Matti_JH kirjoitti: ↑Heinä 20, 2023 10 : 56
Osanotto läheisille.
Pääsin kerran näkemään, tuntui olevan leppoisa ja hauska mies. Ja hänen arvoaan Suomen ja muun maailman luontokuvauksen edistämiselle ei voi kuin ihailla ja kunnioittaa.
Osanottoni myös täältä Suur-Savon ammattivalokuvaajain päämajan komentokeskuksesta Suomen kansantasavallan merkittävimmän luonnonvalokuvaajan poismenon johdosta ja voimia vaimo Irmalle ja muille läheisille. Vaikka ainakin minulla oli tiedossa, että Hautala on ollut jo vuosia korkean iän ja vakavien sairauksien takia niin huonossa kunnossa, että jo pelkkä liikkuminen omin voimin on ollut vaivalloista, eikä ole kuin ajan kysymys, milloin tämä uutinen tulee, järkytyin silti jonkun verran, kun sain lukea eilen Hannun kuolemasta valtakunnallisista uutisista.
Luonnonvalokuvauksen suurmarsalkka Hautalalla on ollut valtava merkitys oman valokuvaajaurani kannalta ja voisi jopa olla, että ilman Hautalan kuvien tuomaa innoitusta luonnonvalokuvaukseen en olisi itse kohonnut kenties koskaan valokuvamarsalkaksi. Hautala on innoittanut vuosien ja vuosikymmenien aikana myös suuren määrän muita luonnosta ja valokuvauksesta kiinnostuneita jalon luonnonvalokuvauksen pariin ja hänellä on ollut hyvin suuri merkitys siihen, että luontokuvauksesta on tullut Suomessa suosittu harrastus ja Hannun jalanjäljissä joillekin jopa ammatti.
Itse pääsin näkemään Hautalan livenä kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli syksyllä 1996, kun hän esitteli diakuviaan projektorilla valkokankaalle kotikunnassani Joroisissa silloin vuosittain kunnan koulukeskuksessa järjestetyssä luontokuvatapahtumassa. Toinen kerta oli kesällä 1998, kun sain osallistua jo kauan sitten lakkautetun, legendaarisen Luontokuva-akatemian järjestämälle kolmipäiväiselle kuvauskurssille Ranualla, jossa Hautala toimi silloin opettajana monien muiden luontokuvauksen huippunimien mukana. Kolmas ja viimeinen kerta oli syksyllä 2002, kun vierailin Kuusamo Nature Photo-tapahtumassa samalla, kun kävin Ruotsin lapissa valokuvaus- ja vaellusretkellä.
Yksi merkittävä tekijä, mikä erotti Hautalan monista muista Suomen eturivin luonnonvalokuvaajista oli juuri tuo Helin.. äähh.. siis Matin mainitsema Hautalan luonne, joka oli todellakin leppoisa ja hauska. Hän ei kyräillyt tuppisuuna, leuhkinut saavutuksillaan tai luonut hiljaisia ylenkatseita muihin ihmisiin, edes aloitteleviin ja nuoriin luonnonvalokuvaajiin, kuten monella muulla suomalaisella ammattiluontokuvaajalla tuntui olevan tapana, vaan oli helposti lähestyttävä ja sosiaalinen ihminen, joka jakoi auliisti neuvojaan kaikille niistä kiinnostuneille.
Juuri tämä Hautalan avoin luonne ja hauska sekä humoristinen persoonallisuus on merkittävä tekijä yhdessä loistavien luonnonvalokuvien kanssa siinä, mikä on nostanut hänet kaikkien muiden entisten ja nykyisten ammattiluontokuvaajien yläpuolelle. Nykyinen some-aika osoittaa hyvin sen, kuinka suuri merkitys ihmisen luonteella ja persoonallisuudella on menestyksessä, olipa hän muutoin kuinka taitava kuvaaja ja piilokojussa kököttäjä tahansa. Hautalan saappaita kansanmiehenä huippukuvaajana on hyvin vaikea täyttää, eikä esimerkiksi mainitusta Heikki Willamosta ole mielestäni siihen, tuppisuista tosikoista ei tule legendoja.
Erityisen kunnioitettavaa Hautalan urassa ja elämässä on myös se, ettei hän koskaan taipunut, kovankaan paineen alla tarttumaan digitaalikameraan, vaan kuvasi uransa loppuun asti urhoollisesti filmille, pääosin Fujin valmistamille diafilmeille, aktiivivuosinaan toista tuhatta rullaa vuodessa kattavalla Canon-kalustollaan. Hannun kinokoon filmikuvista painettujen kirjojen kuvissa näkyvä, filmille ominainen hienoinen rakeisuus ja rosoisuus yhdessä loistavan sommittelu- ja valonkäyttötaidon kanssa tekevät hänen kuvistaan ajattomia ja ainutlaatuisia klassikoita Kuusamon ja Koillismaan luonnosta, joita nuoremmankin kuvaajapolven kelpaa ja kannattaa katsoa ajatuksen kanssa.
Ohessa yksi omista muistoistani edesmenneestä luonnonvalokuvauksen legendasta, Hautala opastamassa kesyjen valkosorsien valokuvausta Luontokuva-akatemian oppilaille Ranuan eläinpuistossa kesällä 1998. Kalustona kuvassa Hannulla järeällä jalustalla EOS-1N filmirunko ja EF 600/4L superteleobjektiivi, jonka muuten itse ostin viisi vuotta myöhemmin, kun Hannu oli hankkinut itselleen objektiivin uuden vakaajallisen EF 600/4L IS mallin. Harmi, että tämä legendaarinen objektiivi meni melko nopeasti vaihdossa Rahalaan, kun piti saada myös itse kuvanvakaajallinen supertele, tosin vain 300/2.8L IS.
Ikuistin tämän 25 vuotta vanhan valokuvan muistaakseni Canon F-1N kameralla ja FD 28-85/4 objektiivilla Fuji Sensia 100-diafilmille, skannaus digitaaliseen muotoon Plustek 8200i-filmiskannerilla.
EDIT: Korjasin pari kirjoitus- ja muistivirhettä.
