Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Pohdiskelin tässä sellaista juttua kuin kuvaaminen julkisilla paikoilla, ja nimenomaan tilanteessa, jossa ei ole mitään "tavallista" kohdetta / tilannetta kuvattavana. Tarkoitan siis sitä, että onhan kuvaaminen jossain urheilu- tms. tapahtumassa ihan "ymmärrettävää", mutta entä jos kuvaa vaikkapa rakennuksia, autoja, kaupunkia jne. niin helposti tulee tunne, että siinä on tavallaan hiukan sellainen kummallinen näky.

Jos esimerkiksi haluaa kuvata vaikkapa pysäkiltä lähtevän bussin tai asemalle saapuvan junan, niin kyllähän siinä muutama silmäpari tuijottaa tekemisiäsi. Enkä tässä tarkoita niinkään mitään esiintymispelkoa tms. vaan nimenomaan sen valokuvaamisen aiheuttamaa "hämmästelyä".

Olisi kiva kuulla ajatuksianne aiheesta. Asiaan varmasti vaikuttaa kuvauskokemuksen määrä (ja mitä on kuvannut) sekä ehkä jossain määrin myös käytettävä kalusto. Jos kuvaa järkkärillä jalustan kanssa, niin näyttää ehkä sivullisen silmään enemmän ammattilaiselta ja tilanne ehkä ymmärretään paremmin kuin jos kaivaa pokkarin povarista ja napsauttaa ohimennen pari kuvaa.

Ajatukseni pohjautuu kai sellaiseen perisuomalaiseen itsetuntojuttuun, eli mielessä pyörii että "mitähän tuokin minusta ajattelee." :)

Samaa olen itsekin pohtinut. Kuvasin tossa pari viikkoa sitten maisemia ja siinä sitten joku mummeli mulkaisi oudosti, kun käveli mun kameran edestä.

Ei kait siihen mikään muu auta kuin hyvä pokka. Ei noista ihmettelijöistä kannata välittää, ainahan ihmiset katsovat, jos jotain tavallisesta poikkeavaa tapahtuu.

"mitähän tuokin musta ajattelee"

tuohon on hyvä keino:

"mitä väliä, vaikka ajattelis mitä, emmä sitä tunne"

Kyllä tietysti joskus minäkin olen arkaillut kuvat vaikka Helsingissä linja-autopysäkkejä. Aikansa kun kuvaa kaikkea hassua, niin niiden muiden ihmettelyyn tottuu. Kerran sattui mielenkiintoinen tilanne, kun eräässä paikassa vilkkaalla omakotitaloalueella makasin ojassa. Jalat oli yläviistoon ja lähinnä asfalttia, ehkä puolen metrin päässä. Ojan pohjalla oli kaunis kukka ja siinä pari outoa itikkaa, kuvasin niitä. Siinä meni ohikulkijoitakin, mutta hassuin oli keski-ikäinen rouva, joka komenteli koiraansa pois. Koira olisi halunnut haistella, mutta rouva sanoi jotain siihen suuntaa, ettei sitä kaikki pultsareita tarvitse haistella. Muutaman kerran kun pääsee tuollaisen huomion kohteeksi, niin kyllä se arastelu vähenee. Sitten on mukavaa, kun joku kiinnostunut tulee kykkimään siihen viereen ja katsoo kuvaamista.

adapteri kirjoitti:Sitten on mukavaa, kun joku kiinnostunut tulee kykkimään siihen viereen ja katsoo kuvaamista.

No et sitten ollut ainakaan sinä, kun kerran seurasin yhden kuvaajan tekemisiä kun aika samanlaisesti otti kuvaa ojasta, tosin tiellepäin. Olin siinä 3-5m päässä sivusuunnassa samalla puolella tietä, niin eiku tämä heppu ottaa linssinsuojuksen, viskaa sen päin minua ja kiroilee jotain, taisi olla huono päivä kaverilla. :P

Jos olen digijärkkärin kanssa kuvaamassa, niin usein ihmiset tulevat kyselemään "kuvaatko johonkin lehteen?". Kummastusta herättää yleensä se, kun sanon kuvaavani ihan omaksi ilokseni.

Nykyään tulee kuljettua kaupungilla pentaxin spotmatic laukussa ja 50mm tai 16mm kalansilmä siinä nokalla. Mukavan pienikokoinen ja "ei-pro":n näköinen kamera joka ei herätä huomiota turhaan.

Mä oon kans huomannu että kun touhuilee jalustan kanssa ni se herättää ohikulkijoissa melkoisesti kiinnostusta, ja välillä kieltämättä tulee sellanen vauvautunut olo jos joku jää katselemaan touhuumista tulee sit otettua kuvatkin joskus vähä hätäsesti et voi kerätä kamat kasaan ja siirtyä muualle kuvailee.

