Villissä luonnossa tapahtuva luonnonvalokuvaus pakenevine sorsineen on alkanut tosiaan maistua vähän samalta kuin Heli Nissisen persereikä. Ehkä voisin kuitenkin jatkossa, näin eläkepäivillä harrastaa sisätiloissa tapahtuvaa luontokuvausta. Sain tästä luonnonvalokuvauksen alalajista esimakua viime kesänä.hkoskenv kirjoitti:Tuossa tilanteessa tauko tekee terää, varsinkin jos kyse on harrastuksesta eikä ammatista. Jos luontokuvaus alkaa taas kiinnostaa, sitten jatkaa, ja jos ei, niin harrastaa lopun ikää jotain muuta.spege kirjoitti:Jos kuitenkin palataan takaisin asian ytimeen, niin luonnonvalokuvaus on alkanut omalla kohdallani maistua jos ei nyt ihan koiranpaskalta, niin ainakin kuivalta puulta. Olen kuitenkin harjoittanut luonnonvalokuvausta yhtäjaksoisesti yli 20 vuotta ja julkaissut täällä DC.netissäkin vuosien varrella lukuisia ikimuistoisia luonnonvalokuvia.
Tulin normaalisti varttia vaille kahdeksan aamulla töihin kuvassa näkyvään, Joroisissa sijaitsevaan Suur-Sawon nikonistien päämajaan.
Esikuntapäällikköni, valokuvaeversti hassel saapui hetken kuluttua mukanaan yllätys. Hassel oli työmatkallaan pyydystänyt perhoshaavilla tällaisen sorsan, jonka toi mukanaan kameralaukussa päämajaan. Laskimme sorsan vapaaksi ja aloin takoa Nikonillani linnusta päämajamme tiloissa mielestäni varsin tasokasta luontovalokuvaa.