Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

No, jos tunnustan, tänään tuntui pitkästä aikaa sellaiselta, että oli edes JOTAKIN kuvattavaa. Täällä on vielä joutsenia ja kävin kuvaamassa niitä auringonlaskun jälkeen. Pikkuinen esimerkki siitä, mitä tarkoittaa, kun kuvattavaa ei ole:

http://koti.mbnet.fi/aukko/talvi/

Tuossa on kuvia, joita olen joutunut ottamaan. Jotenkin vain on tuntunut välillä hakusessa nuo "aiheet". Ilmeisesti se pimeä jakso ennen ja jälkeen joulun sai aikaan sen tunteen. Nyt kun on kirkkaita ilmoja, tuntuu heti paremmalta.

Minulle kameralaukun kantaminen on kuntoilumuoto. Minä en edes yritä pitää sitä kevyenä. Olkoot siellä kaikki mitä mahtuu. Käyn tunnin parin päiväkävelyllä joka päivä ja ulkoilutan kameraa. Tänään oli kai -7 astetta, kamera kesti hyvin kaksi tuntia kaulalla. Illalla olin tunnin, silloin oli ilkeämpi viima ja meinasivat sormet jäätyä. Onneksi jalusta painaa varmaan 10 kiloa, tulee lämmin sitä kantaessa ; )

Kävin nuo kaikki läpi, talvi kyllä välittyy kuvista hyvin. Runsauden pulahan tuolla on, paremmat kuvat katoavat vähemmän parempien joukkoon. Muutamassa kuvassa oli aineksia oikein mahtavaan kuvaan. Sinun olisi jotenkin pitänyt pystyä tunnistamaan ne kuvanottovaiheessa ja yrittää sitten keskittyä noihin tilanteisiin ja yrittää ottaa niistä se kaikkein paras kuva.

Ihmeesti olit löytänyt talvesta kuvattavaa, mutta taisi olla valo monessa kuvassa apuna. Harmaan pilviverhon takaa ei ole helppo ottaa oikein minkäänlaisia kuvia.

En ole nyt talviaikaan päässyt pitkään aikaan kuvaamaan viikonloppuna sinisen taivaan alla. Viime sunnuntaina ei ollut taaskaan tiedossa viikon kuvaa. Kävimme Korkeasaaressa katsomassa jääveistoskilpailun loppuhetket, mutta ei sieltäkään muutamasta sadasta otoksesta mitään erikoista irronnut.

Korkeasaareen mennessä kävelimme Mustikkamaan siltaa ja katselin oikealle kaupungin suuntaan. Aurinko vähän pilkisteli ja värjäsi rannan lähellä olevaa railoa. Ei se silmään miltään kovin erikoiselta näyttänyt, mutta kotiin tultua kameran rajaamana kuva näytti aivan erilaiselta. Siis tämä

http://www.digicamera.net/galleria/viik ... _railo.htm

Taas on Armilla etsittävää sunnuntai-iltana, kun yrittää kaivaa jostain viikon kuvaa. En pääse viikonloppunakaan valoisaan aikaan liikenteeseen, kun pitää mennä sinne studiokuvauskurssille.

MattiH kirjoitti:Kävin nuo kaikki läpi, talvi kyllä välittyy kuvista hyvin. Runsauden pulahan tuolla on, paremmat kuvat katoavat vähemmän parempien joukkoon. Muutamassa kuvassa oli aineksia oikein mahtavaan kuvaan. Sinun olisi jotenkin pitänyt pystyä tunnistamaan ne kuvanottovaiheessa ja yrittää sitten keskittyä noihin tilanteisiin ja yrittää ottaa niistä se kaikkein paras kuva.