Tässä pari esimerkkiä,omilta kuvausreissuiltani.

"Mitäs sää siinä oot näkevinäs?"
Kysäisi eräs vanhempi isäntämies, ajaessaan ohi polkupyörällä.

"Ai,sä kuvaat dinosauruksenmunia!"
Tämä kommentti tuli huomattavasti nuoremmalta ohikulkijalta.

Nämä "Dinosauruksenmunat" oli näitä pyöreitä, valkoiseen muoviin käärittyjä heinä tai rehupaaleja.

heh heh..
Mulla kans on näitä kokemuksia useampiakin. Eli ihmiset jää tölläämään ja jopa tulee kysymään, että mitä tossa on kuvattavaa?!... :) Mutta eihän niiden takia tarvi paniikkia ottaa, antaa olla. Hyvä vaan jos kiinnostuu kuvaamisesta.. Ja saman olen huomannut minäkin, eli kun on digijärkkäri tai yleensäkin "isokokoinen" kamera ja vielä jalusta niin enemmän ihmiset kattoo sillä silmällä, että kuvaakohan tuo johonkin lehteen tms. Pikkupokkarilla kun kuvaa jotain niin silmäpareja näkee ympärillä nopeasti.. :) Semmosta se on...

Oikeastaan sama homma kaikkien vermeiden kanssa.Jos kuljet kaupungilla päästä varpaisiin Haglöfsin kamppeissa,ihmiset varmasti mieltävät sinut jonkin sortin erämieheksi.Se antaa pro-vaikutelman:)Mitä paremmat ja kalliimmat vermeet,sitä proompi olet.Ainakin ulkopuolisten mielestä.

Heh... joo mää olen ainakin Jussi_P:n kanssa samoilla linjoilla.
Teen ammatikseni videoita ja voin kertoa, että se herättää kaupungilla enemmän huomiota...

Mitä kalliimman näköset laitteet, niin sitä parempi. Mä en ole ikinä vähäisessäkään määrin hävennyt tai ajatellut, että "mitäköhän toikin ajattelee". Siitähän tulee ammattimainen vaikutelma, ja ihmiset kunnioittavat ammattilaisia!!!

Esim. just videokameran kanssa pääsee lähes mihin vaan ilmaseksi, kun on vaan munaa mennä kokeilemaan. mm. Tammerfest, Ankkarock, RMJ, Ohjelmatelttoihin, tapahtumiin yms...

Ihmisille tulee aina sellanen huvittunut olo, kun näkee kameran.
Ne rupee huutaan et: Älä mua kuvaa.... Heh heh..." Ne tulee hyvälle päälle ja oikeesti ne haluaisi, että niitä kuvattaisiin...

Ihmiset on kateellisia teille!

ÄLKÄÄ JÄNNÄTKÖ!!!

reprod kirjoitti: Esim. just videokameran kanssa pääsee lähes mihin vaan ilmaseksi, kun on vaan munaa mennä kokeilemaan. mm. Tammerfest, Ankkarock, RMJ, Ohjelmatelttoihin, tapahtumiin yms...

Itse olen kaivannut oman videokameran kylkeen YLE-stickeriä =)

Aina voi yrittää keksiä jonkun pätevältä kuulostavan ja tilanteeseen sopivan "tekosyyn", miksi kuvaa. Digipokkarin kanssa heiluessa voi vastata vaikka että "kokeilen tässä uutta kameraani".. ja taatusti ihmiset ovat luonnollisia (jos kuvaat ihmisiä), sillä kukapa nyt kamerankokeilijaa oudoksuisi. Eihän sen kuvatkaan varmaan onnistu...

Itse kuvaan työkseni lehteen ja määrätietoinen toiminta on se temppu, jolla saa turhat utelut pysymään aisoissa. "Tuleeks tää lehteen?", kysytään kuitenkin joskus ja minähän vastaan siihen pokkana virnuillen, että ei suinkaan vaan ihan vaan omaksi ilokseni näppäilen. No, eihän sitä tietenkään kukaan usko ja nokkelimmat iskevät silmää ja ovat juonessa mukana, mutta aremmat alkavat loikkia kuvasta pois..

Joskus kuvauspaikalta löytää jonkun yhteistyöhaluisen ihmisen, joka suostuu tekemään jonkun asian (kävelemään jostain suunnasta johonkin) ja toisinaan se tapahtuu ihan luonnollisesti.. toisinaan taas ei.

Mutta kyllä ihmisten kuvaus on aina haastavaa - luottamuksen saavuttaminen (vaikkapa huumorin avulla) on kuitenkin kaiken a ja o. Uteliaiden ihmisten kanssa pärjää aina, mutta tosikoiden kanssa voi joutua vaikeuksiin. Silloin on parasta pistää pillit pussiin ja vaihtaa maisemaa..