Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Keikka kesäkuussa. Kirkko + potretti + hääjuhla. Kokemusta yhdestä tapahtumasta ja silloin ei ollut salamaa.

Sanoin jo asiakkaalle, että en ole kuvannut kuin yhdet häät ja annan tyytyväisyystakuun. Maksa jos jaksat :) Hintakin on edullinen. Saapahan referenssiä itselle jokatapauksessa.

Salamaa ajattelin kirkossa käyttää. Nyt sitten mietin että vedänkö varman päälle automaattiasetuksilla vai en? Itse näen kriittiseksi hetkeksi juuri kirkon toimituksen jota ei voi keskeyttää tai pyytää odottamaan jos jokin pettää. Hääkakun leikkuun voi sitten vaikka viivyttää jos on ihan pakko. Eli mitä asetuksia salaman kanssa kirkkoon suosittelisitte?

Käytössä 2 digijärkkäriä, 1 salama, 2 kpl 2,8 valovoimaisia objektia.
Ajattelin laittaa 30D:n kiinni pidemmän IS putken ja 10D:n kiinni 24-70 + salaman.

Pattereita salamaan pitää ainakin ottaa riittävästi mukaan.

Nyt reilusti sitten vinkkejä, kokemuksia ja ohjeita?

Kai sä olet jo tän lukenu?
http://www.koskiphotography.com/amateur.html

Täällä on kohtalotoveri, tosin ihan kakku ja skumppapalkalla. Ainoastaan potretti hoidetaan "ammattilaisella", mutta eiköhän illalla oteta pari epävirallisempaakin potrettia. Lähinnä minua kiinnostaisi, miten kirkossa kannattaisi sijoittua, jotta häiritsisi itse toimitusta mahdollisimman vähän, mutta saisi kuitenkin kaikki tärkeät kuvat. Kirkkokin on tuossa pyöräilymatkan päässä, niin ajattelin menna sinne joku päivä räpsyttelemään salamaa ja mittailemaan valoa.

Lisäksi kiinnostaisi, mitä polttovälejä tarvitaan. 70-200mm taitaisi olla aika optimaalinen mutta kun sitä ei ole, niin joutuu turvautumaan 18-55mm ja 135-400mm zoomeihin ja todennäköisesti 100mm kiinteäpolttoväliseen. Onko tuo telezoomi liian "tehokas", digikertoimella siitä tulee kuintenkin 200mm-> opiska.

Noista objektiivikysymyksistä sanoisin, että mieluummin normaalizoomi (siis n.2x-xxxmm vastaava) kuin tele (jos vain yksi on mahdollista olla, ja kun vain yhtä kuitenkin ehtii käyttää yhdessä tilanteessa)

------------------------------

Itse kuvasin viime kesänä yhdet häät negatiiville. Homma sujui negatiivin valotusvaraa hyväksikäyttäen suurinpiirtein niin, että valotin 800 iso negaa varmuuden vuoksi 2/3 aukkoa yli, eli pyrin välttämään alivalotusta kaikissa tilanteissa. Digikameralla saattaisi asia olla valotusvaran vuoksi hyvinkin toisin päin: Valkoista hääpukua ei saa mistään hinnasta valottaa puhki.

Luulen että hienojen kikkailujen sijaan kannattaa yrittää mieluumminkin saada varmaa tulosta. Filmillä tosiaan asetin valotusajan 1/30 tai joissakin paikoissa 1/60 sekunnille (eli aikaan, joka yleisesti ottaen ei vielä minulla usein tärähdä), ja aukon noin arvoon 8 joka antoi siinä kirkossa tulokseksi hieman alivalottuneen kuvan. (todellinen arvo vaihteli 5.6-8 välillä zoomin asennon mukaan) Lopun valotuksesta hoidin ihan suoralla täytesalamalla, jota tosin pyrin heijastamaan seinien kautta, kun mahdollista. Salama oli ttl-mittauksella ja automaattina, runkona Pentax mz-3. Luulen että digijärjestelmällä kannattaisi laittaa valotusaika tai aukko (riippuen siitä että pelkääkö tarähdystä vai salaman tehon kesken loppumista) ehkä automaatille, niin kamera mukautuu sitten mahdollisiin huippuvaloihin eikä ylivalota niitä. Pattereita, akkuja ja filmin korviketta pitää olla myös paljon matkassa.

