Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kuuntele Juuso Pekkinen Yle Areenassa:

http://areena.yle.fi/1-4222481" onclick="window.open(this.href);return false;

Jutussa on hyviä pointteja filmi- ja digikuvaamisesta. Mm. siitä mistä olen itsekin kohkannut täällä foorumilla eli kuinka tämän päivän digikuvaamista määritetään edelleen filmikuvaamisen kautta ja samalla jätetään koko digikuvaamisen potentiaali käyttämättä ja kahlitaan itsemme johonkin vanhaan ja menneeseen.

Digikuvaaminen voi erottua edukseen jo sillä että laitteet suunnitellaan teoreettisen suorituskyvyn maksimoimiseen eikä eletä sen jpg-valottamisen armoilla. Eli raakamateriaali on koneen laskemana optimaalinen.

Siitä olen samaa mieltä että filmikuvaaminen on aivan eri maailmasta, siinä täytyy jo vähän miettiä miten asiansa hoitaa eikä roiskia tuurilla ja keksiä lopputulosta koneella (=utopia). Jos se on tavoite niin se koko skene kannattaa mallintaa alusta saakka koneella, joka pikseli. Lopputulosta ei tuolloin rajoita mikään. Leikkaa ja liimaa menetelmässä homma rajoittuu vieläkin alusta asti siihen kameraan ja sen puskemaan materiaaliin. Olkoot kyseessä filmi tai digi.

Maffer kirjoitti:Digikuvaaminen voi erottua edukseen jo sillä että laitteet suunnitellaan teoreettisen suorituskyvyn maksimoimiseen eikä eletä sen jpg-valottamisen armoilla. Eli raakamateriaali on koneen laskemana optimaalinen.

Siitä olen samaa mieltä että filmikuvaaminen on aivan eri maailmasta, siinä täytyy jo vähän miettiä miten asiansa hoitaa eikä roiskia tuurilla ja keksiä lopputulosta koneella (=utopia). Jos se on tavoite niin se koko skene kannattaa mallintaa alusta saakka koneella, joka pikseli. Lopputulosta ei tuolloin rajoita mikään. Leikkaa ja liimaa menetelmässä homma rajoittuu vieläkin alusta asti siihen kameraan ja sen puskemaan materiaaliin. Olkoot kyseessä filmi tai digi.

Kyllä, kun omia dioja katsoo, niin kyllä se oli aikalaista roiskimista. Tulokset oli mitä oli. Nykyään vaatimustaso on aivan toista.

[quote="Maffer]

Siitä olen samaa mieltä että filmikuvaaminen on aivan eri maailmasta, siinä täytyy jo vähän miettiä miten asiansa hoitaa eikä roiskia tuurilla ja keksiä lopputulosta koneella (=utopia). Jos se on tavoite niin se koko skene kannattaa mallintaa alusta saakka koneella, joka pikseli. Lopputulosta ei tuolloin rajoita mikään. Leikkaa ja liimaa menetelmässä homma rajoittuu vieläkin alusta asti siihen kameraan ja sen puskemaan materiaaliin. Olkoot kyseessä filmi tai digi.[/quote]

Tähän haluaisin tarttua. Mun mielestä se ei automaattisesti tarkoita aivotonta tuurilla roiskimista vaikka prosessissa painotetaan eri työvaiheita kuin filmiaikana. Lopputulos voi olla hyvinkin olla kirkkaana mielessä ja "roiskiminen" voi olla hyvinkin harkittua vaikka lopullinen tuotos syntyykin muualla kuin kamerassa. Miksi ihmeessä toimia kuin filmiaikana sen tuomin rajoittein jos se ei ole lopputuloksen kannalta tarpeen. Ymmärrän kyllä kuinka syvällä se "oikea valokuvaus" on mutta uskoisin että jossain vaiheessa siitä taakasta päästään vielä ja se jää yhtenä retroilun muotona elämään. Tällä hetkellä on tietenkin tekniikan puolesta paljon asioita mitkä on järkevää tuottaa sillä kameralla eikä alkaa tuottamaan pikseli kerrallaan sitä kuvaa, mutta veikkaisin että jossain vaiheessa tekniikka kehittyy niin että kameraa tässä tuntemassamne muodossa ei enää tarvita.

