Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

(#taide-tagista http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12756402" onclick="window.open(this.href);return false;)

Itse pidän taidekuvan ja dokumentaarisen kuvan erona sitä, kuinka paljon niillä pyritään kertomaan tilannetta tai jättämään asia katsojan vastuulle. Jo pitkään olen koettanut tuottaa kuvansisältöjä, jotka ovat monitulkintaisia, mietittäviä ja pysäyttäviä. Samalla kun on tutustunut enemmän aiempien kuvaajien tuotoksiin, on alkanut hakea keinoja tuottaa tämän tapaisia kuvia. Ja valokuvataiteen puolelta näitä keinoja löytyy.

Perinteinen tapa hakea valokuvataiteen keinoja on toki katsoa muiden kuvia. Mutta asiaa kyllä helpottaa, kun joku muu näyttää niitä kädestä pitäen ja niitä toistaa. Tällöin on syytä olla avoimin mielin, imeä kaikki annettu ja vasta jälkeen päin alkaa valita sopivia keinoja omiin kuviin. Pitää hypätä ulos omasta turvallisuusalueelta ja tehdä juttuja, joita ei varmasti muuten vapaaehtoisesti tekisi.
Olen jonkun verran kurssittanut työväenopistossa itseäni oppiakseni piirtämään paremmin. Tästä lähtökohdasta selasinkin kurssiohjelmaa pari vuotta sitten ja ilmoittaudun Kokeellisen valokuvauksen -kurssille. Kahdeksan parituntista sessiota.

Kurssia veti KirsiMarja Metsähuone. Vahva persoona, mutta myös osaava ja kannustava. Puolet ajasta katsottiin eri tyylisuuntien edustajien kuvia ja tekniikoita. Toinen puoli taas katsottiin osallistujien kurssin aikana annetuista aiheista tuntien välillä tekemiä kuvia. Aiheet olivat tyypillisesti jonkun tyylisuunnan ja jonkun sisältötekniikan yhdistelmiä. Esimerkiksi surrealismi ja suoraan kamerasta. Itse käsittelin tätä kuvasarjana:



Oma mielipiteeni oli aiemmin, että jos kuvasta ei voi lukea tarinaa ilman että kuvan vieressä on A4:n verran tekstiä taiteilijan taustoista ja ajatuksista, niin kuva ei ole katsomisen väärti. Kurssin seurauksena tapahtui oikeastaan kaksi asiaa. Toinen oli se ajatus, että kuva voi olla sellainen, että jokaisella katsojalla on oma tulkinta tästä tarinasta. Ei ole pakko tuputtaa taitelijan omaa näkemystä.

Toinen ajatus on se, että kuvissa voidaan käyttää symboliikkaa, joka vaan ei aukea katsojalla. Uusimmat symboliikat voivat olla todella pienen piirin sisäisiä. Ne kuitenkin voivat laajeta yleisempään tietoisuuteen ja sama taide alkaa avautua laajemmalle piirille. Esimerkkinä vaikka Dalin vääntyneet kellot ja vastaavat, jotka ovat olleet aikanaan täysin mystisiä, mutta joiden merkitystä käydään nykyään läpi yläasteen kuvaamataidon tunnilla, ja ne oikeastaan melko helppo ymmärtää.

Myöskin, se että itse teki "pastisseja" erilaisilla "moderneilla" valokuvataiteen menetelmillä, avasi aika paljon sitä prosessia, mitä "taiteen" tekemiseksi ehkä kutsutaan. Siinä on paljon harkintaa ja varsinkin oman näkemyksen tiivistäminen on vielä vaikeampaa kuin dokumentoivassa kuvauksessa. Kun on puhuttu filmikuvauksen hitauden kuvia parantavasta voimassa, niin on hämmentävää, kuinka paljon taideprosessin toisto ja näprääminen voi tehdä samaa asiaa.