Noilla säädöillä sain mielestäni eritäin onnistuneita kuvia. Objektiivina oli käytössäni tokinan 24-200mm superzoomi (ja älkää naurako, kyllä siinä tarkkuus riittää ihan hyvin), kakkoskamerassa pentaxin 43mm limited. ja melkein koko polttovälialuetta tuli käytettyä. Pelkän teleobjektiivin turvin ei tosiaankaan saa kaikkia kuvia kuvattua: joskus joutuu kuvaamaan läheltä, ja toisaalta laajakulman kuvakulma antaa mukavan lisän kuviin: kuvaan ei tule vain esim. kaiken muun peittävä, lattea keskikäytävää kävelevä pari, vaan myös vieraita, ym. ympäristöä. Samoin riisinheiottokuviin tulee läsnäolon tuntua kun ne kuvaa sopivan läheltä:)

Tilaisuuden kulku kannattaa ottaa hyvin selville ennen kuin lähtee kuvaamaan, niin voi ennakoida tilanteita. Kannattaa uskaltaa liikkua jos aikoo saada hyviä kuvia.

Morsiammen sisääntulon kuvasin kirkon keskikäytävältä, ja sitten istuskelin oikeanpuoleisessa etupenkissä istuen, ja tarpeen tullen likkuen: Taaksepäin kuljin sivukäytävää pitkin. Itse vihkimisen kuvasin alttarin oikealta puolelta (sulhasen puolelta, näin taas morsiamen puvun ylivalotusvaara salamalla vähenee, toisaalta sulhasen tumma puku saa enemmän valoa) Joitain kuvia kävin ottamassa myös parvelta. Tärkeintä on ettei hosu, luulen minä, niin ei herätä liikaa huomiota. Sulhasen ja morsiammen vanhemmista pitäsi saada kuvia, vieraistakin ja kirkkotilasta olsisi hyvä saada, mahdollisista esiintyjistä myös, ja pappikin saa olla kuvissa mukana. Myös yhdessä kirkon penkillä istuva hääpari on mukava kuvata, ja jos yksityiskohtia keksii. Hääparin yhteinen lähtö kannattaa myös ennakoida, ja lähteä kirkon takaosaan sopivasti valmiiksi ettei tule hosumista. Niissä häissä joissa minä olin, hääpari odotti kirkon eteisessä ennen riisinheittoa, joten annoin heidän kävellä käytävällä ohitseni ja kuvasin. Sitten ulkona edelleen joku 1/60s valotusaika antaa liikkeentuntua kuviin (kuvasin muistaakseni noin), mutta täytesalama saa kuvat pysymään tarpeeksi terävinä silti. Autostakin kannattaa ottaa myös sisäkuvia (hääparin kanssa:).

Tulipas pitkä:) Minulla tuntuu olevan paha tapa kirjoitetella pitkästi, varsinkin kun nämä nyt kuitenkin ovat vain tällaisia Yhden kokonaisen ja kolmen 1/4 häähuvaustilanteen kokemuksia. Virallisia hääkuvapotretteja en ole edes ottanut. Toivottavasti tästä kuitenkin jotain apua oli, joka tapauksessa onnea kuvauksiin ja hääparille:)

ps. Tuonkin kokoemuksen perusteella muuten voin sen sanoa, että kyllä se työstä käy! Oli aika tuskastuttavaa esim. odotella ja kytätä että saisi kuvattua juhlissa vieraat pöytäkunnittain (kun itsekin teki mieli syödä), ja muutenkin kun piti kaikissa tilanteissa olla ajan tasalla ja yrittää vielä välillä keksiä uusia kuvakulmiakin. Omat ruokailut ja muut juhlimiset jäävät siinä herkästi toiseksi. Melkein kävi harmittamaan "pelkät filmikulut ja työ häälahjaksi" -sopimus:)

Itse jouduin puolivahingossa hoitamaan avovaimoni läheisen sukulaisen hääkuvaukset.

