Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Hyvä kamera, mutta odotuksetkin olivat korkealla kaiken netistä luetun jälkeen. Muutamia havaintoja:

- manuaali yllättävän lyhyt, kun dpof-ohjeita ei lasketa. Kuvastaa ilmeisesti pois jätettyjen ominaisuuksien määrää D10:een verrattuna. Jopa G3:ssa oli laajempi ohjekirja (no, manuaalitarkennus, videokuvaus ym. ovat toki kohtia, joita 300D:ssä ei tarvitse käsitellä)

- sarjakuvauksen neljän kuvan raja on harmittavan pieni, eikä edes kuvausnopeutta voi valita (G3:ssa on low ja high, ja kuviakin mahtuu paljon enemmän)

- ilmeisesti yhtäaikainen JPEG/RAW-kuvaus onnistuu vain RAW-muodossa, ja JPEG-versio on upotettu siihen (ts. kamera ei kirjoita yhtä aikaa molempia)?

- kun on tottunut katsomaan kuvia tietokoneen ruudulta 4:3 suhteella, järjestelmäkameroiden 3:2 tuntuu hankalalta. Jostain syystä kaikki (?) pokkarit ovat 4:3 ja järkkärit 3:2. Olisi näppärää, jos käyttäjä voisi itse valita (Sonyn joissain malleissa voi) - vai onko 3:2 -suhteessa jotain niin ylivoimaista, että järkkärit aina käyttävät sitä?

- Kummalla laatuasetuksella kuvaatte - normal vai fine? Tiedostokoon ero on 3 vs 1,8 megatavua, eli melkoisen iso. Jopa 512 megatavun kortille mahtuu vain reilut sata kuvaa fine-asetuksella, eikä kuvanlaadussa tunnu silmämääräisesti olevan suurta eroa.

Wappu kirjoitti:vai onko 3:2 -suhteessa jotain niin ylivoimaista, että järkkärit aina käyttävät sitä?

On ;)
3:2 näyttää huomattavasti paremmalta ;)

35mm filmin suhde on kuitenkin ollut 3:2 kuitenkin, joten samaa linjaahan nuo jatkavat.

Wappu kirjoitti:Hyvä kamera, mutta odotuksetkin olivat korkealla kaiken netistä luetun jälkeen. Muutamia havaintoja:

- manuaali yllättävän lyhyt, kun dpof-ohjeita ei lasketa. Kuvastaa ilmeisesti pois jätettyjen ominaisuuksien määrää D10:een verrattuna. Jopa G3:ssa oli laajempi ohjekirja (no, manuaalitarkennus, videokuvaus ym. ovat toki kohtia, joita 300D:ssä ei tarvitse käsitellä)

- sarjakuvauksen neljän kuvan raja on harmittavan pieni, eikä edes kuvausnopeutta voi valita (G3:ssa on low ja high, ja kuviakin mahtuu paljon enemmän)

- ilmeisesti yhtäaikainen JPEG/RAW-kuvaus onnistuu vain RAW-muodossa, ja JPEG-versio on upotettu siihen (ts. kamera ei kirjoita yhtä aikaa molempia)?

- kun on tottunut katsomaan kuvia tietokoneen ruudulta 4:3 suhteella, järjestelmäkameroiden 3:2 tuntuu hankalalta. Jostain syystä kaikki (?) pokkarit ovat 4:3 ja järkkärit 3:2. Olisi näppärää, jos käyttäjä voisi itse valita (Sonyn joissain malleissa voi) - vai onko 3:2 -suhteessa jotain niin ylivoimaista, että järkkärit aina käyttävät sitä?

- Kummalla laatuasetuksella kuvaatte - normal vai fine? Tiedostokoon ero on 3 vs 1,8 megatavua, eli melkoisen iso. Jopa 512 megatavun kortille mahtuu vain reilut sata kuvaa fine-asetuksella, eikä kuvanlaadussa tunnu silmämääräisesti olevan suurta eroa.

300d:ssä on manuaalinentarkennus mahdollisuus.

Lyhyt manuaali?!?! Miksi sen pitäisi olla pitkä?

Neljän kuvan raja on pieni? Totta, se on vähemmän kuin 500 enemmän maksavassa 10D:ssä. Rahalla saa. Kuvausnopeutta voi säätää sormella.

Mihin tarvitset RAW-muotoa, jos et huomaa eroa edes erilaatuisissa jpeg-kuvissa?

- Ei manuaalin TARVITSE olla pitkä, oletin vain järjestelmäkameran manuaalin olevan laajempi kuin pokkarin manuaalin, mutta olikin päinvastoin.

- Totta kai 300d:ssä on manuaalinen tarkennus, mutta sitä ei tarvitse opastaa manuaalissa (toisin kuin pokkareissa, joiden "manuaalitarkennus" on by-wire).

