Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Ostin juuri Nikon Coolpix SQ:n. Nyt pitäisi vain ruveta kuvaamaan, mutta mitä?
Haluaisin oppia ottamaan onnistuneita kuvia. Mitkä ovat hyviä harjoituskohteita? talot? Ihmiset? Vai kannattaako vaan ruveta räpsimään ilman harjoituksia?

Hmm. Siinäpä vasta onkin visainen kysymys :-)
Pääkirjastossa on useampikin valokuvausta käsittelevä kirja joita on ihan hyvä lukaista läpi. Suurin osa on aika vanhoja, mutta samalla tavalla niitä kuvia edelleenkin otetaan. Tästä on hyvä lähteä.

Opettele tuntemaan kamerasi niin että kuvaustilanteessa tiedät mitä näppeja tulisi painaa. Se sitten mitä haluat kuvata niin onkin toinen juttu.. Jos ei ole mitään kuvattavaa niin ei varmaan tarvi kameraakaan. Kuvaa kaikkea ja opi kuvistasi. Epäonnistuneen otoksen jälkeen voit miettiä että mikä meni vikaan, tai miten tästä voisi saada vielä paremman. Siitä on hyvä lähteä etenemään.

Alussa kannattaa ottaa kuvia paljon. Niistä kohteista mitkä kiinnostavat, koska niihin on yleensä persoonallinen lähestymistapa. Se tuottaa yleensä hyviä kuvia.

Vaikka kuvat eivät näyttäisikään hääveiltä alussa, ne kannattaa säilyttää, koska myöhemmin oppii rajaamaan jne. näkemään kuvan arvon muutenkin kuin henk. koht. muistona.

Kuten tuossa joku sanoikin aluksi kannattaa ottaa paljon kuvia, jossain vaiheessa kuvan ottamisesta erottuu se omin alue, mikä itseä eniten kiinnostaa.

Hyvät perus asettelutekniikat kannattaa opetella, rajaus asettelu syväterävyys jne. Tuostakin aiheesta mainittiin, kirjallisuus valokuvaamisesta auttaa, valokuvauksessa digitaalitekniikka ei itsessään ole mullistanut mitään säännöt ovat aivan samat.

Kuvaus aiheissa ei kannata olla turhan valikoiva, maisemakuvauksessa oppii keskittymään aiheen kannalta oleelliseen ja oppii valaistuksesta perusteita. Tapahtumat ja ihmiset ovat aina haasteellisia etenkin kannattaa keskittyä rajaamiseen ja tekemisen kohteeseen. Kasvit, kukat, esineet laitteet rakennukset ja sisätilat siinä vain pieni otos mistä aloittaa.

Muista kuvaamisen jälkeen aina katsoa kuvat huolella, mieti mitä halusit kuvalta ottaessasi ja vertaa sitä siihen mitä sait, jos et saanut mieleistäsi koeta samaa aihetta uudelleen ja toista kuvan arvostelu. Tärkeintä on kuitenkin huomata ne hyvät kuvat mitä otat nyt aloittaessasi, myöhemmin voi harmittaa jos et voi päästä edes lähelle sitä aloittelijan tuuria ja muista ettet koskaan onnistu jokaisessa kuvassa olit harrastelija tai ammattilainen, prosenttiosuus vaihtelee kuvaajien ja päivien välillä, mutta suurempi osa kuvista on kuitenkin välttäviä tai ei erityisiä.

Onnea aloitukselle, kuvaaminen on hurjan mukavaa

Tämä on hyvä keskustelun aihe.

Itse ostin tässä kuukausi sitten ekan digikameran. AIkaisemmin en ole rankemmin kuvaillut, vaikka muutamia kameroita on tullut omistettuakin. On tuossa kaapin perällä tuollainen Nikonin 501 järkkärikin pitkään ollut - lähinnä käyttämättömänä.

Mutta nyt kun on digikamera, niin kuvaamiseen voi ryhtyä jotenkin pienemmällä ponnistuksella.

Itseälläni yhtenä isona syynä digikameran hankintaan oli tyttären syntymä ja siis hänen kuvaamisensa. Vaikka onhan noita isompiakin lapsia jo perheessä. Mutta kun digikameran kanssa ei tarvi noita kustannuksia miettiä (ainakaan kuvaushetkellä), niin on tullut sitten kokeiltua vaikka mitä muitakin kohteita. Itseäni kun on aina viehättänyt muistot eri ihmisistä, niin aikapaljon on tullut 'salaa' lauottua tutuista kuvia. Parhaimmat (eivät välttämättä valokuvausteknisesti) vanhat kuvat ovatkin näitä erilaisia potrettikuvia.