Minusta noissa kuvissa ei ollut yhtään hyvää kuvaa. Muutama "mukava", kaksi "kivaa". Niissä kahdessakin, joista minä eniten pidän, ansio ei ole ollenkaan minun vaan kohteen. Se, ettei minusta siellä ole yhtään HYVÄÄ kuvaa, johtuu ainakin osittain siitä, ettei minusta siellä ole kuvattavaa. Tuo menee luonnon dokumentoinniksi. Kuvat ovat vain kuvia. Niistä puuttuu se sanoma. Mitä nuo kuvat puhuvat? En saa niihin sydäntä mukaan. Siinä ei ole mitään luomista, kun nuo kuvat ottaa. Yhdessä kuvassa voisi sanoa teoskynnyksen ylittyneen ja sekin johtuu siitä, että linssi oli LIKAINEN. Perin n 6 v sitten serkultani objektiivin. Se on ollut siitä asti kellarissa jossain laatikon pohjalla. Serkullani se oli käyttämättä varmaan saman verran. Nyt kun sain soviterenkaan, olen kokeillut tuota linssiä. Huomasin vasta iltakuvien jälkeen sen tuottaman jäljen.

Minä haluaisin LUODA jotakin. Sitä en ole saanut talvella aikaiseksi. Nyt vasta alkaa into herätä. Nyt olen enemmänkin opetellut kameran käyttöä. Sehän tuli minulle vasta marraskuun lopussa. Tavoitteeni on hallita se huhtikuuhun mennessä. Nyt on harjoituksen aiheena valkotasapaino (ja sen huomaa sinisistä kuvista). Ehkä se tästä alkaa taas.

adapteri kirjoitti: Tuo menee luonnon dokumentoinniksi. Kuvat ovat vain kuvia. Niistä puuttuu se sanoma. Mitä nuo kuvat puhuvat? En saa niihin sydäntä mukaan. Siinä ei ole mitään luomista, kun nuo kuvat ottaa.

Tuohan rupeaa kuulostamaan jo koulun oppitunnilta tai pakkovääntämiseltä, sitä luovuuttahan ei pakolla löydä se vain sattuu kohdalle, kun siltä tuntuu =)

Joukossa oli kyl hienoja kuvia.

Onneksi nuita "aiheita" tulee välillä muiltakin, kun he pyytävät kuvaamaan jotain. Ei tarvitse aina vaivata omaa päätään =)

adapteri kirjoitti:Minusta noissa kuvissa ei ollut yhtään hyvää kuvaa. Muutama "mukava", kaksi "kivaa". Niissä kahdessakin, joista minä eniten pidän, ansio ei ole ollenkaan minun vaan kohteen.

Yritin lähinnä sanoa, että et kaiketi ollut tunnistanut kuvanottohetkellä niitä kuvia, joissa olisi ollut ainesta oikein hyvään kuvaan. Nyt olit laittanut esille ison joukon kuvia sen kummemmin valikoimatta. Taisi vain yhdessä kuvassa näkyä ihminen, siinä oli heti jännitettä.

Kuvien jälkikäsittelyynkin kannattaa jättää aikaa muutama minuutti. Harvoja kuvia voi automaatin läpi ajaa, kaikista kannattaisi yksilöllisesti säätää levelsit ja curvesit ja valkotasapainot ja usm:t jne.

Kyllä jotkut osaa, kun on tällaisia kuvia varaa haukkua huonoiksi.
Tiedän kyllä, että itsekritiikki lisääntyy toisinaan nopeammin kuin taito, mutta silti...

Ihan hyviä kuvia. MattiH:n kanssa samaa mieltä; kaipaisivat vähän jälkikäsittelyä.

Voisit myös vähän karsia kuvia, että jokaisesta aiheesta olisi yksi tai korkeintaan kaksi kuvaa. Ei kannata tappaa katsojaa paiskaamaalla heti sataa kuvaa tauluun. Itse ainakin "tyrmistyin" kuvien määrästä, enkä jaksanut muutamaa enemmän kahlata läpi. Jos kuvia olisi ollut esillä vaikka vain 15-20 parasta, olisin varmasti katsonut kaikki. Nyt jäi alle kymmeneen.