Mitä tapahtui kurssin jälkeen. Omat tulokset ovat aika vähäisiä edelleen. Tarvittaisiin aikaa ja sitä "luomisen paloa". Selkeästi omat estot ovat vähenneet ja hyväksyy helpommin ihan dokumentaarisissakin kuvissa enemmän ylilyöntejä tai "kokeilevuutta". Ehkä sitten eläkkeellä. Uusimpia kokeiluja, vaikka nekin on tehty toisen kurssin yhteydessä, on Kuvat-foorumilla.

Olen ollut muutamana vuotena kansalaisopiston kurssilla, jonka nimenä on "Valokuvauksen työpaja". Kurssin vetäjänä on ollut hyvän ammattikoulutuksen saanut valokuvataiteilija. Formaatti on hyvin yksinkertainen: kuvataan tehtävänannon mukaan, ja seuraavalla tunnilla muutama paras kuva (itse ennakolta valitsema) kultakin osanottajalta ruoditaan porukalla. Kurssi on erittäin hyvin onnistunut, mikä on tietenkin pitkälti kiinni erinomaisesta opettajasta. Kaikki palaute annetaan positiivisesta suunnasta, mutta myös parannusehdotuksia tuodaan esille. Kun asioista keskustellaan hyvässä hengessä kukaan ei loukkaannu. Palautteesta saa kyllä irti sen, miten omaa kuvausta tulisi kehittää.

Kurssilaiset ovat harrastelijoita ja aika eri vaiheessa harrastuksessa. Opettajan valokuvataidepainotteinen koulutus tuo erilaisen näkökulman useimpien kuvaajien harrastukseen, ja auttaa kehittämään omaa ilmaisuaan.

Terv. Mikko

Ennen kuin kykenee ottamaan valokuvia, jotka ovat taidetta, pitäisi ymmärtää millainen valokuva on taidetta. Sen ymmärtämiseen kuluu luultavasti niin paljon aikaa, että kuvaaminen kärsii ja pahimmassa tapauksessa loppuu kokonaan.

Vähän sama on tilanne, jos alkaa pohtimaan, mikä on elämän tarkoitus. Sen ymmärtämiseen kuluu niin paljon aikaa, että elämästä tulee helposti tarkoituksetonta.

Eikös Matti Nykänen jo ratkaissut vuosia sitten mikä on elämän tarkoitus: elämä. Joten sitä ei tarvinne enää pohtia.

Jos hyväksytään taidevalokuvan määritelmäksi, että kuva on galleriassa, niin sitäkään ei tarvitse miettiä. Siis kuvaamaan!

Mikko

Ennen kuin kykenee ottamaan valokuvia, jotka ovat taidetta, pitäisi ymmärtää millainen valokuva on taidetta. Sen ymmärtämiseen kuluu luultavasti niin paljon aikaa, että kuvaaminen kärsii ja pahimmassa tapauksessa loppuu kokonaan.

Ei onneksi tarvitse. Taidetta on se millä tavalla sinä haluat valokuvata.

Nyt ei pojat pimpernei ja mattimi ymmärrä ollenkaan mistä puhuvat. Ei näiden asioiden kanssa leikitä.

Ainahan on ollut, että se mitä ei ymmärretä, pyritään vääntämään läskiksi.
Minun kylillä päin ei ole edes mahdollista osallistua jonkun "kuvataiteilijan" kursseille.

Nämä vasepookit ja vastaavat, joissa tykätään (jos tykkäät mun kuvasta niin mä tykkään
sun kuvasta), pilaavat suuresti valokuvauksen harrastelua.
Ainut millä kuvaaja voi kehittää itseään, olisi se, että hänen kuvistaan (korrektisti)
sanottaisiin mikä on pielessä, mitä voisi muuttaa. Pelkillä kiitoksilla kissakin näivettyy.

Valokuvaus Marsalkamme joutui vetäytymään ylenmääräisen kehuähkyn turvottamana
ennenaikaiselle eläkkeelle.
Onko täällä vielä varaa tälläiseen välineitten ja henkisten resussien tuhlaukseen?

Agfa kirjoitti:Nämä vasepookit ja vastaavat, joissa tykätään (jos tykkäät mun kuvasta niin mä tykkään sun kuvasta), pilaavat suuresti valokuvauksen harrastelua.