Nytkin voi jo täysin CGI:nä tuottaa vaikka herra ties mitä alusta asti jos vain osaisi. Helpolla pääsee kun lataa vaikka CryEnginen kehitysympäristön koneelle ja rakentaa jostain Crysiksen palikoista itselleen maiseman.

Maffer kirjoitti:Nytkin voi jo täysin CGI:nä tuottaa vaikka herra ties mitä alusta asti jos vain osaisi. Helpolla pääsee kun lataa vaikka CryEnginen kehitysympäristön koneelle ja rakentaa jostain Crysiksen palikoista itselleen maiseman.

Varmasti voikin mutta tällä hetkellä ainakin itselleni on helpompaa vielä tuottaa raakamateriaali kameralla olkoonkin että se asettaa jonkinmoisia rajoitteita. Ja kamera on kuitenkin tällä hetkellä ainut vempele millä pystyy luomaan näkyvästä todellisuudesta tarkan kopion (jälleen kerran rajoitukset huomioon ottaen). Siksi tällä hetkellä laadukas digikamera ja kuvankäsittely ohjelmisto on ainakin itselleni järkevin tapa tuottaa visuaalista materiaalia.

Entä miksi vieläkin tehdään musiikkia joka on tuotettu wanhalla kitara-basso-rumpu-laulu-yhdistelmällä, kun musiikin voi tehdä tietokoneella. Milloin tämä hulluus loppuu ja kaikki alkaa kuuntelemaan dubsteppiä??

TiRy kirjoitti:Entä miksi vieläkin tehdään musiikkia joka on tuotettu wanhalla kitara-basso-rumpu-laulu-yhdistelmällä, kun musiikin voi tehdä tietokoneella. Milloin tämä hulluus loppuu ja kaikki alkaa kuuntelemaan dubsteppiä??

yeeyee!! USB-tikku muzakkia, sitä se on. Jotenkin huvittaa kun kesälläkin tuli käytyä stadissa muutamalla festarilla kun dj vetää niinkush olevinaan hirmu livenä fiiliksissä, vaikka muzakki tulee suuremmalta osin tikulta, eikä välttis edes vaikuteta sen kulkuun liiemmin. hyi helvet*i.

sama homma fotaamisessa. valokuva on valokuva, ei mikään photarissa jyystetty bittivisio. en tietty tarkoita, että jälkikäsittely olisi feikkiä, vaan kuvan manipuloiminen on! puhumattakaan, että se tuotettaisiin lähes kokonaan koneella. mikä varmaa sekin kohta on arkipäivää.

totakai ihmisen luovuudelle täytyy antaa tilaa, mutta valokuva on heijastus todellista hetkeä, ei manipuloitua sellaista. Ne ihka oikeat fotonit jotka filmi ja tai digikenno kaappaa ovat aitoa hetken todellisuuden heijastumaa, ei minkään yksinkertaisen ihmisen aivojen luomaa rävellystä! Sitä oikeaa hetkeä pitäisi kunnioittaa, kaikki muu on epäkuvaa. Tämän takia kunnoitan edelleen filmikuvausta, sen analoginen pohja antaa perustavaa laatua olevia säväreitä, samalla tavalla kun ihka oikeailla analogisilla soittimilla soitettu live-muzakki!

...puhumattakaan siitä, että ensin jostain maailman ääristä - jopa ulkomailta - kuletettaan monen kymmenen ihmisen lauma Helsinkiin musiikkitalolle, joka iikalla joku h-moinen vingutin tai töötötin ja melkein kaikki yhtäaikaa niitä vinguttaa ja törisyttää. Ja sitte vielä meikäläisen pittää (muijan "pyynnöstä") Anttolasta körryyttää niitä vasiten kuuntelemmaan.