- Neljän kuvan raja on pieni, kun G3:kin pystyi yli kymmeneen. Miksi muuten etsimessä on lukuarvo tätä varten? Minulla se näyttää aina samaa lukua (=4)? Sarjakuvauksen pituus ei tunnu riippuvan edes valitusta kuvakoosta.

- No, huomaatko sinä eron eri laatuisissa jpeg-kuvissa? Onko ero tuplasti isomman tiedoston väärti? On raw-muodolla muutakin käyttöä kuin vain pakkaamaton ja siten virheetön kuva. [/quote]

laite kirjoitti:vai onko 3:2 -suhteessa jotain niin ylivoimaista, että järkkärit aina käyttävät sitä?

On ;)
3:2 näyttää huomattavasti paremmalta ;)

Niin minusta alussa tuntui, kun vaihdoin kameraa ja suhde muuttui 4:3ksi, mutta nyt kun siihen on tottunut, mielipide on toinen.

Jos kuvia katsellaan tietokoneruudulla, 3:2 tuskin näyttää paremmalta.

Wappu kirjoitti: Kummalla laatuasetuksella kuvaatte - normal vai fine? Tiedostokoon ero on 3 vs 1,8 megatavua, eli melkoisen iso. Jopa 512 megatavun kortille mahtuu vain reilut sata kuvaa fine-asetuksella, eikä kuvanlaadussa tunnu silmämääräisesti olevan suurta eroa.

En kummallakaan vaan RAW:na. Miksi ostaa kallis kamera, jos alkaa tinkimään kuvanlaadusta. RAW:na on jälkikäsittelymahdollisuudet ovat toista luokkaa kuin JPG:llä. Mutta jos välttämättä haluaa käyttää JPG:tä tallennusformaattina, niin parhaalla mahdollisella laadulla sitten. Kyllä niissä eroa on laadussa, siksi toinen on pienempi.

Kuvaan tarkimmalla jpg -muodolla, ja tallentelen Photosop Elementsin 9- tai 10-tasolla, jolloin leikkaamattomasta 3-4 Mt kuvasta tulee n. 1,5 Mt kuva koneelle, ja mielestäni muutamilla koekuvilla ne näytti inan tarkemmilta ja "fiksummin" pakatuilta, kuin mitä suunnilleen samankokoisiksi 1-1,5Mt kamerassa suoraan tekevä pienin kuvantarkkuusasetus tekee, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

Wappu kirjoitti:

laite kirjoitti:vai onko 3:2 -suhteessa jotain niin ylivoimaista, että järkkärit aina käyttävät sitä?

On ;)
3:2 näyttää huomattavasti paremmalta ;)

Niin minusta alussa tuntui, kun vaihdoin kameraa ja suhde muuttui 4:3ksi, mutta nyt kun siihen on tottunut, mielipide on toinen.

Jos kuvia katsellaan tietokoneruudulla, 3:2 tuskin näyttää paremmalta.

Kuten sanoin, makuasioita :)

Itse pidän tuosta 3:2 formaatista, koska siinä on helppo sommitella kuva kultaisen leikkauksen mukaan (kolmasosien leikkauksiin kohde jne). Pystysuunnassa tuo 3:2 on vähän hankalampi ajoittain, tähän sopisi 4:3 formaatti kieltämättä paremmin.

Oma veikkaukseni on kuitenkin se, että koska digijärkkärit jatkavat perinteisen filmijärkkärin linjoilla, niin kenno on saman muotoinen kuin filmiruutu (filmistä siirtyvien on helpompi totutella, voidaan käyttää samoja osia kameroissa jne).

Ylimääräisten pikselien lisääminen kennon ala ja yläosiin sitä ajatellen, että jos joku haluaisi kuvata 4:3 formaatilla olisi melko turhaa myös siksi, että kuvan croppaaminen haluttuun formaattiin veisi turhaa prosessoriaikaa kamerasta ja järkkärien päätarkoituksena on toimia nopeasti. Tietysti 4:3 kokoisen kennon kuvasta voisi rajata helposti 3:2 suhteisen kuvan, mutta se vaatisi aivan uudet sisuskalut kameraan ja näitä sisuskaluja ei voisi käyttää esim filmikameroissa. Myös etsimeen pitäisi viritellä samalla jotkut merkinnät tai rajain jotta kuvan voisi rajata oikein jne.

Mahtaakos se olympuksen digijärkkäri tehdä 4:3 vai 3:2 muotoisen kuvan? (E-1).

Wappu kirjoitti:
Niin minusta alussa tuntui, kun vaihdoin kameraa ja suhde muuttui 4:3ksi, mutta nyt kun siihen on tottunut, mielipide on toinen.