Kyllä kuvaajassa on selvästi ainesta.

Flume kirjoitti:Kyllä jotkut osaa, kun on tällaisia kuvia varaa haukkua huonoiksi.
Tiedän kyllä, että itsekritiikki lisääntyy toisinaan nopeammin kuin taito, mutta silti...

En tarkoittanut, että nuo kuvat varsinaisesti olisivat huonoja. Niissä vain minusta puuttuu sanoma tai jokin sellainen komponentti, joka tekee siitä "taideteoksen", nostaa sen irti tuosta dokumenttikasasta.

Jos ajatellaan vaikka kuvaa nälkiintyneestä lapsesta jossain afrikkalaisella pakolaisleirillä, se yleensä panee miettimään muutakin kuin sitä kuvaa. Siinä voi olla jotakin sanomaa, sisäistä merkitystä, joka on enemmän kuin se kuva. Tosin sellaisiin kuviin, samoin kuin sota- ja onnettomuuskuviin turtuu, ne lakkaavat joskus puhumasta.

Minä haluaisin joskus puhua kauniista asioista. Haluaisin saada ihmiset ajattelemaan. Minulla on muutamia vanhoja mustavalkokuvia vanhuksista. Joissain niistä näkyy se elämänkokemus ja viisaus, seestyneisyys raskaan elämän jälkeen. Ne puhuvat. Parissa ottamassani lapsikuvassa on jotain kiireetöntä tuntumaa, joka saa ihmiset "rauhoittumaan". Minä haluaisin sanoa, että elämässä on muutakin kuin työ, kiireet, autot, oma talo, lainan lyhennykset ja maallinen mammona. Ihminen voisi pysähtyä hetkeksi ja nauttia siitä mitä on, ei siitä, mitä haluaisi saada raatamalla itsensä henkihieveriin.

Minä haluaisin sanoa ihmisille, että luonnossakin on jotain säilyttämisen arvoista. Minä uskon, että kasvihuoneilmiö tulee vielä muuttamaan Suomenkin ilmastoa niin, että monet lajit vaihtuvat. Kukaan ei voi tietää, lämpeneekö Suomi vai jäähtyykö se, tuleeko tänne kuivempaa vai enemmän sateita, lyheneekö talvet vai tuleeko "jääkausi". Jotain muutoksia kuitenkin tapahtuu.

Kun kuvaan luontoa, ne kuvat vain "ovat". Kuvattava kohde voi olla kaunis, kuva voi olla kaunis, se voi herättää ihastusta, mutta se ei sano, se vain on hiljaa....

MattiH kirjoitti:Kuvien jälkikäsittelyynkin kannattaa jättää aikaa muutama minuutti. Harvoja kuvia voi automaatin läpi ajaa, kaikista kannattaisi yksilöllisesti säätää levelsit ja curvesit ja valkotasapainot ja usm:t jne.

Minä olen ollut diakuvaaja lähemmäs 30v. Minä en halua muuttaa tapojani. Olen atk-alan ammattilainen, vihaan tietokoneita. En haluaisi käsitellä kuviani sen enempää, kuin on ehdottoman pakko. Tällä hetkellä opiskelen kameran käyttöä. Uskon, että kesään mennessä saan kameraan sellaiset asetukset, että se keskimäärin tuottaa minua tyydyttävää jälkeä. Ehkä minä suostun siihen, että 30%:ssa kuvista on aina jotain säätämistä. Ei niiden joukossa kuitenkaan ole kuin muutama säätämisen arvoinen kuva päivässä.

