää valotusta ja syväterävyyttä manualisesti.

Manualisia säätöjä on hyvä opetella käyttämään, mutta usen aloittelijat unohtavat kokonaan sen oleellisen eli kuvaamisen, joka on koko homman idea, kun tappelevat aukkojen ja herkkyyksien kanssa ja kuvaamisesta tulee enemmän hifistelyä kuin onnistuneita kuvia tai taidetta.

Jos ottaisi tavakseen käyttää aukon esivalintaa, ja pitäisi objektiiviaan täydellä aukolla -noinniikuin vaikka tavan vuoksi. Kuvaaja olisi tällöin asemassa, jossa nopean tilanteen tultua kamera valitsee aina nopeimman ajan jolla saadaan oikea valotus. Tätä ei tapahdu P asetuksella, vaan silloin kamera toimii tietyn arvopari-käyrän mukaan. Onnistuminen nopeassa tilanteessa olisi siis vain onnistumista valotuksessa.

Mulla on toi "aukkostrategia" käytössä, ja lisänä tällaisena pimeänä aikana suhteellisen suuri ISO-arvo oletuksena. Jos suuri herkkyys aiheuttaa turhaan paljon kohinaa, niin se vastapainoksi säätää valotusajan pienemmäksi, jolloinka suuresta ISO:sta johtuva kohina on vähäisempää. ..tai tuolleen mä oon tuon asian järkeillyt.
Tietysti objektiivi joka on rungossa kulloinkin kiinni aiheuttaa erilaisia variaatioita noihin säätöihin, mutta noista on helppo lähteä kokeilemaan.
Croppikennoisella kameralla kun ei kovin helposti tule ongelmaa liian pienestä syväterävyysalueestakaan niin voin kyllä suositella tuollaista, ellei objektiivin ominaisuudet sitten edellytä käyttämään pienempää aukkoa.

keskone kirjoitti:Jos suuri herkkyys aiheuttaa turhaan paljon kohinaa, niin se vastapainoksi säätää valotusajan pienemmäksi, jolloinka suuresta ISO:sta johtuva kohina on vähäisempää. ..tai tuolleen mä oon tuon asian järkeillyt.

Se on varmaan sit silleen että kun valotusaika on lyhyt niin ei ehdi paljon syntyyn kohinaakaan.:)

OskuK kirjoitti:Jos ottaisi tavakseen käyttää aukon esivalintaa, ja pitäisi objektiiviaan täydellä aukolla -noinniikuin vaikka tavan vuoksi. Kuvaaja olisi tällöin asemassa, jossa nopean tilanteen tultua kamera valitsee aina nopeimman ajan jolla saadaan oikea valotus. Tätä ei tapahdu P asetuksella, vaan silloin kamera toimii tietyn arvopari-käyrän mukaan. Onnistuminen nopeassa tilanteessa olisi siis vain onnistumista valotuksessa.

Minä pidän tuota P:tä jopa huomattavasti hankalampana kuin A- ja S-moodeja. Mulla ei oo oikeestaan "mitään" tietoa millä tavoin kamera niitä parejansa valitsee P:ssä, joten se on minulle yhtä "mystinen" kuin nuo kukkahattutädit ja muut täysautomaattiset kuvaustavat.

A on selkeä:

Pieni aukkoarvo:
- pieni syväterävyys
- pienemmät iso-arvot vrt. suuri aukko (samat olosuhteet)
- lyhemmät suljin ajat vrt. suuri aukko (samat olosuhteet)

(tarvitaan vähemmän aikaa saman valomäärän menemiseen kennolle)

Suuri aukkoarvo:
- suuri syväterävyys (= koko tai lähes koko kuva terävänä)
- suuremmat iso-arvot vrt. pieni aukko (samat olosuhteet)
- pidemmät suljin ajat vrt. pieni aukko (samat olosuhteet)

(tarvitaan enemmän aikaa saman valomäärän menemiseen kennolle)

