Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Edelleen olen sitä mieltä, että yksi tärkeimmistä ominaisuuksista valokuvaajalle on silmä ja ymmärrys siitä mikä on hyvänäköistä.

Sommittelu oppaat ym. on tehty ohjaamaan tuohon tarkoitukseen.

Koska valokuvaus tallennusta olevasta ja valokuvaaja tekee valinnan kohteesta tai rakentaa sellaisen, niin hyvä maku on merkityksellinen, siis muille kuvattaessa.

Ajatellaan vaikka stylistiä, hehän on henkilöitä jotka auttavat muita hyvältä näyttävän suhteen. En ole lukenut stylistien oppaita, mutta tuskin niissä lukeen että koukkunokkaan lierihattu ja vahvaa leukaa peittämään punainen huivi ja että toisten pukeutumista joku arvostelisi jonkun oppaan mukaisen hattu nenän muoto yhdistelmän mukaan.

Valokuvauksen parissa pyörii lukematon joukko ihmisillä joilla on vain yksikertaisesti halu että heillä olisi silmää, mutta heillä ei vain ole sitä, ei omiin kuviinsa tai toisten kuviin.

Tämä näkyy lukemattomina hirveän näköisinä kuvina, joissa on diakoonaalit, kultainen leikkaus ym, kuvat saattavat vielä olla jopa veitsen teräviä, mutta ne vain näyttävät huonoilta.

Nämä samat henkilöt väittävät että valokuvaajaksi on kuka vaan valmis oppimaan = kuvittelevat itse olevansa sellaisia tai jopa opettavat valokuvaamista muille samalla metodilla.

Sama kertovissa kuvissa, joissa pitään luoda tarinoita tai tunne tiloja, niin pitää olla ymmärrys miten ihmiset kuvia "lukee" ja osata yhdistää ilmeet tunteisiin ym.
Jos yksinkertaisesti ei vain osaa tulkita tunteista syntyviä kasvonilmeitä, niin ei osaa tallentaa, tai edes huomaan niitä muiden kuvista.

Puhun siis valokuvauksesta, mitä tehdään toisille, itselleen valokuvaaminen on sitten ihan oma juttunsa.

Väitän siis että on huomattavasti varmempaa että kuvaaja jolla on hyvä maku ym. tarvittavat silmän ominaisuudet saa hyvän kuvan aikaiseksi, kuin henkilö joka tavaa sääntöjä päässään.

Toisista on valokuvaajaksi ja toisista ei. (Minä sanaa en käyttänyt!)

Määrittelen vielä sen mitä tarkoitan valokuvaajalla.

Mielestäni valokuvaaja on sellainen henkilö joka vaikka kutsutaan , lähetetään tai palkataan johonkin tilaisuuteen yms. ottamaan perempia kuvia kuin kuka tahansa.

Valokuvaaja voi toki myös mennä itsenäisesti jonnekkin ja ottaa parempia kuvia kuin kuka tahansa.

Hel_NiS kirjoitti:http://kenrockwell.com/tech/7.htm

Piti rullata alas...

OskuK kirjoitti:

Hel_NiS kirjoitti:http://kenrockwell.com/tech/7.htm

Piti rullata alas...

:D

OskuK kirjoitti:

Hel_NiS kirjoitti:http://kenrockwell.com/tech/7.htm

Piti rullata alas...

Aiiiika paha :D

Onpa taas fiksua osallistumista?

Tämä on vähän hankala aihe, kun ensin pitäisi määrittää se parempi kuva.

Eikä voi olla kuvaajaa, joka ottaisi aina parempia kuvia kun kuka tahansa. Varsinkaan kun ei ole määritystä, että kenen kriteereillä ne kuvat pitäisi olla parempia. Tietysti jos kuvaajan omilla kriteereillä, niin sittenhän noita on monia.

jari siren kirjoitti:Onpa taas fiksua osallistumista?

Vuodest 2004 palstaa seuranneena voin sanoa että tällainen syvällinen pohtiminen ei sovi yleiselle foorumille, topicci menee wituiksi alkumetreillä :). kalustorunk* on päivän sana !