Tai sitte pittää jottain tauvista toipuneen lapsen muotokuvvaa ajjaa vasiten tampereelle kattomaan, vaikka ite ossaan ottaa vaikka sampsunkilla terävämmän kuvan!

JL

temama kirjoitti: Tämän takia kunnoitan edelleen filmikuvausta, sen analoginen pohja antaa perustavaa laatua olevia säväreitä, samalla tavalla kun ihka oikeailla analogisilla soittimilla soitettu live-muzakki!

Mikä ero siinä on, jos se valo tallennetaan digikennolle filmin sijasta? Eihän se filmikään ole muuta kuin ihmisen tekemää "rävellystä", ja vieläpä epätäydellisempää todellisuuden tallennusta kun modernit digikennot...

Eiks tuo oo nyt sananselitystä? Eli mitä ymmärretään valokuvalla. Jos valokuva manipuloidaan - rakennetaan monesta osasta, yhdistellään aikoja ja paikkoja - ei se ole dokumentäärinen valokuva, jos valokuvalla ymmärretään sitä mitä veli temama tuossa taisi tarkoittaa.

Tuolla laitimmaisella ulkoilualueella on kallioon piirretty hirvenkuva - graffiti mikä graffiti. Sen on joku siihen maalannut nykytietäjien selvityskeinojen mukaan reilut 5000 vuotta sitten. Pari kertaa kesässä on käyttänyt siinä alla ihmettelemässä. Aina vähän puistattaa ja meinaa tulla silmistä hiki.
https://drive.google.com/open?id=0B0J8A ... VdHTkdlVU0" onclick="window.open(this.href);return false;

Mainitsin Tampereen reissusta; kävimme katsomassa Helene Schjerfbeckin Toipilasta sillä reissulla (toki muutakin asiaa oli). Se on maalattu sudilla, kuten luultavasti tuo hirvikin, mutta väripaletti on ollut aika eri maailmasta. Sen äärellä on samanlainen olo kuin tuolla kalliomaalauksenkin äärellä.
https://drive.google.com/open?id=0B0J8A ... GxjRUFZT0E" onclick="window.open(this.href);return false;

En tiedä kummankaan maalarin motivaatiota - ovatko halunneet rahaa, kuuluisuutta, ruokaa, tuottaa kanssaeläjille iloa, jättää jotain jälkipolville, vai ovatko tehneet vaan ihan omasta tekemisen ja tuottamisen paineesta? Aika pitkän jäljen ovat kumpikin kuitenkin tehneet. Miksi ei sitten voi nyt käyttää tämän ajan suomia mahdollisuuksia samaan - oman luomisen tuskan helpottamiseen tai ilon tuottamiseen muille? Yhdestä sormiväristä (ehkä) ja kalliosta on paletin ja kankaan kautta kuljettu kameran kennolle ja sieltä Lightroomin ja Photoshopin kautta tietsikan ruudulle, mutta eikö tekijän tavoite ole kuitenkin täysin sama?

JL

JL Anttola kirjoitti:Eiks tuo oo nyt sananselitystä? Eli mitä ymmärretään valokuvalla. Jos valokuva manipuloidaan - rakennetaan monesta osasta, yhdistellään aikoja ja paikkoja - ei se ole dokumentäärinen valokuva, jos valokuvalla ymmärretään sitä mitä veli temama tuossa taisi tarkoittaa.

Tuolla laitimmaisella ulkoilualueella on kallioon piirretty hirvenkuva - graffiti mikä graffiti. Sen on joku siihen maalannut nykytietäjien selvityskeinojen mukaan reilut 5000 vuotta sitten. Pari kertaa kesässä on käyttänyt siinä alla ihmettelemässä. Aina vähän puistattaa ja meinaa tulla silmistä hiki.
https://drive.google.com/open?id=0B0J8A ... VdHTkdlVU0" onclick="window.open(this.href);return false;