Digipokkarit taitavat tuottaa enemmän valmista jälkeä kuin järkkärit. Minulla on vielä omasta kamerastani löytämättä se nappi, minkä takaa saa ne hetivalmiit kuvat. Onneksi ei ole mitään kuvattavaa, ehtii ainakin harjoitella ; )

adapteri kirjoitti:...Jos ajatellaan vaikka kuvaa nälkiintyneestä lapsesta jossain afrikkalaisella pakolaisleirillä, se yleensä panee miettimään muutakin kuin sitä kuvaa...
...Joissain niistä näkyy se elämänkokemus ja viisaus, seestyneisyys raskaan elämän jälkeen...
...elämässä on muutakin kuin työ, kiireet, autot, oma talo, lainan lyhennykset ja maallinen mammona. Ihminen voisi pysähtyä hetkeksi ja nauttia siitä mitä on, ei siitä, mitä haluaisi saada raatamalla itsensä henkihieveriin...
...luonnossakin on jotain säilyttämisen arvoista. Minä uskon, että kasvihuoneilmiö tulee vielä muuttamaan Suomenkin ilmastoa niin, että monet lajit vaihtuvat...

Vähän realismia, Adapteri hei.
Hiukkasen arkirealismia. Ei varmasti parhainkaan kuvaaja nappaa kameraa, käppää Seurasaarta ympäri ja nappaile kuvia jotka sitten ovat uutisissa ympäri maailmaa. Kyllähän parhaimmatkin kuvaavat noita "miljoonan dollarin"-kuvia vain korkeintaan muutaman vuodessa. Varmaan joka vuosi ei yhtään.
Eipä noissa olosuhteissa varmasti sellaista kuvaa oteta joka saisi katsojan muuttamaan elämäntapansa siksi.

Ja se että kuva ei ole maailmaa parantava, ei vielä tee siitä huonoa tai tylsää.

Toivonen kirjoitti:Vähän realismia, Adapteri hei.
Hiukkasen arkirealismia. Ei varmasti parhainkaan kuvaaja nappaa kameraa, käppää Seurasaarta ympäri ja nappaile kuvia jotka sitten ovat uutisissa ympäri maailmaa. Kyllähän parhaimmatkin kuvaavat noita "miljoonan dollarin"-kuvia vain korkeintaan muutaman vuodessa. Varmaan joka vuosi ei yhtään.
Eipä noissa olosuhteissa varmasti sellaista kuvaa oteta joka saisi katsojan muuttamaan elämäntapansa siksi.

Ja se että kuva ei ole maailmaa parantava, ei vielä tee siitä huonoa tai tylsää.

Itse asiassa minun puolestani ihmisten ei tarvitse muuttaa elämäntapaansa. Minä olen löysäpipo (Simo Frangen muuten voitti ekan löysäpipopalkinnon!), minä suvaitsen jopa suvaitsemattomuuden. Minä haluaisin ihmisten ajattelevan. Siksi tavoitteeni ovat oleellisesti pienemmät kuin tuossa lainauksessa oletat. Jos joku ajattelee ja sitten muuttaa jotain, suvaitsen senkin.

Minä haluaisin ihmisten ajattelevan itse. Monet ihmiset lukevat lehdistä, mitä mieltä heidän pitäisi olla. He lukevat mielipidevaikuttajien mielipiteitä, ja ovat sitten samaa mieltä. Tähän ilmiöön perustuu mm vaatemuoti. Tai Canonin kameroiden markkinointi: kun niin moni sanoo, että Canon on hyvä, se kannattaa hankkia. Täälläkin foorumilla minä varon suosittelemasta mitään merkkiä, yritän saada ihmiset ajattelemaan itse. Siksi usutan kokeilemaan kameraa, miettimään tarpeita, kertomaan, miten ne tarpeet tyydyttää, mutta mitään kameraa en suoraan suosittele.

En halua valokuvillani julistaa, syyllistää tai suoraan saada ihmiset tekemään jotain toisin. En ole saarnaaja (anteeksi, jos aina saarnaan samasta asiasta). Minä haluan asettaa jotkut ajatukset kyseenalaiseksi, kukin sitten itse muodostakoot omat mielipiteensä.

