Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Valokuvaus on niitä harrastuksia, joissa joutuu helposti rekrytoiduksi tapahtumien kuvaajaksi. Tokihan noita on paljon muitakin, erityisesti ammatteja, kuten IT-alan osaaja, lääkäri, lakimies, taulujen maalari (multa useampi lähipiirin ihminen on kysellyt muotokuvaa), remonttimies, automekaanikko jne. Ihmiset on aika kovia käyttämään hyväksi ties millä verukkeilla.

Aiheesta mut sai kirjoittamaan JL Anttola:

JL Anttola kirjoitti:Nyt pyydettiin kuvaamaan tuonne Joensuuhun. Ajattelin, että siinäpä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tapaa vanhoja tuttuja ja pääsee harrastamaan valokuvausta. Vähänpä ymmärsin, taas kerran. Nimittäin ei oikein kumpikaan homma pelannut; vaikka en maksullisena ollutkaan - siihen ei riitä ymmärrys - tuli paine saada kuvia. Nautinto harrastamisesta hiipui.

Hieman toisella mekanismilla mä aloin aikoinaan väkisinpurjehtimaan: Kun vene kerran oli kesäisin laiturissa odottamassa, niin tokihan sillä piti purjehtia. Aina kun oli yhtään purjehdussäätä, jouduin asian kansssa painiskelemaan. Usein en pystynyt kuuntelemaan itseäni tarkasti ja siellä sitä oltiin taas väkisin merellä.

Nykyisin kun ihmisillä on mahdollisuus harrastaa, siis keksiä kaikenlaista muuta tekemistä, kuin pelkkää leivänhankintaa ja pesimistä (= kodin ylläpitoa ja parisuhdehössötystä), niin nyt harrastamiseen on ujuttautumassa mukaan stressi. Täälläkin kehotetaan usein menemään kuvaamaan, sen sijasta että intoilisi kameran tekniikasta foorumilla. Ja onhan nuo kalleimmat kameravehkeetkin sen arvoisia, ettei niitä ihan viitsi vitriinissä pitää pölyä keräämässä. Kait.

Harrastaminen on muuttumassa elämää varjostavaksi tekijäksi. Kuinka moni huomaa olevansa varomaton.

Millä pidät valokuvauksen voiman ja elämän tasapainon lähteenä, ja kaukana jyrkänteestä, jossa jalka uhkaa livetä.

Jättämällä kameran kotiin. Kännykän kanssa se on toki vaikeampaa.

Ainakin minä otan tuollaiset kuvaukset vähäisenä palveluksena. En koe sitä mitenkään mahdottoman rasittavana räpsiä kuvia yrittäen muistaa "oikeat säännöt". Toki teen selväksi, että olen sitten kekkereihin osallistuva kameraharrastaja enkä valokuvaaja, enkä takaa yhtään mitään. Jos haluaa varmuutta tai visuaalista/taiteellista laatua, sitten maksaa jollekin joka sellaisia asioita myy. Ongelmia ei ole ollut, 24-70 ja 70-200 vain messiin ja suljin laulamaan.

Muuten on kyllä ollut viime aikoina hiljaisempaa eikä ideoita ole ollut. Pitäisi kai ostaa jotain innostusta antamaan. Mutta ennemmin odotan omaa inspiraatiota mitä ostan kuin kysyn netissä, että mitä kannattaisi ostaa, että homma alkaisi taas kiinnostaa. MInulla harrastukset vaihtelevat sykleittäin ja varmaan valokuvauskin palaa vuoroon taas joskus.

Toimittaa pari kertaa tärähtäneitä suttuja sukulaisille, niin loppuu se kysely kuvista. Säästyy monelta vaivalta ja harmilta.

Maffer kirjoitti:Toimittaa pari kertaa tärähtäneitä suttuja sukulaisille, niin loppuu se kysely kuvista. Säästyy monelta vaivalta ja harmilta.

