Spege, onnellinen nikonisti (valokuvamarsalkan testamentti)
Lähetetty: Touko 27, 2016 13 : 54
Hei rakkaat DC.netin kansalaiset, hyvät naiset ja herrat, toverit!
Tasan kymmenen vuotta sitten, vuonna 2006 Kälviän Kameraseura ry:n hallitus nimitti minut ylimääräisessä kokoontumisessaan valokuvamarsalkan arvoon, perusteena äärimmäisen ansioitunut työskentelyni suomalaisen luonnonvalokuvauksen tason edistämiseksi ja kohottamiseksi kansainväliselle huipputasolle.
Tästä nimitystilaisuudesta lähtien olen tavoitellut täydellistä luonnonvalokuvaa, mutta ennen kaikkea täydellistä luonnonvalokuvauskalustoa. Seuraavina vuosina käytin, metsärahoja säästämättä, kymmeniä tuhansia euroja Canonin parhaisiin EOS-1 sarjan kameroihin ja L-sarjan EF-objektiiveihin.
Usko siihen, että todelliset huippuluontokuvat otetaan Canonin kuvauskalustolla alkoi kuitenkin horjua jo syksyllä 2007, kun Nikon esitteli D3 ja D300 kamerat sekä joukon ensiluokkaisia nanokalvopinnoitettuja AF-S Nikkor objektiiveja. Tästä huolimatta jatkoin sitkeästi uusimpien EOS-runkojen ja EF L-objektiivien hankkimista. Olihan Hannu Hautalakin saanut varsin kelvollisia luontokuvia Canonin kalustolla.
Mutta vuodet vierivät ja tuska lisääntyi. Canon polki paikoillaan kennoteknologiassa, samaan aikaan kun Nikon esitteli entistä paremmilla kuvakennoilla varustettuja runkoja ja uusia upeita Nikkor-objektiiveja. Canonin kennojen vähäinen sävydynamiikka, karsea banding-juovilla ryyditetty värilaikkukohina sekä epäkeskot ja pehmytpiirtoiset L-objektiivit alkoivat aiheuttaa yö toisensa perään raskaita painajaisunia.
Vuoden 2013 kesällä ajauduin Canon-kalustoni kanssa niin suuren henkisen epätoivon valtaan, että päätin itku kurkussa päättää päiväni hirttäytymällä vaatekomerooni Canon EOS Digital-kamerahihnalla. Olin jo sovittamassa komerossa hihnaa kaulaani, kun eteeni ilmestyi Taivaan Enkeli, jolla oli hasselin kasvot. Tämä hassel-kasvoinen enkeli sanoi minulle, että vielä on mahdollisuus, koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa Nikonin valokuvauskalustoon.
Siltä seisomalta poistin EOS Digital-hihnan kaulastani ja vapisevin käsin otin pöydältä käteeni iPhone-puhelimeni ja etsin tutun Rahalan sedän puhelinnumeron. Saatuani setään yhteyden, käskin lähettää välittömästi, pikapakettina kaksi Nikonin kamerarunkoa ja kolme Nikkor-objektiivia. Seuraavana päivänä sain Rahalasta ison paketin, jonka tiesin olevan täynnä Nikonia. Yhä vapisevin käsin avasin paketin ja suureksi yllätykseksi pahvilaatikosta ei pöllähtänyt ilmoille sellainen kitkerä virtsan haju, mitä olin pelännyt.
Seuraavat päivät menivätkin sitten uuteen järjestelmään perehtyessä ja testikuvia räpsiessä. Kun sitten pääsin tutkimaan kuvia iMac-tietokoneeni ruudulta, niin voi sitä Valtavaa Onnen Tunnetta! Kuvissa oli mahtava sävydynamiikka, eikä tietoakaan Canonin kamalasta värilaikku-bandingjuova kohinasta! Nikkor-objektiivien mahtava terävyys, mikrokontrasti ja 3D-efekti tekivät myös välittömästi syvän vaikutuksen.
Nyt, kolme vuotta myöhemmin olen tyyni, tasapainoinen ja ennen kaikkea onnellinen nikonisti! Alkuperäinen Nikon-kalustoni on vaihtunut useampaan otteeseen, mutta tänä päivänä olen vakuuttunut siitä, että hallussani on nyt niin täydellinen Nikon-valokuvauskalusto, että paremmalla ei ole mitään väliä. Otan halutessani tällä oheisella kalustolla sellaisia mikrokontrastia ja 3D-efektiä tursuavia maisemavalokuvia ja ensiluokkaista terävyyttä, kontrastia ja bokehia uhkuvia sorsavalokuvia, että sekä Mafferilla, että tonskuluksella menee molemmilla paskat housuun!