Mainitsin Tampereen reissusta; kävimme katsomassa Helene Sherjbeckin Toipilasta sillä reissulla (toki muutakin asiaa oli). Se on maalattu sudilla, kuten luultavasti tuo hirvikin, mutta väripaletti on ollut aika eri maailmasta. Sen äärellä on samanlainen olo kuin tuolla kalliomaalauksenkin äärellä.
https://drive.google.com/open?id=0B0J8A ... GxjRUFZT0E" onclick="window.open(this.href);return false;

En tiedä kummankaan maalarin motivaatiota - ovatko halunneet rahaa, kuuluisuutta, ruokaa, tuottaa kanssaeläjille iloa, jättää jotain jälkipolville, vai ovatko tehneet vaan ihan omasta tekemisen ja tuottamisen paineesta? Aika pitkän jäljen ovat kumpikin kuitenkin tehneet. Miksi ei sitten voi nyt käyttää tämän ajan suomia mahdollisuuksia samaan - oman luomisen tuskan helpottamiseen tai ilon tuottamiseen muille? Yhdestä sormiväristä (ehkä) ja kalliosta on paletin ja kankaan kautta kuljettu kameran kennolle ja sieltä Lightroomiin ja Photoshoppiin, mutta eikö perusta ole kuitenkin täysin sama?

JL

Valokuva on valokuva. Jos alkuperäistä valotettua negaa tai digi RAW kuvaa ryhdytään peukaloimaan, että sen sisältöä vääristellään, muutellaan yms. niin se ei ole enää valokuva, se on sen jälkeen ihmisen luoma rävellys. Jos fudisjoukkueen ryhmäkuvasta poistetaan kuvankäsittelyssä joukkueen ainut musta pelaaja, se ei enää ole valokuva joukkueesta vaan rasismia.

aikaarska kirjoitti:

temama kirjoitti: Tämän takia kunnoitan edelleen filmikuvausta, sen analoginen pohja antaa perustavaa laatua olevia säväreitä, samalla tavalla kun ihka oikeailla analogisilla soittimilla soitettu live-muzakki!

Mikä ero siinä on, jos se valo tallennetaan digikennolle filmin sijasta? Eihän se filmikään ole muuta kuin ihmisen tekemää "rävellystä", ja vieläpä epätäydellisempää todellisuuden tallennusta kun modernit digikennot...

Juuh. en tarkotanut aivan tätä. kyllä mun puolesta digikennokin saa toimia valon tallentamisen välineenä. kunhan sitä digikenno tuottaa puhtaan RAW filetyksen, ja että sitä tigikuvaa ei lähdetä manipuloimaan jälkikäsittelyssä.

temama kirjoitti: Juuh. en tarkotanut aivan tätä. kyllä mun puolesta digikennokin saa toimia valon tallentamisen välineenä. kunhan sitä digikenno tuottaa puhtaan RAW filetyksen, ja että sitä tigikuvaa ei lähdetä manipuloimaan jälkikäsittelyssä.

...Mutta jpg kuva ei kelpaa?

aikaarska kirjoitti:

temama kirjoitti: Juuh. en tarkotanut aivan tätä. kyllä mun puolesta digikennokin saa toimia valon tallentamisen välineenä. kunhan sitä digikenno tuottaa puhtaan RAW filetyksen, ja että sitä tigikuvaa ei lähdetä manipuloimaan jälkikäsittelyssä.

...Mutta jpg kuva ei kelpaa?

Nonnissh. OukkisDouggis!
ok. jpg kuvakin kelpaa ja muut , jos niitä ei manipuloida tavalla tai toisella postprosessissa! kohinavaimennus ja terävöitys ja WB säädöt (jos se tehdään oikeaoppisesti todellisuuden mukaan, eikä vääristellä värejä!) eikä per-sepektiivin korjaukset yms ole manipuloimista.

No nyt tää menikin mielenkiintoiseks!

Mites siinä veli temaman esimerkissä fudisjoukkueesta, jos se joukkueen ainoa musta pelaaja sattuu seisomaan laitimmaisena, ja kuvaaja rajaa kuvansa niin, ettei tämä pelaaja tule kuvaan?

