M4/3 päivitys isompaan/parempaan (henkilökuvausta)

[niinkos]

Hei!

Kutkuttelisi päivittää kamerakalustoa parempaan. Vanha Olympus OM-D E-M10 oli enemmän matkailua varten hankittu ja pikkuruinen kokokaan ei enää ole suurin kriteeri. Nyt 8 vuotta samalla kameralla kuvanneena kaipaisi ehkä jotain uutta ja enemmän mahdollisuuksia
Tarkoitus ei ole ostaa uusinta mahdollista eikä semmoiselle ole tarvettakaan, vaan mietin esim. jotain luotettavaksi todettua APS-C-kennollista mallia käytettynä. Kameraan saisi olla tarjolla muutama hyvä linssi, joita ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa.

Hintaa kameralle+parille linssille saisi tulla <2000e.

Olisi plussaa jos löytyisi:
- ISO 100
- Erilliset kontrollit aukolle ja suljinajalle, koska ne ovat olleet tosi kätevät Olympuksessa.
- Videokuvalle riittäisi full-HD harvoja käyttökertoja varten.
- Monipuoliset linssivalikoimat tulevaisuutta varten.
(- Kaukolaukaisu puhelinsovelluksella tms, jotta näkee mitä tekee)

Valokuvaan lähinnä henkilöitä/eläimiä ja vakkarilinssit on olleet Olympus 45mm/1.8 ja Lumix 20mm/1.7. Samaan tapaan varmaan tulisin hankkimaan muotokuvalinssin, sekä toisen, jolla voi kuvata vähän ahtaammissa paikoissa.

Olisiko teillä heittää suosituksia APS-C-kameroista=. Vai hankinko suosiolla full-frame-kameran, koska se saattaisi olla parempi henkilökuvaukseen? Kriteerinä nyt lähinnä koko paketin hinta, ennemmin kuin kameran koko. Ilmeisesti APS-C voi käyttää myös täyskennoisten linssejä, jos on sama mount.
Kiitos etukäteen!

Edit: vähän käytettyjä tarvikkeita selatessa löysin esim. kombon Fujifilm X-T2 + Fujifilm 56mm f1.2 XF + Fujifilm 16-55mm f2.8 XF R LM WR alle hintahaitarini. Olisiko tämä passeli?

[elmar]

Tietysti FF, koska se antaa enemmän tilaa kehittyä kuvaajana, jonka takia päädyt siihen kuitenkin lopulta.

Esim. tämä setti n. 2100 e (kaikki käytettynä n. 1750 e) :

- Canon EOS RP, 849 e (käytetty) : https://kamerastore.fi/products/canon-eos-rp-canon-r-1
- Canon RF 35/1.8 IS STM, 539 e : https://www.superkuva.fi/canon-rf-35mm- ... cro-is-stm (käytetty n. 350 e)
- Canon RF 85/2 IS STM, 719 e : https://www.superkuva.fi/canon-rf-85mm-f-2-macro-is-stm (käytetty n. 550 e)

Sonylta voisi löytyä myös vastaava käytetty paketti alle 2000 e.

[habannaama]

Aloittajan mainitsema Fujin setti tuottaa erittäin laadukasta jälkeä ja erityisesti mainittu 56mm:nen on todellinen potrettikuvaajan unelma. Terävä ja erittäin kaunis smooth bokeh.

Olen omistanut nuo mainitut Fujit ja voin lämpimästi suositella.

Ainut huomionarvoinen seikka on, että 1-2 vara-akkua on käytännössä pakollinen Fujilla, jos vähääkään enemmän kuvaa.

Ei se ff-kennoinen ole mikään pakollinen potreteissa.
Ja jos myöhemmin haluaa lisää laadukkaita milleja, Fujin 50-140mm f2.8 (olen omistanut) on juurikin sitä.

Omistanut vst. millit (n. 70-200mm f2. Nikonilla, Canonilla ja Sonylla, Sonylla ainoastaan kylläkin f4-version) ja tuo Fuji skarpein omistamani versio.

Et taatusti pety jos Fujiin päädyt.

