Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Tästä keskustelusta alkua:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12756369" onclick="window.open(this.href);return false;

Kun jonkinlaista aluetta taidevalokuvakeskustelulle on toivottu aiemminkin, niin ajattelin ehdottaa (tai siis aloittaakin) jonkinlaista protoilua:

Taidevalokuvakeskusteluja voi avata "Sana on melkein vapaa" ja "Linkkejä kuviin ja gallerioihin" -palstoille. Keskustelujen avauksen otsikossa pitää olla tag "#taide", mielellään heti otsikon alussa. Esimerkiksi "#taide: Kapan näyttely Jyväskylässä". Tagin tavoitteena on oikeastaan vaan herättää huomiota tälle kokeilulle, eihän sitä oikeasti tarvittaisi.

Sana on vapaassa voidaan keskustella yleisesti valokuvataiteen ilmenemisestä, ilmentymistä, valokuvataitelijoista, tapahtumista, taidehistoriasta jne. Tarkoitus ei ole kuitenkaan aloittaa keskustelua siitä, mikä on taidetta, tai onko joku tietty teos taidetta. Koittakaa pitää mielessä, että taide vaikuttaa jokaiseen eri tavoin, todennäköisesti erilailla kuin teihin itseenne.

Kuvafoorumilla on taas tarkoitus, että keskustelun avauksessa esitetään itse tuotettu kuva ja sen sisällön taustoja. Kuvan määrittely taiteeksi on täysin avaajasta kiinni. Jos olet sitä mieltä, ettei kuva ole taidetta, älä osallistu keskusteluun.

Keskustelussa voidaan esittää perusteltua kritiikkiä, arvioida sisällön toimivuutta ja mahdollisesti kysyä lisää teoksesta. Toivottavaa on, ettei keskustelu lipsu tekniikkapainotteiseksi, väittelyksi tai henkilökohtaisuuksiin. Keskeisin ero muihin kuvakeskusteluihin on, että keskitytään kuvan sisältöön ja sen luomiin ajatuksiin katsojassa. Muistakaa, että ärsyttävä kuvan sisältökin on parempi kuin mitäänsanomaton teos.

Mielenkiitoista on nähdä, pysyykö keskustelu hengissä ja minkälaisena.

Avaan malliksi pari keskustelua kumpaankiin foorumiin.

Sen verran nyt vielä, että kannattaa varautua siihen, että kun laitatte #taide-tag:lla kuvan, niin sitä kommentoi joku, joka ei ole lukenut tätä opastusta. Älkää ottako nokkiin, jos joku sanoo kuvaanne räpsyksi.

Loistavaa, nyt ei muuta kun rohkeata keskustelua aiheesta niin saadaan nämä omalle alueelle, joka on selkeä ja pysyvä. Uuden alueenkin varmaan voisi ottaa ainakin testikäyttöön, onhan siellä alueita olemassa, jossa on kirjoitettu viimeksi heinäkuussa. Muutenhan tuo tägäys on aivan riittävä keino, mutta taiteen ollessa täällä altavastaaja, topicit voivat pian painua sivulle x. Löytyyhän täältä taidelankoja yli kymmenen vuoden takaa. Mielestäni kuitenkaan ei ole järkeä olla hyödyntämättä perinteisen foorumi formaatin parasta puolta. Hitautta.

Nykyään on niin miljoonaa appia ja vempelettä, jotka toimivat salamannopeasti. Pointti on, nettiin hukkuu paljon tavaraa. Muistatko sen videon mikä piti katsoa, mutta et muista missä sen näit? Entäpä sen linkin? Foorumilla data on hitaampaa. Se säilyy ja on helposti löydettävissä. Datan käyttäminen foorumilla on pääasiassa hidasta, vanhaa kunnon lukemista. Foorumille on helpompi palata. Foorumit säilyvät. Katsokaa nyt tätäkin foorumia, kuin aikakoneessa olisi. Siksi olisi myös tärkeää olla hukkaamatta taidekeskusteluja, niihin voi palata. Lisäksi aika ja tapahtumat voivat itsestään herättää vanhoja aiheita ajankohtaiseksi.
Kuvitellaanpa nuori valokuvaajan alku. Nuori saa ajatuksen aloittaa valokuvaamisen harrastuksena. Hän menee googleen ja kysyy taikalaatikoltamme, kuinka hän voi aloittaa valokuvaamisen. Hänen ensimmäinen kosketus valokuvaamiseen, on todennäköisesti hyvin tekninen, katsokaa vaikka nyt Suomessa järjestettäviä valokuvauskursseja. Mielestäni aloittelijoiden olisi helpompi aloittaa keskittymällä itse valokuvaukseen, eikä sen välineistöön. Näkökulma valokuvaamiseen on minun mielestäni monesti liian mekaaninen, liian välinpitämätön. Jos oikein ruvetaan yksinkertaistamaan, mehän taltioimme eri järjestyksessä olevia sähkömagneettisia hiukkasia, jotka ovat lentäneet läpi avaruuden ja kolahtaneet kennollemme. Siltikään me emme keskustele tyyliin, "Onpa tässä kauniisti kaareksi järjestäytyneet fotonit". Me keskustelemme siitä, miten ihmissilmä näkee ja vääristää nämä taltioituneet fotonit. Kamera ei näe sitä mitä sinä näet. Tällä kärjistetyllä ja karkealla logiikalla kaikki valokuvat ovat taidetta, koska niitä käsitellään jotenkin muuten kuin objektiivisella ja tieteellisellä tavalla. Oli miten oli, keskustelua taiteesta mielestäni tarvitaan, varsinkin tässä ajassa.