Nikon D810 + MB-D12
Nikon D7200 + MB-D15
AF-S Nikkor 14-24/2,8 G ED
AF-S Nikkor 24-70/2,8 E ED VR
AF-S Nikkor 80-400/4,5-5,6 G ED VR
Kuten sanoin, halutessani kyykytän tällä kevyellä ja huippumodernilla mahtikalustolla niin Mafferin, tonskuluksen kuin ylipäätään kaikki DC.netin luontokuvaussankarit! Mutta se, että DC.netin luontokuvauskuningas, LL-joukkojen jalkaväenkenraali elmar (ex-veshut) kukistui luonnonvalokuvieni edessä jo pari vuotta sitten, riittää minulle. Se oli kovan ja armottoman työskentelyn tulos, pääasiallinen elämäntehtäväni.
Luonnonvalokuvaus on niin hikistä hommaa, että olen päättänyt, että minulle riittää vastaisuudessa PELKKÄ TIETOISUUS siitä, että kykenen niin halutessani asettamaan luun kenen tahansa DC.netin nykyisen luontokuvaussankarin kurkkuun. Olen antanut varmasti oman osuuteni ja panokseni suomalaisen valokuvauskulttuurin eteen. Pelkästään tänne DC.nettiin, suomalaisen valokuvauskulttuurin kehtoon, olen kirjoittanut viimeisen runsaan 12 vuoden aikana yli 10.000 viestiä ja julkaissut täällä lukuisia unohtumattomia luonnonvalokuvia.
Näin ollen olen päättänyt hakeutua valtion taiteilijaeläkkeelle ja vetäytyä viettämään rauhallisia eläkepäiviä onnellisena nikonistina. Ikääkin on jo 35 vuotta. Hankin jo kiikkutuolin pirttini tupaan, josta voin ihastella Epson Pro 3880 tulostimellani luontokuvistani tekemiäni A2-kokoisia printtejä, joita olen kehystänyt tupani seinälle. Samalla voin seurata rennosti, kiikkutuolissa keinuen tabletista, kuinka Maffer, tonskulus ja monet muut yhä kipuilevat luontokuvauksen käytännön ongelmien kanssa maastossa ja DC.netin foorumeilla.
:)
Tasan kymmenen vuotta sitten, vuonna 2006 Kälviän Kameraseura ry:n hallitus nimitti minut ylimääräisessä kokoontumisessaan valokuvamarsalkan arvoon, perusteena äärimmäisen ansioitunut työskentelyni suomalaisen luonnonvalokuvauksen tason edistämiseksi ja kohottamiseksi kansainväliselle huipputasolle.
Tästä nimitystilaisuudesta lähtien olen tavoitellut täydellistä luonnonvalokuvaa, mutta ennen kaikkea täydellistä luonnonvalokuvauskalustoa. Seuraavina vuosina käytin, metsärahoja säästämättä, kymmeniä tuhansia euroja Canonin parhaisiin EOS-1 sarjan kameroihin ja L-sarjan EF-objektiiveihin.
Usko siihen, että todelliset huippuluontokuvat otetaan Canonin kuvauskalustolla alkoi kuitenkin horjua jo syksyllä 2007, kun Nikon esitteli D3 ja D300 kamerat sekä joukon ensiluokkaisia nanokalvopinnoitettuja AF-S Nikkor objektiiveja. Tästä huolimatta jatkoin sitkeästi uusimpien EOS-runkojen ja EF L-objektiivien hankkimista. Olihan Hannu Hautalakin saanut varsin kelvollisia luontokuvia Canonin kalustolla.
Mutta vuodet vierivät ja tuska lisääntyi. Canon polki paikoillaan kennoteknologiassa, samaan aikaan kun Nikon esitteli entistä paremmilla kuvakennoilla varustettuja runkoja ja uusia upeita Nikkor-objektiiveja. Canonin kennojen vähäinen sävydynamiikka, karsea banding-juovilla ryyditetty värilaikkukohina sekä epäkeskot ja pehmytpiirtoiset L-objektiivit alkoivat aiheuttaa yö toisensa perään raskaita painajaisunia.
