Löytyy. Ainakin minun mielestäni se on kaikilla tavoilla armottomilla luontokuvausrintamilla ansioituneen marsalkan arvolle sopivampi auto kuin joku urheilurimpula.
Tuo ei ole mikään oikea avoauto. Esimerkiksi tämä luonnonvalokuva olisi jäänyt ottamatta tuosta autosta käsin, kun taas SLK:stani on katto alhaalla tuulilasia lukuun ottamatta esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin, mikä oli esimerkiksi tämän valokuvan syntymisessä ehdoton edelletys.
* Suur-Sawon valtakunnan ja DC.net kansan valokuvamarsalkka *
spege kirjoitti:Tuo ei ole mikään oikea avoauto. Esimerkiksi tämä luonnonvalokuva olisi jäänyt ottamatta tuosta autosta käsin, kun taas SLK:stani on katto alhaalla tuulilasia lukuun ottamatta esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin, mikä oli esimerkiksi tämän valokuvan syntymisessä ehdoton edelletys.
Eikö se riitä, että näkyvyyttä on sorsien suuntaan? Et nyt yhtään ajattele niitä kuvausmahdollisuuksia, joita sinulta jää pois urheiluauton takia. Muutaman pahaisen kalvenneen steroidisorsan voi aina uhrata siihen, että voi karauttaa gelandewagenilla jonnekin jumalan selän taakse korpeen ja kuvata leijonia, lumimiehiä ja muita korven asukkeja. Tai vaikka feenikslintuja ja aarnikotkia, jos on lintumiehiä. Urheiluauto antaa maastoautoon verrattuna paljon enemmän tasoitusta kuvausmahdollisuuksissa kuin Canonin kurjin sutturunko Nikonin ylivertaiseen tekniikan mestariteokseen verrattuna.
Ja mikä tärkeintä, marsalkan arvokkuus ei kärsi jollain epämääräisellä playboypikkuautolla ajamisesta. Ja ne erikoiskengät eivät likaannu, kun pitää työntää maastokelvotonta ajoneuvoa. Se sopii ehkä jollekin valokuvaussivaripaparazzille jossakin jossa palmut huojuvat, mutta sawolainen marsalkka ajaa maastomersulla (tai hummerikin käy, jos on jenkki-intoilija).
Ja arvon marsalkan ei sovi unohtaa virka-asemaan liittyviä turvallisuusvaatimuksia. Canon-armeijan runkovoimien varustus voi olla hieman vanhanaikaista, mutta raskas tykistö on kiistatta äärimmäisen tarkka. Maastomersun fotoninkestävät suojarakenteet suojaavat tehokkaasti salakuvaajien juonilta, kun taas avoauto on siltä osin täysin suojaton ja pian marsalkan naama töherrettynä paintilla tehdyillä viiksillä ja puhki palaneella taivaalla koristaa Canonistiarmeijan nettisivuja ja antaa vihollisjoukoille lisää moraalia suunsoittokybertaistelussa eri puolilla internettiä.
Ehkä luopumalla Marsalkan preussilaisesta jäykkäniskaisuudesta ja siirtäen katse brittiläiseen arsitokratiaan löytyy kuvausalusta niin puskiin kuin bulevardeille: Evoque.
spege kirjoitti:Tuo ei ole mikään oikea avoauto. Esimerkiksi tämä luonnonvalokuva olisi jäänyt ottamatta tuosta autosta käsin, kun taas SLK:stani on katto alhaalla tuulilasia lukuun ottamatta esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin, mikä oli esimerkiksi tämän valokuvan syntymisessä ehdoton edelletys.
Eikö se riitä, että näkyvyyttä on sorsien suuntaan? Et nyt yhtään ajattele niitä kuvausmahdollisuuksia, joita sinulta jää pois urheiluauton takia. Muutaman pahaisen kalvenneen steroidisorsan voi aina uhrata siihen, että voi karauttaa gelandewagenilla jonnekin jumalan selän taakse korpeen ja kuvata leijonia, lumimiehiä ja muita korven asukkeja. Tai vaikka feenikslintuja ja aarnikotkia, jos on lintumiehiä. Urheiluauto antaa maastoautoon verrattuna paljon enemmän tasoitusta kuvausmahdollisuuksissa kuin Canonin kurjin sutturunko Nikonin ylivertaiseen tekniikan mestariteokseen verrattuna.
