Keskustelu valokuvauksesta avattu 9.1.2003
https://digicamera.org/keskus/
...eikös se juuri ole digikameran etu, että voit ottaa paljon kuvia ja sitten karsia huonot pois?adapteri kirjoitti:Minulla ainakin yli 90% kuvista on sekundaa. Nyt vaan pitäis oppia tietämään etukäteen, mitkä kuvat ovat huonoja. Jättäis ne kokonaan ottamatta...
Etu jossain mielessä kyllä, haitta jos ajatellaan kuvaajana kehittymistä.e kirjoitti:...eikös se juuri ole digikameran etu, että voit ottaa paljon kuvia ja sitten karsia huonot pois?
Just tuota tarkoitin, se 90% sekundaa vie turhan paljon tilaa, jos ne ovat 10 megan tiedostoja. Fujilla esimerkiksi 3 megan kennolla tehty 6 megan kuva on puolet "ilmaa". Jos sen 3 megaa saisi raw-tiedostona koneelle ja siellä interpoloitua 6 megaiseksi, se olisi jo järkevämpi sekundatilan säästäjä.e kirjoitti: ...eikös se juuri ole digikameran etu, että voit ottaa paljon kuvia ja sitten karsia huonot pois?
eero
Eli hyväksi kuvaajaksi kehittyminen tarkoittaa sitä, että kohde pitää pystyä kuvaamaan yhdellä kertaa? Mielestäni JUURI tämän vuoksi tuo em. etu on ylivoimainen. Voihan sitä silti kehittyä, saapahan harrastuksen alkuvaiheessakin onnistuneita kuvia. Ottaa sitten guruna vain yhden kuvan...laite kirjoitti: Etu jossain mielessä kyllä, haitta jos ajatellaan kuvaajana kehittymistä.
Mielestäni kyllä. Yksi todella huolella mietitty ja säädetty otos on varmasti parempi kuin se paras sadasta räpsitystä, tai sitten kuvaajalla on ollut satumainen tuuri. Kuvaan ei jakseta keskittyä tai panostaa kaikkea, kun niitä on niin helppo "räpsiä". Itse lueskelin juuri palkkikamerasta ja innostuin siitä kovin. Jokaiseen kuvaan pitää nähdä kymmeniä minuutteja vaivaa ja sen kuvattavan kohteen etsimiseen menee helposti tuo aika moninkertaisesti. Kun jokaisen ruudun hinta lasketaan euroissa, niin ihan mistätahansa ei viitsi ottaa kuvaa.e kirjoitti:Eli hyväksi kuvaajaksi kehittyminen tarkoittaa sitä, että kohde pitää pystyä kuvaamaan yhdellä kertaa?
Samaa mieltä suurimmaksi osaksi. Jätin edellisestä viestistäni pois sen, että digi on ehdoton työkalu kun opettelee kuvaamaan, koska lopputuloksen ja eri asetusten muuttamisen vaikutuksen näkee välittömästi (jätin tuon pois siksi, että saisin keskustelua heräämään).JuhaH kirjoitti:Mielestäni kyllä. Yksi todella huolella mietitty ja säädetty otos on varmasti parempi kuin se paras sadasta räpsitystä, tai sitten kuvaajalla on ollut satumainen tuuri. Kuvaan ei jakseta keskittyä tai panostaa kaikkea, kun niitä on niin helppo "räpsiä".e kirjoitti:Eli hyväksi kuvaajaksi kehittyminen tarkoittaa sitä, että kohde pitää pystyä kuvaamaan yhdellä kertaa?
Onhan se näin, mutta kyllä tämmöiseen saittiin kertyy yleensä joko valokuvauksen harrastajia tai kameroista kinnostuneita, ja esimerkiksi perhoskokoeömansa tai omakotitaloprojektinsa vesiongelmat dokumentoijat ovat vähemmistönä, vaikka digikamera onkin noissakin oiva väline. Tällaista projektia kuvatessaan ei varmasti ole olennaista kuvien visuaalinen hyvyys, vaan se että asia selviää....mutta: onko siitä haittaa jos kuvat olisivatkin hyviä? Kyllä dokumenttikuvaus on ihan jalo alalaji jossa on paljon ikimuistoisia, hyviä kuvia. Minulle sillä että saan laakista hyvän kuvan, tai se että otan tuhat kuvaa kuussa, ole mikään itseisarvo, vaan se että olen tyytyväinen siihen mitä teen. Sitä harvemmin on -ja siksi on minusta luonnollista miettiä josko saisi huonojen kuvien määrää tiputettua.e kirjoitti:Niin tämähän on digikamera-foorumi...?