[oka]

Yksi vaihtoehto on jatkaa m43-leirissä ja hankkia esimerkiksi käytetty E-M1 Mark III, näyttää olevan liikkeissä myynissä reilulla tonnilla. Tällöin voisit jatkaa jo omistamillasi linsseillä ja päivittää sitä puolta jatkossa tarpeen mukaan.

[Maffer]

elmarin linjaus on hyvä. Sonylta löytyy melkein budjettiin vaikka käytetty A7 III + 85/1.8. Vähän lisää niin saa mukaan 35/1.8.

Pikkukennoisella tarvii mennä vastaavantyyppisellä lopputuloksella vähintään f/1.2 kakkuloihin. Mikäs siinä jos haluaa maksaa niistä julmasti. Ja siihen päälle tuo uusi E-M1.

Fujin naamantunnistus ja/tai silmäntunnistus siihen päälle on veikkaa-ja-voita -sarjaa varmuudessaan.

[habannaama]

Jokos noita a7III:ia saa käytettynä niin edullisesti

Jos budjetti antaa periksi, niin sitten…

[Maffer]

No, se budjetti on aina asetettu liian matalaksi odotuksiin nähden kuitenkin. Jos sitä noudattaa orjallisesti, seuraa vain se, et ostaa SERriä ja päälle vähän lisää SERriä myöhemmin.

[hkoskenv]

No, se budjetti on aina asetettu liian matalaksi odotuksiin nähden kuitenkin. Jos sitä noudattaa orjallisesti, seuraa vain se, et ostaa SERriä ja päälle vähän lisää SERriä myöhemmin.

Tuolla tavalla saa paljon saamisen iloa ja pakettien avaamisen tuottamia onnen tunteita. Aika harva valokuva, oma tai toisen ottama, antaa koskaan lähellekään sitä kokemusta.

[Maffer]

No jummi, aloituspostista on pääteltävissä et siel kytee päivitysinto ja isokennoinen polttelee. Sitä ei voi ratkaista kuin hankkimalla sen isokennoisen. Eikö sekin ole pakettien availua pullollaan? Muu käy vielä kalliimmaksi kun sinne kinoon päätyy ensin m4/3 ja aps-c päivitysten kautta. Lopulta rahaa menikin 7000€.

[hkoskenv]

No jummi, aloituspostista on pääteltävissä et siel kytee päivitysinto ja isokennoinen polttelee. Sitä ei voi ratkaista kuin hankkimalla sen isokennoisen. Eikö sekin ole pakettien availua pullollaan? Muu käy vielä kalliimmaksi kun sinne kinoon päätyy ensin m4/3 ja aps-c päivitysten kautta. Lopulta rahaa menikin 7000€.

Jos ostaa suoraan kalleimman mihin on rahaa, saa vain yhden onnen hetken. Jos päivittää askel kerrallaan, onnen hetkiä on monta, samoin sitä kutkuttavaa jännitystä kun miettii mitä ja millä rahoilla seuraavaksi.

Kannattava strategia on tietysti henkilökohtainen enkä minä myy omaani anoana oikeana kaikille. Jos kuvat ovat pääasia ja tekniikka vain työkalu, sitten tietenkin kannattaa ostaa suoraan paras itselle sopiva kamera minkä pystyy ostamaan. Mutta jos harrastus on kovin tekniikkapainotteinen, se voi latistaa harrastuksen, kun ei ole enää sitä seuraavaa askelta houkuttamassa. Minulle on ainakin käynyt vähän noin. Kuvat ovat tyhjänpäiväistä bittiroskaa, mitä niillä tekee? Niitä on maailma täynnä ja aina saa räpsittyä lisää, jos uhkaa loppua. Ja en oikein saa mitään järkevää parannusta millään järjellisellä hinnalla. Onhan nykykameroissa hienoja AFiä, mutta kun en kuvaa mitään sellaista, johon 5D3 ei ehtisi vallan hyvin. Ja pikseliäkin löytyy, mutta en keksi mitään ihmisen silmille sopivaa kuvattavaa, jossa voisi tallentaa mitään kiinnostavaa informaatiota yli 6-10 megapikselin. Lehtien ja hiekanjyvien zoomaamiseen kyllästyy äkkiä. Mandelbrotin joukkoa on paljon kiinnostavampaa zoomata tasolle, joka vastaa polttovälinä vaikka triljoonaa maailmankaikkeuden läpimittaa (vaikka sekin alkaa toistaa itseään eikä sitä jaksa kuin puoli tuntia vuodessa).