Olisiko syytä aloittaa peräti kokonaan uusi kuva otsikolla "määrittele hyvä kuva" vai voisiko näin perustavaa laatua olevan pohdinnan suorittaa tässä(kin) ketjussa?

Omasta mielestäni hyvän kuvan voi määritellä suhteuttamalla se kohdeyleisöön. Elikkäs jos kohdeyleisö (maksava asiakas, lehden lukija, mainosten lukija, foorumin lukija tms.) ottaa kuvan vastaan kuten kuvaaja on sen halunnut otettavan, on kuvaaja tällöin työssään onnistunut. Meinaan että kovin usein ihmisille kelpaa keskisommitteinen (yleensä vieläpä pään keskisommittelu) (kuvaajan) silmien korkeudelta kuvattu suorasalamaräpsy sohvalla istuvista ihmisistä joiden edessä olevalla pöydällä on vieläpä jonkinsortin kasvikunnan edustaja peittämässä kuvattavia kohteita.Tällaisen kuvan muita erityismerkkejä on hieman puhkipalaneet etualan ihmiset heijastussilmälaseineen taustan ollessa riemunkirjava tai muutoin sekava.
Toisaalta, onnistuakseen kuvaajan hoitamaan työnsä kunnialla vaikkapa National Geographic -lehdessä, täytyy rimaa nostaa oleellisesti niin sisällön kuin toteutustavankin suhteen.


Jari, oliko nyt kyllin fiksua ja pohdiskelevaa osallistumista vai pitäisikö määritellä myös fiksu osallistuminen jotta jatkossa kykenisimme toiveesi täyttämään?

Ylipäätään aika tyhmää ja hedelmätöntä keskustella kun lähtökohta on, että yhdet on kuin jonkun syntymälahjan siunaamina toisia parempia. So what? Erottaako lahjakkaan valokuvaajan esim kallonmuodosta?

JackRabbit kirjoitti:Tämä on vähän hankala aihe, kun ensin pitäisi määrittää se parempi kuva.

Eikä voi olla kuvaajaa, joka ottaisi aina parempia kuvia kun kuka tahansa. Varsinkaan kun ei ole määritystä, että kenen kriteereillä ne kuvat pitäisi olla parempia. Tietysti jos kuvaajan omilla kriteereillä, niin sittenhän noita on monia.

Mielestäni ainoa suhteelisen luotettava määre kuvan hyvyydelle on sen käyttötarkoitukseen sopiminen tai kohderyhmästä suurimman osan hyväksyminen.
Jos kuvan kohderyhmä on Dc-net, niin enemmän kiva kuva kuin kakka kuva, mielipiteitä määrittää onistumista jotenkin suuntaan antavasti ehkä, tai kilpailussa pärjääminen, jos kuva on tehty kilpailun tuomareita varten.

Maku on aina hankala aihe, mutta esim. Miss Suomen yleisö äänestyksen voittanutta voidaan pitään suhteelisen kattavasti kaniina pidettävänä.

Näillä voidaan saivarella, mutta väitän kuitenkin että yleiseen makuun on hyviä ja ei hyviä.

Kyllä suurin osa osaa tuon eroittaa.

nomad kirjoitti:Ylipäätään aika tyhmää ja hedelmätöntä keskustella kun lähtökohta on, että yhdet on kuin jonkun syntymälahjan siunaamina toisia parempia. So what? Erottaako lahjakkaan valokuvaajan esim kallonmuodosta?

Huomattavasti typerämpää on väittää että kaikki on yhtä musikaalisia, älykkäitä tai pitkiä, miksi valokuvaus olisi jotenkin eri asia?

fotom kirjoitti:Olisiko syytä aloittaa peräti kokonaan uusi kuva otsikolla "määrittele hyvä kuva" vai voisiko näin perustavaa laatua olevan pohdinnan suorittaa tässä(kin) ketjussa?