Ja A:ssa sitten säädetään juurikin tuota aukkoa sopivaksi ja haetaan haluttu. Kannattaa ottaa ehkä testikuvia ja säätää, jonka jälkeen voi sitten rauhassa ottaa kuvia tekemättä suurempia lisäsäätöjä. Jos olosuhteet tms. vaihtuu, niin uudet testikuvat. Yleensä on suht. kohdillaan sit tilanteen tullessa ja loput tietokoneella, jos tuli oikein hieno tilanne taltioitua, missä ei säädöt kuitenkaan olleet juuri nappiin. A-valinnan kanssa voi sitten käyttää auto-isoa, jolloin kamera hoitaa sen puolen tai vaihtoehtoisesti manuaalisesti valita. Itse olen käyttänyt autoisoa ja tehnyt hienosäätöä ev-säädöllä. Tietty myös valkotasapainoon voi koskea, mikäli automatiikka ei toimi halutunlaisesti. Muttä pääosin tulee säädettyä juuri aukkoa ja on helppo ymmärtää mitä sen säätämisestä tapahtuu (kts. lista yllä).

Sulkimen esivalinta S on myös helppo ymmärtää. Jos ajattelee, että A-esivalinnassa sinä valitset aukon ja kamera S:n, niin S-esivalinnassa sinä valitset sulkimen ajan ja kamera A:n. Näin suoraviivaistaen pienillä aukko arvoilla päästään pieniin suljiin aikoihin ja suurilla aukkoarvoilla taas joudutaan usein käyttämään pitempiä suljinaikoja. Lyhyet suljin ajat on helppoja, sillä silloin ei tule tärähtäneitä kuvia niin helposti. Jos tähän otetaan mukaan zoomi, niin mitä telemmäksi vedät (= mitä suuremmat millit putkessa), sen enemmän pienetkin heilahdukset kamerassa alkavat aiheuttaa tärähtäneitä kuvia.

Ylläolevissa on tarkoituksella vedetty kurveja suoriksi, koska osa asioista riippuu paljon olosuhteista, mutta mitkä eivät ole minusta niin olennaisia. Ne opitaan juurikin hankkimalla kokemusta.

Kuvaaminen järkkärillä on oikeasti pirun helppoa. Säätöjä on todellisuudessa erittäin vähän ja suurin osa kulkee toistensa kanssa aivan käsikädessä. Valon määrään lopullisessa kuvassa vaikuttavat aukko, herkkyys (iso) ja suljinaika ja ev (ns. valotusarvo). Syväterävyyteen vaikuttaa aukko. Väreihin vaikuttaa valkotasapaino ja tietyt muut kameran asetukset, kuten väriavaruus. Ja sitten on vielä tarkennus, joko manuaalisesti tai automaatilla.

Kannattaa ottaa erilaisilla yhdistelmillä niitä kuvia, niin asian huomaa suoraan kuvista:

1. ota kuva pienellä aukkoarvolla

Mikä oli vaikutus syväterävyyteen ja mahdollistiko se kapeamman vai laajemman suljinajan asetusalueen?

2. ota kuva suurella aukkoarvolla

Mikä oli vaikutus syväterävyyteen ja mahdollistiko se kapeamman vai laajemman suljinajan asetusalueen?

3. yhdistä näiden ominaisuudet mielessäsi, niin päädyt kohtalaisen oikeaan siinä, mitä se voisi olla keskikokoisella aukkoarvolla. jos ei mene jakeluun, niin kokeile vielä erilaisissa valaistusolosuhteissa, niin ehkä tietyt ongelmat korostuvat selkeämmin kuin "täydellisessä" valaistuksessa.

Toista halutessasi sama myös käyttämällä S-esivalintaa ja jos haluat todella kokeilla, niin väännä M:lle ja päätä ennen kuvan ottamista, että nyt haluat täysin musta kuvan. Mitä siis asetat aukoksi ja mitä suljinajaksi? Seuraavaksi voit kokeilla ylivalotusta.

(Musta kuva syntyy kutakuinkin siten, että laitat maksimaalisen aukkoarvon ja pienimmän mahdollisen suljinajan... valkosempia kuvia saat kääntämällä nämä vastakkaisiin suuntiin.)