Tilaisuudessa piti olla joku valokuvaajana mutta minulle tuntemattomasta syystä tämä "ammattilainen" otti vain viralliset kiitoskorttikuvat (jotka nekin jouduttiin möhemmin kuvaamaan uudestan).

ko. häissä olin lupautunut hoitamaan videokuvauksen. Kun hääpari oli saapunut alttarille ja olin asetellut videokameran jalustalle vasempaan reunaan, jossa oli enemmän tilaa kuin oikeassa reunassa. pian huomasin että kädessäni on myös perinteinen jäjestelmä ja digipokkari. järkkäri oli jalustalla, kokoajan suunnattuna hääpariin (ja pappiin) jolloin digikameralla otin kuvia vieraista ja hieman kiertelin kirkossa kuvaamassa. erityisesti sormuksen pujottamisesta ja suudelmasta sain hyvät kuvat. Juuri nuo kaksi hetkeä ovat sellaiset joihin kannattaa panostaa, ainakin omastamielestäni.

Kirkostapoistumisen hoidin videokamera oikeassa kädessä ja digipokkari vasemmassa. Tämä oli todella huono ratkaisu (mutta parempi kuin ei mitään). kirkon jälkeen luovutin kamerat pois ja keskityin juhlimaaan.
Kirkon vieressä oli muutama japanilainen turisti. Heiltä olisi varmasti saanut useamman sata kuvaa kirkostapoistumisesta mutta eipä tullut kysäistyä :)

Häistä on muutama vuosi aikaa enkä millään muista kalustoa joka minulle lykättiin.

Se mitä tästä kertomuksesta ptäisi oppia: mikäli olet hommannut jonkun hoitamaan hääkuvauksen, varmista että hän sen myös hoitaa (ja osaa hoitaa)!!!!!

Viimeksi häitä kuvatessani morsiuspari totesi, että he ovat tilanneet hääkuvat tutulta ammattilaiselta, joten kuvata ei tarvitse, mutta saa kyllä kuvata. Tuo poisti kokonaan stressin kuvaamisesta ja se muuten helpotti.

Kuvasin myös alttarin oikealta puolelta. Kun ei siellä liikoja liiku, ei kukaan häiriinny. Minä kuvasin mahdollisimman kaukaa, etten olisi liian lähellä kiinnittääkseni kenenkään huomiota. Hiljaisina hetkinä laukaisuääni voi olla ikävän kuuluva kivisessä kaikuvassa kirkossa, joten kannattaa yrittää sijoittua siten, että takana on kaikumaton kohta. Eniten varoittaisin filmikameran automaattisesta filmin takaisinkelauksesta. Joku otti viimeisen kuvan rullasta siellä keskellä kirkkoväkeä juuri ennen sormuksen pujottamista. Meinasin pudottaa kamerani, kun luulin, että se oli minun kamerastani. Niin kovaa se ääni kuului.

adapteri kirjoitti:Eniten varoittaisin filmikameran automaattisesta filmin takaisinkelauksesta. Joku otti viimeisen kuvan rullasta siellä keskellä kirkkoväkeä juuri ennen sormuksen pujottamista. Meinasin pudottaa kamerani, kun luulin, että se oli minun kamerastani. Niin kovaa se ääni kuului.

Tämä kannattaa myös muistaa hautajaisissa. Viimeksi kun kävin tuollaiset kuvaamassa, itselläni oli mukana 2 runkoa juuri tuon takaisinkelauksen takia (kuvasin rullan viimeisen kuvan vasta ulkotiloissa siunauksen päätyttyä). Onneksi 2kpl 36 kuvan rullaa riitti sisäkuviin ja ulkona sain sitten vaihdettua taas uudet rullat kameroihin.

Onneksi digit ei kelaile.

Hankalinta kuvaamisessa on sovittaa vallitseva valo ja hääpuku yhteen. Salama ja digi ovat joskus aika hankala yhdistelmä, se kannattaa kokeilla jo harjoituksissa.

Hyvä, jos pääset kirkkoon aikaisemmin harjoittelemaan, lisäksi on myös hyvä varmistaa hääpuvun väri, sillä voi olla aika iso merkitys kuvattaessa.

Matkat kirkossa voi olla pitkät, tai yllättävän lyhyet, 200 mm tuntuu aika pitkältä kirkossa, potretit ehtii ottaa jälkeen. 70-200 saattaa digissä olla sekin liikaa, 28-135 alkaa olla lähellä ihanteellistä.

Varmista, jos voit käyttää salaman heijastamiseen kirkon seinää, tai kattoakin, tai korjaa salaman valotusta alaspäin ja varmista että et kuitenkaan pahasti alivaloita.