Ei muuten ole yhdellä kädellä laskettavissa kerrat, kun sukulaiset ovat ihastuneet tärähtäneeseen ja väärin valottuneeseen suttukuvaan eikä minun ylpeysotokseen, jossa tarkennus ja valaisu ovat kuin oppikirjasta. Varovasti arvioituna 99,9 %:lle tavallisia puusilmäkuolevaisia Jonnen veikeä ilme on miljardi kertaa tärkeämpi asia kuin terävyys tai valaisu tai joku muu nörttien tai taitelijarenttujen joutava höpsötys.

Tähän ongelmaan on ainakin itsellä ihan helppo ratkaisu, joka on toiminut vuodesta toiseen. Sanon yksinkertaisesti paljonko kuvauskeikka maksaa ja miten siitä kuvia syntyy, eli mitä asiakas saa.

Usein annan osoitteen, josta voi käydä kuvia katsomassa, jos jonkun tyylinen kuvausajatus olisi hänelle/heille sopiva, ainakin syntyy ajatuksia tyylistäni.

Kysyjistä noin 25-30% maksaa kiltisti kuvauspalkkiot ja loput osaavat kieltäytyä, ehkä joku kuvaa heille ilmaiseksi. Ei tuota enää tuttujen osalta tarvitse edes miettiä, joku pyytää ja maksaa kun tietää mikä on pelin henki. No joskus annan lahjaksi kuvan jostakin tapahtumasta, joskus jopa kuvaussession, mutta sillekin ihmiset ovat oppineet asettamaan "arvon".

JPu kirjoitti:Tähän ongelmaan on ainakin itsellä ihan helppo ratkaisu, joka on toiminut vuodesta toiseen. Sanon yksinkertaisesti paljonko kuvauskeikka maksaa ja miten siitä kuvia syntyy, eli mitä asiakas saa.

Usein annan osoitteen, josta voi käydä kuvia katsomassa, jos jonkun tyylinen kuvausajatus olisi hänelle/heille sopiva, ainakin syntyy ajatuksia tyylistäni.

Kysyjistä noin 25-30% maksaa kiltisti kuvauspalkkiot ja loput osaavat kieltäytyä, ehkä joku kuvaa heille ilmaiseksi. Ei tuota enää tuttujen osalta tarvitse edes miettiä, joku pyytää ja maksaa kun tietää mikä on pelin henki. No joskus annan lahjaksi kuvan jostakin tapahtumasta, joskus jopa kuvaussession, mutta sillekin ihmiset ovat oppineet asettamaan "arvon".

Samoin minä, joko oon kameran kanssa töissä tai sitten kamera on kotona.
Toiminut yli 20 vuotta.
Omien muksujen häät ynnä muut oon kuvannut ilmaiseksi.

Katos katos; heitto kuvapalstalle toimi näköjään katalyyttinä keskustelulle!

Tuosta omasta kokemuksesta vähän tarkennusta. En ollut ihan satarosenttisesti harrastuspohjalla, kun minulle maksettiin majoitus ja eväät... Ja vahvasti etukäteen tein selväksi, että mitään takuuta en kuville anna, en laadulle enkä määrälle. Mutta huomasin, että en itse osaa suhtautua asiaan niin; syntyy paine lopputuloksesta. Vaikka olenkin varsin äskettäin harrastuksen löytänyt ja lähes seitsemänkymppinen - tarkoittaa sitä että teknisten asioiden oppiminen nopeasti löydettävälle tasolle on jossain määrin hidastunut - tiesin kyllä jotain kuvia aikaan saavani. Vähän nuo olosuhteet yllättivät, kova valo ja ohi ajava mp-ryhmä, joka ei kymmentä minuuttia siinä mene. Ei hirveästi voi yhdessä paikassa testailla... Kohtuullisen kuva-annoksen saan kyllä aikaiseksi, jälkityö on vain tympeää. Jos oikeasti osaisi, ei sitä jälkityötä olisi ainakaan näin paljoa.