[Maffer]

Ohan tos päivitettävää vaikka kuin. A7mk > A9 > A7R5 ja/tai A1. Kyll monta pakettia jää varaa avaa.

[hkoskenv]

Ohan tos päivitettävää vaikka kuin. A7mk > A9 > A7R5 ja/tai A1. Kyll monta pakettia jää varaa avaa.

No joo. En minä sitä vastaan ole, että aloittaja hankkii kinokameran. Minä tekisin ilman muuta niin tuolla budjetilla, minun mielestä APS-C on vähän samanlainen kompromissi kuin rivitalo, joka yhdistää tehokkaasti omakotitalon ja kerrostalon huonot puolet ja jättää hyvät pois, mutta joku näkee asiat toisin ja tykkää niistäkin. Mutta se ei oikein toimi, että yrittää ostaa sen viimeisen kameran, jota ikinä tarvitsee. Varsinkin jos tarvitsee jonkun neuvomaan mikä se on.

[elmar]

Mun mielestä ei juuri järkeä päivittää M4/3 > APS-C. FF-kuvanlaatu kuitenkin läpsii poskille molempia.

Toki pikkukennoisilla voi kuvata näppäriä potretteja (kuten kaikilla kameroilla), mut FF + lyhyt syväterävyys on se juttu. Voi kysyä keneltä tahansa muotokuvia työkseen kuvaavilta, ottaako hän pikkukennon vai FF:n?

[niinkos]

Ompas täällä käynyt kuhina

Monen pettymykseksi(ilmeisesti?) päädyin kuitenkin APS-C. Mutta vedin hieman isomman konkurssin, sekä jätin ostettavaa myöhemmäksi, nappaamalla käytetyt Fuji X-T4 ja 16-55mm/2.8-linssin. Monenmonta youtube-arvostelua selanneena pitäisi käydä minulle hyvin. Fujilla myös näyttää olevan hauska oma look kuviin, film-simulaatiot kiva lisä jos joskus tulee tarvetta kuvata paljon, nopeasti ja pahemmin editoimatta.
Totesin että ehkä kuitenkin hieman uudempi kamera olisi kivempi(IBIS, yms.) joten X-T2 jäi pois. Tuo 56mm/1.2 olisi myös ollut käytettynä, mutta siitä on vissiin huhua että tulee myöhemmin uusi versio mm. sääsuojauksella.
En ajatellut omistavani zoom-linssiä, mutta arvostelut puhuivat puolestaan ja se saa nyt toimia jokapaikanhöylänä kunnes tulee palava tarve 1.2:lle jne. Videoidenkin kuvaaminen alkoi houkuttelemaan huimasti enemmän jostain syystä.

Kiitos pohdinnoista! Päivitän sitten 8 vuoden päästä FF.

[Maffer]

Noh, et saa tuolla 16-55:lla sitä haluttua eroa taustablurriin. Vanha 45/1.8 on siinä valitettavasti parempi. Ja jopa paljonkin.

Jos ny ees vähän halutaan aps-c:lla sitä eroa niin joudut laittamaan sen f/1.0 kakkulan siihen. Sanoisin et palauta rohkeasti romut jos vähänkin tuntuu ettei luonaa. 56/1.2 on sekin parempi ratkaisu kuin tuo läpiterävä yleiszoomi.

Esim. Käytän yleiskuvailuun X100V:tä jossa 23/2 optiikka ja kenno aps-c. Joudun survomaan sen ihan iholle että saan ees tolla f/2:lla jotain eroo kohteesta taustaan. En ymmärrä kropin hankintaa tämän ketjun tarpeisiin.

Youtube revikat kannattaa unohtaa heti kalustohankinnoissa. Niistä 9/10 on maksettuja mainoksia eikä kuvatkaan valitettavasti ole edes aina videossa käsiteltävästä kalustosta.