Ja mikä tärkeintä, marsalkan arvokkuus ei kärsi jollain epämääräisellä playboypikkuautolla ajamisesta. Ja ne erikoiskengät eivät likaannu, kun pitää työntää maastokelvotonta ajoneuvoa. Se sopii ehkä jollekin valokuvaussivaripaparazzille jossakin jossa palmut huojuvat, mutta sawolainen marsalkka ajaa maastomersulla (tai hummerikin käy, jos on jenkki-intoilija).
Parahin Hannu Koskenkorva, etkö käsitä, että hardcore-vuoteni luonnonvalokuvauksessa ovat taakse jäänyttä elämää. Minulla ei ole enää haluja rääkätä itseäni kantamalla hiki otsalla raskasta kuvauskalustoa aarniometsissä hyttysten syötävänä, pyyhkien hämähäkinverkkoja kasvoiltani. Kuten jo edellä kerroin, tarkoitukseni on hakeutua valtion taiteilijaeläkkeelle ja jättää synkissä metsissä rämpimiset nuorille innokkaille luontokuvaajille. Olen antanut viimeisen 12 vuoden aikana valtavan ison panoksen suomalaisen luonnonvalokuvauskulttuurin eteen ja voin hyvällä omallatunnolla jäädä nyt viettämään rauhallisia eläkepäiviä.
Nykyinen Nikon-kevytkalustoni sopii mainiosti yhteen SLK-mersuni kanssa. Kalusto mahtuu kivuttomasti SLK:n takakonttiin, vaikka katto olisi alhaalla. Ajelemme yhdessä adjutanttini, valokuvaeversti hasselin kanssa aurinkoisina kesäpäivinä pääasiassa hyväkuntoisia pikiteitä pitkin ja jos eteen sattuu tulemaan hieno maisema tai harvinaisen kesy sorsa, niin hassel ojentaa minulle takakontista kahdesta rungostani ja kolmesta objektiivistani sopivan kamerayhdistelmän. Nappaan kuvan käsivaralta talteen ja jatkamme matkaa, käyden samalla rakentavaa keskustelua suomalaisen luonnonvalokuvauksen kehnosta tilasta ja nuorien luontokuvaajien vaatimattomasta tasosta.
* Suur-Sawon valtakunnan ja DC.net kansan valokuvamarsalkka *
Maffer kirjoitti:Ole toki onnellinen mutta mikäli ylipäätänsä haluat kunniaa ja mainetta niin vaihda se mersu vaikka Lada Nivaan että pääset sinne mistä polut lähtee. Tai polut loppuu ja metsä alkaa.
Kunniasta en tiedä, mutta uskoisin, että mainetta minulla on vaikka muille jakaa täällä DC.netissä, suomalaisen valokuvauskulttuurin kehdossa. Olenhan kuitenkin hoitanut täällä valokuvamarsalkan tehtäviä varsin ansiokkaasti jo vuosikymmenen ajan!
Mitä tulee tuohon autoasiaan, niin etkö hyvä Maffer ymmärrä, ettei marsalkan arvoinen valokuvausupseeri voi ajaa muulla kuin Mercedes-Benzillä, johtotähdellä. Toyotallakin ajaminen olisi varsin tahditonta, jostakin Ladasta puhumattakaan! En sitä paitsi hevin luovu SLK-mersuni 3,2 litraisen, kuusisylinterisen bensiinimoottorin suorituskyvystä ja ennen kaikkea sähköllä takakonttiin painuvasta katosta, mikä mahdollistaa auton käyttämisen varsin toimivana liikkuvana piilokojuna.
Tietty minnekään metsäautoteille ei matalalla roadsterilla ole asiaa, mutta kuten oheisesta valokuvasta näkyy, niin kyllä ajoneuvoni soveltuu varsin hyvin vakavahenkiseenkin luonnonvalokuvaustyöskentelyyn.
"Mä en voi millä ymmärtää, kuka voi noin helvetisti rakastaa prätei ja lumppui" (Ote tuntemattomasta sotilaasta)
Olen aina ollut sitä mieltä, että "tyhjät tynnyrit kolisevat aina eniten" mutta jos nämä itsekehut ovat pelkkää huumoria niin ymmärrän kyllä.
Emmä ny tiiä tarviiks täs olla mikään hirvee eines teini hiffatakseen et huumorin puolella täs hiihdellään. Ja hyvää paskanjauhantaahan tää on. Kyllä mun maailmaan mahtuu aina täysin turhanpäiväistä jauhamista.