Jos kuvia katsellaan tietokoneruudulla, 3:2 tuskin näyttää paremmalta.

Ei siinä 3:2 muodossa mitään vikaa ole ruudullakaan. Itsellä on tapana tehdä kuvista erikseen "koneella katseltavat" versiot, joita on sitten pienennetty silleen, että mahtuvat näppärästi ruudulle. Tossa kuvakoossa on muuten se hyvä puoli, että ainakin omalla monitorilla mahtuu erilaisia nappuloita kuvaan myös, joilla voi selata albumia. :)

Tämä on makuasia. Mutta jos haluaa paperille kuvansa, niin 3:2 on kyllä IMHO parempi.

Itse choppasin kaikki 4:3 kuvani 3:2 muotoon ennen paperille ottamista. Yleensä sommitelma on parempi eikä digikuvat sitten erotu niin selvästi muista.

Tietokoneelle tai siis nettikäyttöön otetuissa kuvissa mataluus on plussaa. Todennäköisin katseluväline on kuitenkin internetselain josta suuren osan syö ylälaidan nappirivit. 4:3 kuva ei käytä koko sivuleveyttä hyödykseen kun taas 3:2 kuva siihen ehkä jopa pystyy.

Silmät ovat vaakatasossa joten ihmiselle leveä kuva vaikuttaa paremmalta. Pystykuvat on sitten ongelmallisia. Kuva pitäisi saada mahtumaan kokonaan ruudulle mutta sivusuunnassa siitä tulee sitten kauhea tihru?

Wappu kirjoitti:- Ei manuaalin TARVITSE olla pitkä, oletin vain järjestelmäkameran manuaalin olevan laajempi kuin pokkarin manuaalin, mutta olikin päinvastoin.

- Totta kai 300d:ssä on manuaalinen tarkennus, mutta sitä ei tarvitse opastaa manuaalissa (toisin kuin pokkareissa, joiden "manuaalitarkennus" on by-wire).

- Neljän kuvan raja on pieni, kun G3:kin pystyi yli kymmeneen. Miksi muuten etsimessä on lukuarvo tätä varten? Minulla se näyttää aina samaa lukua (=4)? Sarjakuvauksen pituus ei tunnu riippuvan edes valitusta kuvakoosta.

- No, huomaatko sinä eron eri laatuisissa jpeg-kuvissa? Onko ero tuplasti isomman tiedoston väärti? On raw-muodolla muutakin käyttöä kuin vain pakkaamaton ja siten virheetön kuva.

[/quote]

En tiennytkään, että G3:ssä on noin iso puskuri. Puskurin kokoon saattaa vaikuttaa tietenkin tehollisen kennon pienempi koko (vähemmän prosessoitavia bittejä). Jos olet G3:een tottunut, niin ymmärrän hyvin neljän kuvan puskurin tuntuvan pieneltä. Mutta kuten sanottua, myös digijärkkäreitä löytyy tarkoitukseesi sopivampia rahalla.

Itse huomaan jpeg-kuvissa paljonkin eroja eri pakkausasteilla ja pikselimäärillä. Silminnähtäviin eroihin vaikuttaa tietenkin kuvassa esiintyvät yksityiskohdat, laajat yhtenäiset pinnat yms. Jos kuvat printataan kymppi-kuvakoossa, niin eroilla ei luonnollisesti ole paljoakaan merkitystä.

Itse kuvaan lähes aina isoimmalla tarkkuudella ja resoluutiolla. Ainoastaan matkoilla, joilla läppäri ei ole aina mukana, saatan joutua ottamaan "vähäpätöisistä" kohteista kuvia myös pienemmällä resoluutiolla muistikortin säästämiseksi. Kaikki vähänkin tärkeämmät kuvat kuvaan aina RAW-muodossa parhaan mahdollisen kuvanlaadun saavuttamiseksi.

Itseasiassa olen huomannut, että kaikkein suurin "synti" on pakata kuvaa liikaa. Se todella näkyy! Jos muistia on rajallisesti käytössä, niin kannattaa ennen rajoittaa resoluution määrää, kuin pakata liikaa. Pienempi resoluutio rajoittaa ainoastaan suurempien kuvien tekemistä, mutta pitää laadun korkeana.

