kapama-7 kirjoitti:Näyttökuvat sitten jiipegginä sRGB-muodossa asiakkaan haluamassa koossa. RAWeja en ole koskaan antanut kenellekään, enkä tule antamaan.
Kapa
Millä tavalla ajattelit suojata jpg-kuvat asiakkaan jälkikäsittelyltä? Edelleen olen sitä mieltä, että näistä tarjouspyynnön asioista pitäisi keskustella tarjouksenpyytäjän kanssa.
Jos tarjouksen ehdoissa kerrotaan, että kuvat RAW-muodossa, niin tarjouksessasi oleva "RAWeja en ole koskaan antanut kenellekään, enkä tule antamaan." pitäisi johtaa ilman muuta tarjouksen hylkäämiseen.
Valokuvaukseen liittyvät sopimukset ovat minulle ns. kyntämätön sarka; niistä en ymmärrä mitään. Yleisesti Suomen kauppalaki on rakennettu vanhan roomalaisen "pacta sund servanda" - tai jotain sinne päin - perusteella. Eli vallitsee sopimusvapaus. Voi tehdä minkälaisia hyvänsä sopimuksia, ja jos tekemäänsä sopimusta ei pysty täyttämään, on velvollinen korvaamaan toiselle osapuolelle kaikki, myös välilliset, vahingot. Tätä säännöstä sitten vesitetään jatkopykälillä, ja vielä erikseen oikeuskäytännöissä. Jonkun muun lain vastaiset sopimukset ovat aina mitättömiä. Tulee vastaan esim. työlainsäädännössä. Kuluttajansuoja myös asettaa sopijaosapuolet eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Myös yrittäjien välisissä sopimuksissa voi sopimus raueta, jos näkyy, että toinen osapuoli on tietoisesti käyttänyt hyväkseen toisen osapuolen tietämättömyyttä tai eriarvoista asemaa.
Jos tuota viimeistä asiaa ei pelkää, voi tietysti toimia niin, että maksimoi tämän yhden sopimuksen hyödyn. Sensijaan, jos on tarkoitus toimia ko. alalla jatkossakin, ja haluaa mainettaan ylläpitää, eiköhän oikea tie ole - siis jos kyseinen tarjottu työ kuuluu omaan repertuaariin ja kiinnostaa - avata keskustelu tai kysellä lisää tietoja.
Jos ammatinharjoittaja tai yrittäjä myy palvelujaan yksityishenkilöille, tuo tilanne on jokapäiväinen, olipa toimiala mikä hyvänsä: ostaja on ostamassa jotain, mistä ei ymmärrä mitään. Rehellisen ja itseään kunnioittavan ammattimiehen toimenkuvaan kuuluu itsestään selvyytenä asiakkaitten opastaminen.
Näin siis minun mielestäni, toki kukin saa olla omaa mieltään. Sopimuksia tehdessä kehotan kuitenkin aina lähtemään roomalaisten periaatteesta: Pacta sund servanda - tehty sopimus pitää!
kapama-7 kirjoitti:Näyttökuvat sitten jiipegginä sRGB-muodossa asiakkaan haluamassa koossa. RAWeja en ole koskaan antanut kenellekään, enkä tule antamaan.
Kapa
Millä tavalla ajattelit suojata jpg-kuvat asiakkaan jälkikäsittelyltä? Edelleen olen sitä mieltä, että näistä tarjouspyynnön asioista pitäisi keskustella tarjouksenpyytäjän kanssa.
Jos tarjouksen ehdoissa kerrotaan, että kuvat RAW-muodossa, niin tarjouksessasi oleva "RAWeja en ole koskaan antanut kenellekään, enkä tule antamaan." pitäisi johtaa ilman muuta tarjouksen hylkäämiseen.
Kryptos kirjoitti:Juuri tämä minuakin huoletti ja näin ajattelin vastaavassa tilanteessa toimivani. En luovuttaisi raakakuvia. Menettely on perusteltavissa asiakkaalle ja mikäli siitä huolimatta asiakas vaatii raakakuvia, voi tarjouspyynnön hylätä. Riski on liian korkea.