Mutta itse aiheeseen. Arvon marsalkka kun aina puhuu siitä "vakavahenkisestä luonnonvalokuvauksesta" niin miten ihmeessä siihen zoomlinssit kuuluu? Eikö vakavahenkisyys ja ryppyotsaisuus lähde nimenomaan siitä että primeillä mennään ja kiroillaan kun ei ihan just olla kohdalla ja sitten tetsataan oikeille mestoille?
Toisekseen toi kärry. Toi nyt ei todellakaan oo marsalkan arvoinen kärry. Tommonen säälittävä pikku koppi. Ilkeämieliset voisi jopa sanoa että pieni pallisen miehen auto. Huutelenpa täältä takarivistä että autoa vaihtamalla paranee varmasti kuvien taso. Sitten zoomlinssit jorpakkoon ja samalla ovenavauksella sitä Sonya tupaan.
spege kirjoitti:Parahin Hannu Koskenkorva, etkö käsitä, että hardcore-vuoteni luonnonvalokuvauksessa ovat taakse jäänyttä elämää.
Huomasin kyllä, että sanoit noin. Mutta evp. marsalkaltakin pitäisi voida odottaa valokuvaupseerin herrasmiesmäistä esiintymistä.
Minulla ei ole enää haluja rääkätä itseäni kantamalla hiki otsalla raskasta kuvauskalustoa aarniometsissä hyttysten syötävänä, pyyhkien hämähäkinverkkoja kasvoiltani.
Ymmärrän sen erittäin hyvin. Siksi minä ehdotinkin ajoneuvoa, joka kantaa varusteesi aarniometsään korkealle upseerille sopivalla särmällä mutta hillityllä tyylillä. Se nyt on sanomattakin selvää, että pappa betalar -teknikloppien lelut eivät sovellu vakavasti otettavien upseereiden tai evp. upseereiden kuljettamiseen.
Nykyinen Nikon-kevytkalustoni sopii mainiosti yhteen SLK-mersuni kanssa.
Niin, marsalkan henkilökohtainen ase on yleensä kevyt käsiase, joka ei vaadi raskasta kuljetuskalustoa. Lienee tarkoitettu lähinnä sotasyyllisyyssirkusoikeudenkäyntien välttämiseen siinä vaiheessa kun vihollinen kolkuttaa komentobunkkerin ovella.
Mutta silti marsalkan ajoneuvolta pitäisi odottaa tiettyä hillittyä tyyliä. Olet myös kertonut pitäväsi tärkeänä sitä että tiedät saavasi kalustollasi henkeäsalpaavia luontokuvia. Miten se muka onnistuu, jos et pääse sadan kilometrin päähän henkeäsalpaavista kohteista likaamatta niitä spesiaalikenkiäsi. Jostain viemäriin sukeltavan puistopulun perseestä ei vain oteta kiinnostavaa kuvaa, vaikka se olisi teknisesti täydellinen.
Rakkaat kansalaiset, haluan edelleen painottaa sitä, että olen eläkkeelle jäävä valokuvamarsalkka ja eläkkeellä ollessani saan tehdä niin kuin itse haluan! Valintani on harrastaa luonnonvalokuvausta punaiset tanssikengät jaloissa loistavilla Nikkor-zoomobjektiiveilla ja liikkua ajattoman tyylikkäällä R170 SLK 320 Mercedes-Benz roadsterilla.
Evp. valokuvamarsalkkana minulla ei ole enää mitään tulosvastuuta luontokuvieni teknisestä tai visuaalisesta laadusta. Saan harrastaa tai olla harrastamatta, mutta jos harrastan vielä luonnonvalokuvausta, voin tehdä sen parhaaksi katsomallani tavalla. Toisin sanoen ottaa pääsääntöisesti valokuvat zoomobjektiiveilla autoni lämmitetyltä nappanahkaistuimelta käsin.
* Suur-Sawon valtakunnan ja DC.net kansan valokuvamarsalkka *
Niin, OIKEA LUONTOKUVAHAN otetaan filmille jonka koko mitataan tuumissa, ei millään miniatyrisoidulla massaturistikäyttöön suunnitellulla, tehdyllä ja myydyllä digirimpulalla. Suurikokoisen filmin tonaalisuus ja sävyt ovat omaa luokkaansa vaikka harhaluuloiset AMATÖÖRILUONNONKUVAAJAT muuta yrittävät photoshoppiensa ja lightrooomiensa äärestä väittää.