Liikkuminen kirkossa on yleensä melko helppoa, jos liikkeellä ei ole paljon kuvaajia. Varmista ihmisten sijoittelu, ettei kä siten, ettei sormusta pujoteta esimerkiksi yleisöön päin, siten että saat takaraivon kuvattavasta parista näkymään. Suunnitelmallisuus ja kenraaliharjoituksissa mukana olo on ensiarvoisen tärkeää.

Turhat tavarat kannattaa unohtaa kirkossa, vaihtojen aikana kun tapahtuu kaikki oleellinen. Muista, että yleisö kuuluu myös kirkkoon, siitä on hyvä ikuistaa kasa kuvia hääparin lisäksi. Varsinkin jos puku on itse tehty, siitä pitää saada myös edustavia otoksia, jossa koko asu näkyy. Vaikka ammattilainen ottaa oikeat kuvat studiossa, on hyvä ottaa muutama varalle, vaikka ne yleensä ovat ihan hyviä, ei vara venettä kaada.

Kuten joku mainitsi, kaikkea ei ehdi kirkkoon tulo ja lähtö on hyvä suunnitella valmiiksi, ettei se tule yllätyksenä.

Hyviä kuvauksia

Se kyllä on karmeinta, kun omistipa minkä tahansa vähän pokkaria isomman digin, niin on suvun mielessä ammattikuvaaja.

Itsekin jouduin pahemmanlaiseen kiipeliin Dimage 7:n kanssa... pitihän siinä sitten yritellä ja tulihan niistä parikymmentä enemmän tai vähemmän välttävää kymppikuvaa... lienee aloittelijan tuuria, mutta ihan hyviäkin oli pari.

Ja kyllä... amatöörin on lähes mahdotonta olla ylivalottamatta morsiamen pukua :)

Palkkio nolla, vastuu karmiva. Varsinkin jos kuvat olisivat menneet persiilleen, niin olisi mennyt maine suvun silmissä.
Eli vältelkää viimeiseen asti ko. stressiä. Itse meinasin jättää menemättä Joensuuhun, mutta pakkohan se oli.

Järkkärillä se voisi onnistua aika tavalla helpommin.
Onneksi ottivat yhden "kirjahylly ja kiitos"-parikuvan ammattilaisella... yllätyksekseni se ei kuitenkaan kovin hääppöiseltä näyttänyt. Tiedä häntä paljon sitten maksoi...

OT: Jenkeissä tuntuvat olevan hääkuvat hinnoissaan...

Tässä on tullut paljon hyviä vinkkejä, en lähde enää sen enempää kommentoimaan muutakuin, että ehdottomasti suosittelen käymään kirkossa (ja muissakin paikoissa, haittaa ei ikinä ole; juhlapaikalla ja paikoissa, missä otettaisiin potretit) ottamassa muutamia testikuvia. Itse kuvaan vielä filmikameralla ja silti käyn yleensä (jos mahdollista) kirkkoharjoituksissa ottamassa pari testikuvaa rullan viimeisiin ruutuihin ja vien seuraavana päivänä kehitykseen. (Kirkkoharjoitukset tuppaavat yleensä olemaan hääpäivää edeltävänä torstaina, jostain syystä) Toki sinne kirkkoon voi mennä yksinkin tai kaverin avustamana harjoittelemaan.

Kirkoissa on niin paljon eroja. Turussa tuomiokirkko, varsinkin talvipimeällä, on vähemmän miellyttävä kokemus. Kun taas vaikka Kakskerran kirkko on unelmapaikka kuvata - no, ellei narisevaa lautalattiaa oteta huomioon ;)

Tuomiokirkon kaltaisessa paikassa kuvanvakaajalinssistä on kyllä etua. Automaatilla ja salamalla saa aikaiseksi kuvia, joissa tausta on täysin musta :P Monopodi on ihan jees, mutta harvemmin kuvaavan kannattaa todennäköisimmin se unohtaa.

Juhlapaikoissa sama juttu, Turussa VPK:n talo on myös aika synkkä paikka kuvata, varsinkin jos juhlitaan hämyvalaistuksessa. Aika hyvin se valo hukkuu sinne jonnekin...

Itse käytän EF 28-135 IS USM-linssiä pääsääntöisesti kirkko- ja tapahtumakuvaukseen, tele saattaa olla toisessa kamerassa, jos sattuu sellaista putkea tarvitsemaan. Ei tarvitse vaihtaa linssiä eikä filmiäkään, jos loppuu kesken. Potretit kuvaan yleensä kiinteällä (EF 50/1,4)