Pohdinta kohdistui vain siihen, että miksi minä tällaiseen lähdin? Kohtuullisen riippumaton eläkeläinen olen, vaikka sitten takapihalla... jos haluan mennä Joensuuhun tapaamaan entisen harrastuksen ystäviä, ei ole pienintäkään ongelmaa maksaa itse hotellihuonetta ja eväitä. Eli läksy opittu; en tule toista kertaa yhdeltäkään ammattikuvaajalta leipää viemään! Käyn tapahtumissa, mitkä kiinnostavat, otan kuvia jos huvittaa, lähden pois kun siltä tuntuu. Riippumaton mies maksaa itse harrastuksensa ja määrää vauhtinsa. Ja nauttii tekemisistään ja harrastuksistaan aikansa. Jotakin vastuita olen joskus työelämässä joutunut kantamaan, ei se uutta ole, mutta kun se ei ole enää välttämätöntä, voin olla itsekäs ja pelata omilla ehdoillani.

Mukavia kuvauksia kaikille, oli sitten kyse ammatista tai harrastuksesta! Ja jatkakaa toki pohdintaa, mielenkiinnolla seuraan.

Jaakko

PS. Lisäsin tuonne katalyytti-kirjoitukseen taustoja jo ennen kuin huomasin tätä ketjua.

Neljät häät olen kuvannut, yhdet lottovoittajan häät Me Naisiin, yhdet tunnetun kirjailijan häät häälahjaksi, kun antoi asua kortteerissaan vapaasti erään kuvausprojektin ajan (Näytti avaimen paikan sinne jos eivät olleet itse kotosalla. Yövyin satunnaisesti kolmen vuoden aikana useasti) ja kahdet sukulaisen häät häälahjaksi. Noista tehdyt kirjat laskutin omakustannushintaan. Enää en suostu tekemään tuollaistakaan.

Miten tämä sitten liityy väkisinharrastamiseen? Ei kai mitenkään.

Kapa

Ei tuo vielä mitään että sukulaiset ruinaa ja kyselee. Odotapas jos kieltäytyy, sitten on heti välit poikki.

Maffer kirjoitti:Ei tuo vielä mitään että sukulaiset ruinaa ja kyselee. Odotapas jos kieltäytyy, sitten on heti välit poikki.

Minä olen hyvin iloinen niin kauan kun saa pidettyä välit siedettävinä kameran laukaisinta naksuttamalla ja pikasäätämällä kuvat tietokoneella. Se ei lopulta ota mitään jos ei annakaan. Paljon mieluummin kiemurtelen itseni irti kiinteistönhoito- tai maanviljelytalkoista ym. raskaasta ikävästä työstä.

Harrastaminen olisi saatava tapahtumaan nautinnon kautta, ei siten että nyt täytyy saada kuvia, koska silloin ei meinaa tulla muuta kuin sitä roskakorin täytettä isolla V-llä maustettuna. Jos on mielessä esim. johinkin teemaan tarvittava kuva, niin tälläinen on aivan ok kun siihen on aikaa ja saa käyttää mielikuvitustaan. Ei raiskaamalla.

Joillekkin se sopii että kuvaa pippaloita tms. Näistä olen huomannut että ne kännyllä otetut facepöökit on porukan mieleisimpiä ja viimesen päälle yritetyt eivät saa vaivansa mukaista arvostusta.
Pysyn kaukana moisista. Joskus ihmettelen ns. ammattilaisten keikkoja ja niiden mielenkiintoa.
No paskahommiahan on kaikilla aloilla. Jotkut kestää enemmän...

Tressi on pirullinen tauti ja se on viisainta ryypätä pois vaivaamasta. Jotkut joogaa tai syö pillereitä.
Sama se kun kaali on taas oikein päin hartioilla. Joillekkin joku uusi lelu on taas must, mutta käy
kukkaroille. Useimmille kuvaus on kuitenkin jonkinlaista mielenterveyden hoitoa niinkuin mikä tahansa muukin harrastus. Sitä varten harrastetaan että päästään irti tressistä, tuli se anopista tai naapurin seksikkäästä puumasta.