Jos katsotaan valokuvaamisen historiaa aikaan, jolloin Kodak esitteli Brownie-kameransa. Sitä aikaisemmin valokuvaaminen oli vaatinut paljon työtä, rahaa ja sen tekeminen oli monimutkaista. Enää ei tarvinnut kuin painaa nappia tällä dollarin maksavalla laatikolla ja olit ottanut valokuvan. Tämä valokuva-aparaatti sitten lähetettiin tehtaalle, josta paluupostissa sait valokuvasi. Ammattivalokuvaajat olivat uuden haasteen edessä, mitä voimme tehdä, jos aikaisemmin tekemämme työmme voi tehdä periaatteessa kuka vaan? Tilanne kuulostaa hyvin samankaltaiselta, kuin tilanne, jossa olemme nykypäivänä.

Suurimmalla osalla maapallon väestöstä on kamera puhelimessaan. Kännykkäni osaa valottaa monesti paremmin ja ainakin nopeammin kuin minä itse, vaikka olen sitä vuosia harjoitellut. Kännykät ja niiden kamerat ovat nykypäivämme ”Brownie”. Meillä ei ole mitään pakollista syytä opetella kamera tekniikkaa, vaikka haluaisit alkaa tekemään työksesi valokuvataidetta. Kaiken voi hoitaa algoritmien avulla, mutta taidetta elektroniset laitteemme eivät vielä osaa tehdä.*
Viime vuosisadan alussa Brownien markkinoille tulon jälkeen ammattilaiset keskittyivät enemmän taiteeseen, tarkemmin piktorialismiin. He halusivat osoittaa, että valokuvaamisessa on jotain muutakin kuin mekaanisen laitteen napin painallus. Historia monesti toistaa itseään ja enkä näekään mitään syytä miksei nykypäivänä tapahtuvan räpsimisen rinnalle nousisi vahvempi taiteellinen rintama, joka on jotain muuta kuin se nappi. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että tietoa valokuvataiteesta olisi helpommin saatavilla. Toki internetistä löytää lähes kaiken, mutta taiteessa näkökulma on tärkeä. Suomalaista näkökulmaa ei vieraskielisiltä sivustoilta juuri löydy.

Olemme myös menossa huimaa vauhtia kohti täydellistä digitalisaatiota, joka tulee muuttamaan yhteiskuntarakenteemme täydellisesti. Näihin massiivisiin tulevaisuuden visioihin, joissa mukana on ”Internet of Things”, kuuluu ihmisen sosiaalisen tuottavuuden kehitys ja suurempi arvostus. Sosiaalisen tuottavuuden osana on myös taide ja sen avulla monipuolinen sosiaalinen vaikutus. Kun otetaan huomioon Brownie-ilmiö ja mahdollisesti tulevaisuudessa vallitseva erilainen yhteiskuntarakenne, on mahdollista, että tulevaisuudessa taiteilijat tai sen avulla työskentelevät ihmiset ovat yhtä yleisiä kuin toimistotyöntekijät tänään. En nyt rupea enempää tässä jaarittelemaan, mutta jos on epäselvää mitä yritän selittää, katsokaa tämä.

https://www.youtube.com/watch?v=QX3M8Ka9vUA" onclick="window.open(this.href);return false;

Palataanpa taas maan pinnalle. Visiot tulevaisuudesta tietenkin aina ovat arvailuja ja useasti historiassa se epätodennäköisin vaihtoehto on toteutunut. Kehittyy tulevaisuutemme tavalla tai toisella, muuttuvassa maailmassa taide tulee olemaan tärkeä asia ja aina osa ihmisyyttä. Siksi on jotenkin absurdia, että vuonna 2018 on hankala löytää valokuvataiteesta elävää yhteisöä tai monipuolista keskustelua. Puhumme kuitenkin asiasta, joka voi parinkymmenen vuodenpäästä olla avainasemassa, kun keskustellaan ihmisen roolista digitalisoituneessa yhteiskunnassa. Eikö meidän varmuuden vuoksi kannattaisi ruveta panostamaan taiteeseen hieman enemmän resursseja?