Nyt kun tiedät, miten kamera noin suurinpiirtein toimii, niin pystyt aika nopeasti sanomaan, että nyt mulla on sellanen tilanne, että mä haluan mahdollisimman lyhyet suljinajat (mutta kuitenkin niin, ettei kuvista tuu mustia -> S-esivalinta ja se halutulle, jos tulee mustia, niin iso:a ja mahdollisesti ev:tä ylös, jos vieläkin tulee mustia, niin sitten ehkä pitäs harkita lisävalaistusta tai suljinajan kasvattamista). Vähän rauhallisemmassa tilanteessa voit ehkä haluta kunnon bokehit tyylittämään kuvaasi ja korostamaan kuvauskohdetta. Tai, että nyt haluan kuvata salaman (lyhyt suljinaika ja nopeet refleksit ei välttämättä auta tässä vaan on kokeiltava mahdollisesti muita kikkoja).

^ Jotenkin on tullut mieleen, että P-moodi painottaa yhtä seikkaa yli kaiken silloin, kun valoa on yllinkyllin muttei "liikaa":

- (Tyypillisesti) parhaan terävyyden tarjoavien aukkoarvojen käyttäminen ja suljinajan justeeraaminen sen mukaan. Siinä jossain seiskan...kympin tienoilla nuo aukot tapaa liikkua yleensä P:llä.

Monessa tilanteessa P on aika näppärä moodi. Kun automatiikkaa on keksitty, miksei sitä käyttäisi silloin, kun aukon tai suljinajan valinnalla ei ole niin väliä. Yleensä tuo P tosiaan kuitenkin valitsee niitä skarppeja aukkoja.

M on sitten mitä parhain mm. maisemakuvauksessa. Helppo mitata valotus juuri oikeasta kohdasta ja viilata suuntaan jos toiseenkin mikäli tarvetta ilmenee.

telegram kirjoitti:
Monessa tilanteessa P on aika näppärä moodi. Kun automatiikkaa on keksitty, miksei sitä käyttäisi silloin, kun aukon tai suljinajan valinnalla ei ole niin väliä. Yleensä tuo P tosiaan kuitenkin valitsee niitä skarppeja aukkoja.

On kamera sitten aukon tai ajan esivalinnalla, niin valotushan tapahtuu automaattisesti. Joten miksi ei sitä sitten käyttäisi?
Samalla sa yhdellä rullalla kummankin halutessaan muutettua.

telegram kirjoitti: M on sitten mitä parhain mm. maisemakuvauksessa. Helppo mitata valotus juuri oikeasta kohdasta ja viilata suuntaan jos toiseenkin mikäli tarvetta ilmenee.

No joo, useimmiten tuolloinkin käytän automatiikkaa, muta lukitsen valotuksen haluamaani kohtaan. Ainostaan jalustakäytössä tuo ehkä olisi vähän helpompaa kuin korjata valotusta automatiikalla.

Sinänsä sotkee kun puhutaan jostain omituisista nurinkurisista aukko-arvoista, kun kyse on aukoista. Mitä seuraavaksi? Pieni valovoima-arvo?

OskuK kirjoitti:Sinänsä sotkee kun puhutaan jostain omituisista nurinkurisista aukko-arvoista, kun kyse on aukoista. Mitä seuraavaksi? Pieni valovoima-arvo?

Niistä puhutaan lähinnä siitä syystä, kun jos puhuttaisiin, että pieni aukko ja iso aukko, niin varsinkin aloittelijat menevät siitä solmuun, koska kamerat näyttävät nämä luvut siihen malliin, että mitä pienempi luku sen suurempi aukko. Lisäksi esim. Canoneissa kyseinen valinta taitaa olla Av eli aperture value (vrt. Ev ja Tv=S) ja tästä se on kai huonosti suomennettu => aukon arvo / aukkoarvo. Ja mitä tulee siihen, että sotkee, niin vaikka olen vielä itsekin aloittelija, niin kun asian on ymmärtänyt, oli siinä käytetty mitä termejä tahansa, niin pystyn aivan ongelmitta seuraamaan näitä keskusteluja, puhuttiin täällä sitten aukkoarvoista, aukoista, aukon koosta, f-luvusta, linssin polttovälistä suhteessa aukon halkaisijaan.