Tämä on mielenkiintoinen aihe vaihtaa ajatuksia, koska harrastus on tärkeä osa ihmisen elämää.
On luonnollista että se ei aina maistu hunajalta.

Agfa kirjoitti:Harrastaminen olisi saatava tapahtumaan nautinnon kautta, ei siten että nyt täytyy saada kuvia, koska silloin ei meinaa tulla muuta kuin sitä roskakorin täytettä isolla V-llä maustettuna.

Sinnepähän menevät sukulaisten roskiksiin. :)

Pysyn kaukana moisista. Joskus ihmettelen ns. ammattilaisten keikkoja ja niiden mielenkiintoa.
No paskahommiahan on kaikilla aloilla. Jotkut kestää enemmän...

Se pätee hyvin monella alalla, että kivat hommat on parempi pitää harrastuksina, minun mielestä. Koska ammattina niistä tulee tylsää puurtamista ennemmin tai myöhemmin. Mutta kuten sanot, se riippuu paljon luonteesta.

Tressi on pirullinen tauti ja se on viisainta ryypätä pois vaivaamasta. Jotkut joogaa tai syö pillereitä.

Jaa'a, tiedä tuota. Se tuntuu vaativan paljon viinaa. Moni yrittänyt on kupsahtanut sivuvaikutuksiin ennen kun on saanut stressin karkoittavan annoksen alas.

Otsikko on sen verran provosoiva, etten malta olla ehdottamatta lakiin kirjausta, joka kieltää jo kuvien vonkaamisenkin ilman kuvaajan suostumusta.

haanpju kirjoitti:Otsikko on sen verran provosoiva, etten malta olla ehdottamatta lakiin kirjausta, joka kieltää jo kuvien vonkaamisenkin ilman kuvaajan suostumusta.

No johan on:)
Miten kalliiden harrastuskamojen sisäinen ulkoilutuspaine hoidetaan ... kielletään kalliit kameravehkeet harrastajilta ja sidotaan se kunkin omaisuuteen sekä tuloihin. Niin ja säädetään sanktiot.

Tai pitäisikö jo peruskouluun saada (monen älyttömän ja turhakeaineen tilalle) opastusta oikeaan tapaan harrastaa ja suhtautua kanssaihmisiin, sekä itseen.
No poikiin tällainen ei vaikuttaisi ollenkaan ja työistäkin hyötyisi vain jokunen prosentti. (ei perustu tutkittuun tietoon:)

Luin juuri jostain:
Aivotutkija Mona Moisala
Monta tapaa hoivata aivoja
Huolehtimista on kaikki toiminta, joka vaatii aivoilta hiukan työskentelyä mutta saa samalla mielihyvähormonit hyrräämään.
Se voi olla liikuntaa, tanssia, musiikin kuuntelua, käsitöitä. Mitä tahansa, joka tuo hyvää mieltä ja johon saa oikein uppoutua.
Ja kaiken lisäksi ja ennen kaikkea: aivojen pitää saada riittävästi unta.

Yksi tapa olisi kieltää digikamerat muilta kuin työkseen niillä kuvaavilta. Säästyisi monta vänkäystä ja kansa palaisi kuvaamaan filmiä jos jotain pitäisi kuvata. Kännykän kamera-appsia ei edes saa auki ilman varmennetta SIMmissä.

Maffer kirjoitti:Yksi tapa olisi kieltää digikamerat muilta kuin työkseen niillä kuvaavilta. Säästyisi monta vänkäystä ja kansa palaisi kuvaamaan filmiä jos jotain pitäisi kuvata. Kännykän kamera-appsia ei edes saa auki ilman varmennetta SIMmissä.