Täysin samaa mieltä.
Luulen (en kirjoittele näillä somekanavilla) että Facebookissa yms. medioissa taidetaankin luoda vaan sosiaalisia verkostoja, eikä sillä ole (taide-)valokuvauksen kanssa juuri mitään tekemistä.

Agfa kirjoitti:Ainut millä kuvaaja voi kehittää itseään, olisi se, että hänen kuvistaan (korrektisti)
sanottaisiin mikä on pielessä, mitä voisi muuttaa. Pelkillä kiitoksilla kissakin näivettyy.

Monella ihmisellä tuo on juuri noin. Sitten harvalukuinen joukko, joka kykenee itsenäiseen oppimiseen ja tutkimiseen.

Sanominen pielessä olevista asioista korrektisti:
Korrekteja on yhtä monta kuin on ihmistä, joten herne menee nenään melkoisen suurella todennäköisyydellä, jos et satu tuntemaan arvosteltavan teoksen taiteilijaa henkilökohtaiseti ja hyvin.

Ei taidetta tarvitse ottaa niin vakavasti. Sitä on monen sorttista, myös laadullisesti. Esim Durchamps'n signeerattu pisuaari on lähinnä kertakäyttövitsi ja silti se on jäänyt elämään ja sitä toistetaan vielä nykyäänkin eri muodoissa. Onko se taidetta, vai vaan huonoa makua?

terv. Mikko

"Korrekteja on yhtä monta kuin on ihmistä, joten herne menee nenään..."

Törmätty tuohon jatkuvasti. Aina pitäisi (joka on ikävä kyllä unohtunut) sanoa edes
jotain hyvää kuvasta ja vasta sitten yrittää mennä itse asiaa.
Suoranaisia vihamiehiä saa helposti.
Käsittämätöntä että täysin aloittelijakin, jolla ei ole vielä minkäänlaisia
"meriittejä" kuvauksesta, saattaa ottaa hyvinkin varovaisen keskustelun syvänä
loukkauksena. Sitten nämä 5000€ rungon omistajat, joille voi vain sanoa päivää.

Itsenäinen opiskelu vaikeutuu huomattavasti, jos englannin kieli on jeesnou tasoa.
Kaikki uusi tulee aina englanniksi ja suomentuu jälkijunassa jos suomentuu koskaan.

Ikävä kyllä Luovuutta ei voi kuulemma edes opettaa. Se joko on tai ei ole ihmisessä.
On melkein sama mikä kamera Luovalla on, hän tekee Taiteen omaan valokuvaukseen.
Kameroita en ole kadehtinut, mutta Luovuuden puute v....taa.
Sitä kun ei saa edes Rahulasta.

Agfa kirjoitti:"Korrekteja on yhtä monta kuin on ihmistä, joten herne menee nenään..."

....
Ikävä kyllä Luovuutta ei voi kuulemma edes opettaa. Se joko on tai ei ole ihmisessä.
On melkein sama mikä kamera Luovalla on, hän tekee Taiteen omaan valokuvaukseen.
Kameroita en ole kadehtinut, mutta Luovuuden puute v....taa.
Sitä kun ei saa edes Rahulasta.

Erinomainen näkemys
:-D

Agfa kirjoitti:"Korrekteja on yhtä monta kuin on ihmistä, joten herne menee nenään..."

Ikävä kyllä Luovuutta ei voi kuulemma edes opettaa. Se joko on tai ei ole ihmisessä.
On melkein sama mikä kamera Luovalla on, hän tekee Taiteen omaan valokuvaukseen.
Kameroita en ole kadehtinut, mutta Luovuuden puute v....taa.
Sitä kun ei saa edes Rahulasta.