Esim. suomenkielisessä wikipedissa puhutaan näin:

Järjestelmäkameran objektiivin aukonsäätörenkaasta löytyy yleensä joitakin kansainvälisten f-lukujen sarjasta (aukkoarvot)

mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valotus
ja ennen kaikkea http://fi.wikipedia.org/wiki/Aukkoarvo

Ts. minua ei sekoita enää vaikka käyttäisitte mitä tahansa termiä tuosta. Yleensä asia selviää viimeistään asiayhteydestä. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää tämä asia.

OskuK kirjoitti:

telegram kirjoitti: M on sitten mitä parhain mm. maisemakuvauksessa. Helppo mitata valotus juuri oikeasta kohdasta ja viilata suuntaan jos toiseenkin mikäli tarvetta ilmenee.

No joo, useimmiten tuolloinkin käytän automatiikkaa, muta lukitsen valotuksen haluamaani kohtaan. Ainostaan jalustakäytössä tuo ehkä olisi vähän helpompaa kuin korjata valotusta automatiikalla.

Tottumiskysymyksiä tämäkin. Silloin kun on esim. jyrkät valotuserot ja jotenkin pitää saada kaikki sävyt kennon rajallisen dynamiikan sisään, vaikkapa synkän pilvisenä päivänä, manuaalilla on mielestäni helpompi mittailla valotus just sopivasta kohtaa ja hienosäädellä tarvittaessa. Ainakin kiireettömästi kuvatessa.

Osku kirjoitti: Sinänsä sotkee kun puhutaan jostain omituisista nurinkurisista aukko-arvoista, kun kyse on aukoista. Mitä seuraavaksi? Pieni valovoima-arvo?

Joojoo ;D

bungle kirjoitti:

OskuK kirjoitti:Sinänsä sotkee kun puhutaan jostain omituisista nurinkurisista aukko-arvoista, kun kyse on aukoista. Mitä seuraavaksi? Pieni valovoima-arvo?

Niistä puhutaan lähinnä siitä syystä, kun jos puhuttaisiin, että pieni aukko ja iso aukko, niin varsinkin aloittelijat menevät siitä solmuun, koska kamerat näyttävät nämä luvut siihen malliin, että mitä pienempi luku sen suurempi aukko.

Pienempi luku onkin suurempi aukko.
Juu, he sekoilevat, yhden päivän. Sen jälkeen kun heille sanotaan että kyse on murtoluvun nimittäjästä, asia on selvä.

Ei ihmiset kauaa sekoa murtolukutermistä puoli kiloa, vaikka siinäkin sotkevasti nimittäjä onkin suurempi kuin yhdessä kilossa ;-)

Tai siitä että pienempi pakkasluku tarkoittaa lämpimämpää ilmaa ;-}

bungle kirjoitti: Lisäksi esim. Canoneissa kyseinen valinta taitaa olla Av eli aperture value (vrt. Ev ja Tv=S) ja tästä se on kai huonosti suomennettu => aukon arvo / aukkoarvo.

Da.
Yhtä hyvin sen voi tosiaan suomentaa aukoksi tai aukoluvuksi, mikä myös on turhan tönkkö. Jos suomeksi sanotaan arvo, niin sillä tarkoitetaan itseisarvoa, mutta englannissa se on vain luku -tuskin siellä selitetään että bigger aperture value is smaller aperture value.

No englanninwiki sanoo esim:"The maximum aperture (minimum f-number) tends to be of most interest; it is known as the lens speed " eli tuossa mielessä turhaa nipotusta oli ;-)

bungle kirjoitti: Ja mitä tulee siihen, että sotkee, niin vaikka olen vielä itsekin aloittelija, niin kun asian on ymmärtänyt, oli siinä käytetty mitä termejä tahansa, niin pystyn aivan ongelmitta seuraamaan näitä keskusteluja, puhuttiin täällä sitten aukkoarvoista, aukoista, aukon koosta, f-luvusta, linssin polttovälistä suhteessa aukon halkaisijaan.