Toissapäivänä oltiin mafferin ja hasselin kaa Porkkalanniemessä kuvaamassa maisemii (siel on komeita kallioita ja merta, mitä muuta maisemakuva kaipaa?) kun nähtiin siellä kallioilla KYYHÖTTÄMÄSSÄ joku kynäniska lolympuksensa kanssa! Maffer iski puisen berlebachinsa niin lujaa maahan että kallio HAJOSI!
Sit se kynänniska digilelunsa kanssa meni ihan KALPEEKS ja alkoi täristä kuin hyytelö lusikalla! Ei tainnut enää kuvanvakain riittää kun kynis pakkasi lelunsa ja lähti luikkimaan HAHA! Hassel huuti vielä sille perään että taisi UNOHTAA jalustansa rantaan, mutta ei se tainnut kuulla... Semmosii ne digikuvaajat on, tuntevat kyllä milloin alphakuvaaja tulee paikalle ja lähtevät hyvän sään aikana pois. Ja alphakuvaaja ei meinaa mitään tv-valmistajan sponssaamaa skeidaa vaan TOSIKUVAAJIA.
Maffer keskittyi lähinnä säätelemään ISON KOON palkkikameraansa ja filttereitä kuvauskondikseen. Hasselin kaa keskityttiin lähinnä etsimään abstrakteja muotoja hiekasta ja kalliosta... Onnistunut matka se silti oli, kuvia tuli ainakin yksi mieheen, paitsi mafferille, se kun on semmonen PERFEKTIONISTI...
Gold member of Sigma 14mm f/1.8 & 100-300mm f/4 fun club.
Kyllähän tämä digitaalikameroiden yleistyminen 2000-luvun alusta lähtien on vienyt luonnonvalokuvauksesta sen glamourin, joka sillä oli vielä 1990-luvulla, kun kuvattiin hitaille diafilmeille. Jokainen laukaus maksoi rahaa, eikä lopputulosta nähnyt heti kameran takanäytöltä, vaan ehkä viikon kuluttua valopöydällä, kun filmit saapuivat kehityksestä. Silloin luonnonvalokuvausta harrastivat vain tosimiehet, kun tänä päivänä luontokuvia räpsii kaiken maailman janipetterit digirutkuillaan.
Itse pääsin vuonna 1994 raskaiden fyysisten ja psykologisten testien jälkeen aloittamaan valokuvakadetin opinnot Kälviän Kameraseuran luontokuvasotakoulussa. Koulutukseen kuului 20 kilometerin mittaisia päivämarsseja soilla ja korpimetsissä, selässä 20 kilon kamerareppu ja olkapäällä 10 kiloa painava Manfroton teräsjalusta. Sai kuvata vain mustavalkofilmille, joita sitten raskaan marssipäivän jälkeen joutui kehittämään ja vedostamaan kuviksi aamuyölle kestävissä pimiöharjoituksissa. Kun valmistuin koulusta vuonna 1996 nuorena valokuvaluutnanttina ja sain luvan käyttää värifilmejä, olin raudanluja luontokuvaaja, aivan eri maata kuin tämän päivän tonskulukset ja Heli Nissiset.
Vaikka tämä aika oli henkisesti ja fyysisesti raskasta, niin sitäkin antoisampaa. Harrastin aktiivisesti luontokuvausta Canon F-1 kamerallani ja käsitarkenteisilla FD-objektiiveilla. Kun esittelin koululla projektorilla Fuji Velvia (ISO 50!) diojani, niin ylenin nopeasti valokuvaupseerin urallani, 18-vuotiaana olin jo valokuvaeversti.
Sitten alkoi 2000-luku ja digitaalikameroiden yleistyminen. Vuonna 2003 hankin ensimmäisen oman digitaalikamerani, Canon EOS-10D:n. Kuuluin siihen aikaan jo valokuvaajain kenraalikuntaan. Niitin mainetta ja kunniaa vielä digitaalikameralla ottamillani kuvilla, kohoten lopulta vuonna 2006 valokuvamarsalkan arvoon.
Mutta tämä viime vuosien kehitys, jossa jokainen siviilipalveluksen suorittanut finninaama, jolla on vähänkin ylimääräistä rahaa taskussa, voi ostaa kevollisen digikameran ja räpsiä sillä niin paljon kuvia, että niistä joku vahingossa onnistuu, on syönyt pahasti omaa motivaatiotani luontokuvausta kohtaan. Takana ovat ne vuodet, jolloin piti ennen kuvan ottamista tietää, mitä tekee. Luontokuvauksesta on kadonnut kaikki se hohto, joka sillä oli vielä 1990-luvulla, jolloin se oli taitavien rahamiesten harrastus.