Näin talviaikaan ja vähän valon vallitessa on tullut ymmärrettyä aika paljon lisää tuosta valotuksesta, valotusajasta ja salaman tarpeesta. Tähän vähään valoon kuuluu myös havainnointi eri valaistusolosuhteiden värilämpötilasta. Esim. poikani jalkapalloa kuvatessani halliolosuhteissa oli lopputulos aikamoinen katastrofi. Kaikki kuvat olivat keltaisia, kun en ollut osannut laittaa valkotasapainoa kohdalleen (vaikka luulin niin tehneeni).

Toisaalta pojan jääkiekkoa kuvatessa sain jo onnistuneita otoksiakin aikaiseksi, kun maltoin kokeilla eri asetuksilla (ISO, suljinaika) ja eri tekniikoilla (eri liikkuvan kohteen seuranta & etsimen läpi tähtääminen). Tosin tässäkin tapauksessa moni kuva epäonnistui.

Ja vielä kun tuo sarjakuvauskin onnistuu omalla kameralla mainiosti, niin sekin on ollut mm. urheilukuvissa ja myös tyttären ilmeiden tallentamisessa paikallaan. 6-viikon ikäisellä kun se hymy ei säily pitkään huulilla - ilmeet vaihtuu aikamoista vauhtia.

Lopuksi voisi sanoa, että nälkä kasvaa syödessä. Vaikka tuo oma Olyn C5050 on valovoimaltaan hyvä, niin salamaa kaipaa kovasti. Toinen tarvike jota kaipaan jo nyt on jalusta. Lisäksi on vielä mielessä telejatkeen hankinta, joten se siitä aikaisemmin puhumastani kustannusten unohtamisesta. ;)

Räpsiminen on harjoitusta - mutta vain puolet siitä. Toinen puoli harjoitusta on niiden räpsimisien analysointia ja niistä oppimista.

Näin isekin aloittelijana tuli mieleen laatia lyhyt muistilista (käytin toki myös noita aiempia vastauksia):
1. Tunne kamerasi toiminnot!
2. Ennen kuvan ottoa, mieti miten kuvaat ja rajaat!
3. Analysoi rauhassa lopputulokset!

Mihinkähän minun eka vastaukseni katosi? Sellainen se netti on, joskus bitit vaan juoksevat hukkaan.

Jos et tiedä, mitä haluat kuvata, kuvaa kaikkea, kunnes tiedät. Yksi vaihtoehto on katsella kirjastossa valokuvakirjoja. Kyllä sieltä alkaa jossain vaiheessa nousemaan joku omalta tuntuva aihe esiin.

Toiseksi suosittelisin vilkaisemaan joitakin valokuvauksen nettikursseja.

Kolmanneksi ehdotan, että keksit "Projektin". Projekti voi olla vaikka kananmunan kuvaaminen. Kuvaa kananmuna, katso tulosta. Mieti, miksi tulos on omituinen. Sitten kuvaa muna eri lailla uudestaan. Mieti rauhassa. Kun projekti on kestänyt kuukauden, yritä etsiä, miten muut on samanlaista kuvaa toteuttaneet. Minulla oli joskus projektina heijastuma ikkunassa, mutta nykyään ei oikein uskalla, kun ne kotirauhalait ovat niin omituisia. Liikehuoneistojen ikkunoita kyllä voi käyttää.

Tuota "projektia" voi sitten käyttää myös kohteena, kun harjoittelee manuaalivalotuksia, aukon ja ajan käyttöä jne.

Mä olen sitä mieltä että rohkeasti vaan kuvaamaan! Ainakin omalla kohdallani digi on mahdollistanut (jo nyt) monenlaisia juttuja, jotka luultavasti tavallisella kameralla olis jääny kokeilematta, kuten esimerkiksi 1:18 kokoisten peltiautojen kuvaamisen. Helvetin hauskaa ajan kulua hakea kuvakulmia jostain '59 Cadillacin takasiivestä tai muista yksityiskohdista... Ja sitten kun tuloksen voi tsekata heti, niin väitän että se opettaa, kun muistaa vielä mitä tuli tehtyä ja miten. Filmien kanssa pelatessa harvemmin muistin yhtään mitään itse kuvaustilanteesta (siis siitä teknisestä puolesta) siinä vaiheessa kun kuvat lopulta oli kädessä.