[erilainen]

Jos ostaa suoraan kalleimman mihin on rahaa, saa vain yhden onnen hetken. Jos päivittää askel kerrallaan, onnen hetkiä on monta, samoin sitä kutkuttavaa jännitystä kun miettii mitä ja millä rahoilla seuraavaksi.

kunnollista hedonismin maksimointia, ymmärrän näkökannan täysin. joskus on lelujen kanssa iskenyt 'tässäkö tämä nyt on' fiilikset kun saavuttanut tavoitetason 'liian' äkkiä.

[habannaama]

No, se budjetti on aina asetettu liian matalaksi odotuksiin nähden kuitenkin. Jos sitä noudattaa orjallisesti, seuraa vain se, et ostaa SERriä ja päälle vähän lisää SERriä myöhemmin.

Tuolla tavalla saa paljon saamisen iloa ja pakettien avaamisen tuottamia onnen tunteita. Aika harva valokuva, oma tai toisen ottama, antaa koskaan lähellekään sitä kokemusta.

Olen eri mieltä.

Siis henkilökohtaisesti, nimittäin kyllä mulla valokuvan x avaaminen koneella antaa huomattavan paljon eri fiiliksen, kun jonkun paketin avaaminen.

Kait niitä paketteja sitten vaan tullut vuosikymmenien varrella avattua niin paljon, että sisäistänyt sen, että ne ovat vain ja ainoastaan välineitä, jotka mahdollistavat sen onnen tunteen antavan kuvan ottamisen, ei vähempää eikä enempää.

[hkoskenv]

Siis henkilökohtaisesti, nimittäin kyllä mulla valokuvan x avaaminen koneella antaa huomattavan paljon eri fiiliksen, kun jonkun paketin avaaminen.

Kait niitä paketteja sitten vaan tullut vuosikymmenien varrella avattua niin paljon, että sisäistänyt sen, että ne ovat vain ja ainoastaan välineitä, jotka mahdollistavat sen onnen tunteen antavan kuvan ottamisen, ei vähempää eikä enempää.

Niin on käynyt minullekin. Mutta siinä samalla on mennyt fiilikset myös kuvista. En oikein osaa ajatella kuvaa minun onnistumisena ja taidon näytteenä. Se on vain tapa dokumentoida jokin asia ja kuvan kiinnostavuus tulee siitä mitä tietoa se välittää. Se tuottaa paljon paremmat fiilikset kun saa rakennettua jonkun projektin valmiiksi. Mutta tietenkin taiteellisemmin kuviin (ja yleensä elämään ja maailmaan) suhtautuvat kokevat oman roolinsa suuremmaksi.

[hkoskenv]

kunnollista hedonismin maksimointia, ymmärrän näkökannan täysin. joskus on lelujen kanssa iskenyt 'tässäkö tämä nyt on' fiilikset kun saavuttanut tavoitetason 'liian' äkkiä.

Ehkä. En vain jaksa enää valehdella itselle, että mielitekoni ovat jotain järkevää tai hyödyllistä ja niihin liityyviä ratkaisuja pitäisi jotenkin perustella järjellä. Järkeä tarvitaan sen verran, ettei elä yli varojensa.

[habannaama]

Ainakaan minä en jaksa suhtautua omiin räpsyihini kovinkaan vakavalla pipeetillä. Välillä tulee onnistumisia ja välillä taas epäonnistumisia.

Pointti on itselläni siinä, että koen lapsenomaista onnistumisen iloa, ei vähempää, eikä enempää.

Ei siinä olla minkään "suuren taiteellisuuden jalanjäljillä", vaan ihan oman onnistumisen ilon äärellä.


Toki mukana kulkee sellainen "päiväkirjamainen dokumentaarion taso", peilaten samalla oman elämän fiiliksiä, mutta tavallaan sellainen "sivujuonne", koska kuten todettua, kiva harrastus, jossa "lapsenomaisuus" (aito positiivinen välitön fiilis, ilman aikuismaista hampaat irvessä puurtamista) on läsnä, koska monasti mun kuvaushetkissä tavallaan aktivoituu kokonaisvaltaisesti pois arjen "perustekemisestä".