Siis ymmärrän kyllä täysin, mitä tarkoitatte, puhutte valokuvaamisesta harrastuksena, olen itsekin harrastaja.
Kuitenkin, voihan niitä onnistuneitakin otoksia ottaa vaikka sata, ei niitä kuitenkaan pakko ole säilyttää.
Digikamera mielestäni toimii valokuvauslaitteen lisäksi myös erinomaisena dokumentointivälineenä esim. auton entisöinnissä. Tätä ei käy kiistäminen? Tällaisessa toiminnassa kaikkien kuvien ei tarvitse olla "täydellisiä", kunhan haluttu informaatio saadaan talteen. Mielestäni tämäntyyppisessä toiminnassa suuri etu on se, että voi "räpsiä" useamman kuvan, ja poistaa ne, joilla ei ole mitään tarvetta.
Tuo on kyllä totta omalla kohdallanikin. Laskeskelin nopeasti, että minulla on arkistoituna noin 600 diaa, ja varmaan yli kasinkertainen määrä on lentänyt kehystysvaiheessa roskiin. Valokuvia on albumissa yli tuhat, laatikossa varmaan parituhatta lisää ja vähintaan yksi laatikollinen on lentänyt epäonnistuneina roskiin. Digikuvia on vielä tuohon päälle noin 3000 kappaletta (ja vähintään yhtä paljon on deletoitu). Tuosta määrästä seinälle on päätyneet kaikki hyvät otokset, eli kehystettynä minulla on nyt 10 kuvaa seinällä. Prosentti voisi tuntua jostain pieneltä... :-)adapteri kirjoitti:Ehkä olen kriittinen kuvieni kanssa, mielestäni vain muutama prosentti on hyviä. Jos en ottaisi niin paljon kuvia, hyviäkin tulisi paljon vähemmän. Filmillä onnistumisprosentti oli ihan samaa luokkaa kuin digillä, ehkä jopa huonompi, vaikka silloin varoin tuhlaamasta filmiä.
En viitsi omalle kohdalleni mitään prosentteja laskea mutta surkeinta on se että ei edes osaa päättää mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja!JuhaH kirjoitti: Tuosta määrästä seinälle on päätyneet kaikki hyvät otokset, eli kehystettynä minulla on nyt 10 kuvaa seinällä. Prosentti voisi tuntua jostain pieneltä... :-)
Niin, vaikka kuvaamista suunnitteleekin etukäteen, pohtii asetuksia ja rajauksia, ei kai siinä mitään pahaa ole, että samantien ottaa useamman kuvan, vaikka hiukan eri asetuksilla/rajauksilla? Mielestäni näin kuvatessa oppii enemmän, kuin siinä, että ottaa yhden kuvan, joka joko onnistuu tai ei. Itse kuvasin eilen ilotulitusta. Kokeilin eri asetuksia ja otin kuvia ainakin 30-40. Muutama onnistui. Ilotulituskin on niin hankala aihe, ettei sitä täysin voi etukäteen suunnitella, miten sen kuvan ottaa. En ainakaan minä. Kuitenkin koin, että opin jotain eilen. En sen ensimmäisen epäonnistuneen rakettikuvan jälkeen, vaan nimenomaan niiden kaikkien jälkeen.laite kirjoitti:Itse kuitenkin kuvaan suurimman osan aikaa niin, että suunnittelen kuvan päässäni sellaiseksi, että voin vain kävellä haluttuun kohtaan kameran kanssa, säätää asetukset kohdalleen ja laukaista. Osassa kuvauskohteita tuo vaatii kohteeseen tutustumista ja kohteen tarkastelua eri suunnista (mistä valo tulee, miten varjot asettuvat jne). Saatan kyllä ottaa kohteesta useamman kuvan, harvemmin kuitenkaan yli kolmea kappaletta. Jokainen kuitenkin kuvaa tyylillään, aina ei voi onnistua, mutta pienikin ennakkosuunnittelu parantaa onnistumismahdollisuuksia.