Omasta mielestäni hyvän kuvan voi määritellä suhteuttamalla se kohdeyleisöön. Elikkäs jos kohdeyleisö (maksava asiakas, lehden lukija, mainosten lukija, foorumin lukija tms.) ottaa kuvan vastaan kuten kuvaaja on sen halunnut otettavan, on kuvaaja tällöin työssään onnistunut. Meinaan että kovin usein ihmisille kelpaa keskisommitteinen (yleensä vieläpä pään keskisommittelu) (kuvaajan) silmien korkeudelta kuvattu suorasalamaräpsy sohvalla istuvista ihmisistä joiden edessä olevalla pöydällä on vieläpä jonkinsortin kasvikunnan edustaja peittämässä kuvattavia kohteita.Tällaisen kuvan muita erityismerkkejä on hieman puhkipalaneet etualan ihmiset heijastussilmälaseineen taustan ollessa riemunkirjava tai muutoin sekava.
Toisaalta, onnistuakseen kuvaajan hoitamaan työnsä kunnialla vaikkapa National Geographic -lehdessä, täytyy rimaa nostaa oleellisesti niin sisällön kuin toteutustavankin suhteen.


Jari, oliko nyt kyllin fiksua ja pohdiskelevaa osallistumista vai pitäisikö määritellä myös fiksu osallistuminen jotta jatkossa kykenisimme toiveesi täyttämään?

Hienoa fotom, ihanko itse tämän kirjoitit, vai autoiko joku.
Jos ihan itse olet kirjoittanut, joudun hyppysellisen rukkaamaan arvostutani :D

jari siren kirjoitti: Jos ihan itse olet kirjoittanut, joudun hyppysellisen rukkaamaan arvostutani :D

Kovasti auttoi kun rapsuttelin koiraa korvan takaa ja tuumailin mitä kukakin kuvassa arvostaa. Jotta saattoihan se hurttakin tässä auttaa?

Tästä pääsemmekin sitten siihen että kuinka päästä hyväksi kuvaajaksi (taas se koira auttaa, tällä kertaa jalkojen päällä makoillen)? Tietenkin tekninen osaaminen ja perusjippojen hallitseminen auttaa kovasti. Sen lisäksi on kuitenkin äärimmäisen tärkeää oivaltaa kohteen kannalta oleellinen pointti ja osata kertoa se kuvalla. Kohteesta sitten riippuu, kannattaako tuo pointti kertoa helposti ja simppelisti, vaiko eikö.

fotom kirjoitti:

jari siren kirjoitti: Jos ihan itse olet kirjoittanut, joudun hyppysellisen rukkaamaan arvostutani :D

Kovasti auttoi kun rapsuttelin koiraa korvan takaa ja tuumailin mitä kukakin kuvassa arvostaa. Jotta saattoihan se hurttakin tässä auttaa?

Tästä pääsemmekin sitten siihen että kuinka päästä hyväksi kuvaajaksi (taas se koira auttaa, tällä kertaa jalkojen päällä makoillen)? Tietenkin tekninen osaaminen ja perusjippojen hallitseminen auttaa kovasti. Sen lisäksi on kuitenkin äärimmäisen tärkeää oivaltaa kohteen kannalta oleellinen pointti ja osata kertoa se kuvalla. Kohteesta sitten riippuu, kannattaako tuo pointti kertoa helposti ja simppelisti, vaiko eikö.

Siis mun perus väittämä tässä ketjussa on se että ihan aluksi pitää olla taipumus valokuvaajaksi silmää ja ymmärrystä hyvän päälle.

Vuosikausia olen yrittänyt kertoa että kaikista ei vain ole, vaikka kuinka yrittäisi.

Voi olla että joku piirtää täydelisen jäljenöksen jakoavaimesta, mutta ilman silmää, ymmärrystä ja näkemystä hänestä voi tulla vaikka hyvä hitsari, mutta ei esim. kuvittajaa tai taitelijaa.

Ei 150cm pitkä voi tulla mailman parhaaksi korkeushyppääjäksi vaikka kuinka harjoittelisi.

