Funtsailin tässä koronakaranteenin ja pääsiäisen ratoksi menneitä vuosiani valokuvauksen parissa. Näin jälkikäteen sitä ymmärtää miten hurahtanutta hommaa fotoilu voi välistä olla, ja miten antaumuksella siihen voi joskus syventyä, niin että järkikin unohtuu matkasta! Karmeimpina esimerkkeinä vaikkapa selfie-kuvajaat jotka tipahtaa jyrkänteeltä alas - ja ottavat nykyään selfieitä pyörätuolissa tai tuonpuoleisessa!
Onko teillä rakkaat foorumitoverit jakaa omia älyvapaimpia tempauksia mihin tämä harrastus on teitä houkutellut? Esimerkiksi jotain älyttömiä kuvausjärjestelyitä jonkun valotuksen toteuttamikseksi tms? Josta tuli lopulta sutta & sekundaa, ja kenties vammoiltakaan ei säästytty? Tai ihan mitä tahansa (harkitsemattomia noloja foorumikirjoituksia ei lasketa mukaan).
Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
-
- Viestit: 10655
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
Viimeksi muokannut temama, Huhti 12, 2020 0 : 58. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
Tässähän yksi.
Kahluuhousut löytyvät, mutta olivat tuolloin 170km päässä.
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/39959" onclick="window.open(this.href);return false;
Kahluuhousut löytyvät, mutta olivat tuolloin 170km päässä.
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/39959" onclick="window.open(this.href);return false;
-
- Viestit: 10655
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
Mulla ei ole sellaista yksittäistä suurta kardinaalimokausta fotojen takia, mutta useita pienempiä kämmejä, joista olisi voinut seurata pahempaakin. Kuten;
- menneinä vuosina lapissa eräreissulla. Huomasin metsässä yksinäöisen komean urosporon sarvineen päivineen. Eihän mulla tietty mitään muuta tullut ensimmäisenä mieleen kun että tästä elikostahan täytyy saada hyvä foto! Kuinkas muutenkaan? Joten päätin lähestyä poroa. Ei ollut pitkää zuumia käytössä, joten suht lähelle oli päästävä. No pirulainen ei ollut tuttavallisella päällä, pakeni aina tuplasti sen matkan pois mitä lähemmäksi sitä yritin kävellä. Tätä jatkui muutaman minuutin ajan kunnes urosporo hermostui meikäläiseen perusteellisesti ja pakenemisen sijasta valitsi toisen taktiikan; hyökkäyksen ! Meikäläinenkin teki salamannopean strategisen muutoksen! Lähestymisen sijaan etelämiehen nolo ja kömpelö pakeneminen! Olisi se varmaan ollut sivustaseuraajalle huvittava näky kun keskiikäinen ylipainoinen beetauros painelee jänkhällä poroa karkuun 'henkensä edestä'. Ei tullut komeaa porokuvaa muistoksi, onneksi sentään fyysisiltä vammoilta säästyttiin ja kamerakin säilyi ehjänä ;-)
- samantyyppinen valokuvauksellinen pakoreissu eskaloitui kerran myös Espanjassa aurinkorannikon liepeillä. Tälläkertaa ei vastassa ollut uroshirvi, mutta lähes yhtä pelottava espanjalaisen farmarin ja hänen koiransa yhdistelmä!
Olin jo hieman kyllästynyt rannalla makaamiseen ja turisräpsyjen ottamiseen fugessa. Päätin, että kyllähän itseään kunnioittavan valokuvaajan nyt täytyy huikkasen autenttisempaa matskua saada filmille. Raahaudun fugesta ylöspäin lähemmäksi niitä vuorenrinteitä siellä. Siellä olikin orginaaliman näköistä kuvattavaa. Kuten ydyllisen oloinen lammaslauma niityllä, taustalla joku vanhan näköinen espanjalainen 'maatalo'. Mutta jumaleizzons kun pääsin lähemmäksi tilan piiriin. Yhtäkkiä näkymää ilmestyi piristämään hel*etin vihaisen oloinen ukko joka huusi naama punaisena mulle, ja joku kirveen oloinen toisessa kädessä. pelästyin, enkä edes uskaltanut katsoa kunnolla mitä hemmettiä se meinas.! Nimittäin ukolla oli myös vihaisesti haukkuva koira seuranaan. En jäänyt miettimään puolustuksen puheenvuoroani esperantoksi, vaan painelin taakseni katsomatta kiltisti takaisin rannalle. Kylmä cerveza maistuikin sitten tavallista paremmalta, eikä iltapäivän leppoisa aurinkokaan haitannut enää niin pahasti.