Oikein. Ja kun samalla siivotaan loisiva joutoväki, kuten valokuvaajahipsterit, uudelleenkoulutusleireille ja koulutetaan heistä kuuliaisia metallimiehiä, rakennustyömiehiä ja metsureita ym. uuden uljaan yhteiskunnan tukipilareita, voidaan unohtaa koko valokuvaus. Jollain armeijan ja miliisin erikoisjoukoilla voi ehkä olla erikoislupa epäilyttävien tyyppien kuvaamiseen. Tosin mitä sitä kameralla sohimaan, kun samalla vaivalla sohii ysimillisellä ja epäilyttävä tyyppi lopettaa epäilyttävän mahdollisesti kapinallisen toimintansa siihen paikkaan.

hkoskenv kirjoitti:

Maffer kirjoitti:Yksi tapa olisi kieltää digikamerat muilta kuin työkseen niillä kuvaavilta. Säästyisi monta vänkäystä ja kansa palaisi kuvaamaan filmiä jos jotain pitäisi kuvata. Kännykän kamera-appsia ei edes saa auki ilman varmennetta SIMmissä.

Oikein. Ja kun samalla siivotaan loisiva joutoväki, kuten valokuvaajahipsterit, uudelleenkoulutusleireille ja koulutetaan heistä kuuliaisia metallimiehiä, rakennustyömiehiä ja metsureita ym. uuden uljaan yhteiskunnan tukipilareita, voidaan unohtaa koko valokuvaus. Jollain armeijan ja miliisin erikoisjoukoilla voi ehkä olla erikoislupa epäilyttävien tyyppien kuvaamiseen. Tosin mitä sitä kameralla sohimaan, kun samalla vaivalla sohii ysimillisellä ja epäilyttävä tyyppi lopettaa epäilyttävän mahdollisesti kapinallisen toimintansa siihen paikkaan.

Mitään nykyajan hömpötyksiä kuten kameroita kuulu tavallisille ihmisille antaa - ottasivat nuotiosta vähän hiiltä ja piirtäsivät sillä. Ai mut nuotio ei oo ekoteko - no valtio valmistaa virallisia ekokyniä ja ekopaperia (joka käy myös perän pyyhkimiseen) ja rajat kiinni. Hiilipiirtämisen aikoihin luovuus oli huipussaan ja sen jälkeen alkoi alamäki, jonka pysäyttäminen on kansalaisvelvollisuus. Toki pitäs myös rajoittaa noi hiilipiirtoaiheet - Notre Damen kulttuurinsäilyttämisen hengessä ehdotankin paluuta kristillisiin aihepiireihin - kaikki muu on pirun aikaansaannoksia.

Nim. ennen leipäkin oli parempaa

Luovuuden harrastaminen on sita kaikkein ihtiään! Ja sitä myöten taiteen.
Ne on liian vakavia asioita harrastuspohjaisesti suorittaa. Voiko tavis edes suorittaa luovuutta.

Perussuorittaminen kunniaan, ni ei tarvi kansan väkisin ähkiä mukataidetta!

jaava kirjoitti:Luovuuden harrastaminen on sita kaikkein ihtiään! Ja sitä myöten taiteen.
Ne on liian vakavia asioita harrastuspohjaisesti suorittaa. Voiko tavis edes suorittaa luovuutta.

Perussuorittaminen kunniaan, ni ei tarvi kansan väkisin ähkiä mukataidetta!

Perussuoritus on maksavia asiakkaita varten - harrastustoiminnassa voi olla luovempi. Ei sitä silti tarvii mitään elämää suurempaa taidetta yrittää väsätä - kuhan kokeilee mitä kaikkea laitteilla voi tehdä. Ihminen on kohtuu luova otus - jopa pissiessään (käsi ylös kuka miehistä ei ole tehnyt pissiessään kuvioita tai tähtäillyt esim. pisuaarissa olevaan saippuaan).