Kuvasuhde on makuasia. Itse pidän 3:2 suhteesta enemmän. Laajempiin kuvasuhteisiin ollaan muuten siirtymässä mm. TV-tekniikassa. Ennen tekniikka rajoitti laajempi kuvasuhteisen kuvaputken tekemistä, mutta nykyisin kun tekniikka sen sallii, niin ihmiset saavat sitä mitä haluavat - siis laajempaa kuvasuhdetta.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, millaisissa kuvaustilanteissa koette tuon 4 sekunnin maksimisarjatulen ongelmaksi, itselleni, kun sellaista ei ole vielä tullut

Tiedostotyypistä sen verran, että kuvaan maisemakuvat aina ehdottomasti RAWina. Sisäkuvat normaali huonevalaistuksessa otan Isompana JPEGinä suuremmalla pakkauksella. ISO1600, 1/30s ja aukkoautomatiikka päällä (eli maksimiaukolla) Kuvista tulee yleensä ihan ok näköisiä etenkin puoleen kokonsa pienennettynä, joka riittää ihan hyvin kuvien käyttötarkoituksen huomioden (albumissa muistoina), muitikorttikin riittää hyvin ja en koe kohinaa tuon tapaisissa kuvissa isoksi ongelmaksi. Maisemissa ja taiteellisemmissa kuvissa sitten jalusta, ISO100 ja RAW, jos ei tilanne erityisesti jotain muuta vaadi.

Manuaali oli mielestäni ihan hyvä, tuon tason kameran ostajan pitää hallita jo perusasiat, joten niihin on turha kiinnittää isoa huomiota. Kuvasuhteena 3:2 on todella paljon parempi, kuin tylsääkin tylsempi 3:4 kuvasuhde. No jos pakko sanoa joku, niin yksi asia 3:2 kuvasuhteessa ärsyttää. Suurennoksille on todella vaikea löytää edullisia 3:2 kuvasuhteessa olevia kehyksiä - etenkin yli A4 koossa.

JuhaH kirjoitti:Ihan mielenkiinnosta kyselen, millaisissa kuvaustilanteissa koette tuon 4 sekunnin maksimisarjatulen ongelmaksi, itselleni, kun sellaista ei ole vielä tullut.

Viimeksi lauantaina pojan jääkiekkopelissä olisi hyvä ollut olla isompi puskuri.
Ja tietysti nopeampikin olisi voinut olla, esimerkiksi 10 kuvaa/s. ;-)

HelloMan kirjoitti:

JuhaH kirjoitti:Ihan mielenkiinnosta kyselen, millaisissa kuvaustilanteissa koette tuon 4 sekunnin maksimisarjatulen ongelmaksi, itselleni, kun sellaista ei ole vielä tullut.

Viimeksi lauantaina pojan jääkiekkopelissä olisi hyvä ollut olla isompi puskuri.
Ja tietysti nopeampikin olisi voinut olla, esimerkiksi 10 kuvaa/s. ;-)

Nopeammalle kuvausnopeudella varmaan löytyy käyttöä ja sen mukana sitten isommalle puskurillekin, mutta yleensä sellaiset tilanteet, missä sarjatulta tarvitaan ovat niin nopeasti ohi, että harvoin on tarvetta laulattaa kameraa esimerkiksi 3 sekuntia. vrt: esim 2,5kuvaa/s ja 9 kuvan puskuri. 9kuvaa/s ja 9 kuvan puskuri onkin sitten jo juttu erikseen.

G-sarjan ja 300D:n puskuroinnin ero on yksittäiskuvien otossa. G-sarjalainen pystyi ottamaan sarjatilassa 10 kuvaa. Mutta yksittäin otetut kuvat vietiin kortille ennen seuraavan ottoa.

300D taas käyttää tuota puskuria myös yksittäiskuvissa. Erikseen laukomallakin saa kuvia hyvin tiheään ja ennen kaikkea juuri sillä hetkellä kuin itse haluaa. Hiukan kun pitää laukaisinta ylhäällä, niin kuvia viedään kortille ja taas on tilaa kuvata lisää. Tuo etsimen numero on juuri tätä käyttöä varten, näet voiko vielä laukoa lisää, vai pitääkö odottaa puskuriin tilaa.

Käsitykseni mukaan G-sarjalaiset eivät myöskään tarkentaneet tai mitanneet valotusta uudestaan kesken sarjakuvan. Tällä oli aika lailla merkitystä kun kuvattiin vaikka lähestyvää kohdetta.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä sarjakuvauksen käyttöä. Video olisi paljon parempi tuollaiseen käyttöön. Nopeaan tahtiin otetut yksittäiskuvat ovat kyllä hyvä juttu ja siihen tuo 4 kuvan puskuri on riittänyt.

Ravihevosia kuvattaessa tuo sarjatuli on kyllä ehdoton. Hevoset juoksevat nopeasti yhdessä kasassa ohitse ja kuvat pitää ottaa siinä samassa hetkessä. Ja vaikka kuvaisi vain yhden ohi juoksevan hevosen, niin ottaessa kuvat sarjatulella voi sitten valita kuvista sen, missä hepan jalat ovat lennokkaimmin.