- menneinä vuosina lapissa eräreissulla. Huomasin metsässä yksinäöisen komean urosporon sarvineen päivineen. Eihän mulla tietty mitään muuta tullut ensimmäisenä mieleen kun että tästä elikostahan täytyy saada hyvä foto! Kuinkas muutenkaan? Joten päätin lähestyä poroa. Ei ollut pitkää zuumia käytössä, joten suht lähelle oli päästävä. No pirulainen ei ollut tuttavallisella päällä, pakeni aina tuplasti sen matkan pois mitä lähemmäksi sitä yritin kävellä. Tätä jatkui muutaman minuutin ajan kunnes urosporo hermostui meikäläiseen perusteellisesti ja pakenemisen sijasta valitsi toisen taktiikan; hyökkäyksen ! Meikäläinenkin teki salamannopean strategisen muutoksen! Lähestymisen sijaan etelämiehen nolo ja kömpelö pakeneminen! Olisi se varmaan ollut sivustaseuraajalle huvittava näky kun keskiikäinen ylipainoinen beetauros painelee jänkhällä poroa karkuun 'henkensä edestä'. Ei tullut komeaa porokuvaa muistoksi, onneksi sentään fyysisiltä vammoilta säästyttiin ja kamerakin säilyi ehjänä ;-)
- samantyyppinen valokuvauksellinen pakoreissu eskaloitui kerran myös Espanjassa aurinkorannikon liepeillä. Tälläkertaa ei vastassa ollut uroshirvi, mutta lähes yhtä pelottava espanjalaisen farmarin ja hänen koiransa yhdistelmä!
Olin jo hieman kyllästynyt rannalla makaamiseen ja turisräpsyjen ottamiseen fugessa. Päätin, että kyllähän itseään kunnioittavan valokuvaajan nyt täytyy huikkasen autenttisempaa matskua saada filmille. Raahaudun fugesta ylöspäin lähemmäksi niitä vuorenrinteitä siellä. Siellä olikin orginaaliman näköistä kuvattavaa. Kuten ydyllisen oloinen lammaslauma niityllä, taustalla joku vanhan näköinen espanjalainen 'maatalo'. Mutta jumaleizzons kun pääsin lähemmäksi tilan piiriin. Yhtäkkiä näkymää ilmestyi piristämään hel*etin vihaisen oloinen ukko joka huusi naama punaisena mulle, ja joku kirveen oloinen toisessa kädessä. pelästyin, enkä edes uskaltanut katsoa kunnolla mitä hemmettiä se meinas.! Nimittäin ukolla oli myös vihaisesti haukkuva koira seuranaan. En jäänyt miettimään puolustuksen puheenvuoroani esperantoksi, vaan painelin taakseni katsomatta kiltisti takaisin rannalle. Kylmä cerveza maistuikin sitten tavallista paremmalta, eikä iltapäivän leppoisa aurinkokaan haitannut enää niin pahasti.
Viimeksi muokannut temama, Huhti 12, 2020 0 : 46. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 10655
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
Juuh, tää oli hyvä ! Ollut joskus itellänikin vastaavaa, missä kuvaushimossa on mukavuusalueet unohdettu, juurikin vesielementin kanssa läträtessä. Muistaakseni loppujen lopuksi melko turhaan. Mutta hei! Elämästä on hyvä saada kaikenlaisia kokemuksia irti. Sulla ei ainakaan mennyt kahluu ihan turhaan, hyvästä kuvasta päätellen.Hel_NiS kirjoitti:Tässähän yksi.
Kahluuhousut löytyvät, mutta olivat tuolloin 170km päässä.
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/39959" onclick="window.open(this.href);return false;
Tästä tulikin mieleen, että ykx kesä olin keskisuomessa lomalla , ja oli tulossa erittäin uhkaavan näköinen ukonilma, järven vastarannalla muutaman kilometrin päässä salamoi ja satoi jo ihan kunnolla. Muistin, että järvellä oli eräs pikku saari, jossa oli jonkinlainen kalastusvaja. Ajattelin, että nyt tai ei koskaan, haluan salamoinnista&ukonilmasta hyviä dramaattisia valokuvia!! Äkkiä veneeseen vaan kameralaukku ja jalusta, muuta ei siinä kiireessä ehtinyt ottaa mukaan. Funtsailin, että kalastusvajasta saa sitten tarpeen mukaan sadesuojaa. Pas*anmarjat! Juuh, ukonilma oli kyllä dramaattinen ja salamointi myös, rakeita unohtamatta, mutta mun kuvaustouhut meni lähinnä siihen, että suojasin omalla kehollani kameravermeitä kastumasta!Vanhan kalastusvajan katto oli nimittäin romahtanut, eikä sen suojasta ollut paljoakaan iloa.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 22635
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
Re: Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
Kyllä se on se K-1:n tappokeikka. Piti lähteä katselemaan kiviä kun merellä tuuli ja oli täysikuu. Rantakalliotkin talvella jäässä. Siitä sitten pakkasessa toppakamoilla mereen liukumäkeä pentakseineen päivineen eikä ylös meinannu päästä jyrkän jäisen rannan takia. Siinä sitten kahlaat rintaa myöten ja koitat taistella kauempaa tasaisemmasta paikasta ylös.
Ahteriin ja häntäluuhun pahasti osumaa, kylmetys, Pentaksista hiipui valot merenpohjaan ja lopulta haavilla myöhemmin romut talteen.