Lahjattomat voi toki erikoistua ja heistä voi tulla kymmenien vuosien jälkeen yrityksen ja erehdyksen kautta tosi hyviä lehtokurpan kuvaajia ym.

jari siren kirjoitti: Siis mun perus väittämä tässä ketjussa on se että ihan aluksi pitää olla taipumus valokuvaajaksi silmää ja ymmärrystä hyvän päälle.

Vuosikausia olen yrittänyt kertoa että kaikista ei vain ole, vaikka kuinka yrittäisi.

Lahjattomat voi toki erikoistua ja heistä voi tulla kymmenien vuosien jälkeen yrityksen ja erehdyksen kautta tosi hyviä lehtokurpan kuvaajia ym.

Jos nyt leikitään niin, että väittämäsi on oikea, niin mitä kostut siitä?
mitä haluat yrittää sanoa?
pitäiskö ihmisten jotka ei ole löytänyt sisältään suurta tulkitsijaa (sillä oikealla silmällä) tai suurta taidekuvaajaa lopettaa kuvaaminen vai mitä?
En väitä vastaankaan, etteikö väittämässäsi ole perää.

Kouluissa voi opiskella taideaineita, mutta ei se anna kuin paremmat lähtökohdat taiteilijan uralle.
Taidekoulussa opetetaan myös valokuvausta. Samat syyt pätee.

En ihan ymmärrä mitä yrität sanoa, tai sitten unohdin jo puolet ketjun ensimmäisestä viestistä.

Olen kyllä vilpittömästi samaa mieltä kuin Jari tuossa yllä. Oikeasti valokuvaajaksi ei tulla, siksi synnytään. Toisilla vain on se pelissilmä mikä auttaa erittäin paljon, toisilla sirä ei ole, eikä sitä myöskään voi kehittää. Toki aina voi apinoida muita, mutta se ei silti tee hyvää kuvaajaa.

Itse kuulun siihen ryhmään jolla ei vain ole kuvaussilmää. Osaan toki toimia kaikkien etikettien mukaan häissä, hautajaisissa, kaikissa kissanristiäisissä, mutta minkäänlaista taiteellista silmää minulla ei ole. Ja se harmittaa. Eikä asiaan auta kaluston laatu mitään, tulee hyviä ja tarkkoja kuvia ilman näkemystä. Eikä se silti estä minua kuvaamasta omaksi ilokseni, opin joka päivä uusia asioita, vielä vuosien harrastamisen jälkeenkin.

Hyvä kuvahan on jo määritelty
http://nokku.net/blog/?p=104

Miikkaha kirjoitti:

jari siren kirjoitti: Siis mun perus väittämä tässä ketjussa on se että ihan aluksi pitää olla taipumus valokuvaajaksi silmää ja ymmärrystä hyvän päälle.

Vuosikausia olen yrittänyt kertoa että kaikista ei vain ole, vaikka kuinka yrittäisi.

Lahjattomat voi toki erikoistua ja heistä voi tulla kymmenien vuosien jälkeen yrityksen ja erehdyksen kautta tosi hyviä lehtokurpan kuvaajia ym.

Jos nyt leikitään niin, että väittämäsi on oikea, niin mitä kostut siitä?
mitä haluat yrittää sanoa?
pitäiskö ihmisten jotka ei ole löytänyt sisältään suurta tulkitsijaa (sillä oikealla silmällä) tai suurta taidekuvaajaa lopettaa kuvaaminen vai mitä?
En väitä vastaankaan, etteikö väittämässäsi ole perää.

Kouluissa voi opiskella taideaineita, mutta ei se anna kuin paremmat lähtökohdat taiteilijan uralle.
Taidekoulussa opetetaan myös valokuvausta. Samat syyt pätee.

En ihan ymmärrä mitä yrität sanoa, tai sitten unohdin jo puolet ketjun ensimmäisestä viestistä.

Puhun valokuvaajista en harrastamisesta, kyllä kääpiökin voi/saa harrastaa korkeushyppyä, mutta olympialaisista on turha haaveilla.