* pois lukien vasta huutokaupattu ensimmäinen tekoälyn maalaama teos.

Reilu kuukausi sitten avasin #taide -kokeilun.

Sinä aikana tuli uusia keskusteluavauksia tällä tägilla omieni lisäksi käsittääkseni "Sana on melkein vapaa" ja "Linkkejä kuviin ja gallerioihin" -palstoille yksi molempiin. Tosin vapaassa sanassa ei ollut muutenkaan kovin vilkasta.

Oma johtopäätökseni tästä on kyllä se, ettei tällä foorumilla ole erityisen paljon taidevalokuvauksesta kiinnostuneita. Keskustelu on ehkä muualla.

Tämä saitti on muutenkin hiljentynyt. Ehkä ne asiat on jo sanottu, josta tällä porukalla on mielipiteitä. Pelkkään toisten provosoimiseen on myös taidettu kyllästyä.

Taide on ihmisille pelottava sana. Ehkä tilalle pitäisi keksiä jotain muuta. Taide on vakavaa ja usein tiukkapipoista. Tai ainakin niin se mielletään. Jos katsot "linkkejä kuviin ja gallerioihin"- osiota, siellä on paljon kuvia, jotka voitaisiin panna #taide-kategoriaan. Muutenkin valokuvien luokittelu on vaikeaa ja myös turhauttavaa. On esimerkiksi useita luontokuvaajia, jotka loittonevat perinteisestä luontokuvauksesta. Olisivatko he sitten taideluontokuvaajia vai valokuvataiteilijoita - vai jotain muuta.

mattimi kirjoitti:Tämä saitti on muutenkin hiljentynyt. Ehkä ne asiat on jo sanottu, josta tällä porukalla on mielipiteitä. Pelkkään toisten provosoimiseen on myös taidettu kyllästyä.

Täällä on puolenkymmentä teknisesti orientoitunutta teinipoikamaisen rääväsuisesti kirjoittavaa kameraharrastajaa, jotka vastaa suurimmasta osasta viesteistä (mutu). Siis ihmisiä joille ei ole kehittynyt kunnollista toisen ihmisen kunnioitusta ja jotka antavat sen näkyä kirjoituksissa.
Sitten on muutama muu, joiden kanssa olsi hauska jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Heidän viestinsä ovat jo harvemmassa.

Miksi vaivata itseään käytännössä katsoen teinipoikaseurassa. Mä luulen "teinipoikien" rääväsuisuuden olevan myös syy taidetta harrastavien puutokseen.

Kuvaan luontoa ja taidetta. mutta missä menee raja?
Hyvä kysymys. Luin myös tuon edellisen ketjun jutut jotta sain hiukan lisää pohjaa.

Teen taidetta myös luontokuvista ja se on minun tapa. Ja minähän olen sen kuvan ottanut, joten minähän teen kuvalle mitä mieleen juolahtaa.
Tämähän ei kaikille käy - Taikka sen olen huomannut. Itse en laita faceen taikka mihinkään Suomalaiseen yhteisöön kuvia ollenkaan ja kuvat löytyvät joko Juzaphotosta taikka Instasta - Kummassakaan en tietenkään ole omalla nimelläni.
Miksi - Juurikin siksi, että sain pääni täyteen näitä "otat sitten tuollaisen kuva kun et muuta osaa" kommentoijia oli ihan tarpeeksi. Juzaphoto on kiva, siellä saa olla mikä on. Eipä siellä montaa Suomalaista ole ja se on hyvä se!

Toki otan kritiikkiä mielelläni vastaan, kunhan se on perusteltua. Tosin nyt tullaan siihen, että mikäli tekee taidetta, niin joillekin toinen kuva näyttäytyy huonosti kuvattuna ja taas toiselle taiteena. Tarkan kuvan tekeminen epätarkaksi voi olla myös tehokeino.

Taide voi olla ihmiselle vaikea selittää ja minusta sitä ei pidäkään selittää. Toisille esim. naivistinen tyyli on lapsellista ja toisille se tuo taiteen ja hymyn huulille. Taide ei ole lusikka vaan lusikka joka on väännetty niin solmuun että sillä ei voi syödä. Taideteoksella ei minusta ole funktiota. Mutta tunne on ja sen määrittelee jokainen itse.

Taide on kuin vapaus - aina kun sen määrittelee sen menettää - taide on. Tämä ttuplai:n virke oli loistava!