Esim. suomenkielisessä wikipedissa puhutaan näin:

Järjestelmäkameran objektiivin aukonsäätörenkaasta löytyy yleensä joitakin kansainvälisten f-lukujen sarjasta (aukkoarvot)

f-luvutkin on minusta ihan soopaa, kun kerran f=polttoväli. Tämän takia aukko ilmoitetaan f=1/2,8 -eikä f=2.8.

Eli pitäisi lukea: f/luku, tai f/number

bungle kirjoitti: mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valotus
ja ennen kaikkea http://fi.wikipedia.org/wiki/Aukkoarvo

Luojan kiitos ainakin tuo jälkimmäinen on näemmä korjattavana ;-)

bungle kirjoitti: Ts. minua ei sekoita enää vaikka käyttäisitte mitä tahansa termiä tuosta. Yleensä asia selviää viimeistään asiayhteydestä. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää tämä asia.

Juu.
Englanninkieliset wikit vaikuttavat suht täysjärkisiltä näihin suomennuksiin verrattuna.

Eli

http://en.wikipedia.org/wiki/Aperture
http://en.wikipedia.org/wiki/F-number

OskuK kirjoitti:Juu, he sekoilevat, yhden päivän. Sen jälkeen kun heille sanotaan että kyse on murtoluvun nimittäjästä, asia on selvä.

Sitten he alkavat kysellä, että mitäs sinne osoittajaan laitetaan?

OskuK kirjoitti:Ei ihmiset kauaa sekoa murtolukutermistä puoli kiloa, vaikka siinäkin sotkevasti nimittäjä onkin suurempi kuin yhdessä kilossa ;-)

Oon samaa mieltä.

OskuK kirjoitti:bigger aperture value is smaller aperture value.

Ei, mutta "bigger aperture value means smaller aperture".

OskuK kirjoitti:f-luvutkin on minusta ihan soopaa, kun kerran f=polttoväli. Tämän takia aukko ilmoitetaan f=1/2,8 -eikä f=2.8.

Öö... niin tarkotat nyt niin sanottuja f-stoppeja tai aperture stoppeja (en suomenna). Tästä päästää kovin helposti puhumaan itse aukosta. Mitä aukon pitäisi merkitä? Se riippuu täysin kysyjästä. Yksi saattaa kysellä aukon pinta-alaa, toinen ympärysmittaa, kolmas halkaisijaa tms. Siinä mielessä aukko on hieman huono, koska missään ei sanota, että sillä pitäisi tarkoittaa aina jotain objektiivin stopeista vaikkakin se lienee valokuvauksessa suhteellisen vakiintunut käsite, mutta silti täälläkin foorumeilla termi vaihtuu ihan kirjoittajakohtaisesti.

Ja mitä sen merkitsemiseen tulee, niin f-numero/f-luku voidaan merkitä aika monella eri notaatiolla tässä linkittämästäsi wikipediasta:

By 1920, the term f-number appeared in books both as F number and f/number. In modern publications, the forms f-number and f number are more common, though the earlier forms, as well as F-number are still found in a few books; not uncommonly, the initial lower-case f in f-number or f/number is set as the hooked italic f as in f/#.[15] Notations for f-numbers were also quite variable in the early part of the twentieth century. They were sometimes written with a capital F,[16] sometimes with a dot (period) instead of a slash,[17] and sometimes set as a vertical fraction.[/quote]

OskuK kirjoitti:On kamera sitten aukon tai ajan esivalinnalla, niin valotushan tapahtuu automaattisesti. Joten miksi ei sitä sitten käyttäisi? Samalla sa yhdellä rullalla kummankin halutessaan muutettua.

Tuo A-moodin käyttö taitaa olla aika yleistä, eli että säädetään aukkoa syväterävyyden mukaan ja annetaan kameran hoitaa suljinaika, mutta saman pystyy kuitenkin tekemään P-moodilla, eikä tarvitse hyppiä A- ja S-moodin välillä kun haluaa säätää suljinaikaa. P-moodilla kun vain rullaa peukalolla kiekkoa, niin toiseen suuntaan käännettäessä aukko kasvaa ja suljinaika pienenee ja toiseen suuntaan käännettäessä taas päinvastoin.

No, jokainen vetää tyylillään...