Minun mielestäni kannanottona aivan samanlainen kuin jälkeenpäin poistettu henkilö kuvasta, mutta teknisesti täysin dokumentäärinen valokuva. Jos alle kirjoittaa tekstin "syväjärven fudisjoukkue" syyllistyy vähintään vaihtoehtoisen totuuden esittämiseen, mutta jos kirjoittaa "syväjärven fudisjoukkueen pelaajia" ei teknisesti syyllisty mihinkään, mutta ei se kannanotosta muuksi vieläkään muutu.

Ei ainoastaan se vaikuta, mitä kuvassa on, totuutta voi vääristellä silläkin, mitä kuvaan ei ole mahtunut. Onko se manipulaatiota?

Jos minä tai temama otetaan kansakoulun luokkakuvasta pois se luokan kiusanhenki, mutta kuva on ainoastaan meidän omalla seinällä, se on varmasti vain meidän oma asiamme. Jos julkaisemme kuvan ja väitämme sitä luokkakuvaksi, vääristämme totuutta. Mutta entäs jos julkaisemme sen kuvana luokasta sellaisena kuin me sen muistamme?

Valokuvaamalla voi tehdä taidetta, kun ei väitä sitä dokumenttikuvaukseksi. Minun mielestäni. Kun kuva rehellisesti kerrotaan taidekuvaksi, vastuu siirretään katsojalle. Voi sitä minun mielestäni silti käytetyn tekniikan takia kutsua valokuvaksi, vai voiko?

JL

...hopelosormi!

JL Anttola kirjoitti:No nyt tää menikin mielenkiintoiseks!

Mites siinä veli temaman esimerkissä fudisjoukkueesta, jos se joukkueen ainoa musta pelaaja sattuu seisomaan laitimmaisena, ja kuvaaja rajaa kuvansa niin, ettei tämä pelaaja tule kuvaan?

Se ei ole valokuvan manipuloimista. Se on vain huono ryhmäkuva jos kaikki ei ole mahtunut kuvaan. Tai jos tahallaan jätetty pois, niin se voi olla asenteellista syrjimistä, riippuen tarkoitusperistä

JL Anttola kirjoitti:Minun mielestäni kannanottona aivan samanlainen kuin jälkeenpäin poistettu henkilö kuvasta, mutta teknisesti täysin dokumentäärinen valokuva. Jos alle kirjoittaa tekstin "syväjärven fudisjoukkue" syyllistyy vähintään vaihtoehtoisen totuuden esittämiseen, mutta jos kirjoittaa "syväjärven fudisjoukkueen pelaajia" ei teknisesti syyllisty mihinkään, mutta ei se kannanotosta muuksi vieläkään muutu.

Ei ainoastaan se vaikuta, mitä kuvassa on, totuutta voi vääristellä silläkin, mitä kuvaan ei ole mahtunut. Onko se manipulaatiota?

viittaan edelliseen. se on joko tunaroiden otettu ryhmäkuva tai sitten tarkoituksellista. Se että kuva-alaan ei ole mahtunut kaikki pelaajat on eri asia kuin jos keskeltä kuvaa on häivitetty jollain tekniikalla henkilö pois. sellainen tekee siitä paljon tarkoituksellisempaa. aivan jos tinttaan toveria nyrkillä keskelle naamaa, tai sitten joko huolimattomuuttasi tai piittaamatta osut kyynerpäällä kaveria kylkeen. oikeudessa voit selittää että osuit vahingossa kyynerpäällä, mutta suoraa turpaanvetoa on vaikeampi selittää vahingoksi!

JL Anttola kirjoitti:Jos minä tai temama otetaan kansakoulun luokkakuvasta pois se luokan kiusanhenki, mutta kuva on ainoastaan meidän omalla seinällä, se on varmasti vain meidän oma asiamme. Jos julkaisemme kuvan ja väitämme sitä luokkakuvaksi, vääristämme totuutta. Mutta entäs jos julkaisemme sen kuvana luokasta sellaisena kuin me sen muistamme?