Ja jotenkin tuntuu, että paljolti näiden kirottujen digikameroiden takia kaikki alkaa olla kuvattu. Maisemakuviinkin pitää tunkea jotain muovisia luurankoja, että ne erottuisivat massasta, vaikka todellisuudessa varsin kelvolliset maisemakuvat menevät näin pilalle. Tamron ja Sigma valmistavat halpoja 600 mm objektiiveja ja näin kaikki pers´aukisetkin kykenevät ottamaan varsin tasokkaita sorsakuvia, joita harva kuitenkaan jaksaa katsoa, koska internetti tursuaa sorsakuvia.
Kyllä nyt on hyvä aika jäädä eläkkeelle, hankkia spottivaloilla varustettu vitriini ja asetella kamerat ja objektiivit sinne, muistoksi siitä, että luonnonvalokuvaus oli joskus upea harrastus, ennen kuin halvat digikamerat ilmaisine muistikortteineen tulivat ja janipetterit tekivät jalosta luonnonvalokuvauksesta samanlaisen massaharrastuksen, kuin esimerkiksi joku sauvakävely on.
Viimeksi muokannut spege, Touko 30, 2016 15 : 06. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
* Suur-Sawon valtakunnan ja DC.net kansan valokuvamarsalkka *
spege kirjoitti:Kyllähän tämä digitaalikameroiden yleistyminen 2000-luvun alusta lähtien on vienyt luonnonvalokuvauksesta sen glamourin, joka sillä oli vielä 1990-luvulla, kun kuvattiin hitaille diafilmeille. Jokainen laukaus maksoi rahaa, eikä lopputulosta nähnyt heti kameran takanäytöltä, vaan ehkä viikon kuluttua valopöydällä, kun filmit saapuivat kehityksestä. Silloin luonnonvalokuvausta harrastivat vain tosimiehet, kun tänä päivänä luontokuvia räpsii kaiken maailman janipetterit digirutkuillaan.
Itse pääsin vuonna 1994 raskaiden fyysisten ja psykologisten testien jälkeen aloittamaan valokuvakadetin opinnot Kälviän Kameraseuran luontokuvasotakoulussa. Koulutukseen kuului 20 kilometerin mittaisia päivämarsseja soilla ja korpimetsissä, selässä 20 kilon kamerareppu ja olkapäällä 10 kiloa painava Manfroton teräsjalusta. Sai kuvata vain mustavalkofilmille, joita sitten raskaan marssipäivän jälkeen joutui kehittämään ja vedostamaan kuviksi aamuyölle kestävissä pimiöharjoituksissa. Kun valmistuin koulusta vuonna 1996 nuorena valokuvaluutnanttina ja sain luvan käyttää värifilmejä, olin raudanluja luontokuvaaja, aivan eri maata kuin tämän päivän tonskulukset ja Heli Nissiset.
Vaikka tämä aika oli henkisesti ja fyysisesti raskasta, niin sitäkin antoisampaa. Harrastin aktiivisesti luontokuvausta Canon F-1 kamerallani ja käsitarkenteisilla FD-objektiiveilla. Kun esittelin koululla projektorilla Fuji Velvia (ISO 50!) diojani, niin ylenin nopeasti valokuvaupseerin urallani, 18-vuotiaana olin jo valokuvaeversti.
Sitten alkoi 2000-luku ja digitaalikameroiden yleistyminen. Vuonna 2003 hankin ensimmäisen oman digitaalikamerani, Canon EOS-10D:n. Kuuluin siihen aikaan jo valokuvaajain kenraalikuntaan. Niitin mainetta ja kunniaa vielä digitaalikameralla ottamillani kuvillani, kohoten lopulta vuonna 2006 valokuvamarsalkan arvoon.
Mutta tämä viime vuosin kehitys, jossa jokainen siviilipalveluksen suorittanut finninaama, jolla on vähänkin ylimääräistä rahaa taskussa, voi ostaa kevollisen digikameran ja räpsiä sillä niin paljon kuvia, että niistä joku vahingossa onnistuu, on syönyt pahasti omaa motivaatiotani luontokuvausta kohtaan. Takana ovat ne vuodet, jolloin piti ennen kuvan ottamista tietää, mitä tekee. Luontokuvauksesta on kadonnut kaikki se hohto, joka sillä oli vielä 1990-luvulla, jolloin se oli taitavien rahamiesten harrastus.