Olen samaa ja eri mieltä. Valokuvataiteen opinnoissa, varsinkin perusopinnoissa, olen huomannut, että eri kurssien, työpajojen ja omien produktioiden myötä jokaisen luovuus lisääntyy merkittävästi ja teokset paranevat parin vuoden aikana sekä taiteellisesti että teknisesti. Eli läheltä saatu ohjaus, jatkuva palaute kuvista ja tarkoin mietityt kuvaustehtävät kehittävät merkittävästi. Eikä pienin merkitys ole syvällisellä perehtymisellä valokuvauksen traditioihin, mestarien kuviin ja isoon pinoon tenttikirjallisuutta ja tämän kaiken tenttiminen.

Myös erilaiset työväenopiston, kansalaisopiston ym kurssit ja työpajat kehittävät varmasti opiskelijan visuaalista ilmaisua ja luovaa otetta. Tavoitteellinen kuvaaminen ja saatu palaute kehittää.

Kielitaidon merkitystä ei tietekään voi opinnoissa väheksyä, koska yliopistotasolla suurin osa tenttikirjallisuudesta on englanniksi samoin kuin muustakin opetusmateriaalista.

Kamerasta olen täysin samaa mieltä. En muista koskaan keskusteltavan, mikä kamera kenelläkin on tai millä kameralla kuvat on otettu. Taitelijat kuvaavat yllättävänkin vanhoilla kameroilla (esim. Nikon D3, D700, D800 tai Canon 5D) ja vain parilla primellä (esim. 35 mm, 50, mm, 85 mm). Filmille kuvataan paljon (kinofilmille, 6x6, 6x7, palkki). Suurin osa kuvaa 50 mm:n perusoptiikalla. Foorumien keskusteluille ja kinaamiselle kameroiden paremmuudesta lähinnä naureskellaan säälivästi.

Sen pohtiminen, mikä on taidetta, hyvää valokuvataidetta, on elämänmittainen tehtävä.

"Olen samaa ja eri mieltä. Valokuvataiteen opinnoissa..."

Itsekkin elättelen että luovuutta voisi oppia. Matkimisopiskelullahan voidaan availla kaalin
sisäisiä lukkoja. Netti on avoin yliopisto, mutta sieltä ei löydy suoraan luovuutta opettavaa
aineistoa. Törmää usein: luovuutta ei voi opettaa lauseeseen.
Siispä vanhojen ja uusienkin mestareiden kuvien katselu ja esim youtube videot, joissa on monesti
tosi luovia ideoita, ovat amme josta kööhäkin voi ammentaa...

Yksi tärkeimmistä on, että pysyisi luovasti ottaa kritiikki vastaan omista kuvista.
Kuva sokeus omille kuville on vaarallinen tauti...
Tarvitaanko tekoäly avuksi että saataisiin nettisivu, jossa edes pahimmat mokat voisi siivota...

"Sen pohtiminen, mikä on taidetta, hyvää valokuvataidetta, on elämänmittainen tehtävä."

Hyvä alku on osata ensin tehdä hyvä valokuva. Taide tulee jos on tullakseen...

Systemaattinen valokuvataiteen opiskelu on todella vaativaa, täysipäiväistä opiskelua. Ei sitä mikään nettitiirailu tai yksittäiset kurssit korvaa. Valokuvauksessakin kuten muussakin ammattilaiseksi tulossa pätee vanha sanonta: nihil sine labore. Netti, hienot kamerat, diletanttien kinastelu foorumeilla hämärtävät työnteon, perusteiden, syventävien opintojen merkitystä, puhumattakaan oman taideproduktion ja lopputöiden suorittamisesta.

Oli aika kuvaava tapaus fuji xt3 foorumilla: joku nörtti kyseli, onko uusi xt3 nyt varmasti ominaisuuksiltaan niin paljon parempi kuin edellinen malli, että eron huomaa.
Kun vastasin, että nää on kaikki xt1, xt2,xt3 niin hyviä, että niillä tekijämies ottaa kaikki mahdolliset kuvat niin hyvin, että nettinörtti ei voi kuvitellakaa. Seuraus oli, että kommenttini haukuttiin usean kirjoittajan voimin.

mjuhani kirjoitti: Oli aika kuvaava tapaus fuji xt3 foorumilla: joku nörtti kyseli, onko uusi xt3 nyt varmasti ominaisuuksiltaan niin paljon parempi kuin edellinen malli, että eron huomaa.
Kun vastasin, että nää on kaikki xt1, xt2,xt3 niin hyviä, että niillä tekijämies ottaa kaikki mahdolliset kuvat niin hyvin, että nettinörtti ei voi kuvitellakaa. Seuraus oli, että kommenttini haukuttiin usean kirjoittajan voimin.