Sitten se on vain meidän vajavaisen älymme tuotos. Valokuva on valokuva. Se ei ole enää valokuva jos sitä manipuloidaan tuolla tavalla! silloin se on vain meidän tekemämme kuva, ei todellisuuden heijastuma, pyhän valon piirtämä tallenne oikeasta hetkestä.
Jos joku on niin traumatisoitunut vielä vuosienkin päästä, että manipuloi luokkakuvasta kiusanhengen pois, eikä suostu näkemään ihmistä siinä kiusanhengessä, on todellakin oma asia. valokuvaksi sitä ei voi enää kutsua, se on jotakin muuta. joku vääristynyt terapiakuva kait. Se kiusanhenki oli kuitenkin olemassa, siinä valokuvassa myös. siitä jää vaan sitten kiksit saamatta kun vuosia myöhemmin luokkakokouksessa otetaan uusi ryhmäkuva ja siitä kiusanhedestä on kasvanutkin luuseri ja sinusta menestynyt johtaja! Haluatko vieläkin manipuloida kiusanhengen pois?

JL Anttola kirjoitti:Valokuvaamalla voi tehdä taidetta, kun ei väitä sitä dokumenttikuvaukseksi. Minun mielestäni. Kun kuva rehellisesti kerrotaan taidekuvaksi, vastuu siirretään katsojalle. Voi sitä minun mielestäni silti käytetyn tekniikan takia kutsua valokuvaksi, vai voiko?

JL

Taidetta on niin erillaista. Valokuvataiteeksikin kutsutaan vaikka mitä rävellyksiä, osa manipuloituja, ihan mitä sattuu. Mutta on sitten toki ihan oikeitakin valokuvia jota voi kutsua taiteeksi. Loppujen lopuksi ihan sama mitä kutsutaan taiteeksi ja mitä ei. Oikea valokuva on kuitenkin oikea valokuva!

"vuosia myöhemmin luokkakokouksessa otetaan uusi ryhmäkuva ja siitä kiusanhedestä on kasvanutkin luuseri ja sinusta menestynyt johtaja! Haluatko vieläkin manipuloida kiusanhengen pois?"

En muista luokallani olleen koskaan mitään kiusanhenkiä missään koulussa, ainakaan en ole itse uhriksi joutunut, enkä missään nimessä ole mielestäni itsekään sellaiseen syyllistynyt. Menestynyt olen elämässäni kohtalaisesti aika monella mittarilla mitaten; mm. tuohon aikaisemmin kirjoittamaani viestiin tässä ketjussa osasin kirjoittaa Schjerfbeck oikein. Neljännellä yrityksellä.

Tuon tyyppisessä esimerkissä on minusta epäreilua viitata johonkin ulkopuoliseen, vaikkapa vain tuntemattomaankin; siksi tuo alunperin käyttämäni sanavalinta.

Tuosta taiteen määritelmästä vielä. Maalauksia yleisesti kutsutaan taiteeksi. Riippumatta tekijän osaamisen ja ymmärtämisen tasosta. Siis onko taidetta vain onnistunut taide, ja kenen mielestä onnistunut, tekijän vai katsojan?

En ole ottanut oikeastaan mitään henkilökohtaista kantaa, ainoastaan kyseenalaistanut. En edes oikein tiedä omaa kantaani kyseessä olevassa asiassa: mikä on valokuva, mikä on taidetta, voiko valokuva olla taidetta, saako valokuvaa muokata? Onhan valokuvaus minulle varsin uusi asia muuten jo luultavasti puolen välin ylittäneessä elämässäni.

JL

Melko turhaa turninaa. Valokuvaa saa muokata niin paljon kuin itse haluaa ja siitä saa tehdä juuri sellaisen kuin oma sisin vaatii. Ei mitään rajoituksia.

Vain, jos kuvaa tyrkytetään johonkin kilpailuun tai julkaisuun, jossa kuvaelementtien siirto ja lisäys on kiellettyä, se on kiellettyä.

Muuten, antaa mennä niin lujaa kun mielikuvitus suo.