Siinä liukumäkivaiheessa ei paljoa romuja ajatellu...
Ahteriin ja häntäluuhun pahasti osumaa, kylmetys, Pentaksista hiipui valot merenpohjaan ja lopulta haavilla myöhemmin romut talteen.
Siinä liukumäkivaiheessa ei paljoa romuja ajatellu...
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
Missä se ketju muuten oli?Maffer kirjoitti:Kyllä se on se K-1:n tappokeikka. Piti lähteä katselemaan kiviä kun merellä tuuli ja oli täysikuu. Rantakalliotkin talvella jäässä. Siitä sitten pakkasessa toppakamoilla mereen liukumäkeä pentakseineen päivineen eikä ylös meinannu päästä jyrkän jäisen rannan takia. Siinä sitten kahlaat rintaa myöten ja koitat taistella kauempaa tasaisemmasta paikasta ylös.
Ahteriin ja häntäluuhun pahasti osumaa, kylmetys, Pentaksista hiipui valot merenpohjaan ja lopulta haavilla myöhemmin romut talteen.
Siinä liukumäkivaiheessa ei paljoa romuja ajatellu...
Toinen keikka on tää:
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/32419" onclick="window.open(this.href);return false;
Ja tässä yksi lisää.
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/64981" onclick="window.open(this.href);return false;
-
- Viestit: 1464
- Liittynyt: Elo 23, 2004 17 : 13
Re: Sinun älyvapain teko valokuvauksen takia?
Ehkei tämä ole älyvapain, mutta epäonnistumisen muistan ikuisesti.
Olin 1991 Honkkarissa työreissulla ja siinä välissä oli viikonloppu vapaata. Hyvän sään aikana menin Victoria Peakin huipulle funacularilla ja sitten jalkapatikkaa takaisin alamäkeen. Kodachromea paloi 4 rullaa ja viimeinen Ektachrome oli kamerassa puolivälissä, kun pääsin hikisenä takaisin katujen ruuhkaan. Kadulla hotellia kohti tallatessa näin kaukaa perinteisen kiinalaisen kulin letteineen ja kartiohattuineen tulevan fillarilla vain lannevaatteeseen pukeutuneena lievään alamäkeen minua kohti ja fillarin pakkarille oli narutettu n. 50*50cm kokoinen jääkuutio. En ottanut vielä siinä vaiheessa yhtään kuvaa ja katsoin valmiiksi kohdan, jonka ohi kaveri tulimenemään. Siinä oli takana jokin sintolaistemppelin edusta ja päätin, että kun tuohon tulee niin laukaisen niin monta kuin kerkeen. Optiikkana oli EF85/1.8 ja etäisyyttä just sopivasti. Seurasin kaveria jo etsimen läpi ja sitten juuri oikeassa kohdassa aloin painaa laukaisinta. Ja juuri samalla hetkellä näkökenttään tuli ratikka ja pysähtyi siihen. Sain siis vain yhden epäselvän kuvan ratikan nokasta ja kuskista. Hieman lähellä olijat ihmettelivät valokuvaajan äkillistä suuttumusta runsaine V-, R- ja P-alkuisen sanoineen.
Vaikka tuosta on jo liki 30v, niin se harmittaa vieläkin niin peevelisti etten laukonut jo kauempaa.
Olin 1991 Honkkarissa työreissulla ja siinä välissä oli viikonloppu vapaata. Hyvän sään aikana menin Victoria Peakin huipulle funacularilla ja sitten jalkapatikkaa takaisin alamäkeen. Kodachromea paloi 4 rullaa ja viimeinen Ektachrome oli kamerassa puolivälissä, kun pääsin hikisenä takaisin katujen ruuhkaan. Kadulla hotellia kohti tallatessa näin kaukaa perinteisen kiinalaisen kulin letteineen ja kartiohattuineen tulevan fillarilla vain lannevaatteeseen pukeutuneena lievään alamäkeen minua kohti ja fillarin pakkarille oli narutettu n. 50*50cm kokoinen jääkuutio. En ottanut vielä siinä vaiheessa yhtään kuvaa ja katsoin valmiiksi kohdan, jonka ohi kaveri tulimenemään. Siinä oli takana jokin sintolaistemppelin edusta ja päätin, että kun tuohon tulee niin laukaisen niin monta kuin kerkeen. Optiikkana oli EF85/1.8 ja etäisyyttä just sopivasti. Seurasin kaveria jo etsimen läpi ja sitten juuri oikeassa kohdassa aloin painaa laukaisinta. Ja juuri samalla hetkellä näkökenttään tuli ratikka ja pysähtyi siihen. Sain siis vain yhden epäselvän kuvan ratikan nokasta ja kuskista. Hieman lähellä olijat ihmettelivät valokuvaajan äkillistä suuttumusta runsaine V-, R- ja P-alkuisen sanoineen.
Vaikka tuosta on jo liki 30v, niin se harmittaa vieläkin niin peevelisti etten laukonut jo kauempaa.