No siinä kysyjä puhui tekniikkaa ja sinä puhuit vastauksessasi taidetta, eihän siinä sen ihmeempi asia ollut kyseessä.

mjuhani kirjoitti:Systemaattinen valokuvataiteen opiskelu on todella vaativaa, täysipäiväistä opiskelua. Ei sitä mikään nettitiirailu tai yksittäiset kurssit korvaa. Valokuvauksessakin kuten muussakin ammattilaiseksi tulossa pätee vanha sanonta: nihil sine labore. Netti, hienot kamerat, diletanttien kinastelu foorumeilla hämärtävät työnteon, perusteiden, syventävien opintojen merkitystä, puhumattakaan oman taideproduktion ja lopputöiden suorittamisesta.

Vaikka täällä on sekä kameratekniikan että valokuvataiteen ammattilaisia mukana, niin pääsääntöisestihän me ollaan harrastajayhteisö. Arvostan ammattilaisuutta, varsinkin jos se on sisäistettyä ymmärtämistä ja osaamista, eikä jäänyt pelkän kirjaviisauden varaan.

Harrastajalle on kuitenkin annettava vapaus valita intensiteettinsä ja syvyysasteensa, jolle haluaa päästä. Toiselle riittää räpsyt muistoiksi ja kehittää niiden varaan omaa tarinaansa. Toisella, kunnon diletantilla, on tähtäimessä ajaa ammattilaisten ohi tiedollisesti, sekä taidollisesti ja herätellä oma luovuutensa viimeinenkin ummehtumaan päässyt sielun syöveri. Suurin osahan on jotain edellisten ääripäiden väliltä.

Minä koen olevani _räpsijä_dokumentaristi_perstuntumataiteilija_. Nyt haluan saada analyyttistä otetta perstuntuman rinnalle, mutta en varmasti tähtää akateemisiin opintoihin. Saan onnistumisen tunnetta jo huomatessani kykeneväni analysoimaan sommittelua netistä oppimani perusteella. Ja varsinkin jos alan nähdä miksi jokin kuva tuntuu vaikuttavan erityisen voimakkaasti minuun. Sehän on kuin olisi saanut näkökyvyn uuteen ulottuvuuteen.

PS. En pistäisi ollenkaan pahakseni viitteitä hyviin sommittelua käsitteleviin kirjoihin ja erityisesti nyt aluksi netistä löytyviin hyviin materiaaleihin.

Mikael Freemanin kirjat, erityisesti "Miten valokuva toimii". Löytyy kirjastoista, muuta eivät ole kovin kalliita ostaakaan.
Mikko

Tätä suosittelivat eräällä (en muista missä) foorumilla, en ole vielä tutustunut.

https://antongorlin.com/blog/photograph ... ive-guide/" onclick="window.open(this.href);return false;

https://antongorlin.com/blog/photograph" onclick="window.open(this.href);return false; ... ive-guide/

Mahtava, kiitos.

Jotkut haluavat valokuva ammattilaisiksi.
Itse en koskaan ole halunnut pilata harrastusta muuttamalla sitä työksi.
Jotkut taas pystyvät nämä yhdistämään.
Pääasiahan on että opiskelee jotakin lopun ikäänsä, vaikka valokuvausta.

"Luovuuden ikuinen arvoitus on kuitenkin siinä, että sonnasta nousee kukkasia"

Savon Sanomat tänä aamuna sen kertoo. Aina ei voi onnistua.
Iki-Kianto julkaisi 67 teosta, joista vai kaksi on jäänyt elämään mestariteoksena.