Adapteri, oletko kuvannut kaikki nuo talvikuvasi Hangossa. Olin tunnistavinani kasinonkalliot ja bellevuen rannan useammastakin kuvasta. Yksikin kuva kasinonkallioilta lehtipuusta merta vasten näytti suoraan ottamaltani:) - tosin omassa kuvassani oli muutama ihminen sommiteltu eteen ja laiva puun taakse. Pidemmällä polttovälillä sitten yritin saada kaikkea erottumaan tiiviimmin kuvaan, mutta eihän digipokkarin "140mm" zoomilla kummia saa. (Hankintalistallani onkin 10D tai jokin seuraajista, kunhan nuo PMA messut jo vierähtäisivät)

Asustelen itse Hangossa, siksi uteluni.

Tänään tuli pitkästä aikaa ulkoilutettua kameraakin hieman. Tuli tehtyä pieni kävelylenkki samppalinnan mäellä, mukavaa oli eikä tullut edes kylmä.

Muutin kuvat mustavalkoisiksi, eipä noissa mitään sävyjä kauheasti ollutkaan ;)

http://laite.org/turkupe

Hangossapa hyvinkin. Jätin sieltä näyttämättä kaikki vesitornin ja kirkon kuvat, kun niistä tunnistaa niin helposti, mutta aina joku tunnistaa ; )

adapteri kirjoitti:

Flume kirjoitti:Kyllä jotkut osaa, kun on tällaisia kuvia varaa haukkua huonoiksi.
Tiedän kyllä, että itsekritiikki lisääntyy toisinaan nopeammin kuin taito, mutta silti...

Minä haluaisin joskus puhua kauniista asioista. Haluaisin saada ihmiset ajattelemaan. Minulla on muutamia vanhoja mustavalkokuvia vanhuksista. Joissain niistä näkyy se elämänkokemus ja viisaus, seestyneisyys raskaan elämän jälkeen. Ne puhuvat. Parissa ottamassani lapsikuvassa on jotain kiireetöntä tuntumaa, joka saa ihmiset "rauhoittumaan". Minä haluaisin sanoa, että elämässä on muutakin kuin työ, kiireet, autot, oma talo, lainan lyhennykset ja maallinen mammona. Ihminen voisi pysähtyä hetkeksi ja nauttia siitä mitä on, ei siitä, mitä haluaisi saada raatamalla itsensä henkihieveriin.

Minä haluaisin sanoa ihmisille, että luonnossakin on jotain säilyttämisen arvoista. Minä uskon, että kasvihuoneilmiö tulee vielä muuttamaan Suomenkin ilmastoa niin, että monet lajit vaihtuvat. Kukaan ei voi tietää, lämpeneekö Suomi vai jäähtyykö se, tuleeko tänne kuivempaa vai enemmän sateita, lyheneekö talvet vai tuleeko "jääkausi". Jotain muutoksia kuitenkin tapahtuu.

Kun kuvaan luontoa, ne kuvat vain "ovat". Kuvattava kohde voi olla kaunis, kuva voi olla kaunis, se voi herättää ihastusta, mutta se ei sano, se vain on hiljaa....

Moni voisi heittää tuohon perään muka-nasevan kyynisen kommentin, sitä en minä tee. Kunnioitettavaa, että joku haluaa vielä kertoa jotakin kuvallaan, eikä vain etsiä visuaalista huikaisevuutta. Tottahan nuo kauniit luontokuvasi tuovat esiin luonnon kauneuden. Tuollaisissa maisemissa ei ole varmaan helppoa löytää kontrasteja (esim. roskia rannalla tai jotain abstraktimpaa), jotka usein ovat tärkeitä ajatuksien herättämiseksi ja sen takia kuvat eivät oikein herätä suojelemaan luontoa. Minulla on sellainen kuva, että dokumentaarisia kuvia on aika vaikeaa ottaa postikorttimaisemissa. "Puheen" etsiminen luonnosta on paljon haastavampaa ja vaikeampaa kuin ihmisistä.