Ehdotettu TIFF ratkaisu voisi toimia hyvin. Neuvottelykysymys, yleensä puhumalla asiat selviää yllättävän hyvin ;-)
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
TIFF tai muukaan raakakuvasta poikkeava formaatti ei mielestäni ratkaise asiaa. Ratkaisu on lopulta selkeä ja kuten muissa viesteissä on todettukin: asian määritteleminen sopimuksellisesti. Sopimuksessa sovitaan kuvien käytöstä, käsittäen mahdolliset rajoitukset kuvien muokkaamiseen asiakkaan toimesta sen jälkeen, kun kuvat on toimitettu asiakkaalle. Sopimuksessa valokuvaaja voi myös näin halutessaan määritellä pidättävänsä raakakuvat itsellään.
tehodia kirjoitti:Ja sitten lasku. Pian asiakas huomaa, että kuvat ovat liian pieniä, eikä RAW-kuvillekaan pysty tekemään oikein mitään. Olet kuitenkin täyttänyt tarjouksen vaatimukset ja lisätöistä voi sitten laskuttaa "melkein mitä vaan".
Ei voi. Kun tilaaja pyytää raw-kuvia, sillä on käytössään joku ihminen tai edes ohjelma, jolla kuvat saa auki ja generoitua sopivan kokoisia kuvia. Toimeksiannon sabotointiyritys lisätyön toivossa harvemmin edistää liiketoimintaa.
Niin, ajatella, mitähän siitäkin tulisi, jos joku rakentaisi metroa noilla periaatteilla? Länsimetrohan siitä tuli. ...valmiiksi, ja hinta ylittyi n. 240 miljoonaa euroa.
Toivottavasti kuitenkaan mitään ydinvoimalaa ei aleta rakennuttamaan tuonkaltaisen minimivaatimukset täyttävän tarjouksen perusteella...
Nyt kun tämä tuli taas esille, niin täsmennämpä tuota Rawia, miksi en niitä anna. Kyseessähän oli taideteosten kuvaaminen. Kun nykyisin kuvaan niitä digillä, niin pienet virheet eivät ole ongelma - lähinnä tarkoitan kohteen eksaktia kohtisuoraan kuvaamista, joka filmiaikana oli haastavaa. Nyt pienet vinoumat ja optiikan vääristymät hoituu kuvankäsittelyohjelmalla, kuten myös pienet valaisun epätasaisuudet. Käytän kuvaamisessani X-riten targenttia, jolla saan värit kohdalleen kuvankäsittelyssä.
Joskus voi esiintyä pieniä heijastumisista aiheutuvia pilkkuja, jos en ole käyttänyt ristikkäispolarsaatiota, jotka eivät ole lopputuloksessa suotavia. Nämä kaikki on korjattu/säädetty lopullisessa tiffissä ja jiipegissä kohdalleen. RAW on kuin negatiivi entiselle pimiövelholle, joka loihti siitä lopullisen tuotoksen. Ei hyvä ravintolakaan (eikä huonokaan) tarjoa annostaan lätkäämällä raaka-aineet pöytään ja sanomalla, että tee noista.
Vaikka kapama ja Kryptos perustellun tiukasti kieltäytyy luovuttamasta raw-muodossa kuvia, niin kyllä sillekin muodolle on paikkansa. Tällöin tilaajan lähtökohta on tietysti kyky ja halu käsitellä digipimiössä itse haluamansa kuvat nyt ja tulevaisuudessa. Tuo aikajänne saattaa olla nimenomaan se tärkein: epätietoisuus siitä, kuinka pitkään pienestä firmasta saisi tukea (jos kuville täytyy tehdä jotain).
Jos tilaaja on kuitenkin selkeästi kyvytön (tarjouspyynnön tai ensikontaktin perusteella), niin tokihan valokuvaaja opastaa oikealle hollille.
Jos on pelko, että raw-kuva käsiteltäisiin väärän laisesti: Voisiko sopimukseen laittaa että kuvan yhteydessä mainittaisiin "Kuvaaja: Minä Tietysti, Kuvankäsittely: Kuka Lie"?