Ja jotenkin tuntuu, että paljolti näiden kirottujen digikameroiden takia kaikki alkaa olla kuvattu. Maisemakuviinkin pitää tunkea jotain muovisia luurankoja, että ne erottuisivat massasta, vaikka todellisuudessa varsin kelvolliset maisemakuvat menevät näin pilalle. Tamron ja Sigma valmistavat halpoja 600 mm objektiiveja ja näin kaikki pers´aukisetkin kykenevät ottamaan varsin tasokkaita sorsakuvia, joita harva kuitenkaan jaksaa katsoa, koska internetti tursuaa sorsakuvia.
Kyllä nyt on hyvä aika jäädä eläkkeelle, hankkia spottivaloilla varustettu vitriini ja asetella kamerat ja objektiivit sinne, muistoksi siitä, että luonnonvalokuvaus oli joskus upea harrastus, ennen kuin halvat digikamerat ilmaisine muistikortteineen tulivat ja janipetterit tekivät jalosta luonnonvalokuvauksesta samanlaisen massaharrastuksen, kuin esimerkiksi joku sauvakävely on.
Eli kuvaaminen on sinulle sivuseikka, rasite. Tärkeintä on, että omistaa jotakin jota ei kaikilta löydy.
Kyllähän se on ollut selviö alusta asti.
No, ensin se oli kaluston vika, kun ei saanut täydellisiä kuvia, nyt taas on kaluston vika, kun kaikki saa kelvollisia kuvia. Näikö se meni?
kuka ampus? Who's shooting?
6D&EosM|EF 100 IS L F2,8|EF 16-35 F4 IS|EF 24-105 L|EF 50/1.4|EF 70-200 2,8 L II |HELIOS|EF Extender X2 III|EX 580 II|EX 430 II|YN 560|YashicaFX-D|Yashica FX-3|Benro|Mannfrotto|Sirui|And a bunch of other sh*t....
poweri kirjoitti:No, ensin se oli kaluston vika, kun ei saanut täydellisiä kuvia, nyt taas on kaluston vika, kun kaikki saa kelvollisia kuvia. Näikö se meni?
Aika lähellä ollaan tossa analogiassa. Pitäis vaan se pikkupikkumersu jotenkin saada tohon yhtälöön, ni sithän se olis vedenpitävä.
Ei siinä ole mitään outoa. Ennen kuvailu harrastuksena oli marginaalisempaa ja vähemmällä vaivalla sai nimeä ja mainetta tai mitä nyt lieneekään sitten. Nyt joutuu tekemään työtä paljon enemmän vastaavan eteen kun kuvantamisvälineet ovat kaikkien saatavilla.
Spegen kalusto on kivikautista lukuun ottamatta 24-70 VR zoomia. Kohta on uutta D810-korvikettakin varmaan jo tulossa. Ikuinen looppi ja metsää taas kaatuu.
Maffer kirjoitti:Spegen kalusto on kivikautista lukuun ottamatta 24-70 VR zoomia. Kohta on uutta D810-korvikettakin varmaan jo tulossa. Ikuinen looppi ja metsää taas kaatuu.
Harrastukset on väärät, jos kaikki rahat ei mene :D
Maffer kirjoitti:Spegen kalusto on kivikautista lukuun ottamatta 24-70 VR zoomia. Kohta on uutta D810-korvikettakin varmaan jo tulossa. Ikuinen looppi ja metsää taas kaatuu.
Harrastukset on väärät, jos kaikki rahat ei mene :D
Elämme siis toivossa, että jatkumo on tiedossa.
Ei ole kalustonvaihtoja enää tiedossa.
Olen vakaasti päättänyt, että Rahalan rahoittaminen saa nyt omalta osaltani vihdoin ja viimein loppua. Menen tämän nykyisen kalustoni kanssa sinne saakka, kun Suur-Sawon nikonistit vetävät minun, suurella keltamustalla Nikon-lipulla peitetyn tammiarkkuni tykinlavetilla Hietaniemen hautausmaalle, marsalkka Mannerheimin viereen, Nikon D5 kamerarunkojen kunnialaukaussarjojen säestäessä toimitusta.
* Suur-Sawon valtakunnan ja DC.net kansan valokuvamarsalkka *