Vuoden 2013 kesällä ajauduin Canon-kalustoni kanssa niin suuren henkisen epätoivon valtaan, että päätin itku kurkussa päättää päiväni hirttäytymällä vaatekomerooni Canon EOS Digital-kamerahihnalla. Olin jo sovittamassa komerossa hihnaa kaulaani, kun eteeni ilmestyi Taivaan Enkeli, jolla oli hasselin kasvot. Tämä hassel-kasvoinen enkeli sanoi minulle, että vielä on mahdollisuus, koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa Nikonin valokuvauskalustoon.
Siltä seisomalta poistin EOS Digital-hihnan kaulastani ja vapisevin käsin otin pöydältä käteeni iPhone-puhelimeni ja etsin tutun Rahalan sedän puhelinnumeron. Saatuani setään yhteyden, käskin lähettää välittömästi, pikapakettina kaksi Nikonin kamerarunkoa ja kolme Nikkor-objektiivia. Seuraavana päivänä sain Rahalasta ison paketin, jonka tiesin olevan täynnä Nikonia. Yhä vapisevin käsin avasin paketin ja suureksi yllätykseksi pahvilaatikosta ei pöllähtänyt ilmoille sellainen kitkerä virtsan haju, mitä olin pelännyt.
Seuraavat päivät menivätkin sitten uuteen järjestelmään perehtyessä ja testikuvia räpsiessä. Kun sitten pääsin tutkimaan kuvia iMac-tietokoneeni ruudulta, niin voi sitä Valtavaa Onnen Tunnetta! Kuvissa oli mahtava sävydynamiikka, eikä tietoakaan Canonin kamalasta värilaikku-bandingjuova kohinasta! Nikkor-objektiivien mahtava terävyys, mikrokontrasti ja 3D-efekti tekivät myös välittömästi syvän vaikutuksen.
Nyt, kolme vuotta myöhemmin olen tyyni, tasapainoinen ja ennen kaikkea onnellinen nikonisti! Alkuperäinen Nikon-kalustoni on vaihtunut useampaan otteeseen, mutta tänä päivänä olen vakuuttunut siitä, että hallussani on nyt niin täydellinen Nikon-valokuvauskalusto, että paremmalla ei ole mitään väliä. Otan halutessani tällä oheisella kalustolla sellaisia mikrokontrastia ja 3D-efektiä tursuavia maisemavalokuvia ja ensiluokkaista terävyyttä, kontrastia ja bokehia uhkuvia sorsavalokuvia, että sekä Mafferilla, että tonskuluksella menee molemmilla paskat housuun!
Nikon D810 + MB-D12
Nikon D7200 + MB-D15
AF-S Nikkor 14-24/2,8 G ED
AF-S Nikkor 24-70/2,8 E ED VR
AF-S Nikkor 80-400/4,5-5,6 G ED VR
Kuten sanoin, halutessani kyykytän tällä kevyellä ja huippumodernilla mahtikalustolla niin Mafferin, tonskuluksen kuin ylipäätään kaikki DC.netin luontokuvaussankarit! Mutta se, että DC.netin luontokuvauskuningas, LL-joukkojen jalkaväenkenraali elmar (ex-veshut) kukistui luonnonvalokuvieni edessä jo pari vuotta sitten, riittää minulle. Se oli kovan ja armottoman työskentelyn tulos, pääasiallinen elämäntehtäväni.
Luonnonvalokuvaus on niin hikistä hommaa, että olen päättänyt, että minulle riittää vastaisuudessa PELKKÄ TIETOISUUS siitä, että kykenen niin halutessani asettamaan luun kenen tahansa DC.netin nykyisen luontokuvaussankarin kurkkuun. Olen antanut varmasti oman osuuteni ja panokseni suomalaisen valokuvauskulttuurin eteen. Pelkästään tänne DC.nettiin, suomalaisen valokuvauskulttuurin kehtoon, olen kirjoittanut viimeisen runsaan 12 vuoden aikana yli 10.000 viestiä ja julkaissut täällä lukuisia unohtumattomia luonnonvalokuvia.
Näin ollen olen päättänyt hakeutua valtion taiteilijaeläkkeelle ja vetäytyä viettämään rauhallisia eläkepäiviä onnellisena nikonistina. Ikääkin on jo 35 vuotta. Hankin jo kiikkutuolin pirttini tupaan, josta voin ihastella Epson Pro 3880 tulostimellani luontokuvistani tekemiäni A2-kokoisia printtejä, joita olen kehystänyt tupani seinälle. Samalla voin seurata rennosti, kiikkutuolissa keinuen tabletista, kuinka Maffer, tonskulus ja monet muut yhä kipuilevat luontokuvauksen käytännön ongelmien kanssa maastossa ja DC.netin foorumeilla.
:)
