Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Luin threadin kahvinsuodattimen käytöstä WB:n säätöön ja siinä samassa eksyin keskusteluun, jossa käytetään Pringles -kantta samaan asiaan.

Näissä molemmissa tapauksissa oli käsittääksen kyse pokkarista, jossa linssi peitetään valkoisella ja otetaan kuva. Kuvan tarkkuudella ei ole väliä.

Jos en väärin ole ymmärtänyt, niin 300D:n käsisäädön ohjeissa neuvotaan ottamaan keskelle tarkennettu kuva valkoisesta kohteesta (A4 paperi?), josta sitten saadaan WB säädettyä kohdalleen.

Jos peitän objektiivin valkoisella purkin kannella ja räppään kuvan, niin mikä menee pieleen? Olisihan tuo paljon kätevämpi kuin ulkona paperin kiinnittäminen puun kylkeen nastalla ja ottamalla siitä vertailukuva....

(Itseasiassa tämä kysymys taitaisi kuulua tuonne aloittelijoiden palstalle.)

Valkotasapainon säätöä tarvitaan säätämään sävyt kohdalleen eri valaistuksissa eli tällöin juuri tuo valkoinen paperi tai valkoinen seinä tai joku muu tulee kuvata siinä vallitsevassa valossa, jossa seuraavat kuvat aiotaan ottaa.

Valkotasapainon säädön idea on saada kameraan kuva kohteeseen suuntautuvan valon väristä. Se ei onnistu kuvaamalla suoraan (lamppuun tms), vaan saadaan helpoiten kuvaamalla valkoista tai harmaata, johon tuo valo osuu. Valkoinen paperarkki kohteen luona on juuri tuota.

Pringles-purkin harmaa sumea kansi tasoittaa siitä läpitulevan valon. Kansi ikäänkuin värjäytyy valon väriseksi. Kamerassa kiinni olevan salaman kanssa homma ei toimi, ainakaan ilman peiliä tai jotain.

Eli kantta käytetään pitämällä se linssin edessä, suuntaamalla kamera kohti kohdetta valaisevaa valoa ja ottamalla kuva. Tätä kuvaa sitten käytetään 300D:n valkotasapainon asetukseen.

Kahvinsuodattimen käytössä oli ihan sama idea. Valkaisemattomat suodattimet eivät käy ;-)

Jos kuvauspaikalla on erilainen valo kuin kohteessa, niin sitten kuva pitää käydä ottamassa kohteen luona. Jos valo on sama, niin sitten onnistuu kuvauspaikaltakin.

Kiitokset selvennyksestä. Minulle on kyllä selvää miksi ja milloin valkotasapainoa säädetään, mutta lähinnä kiinnoisti tuo pringles -kansi. Sehän ei siis itse ole valkoinen vaan tarkoitus on siis ottaa kuva tuon kannen läpi vallitsevasta valosta.

Pitää sijoittaa tuubin perunalstuja ja säästää kansi.

Vastaavan (ja yhtä toimivan) kannen saa myös Linda-oliiveista. Jos ei sipsit maistu.

aih kirjoitti:Vastaavan (ja yhtä toimivan) kannen saa myös Linda-oliiveista. Jos ei sipsit maistu.

Ei ihan täysin mene mulle jakeluun tämä keskustelu. Luonnonvalossa, ainakin mulla, automaatti pelaa hyvin, ja sisällä taas melkein aina löytyy valkoista pintaa kuvattavaksi.

Yksi hyvä tietty olisi valkoinen autotallin kippiovi, että jos sen kameralaukkuun...

mthynell kirjoitti: Sehän ei siis itse ole valkoinen vaan tarkoitus on siis ottaa kuva tuon kannen läpi vallitsevasta valosta.

Valkotasapainoa ei tarvitse ottaa valkoisesta pinnasta. Mikä tahansa
harmaa, jossa ei ole mitään värisävyä, kelpaa. Monella onkin ns. harmaakortti, jolla voi myös valotuksen säätää oikeaksi tarvittaessa.

Musta ei ole oikein hyvä, koska siitä mittaus menee helposti pieleen.

Tuo Pringles-kansi on ehkä parhaimmillaan jossain julkisissa tiloissa, jossa valot ja käytetyt värit ovat joskus varsin omituiset. Jäähalli, messuhalli, kauppakeskus, kirkko.

Nii... nyt talvella olen monesti säätänyt valkotasapainon hangesta ottamalla valokuvalla =) Ei ole mennyt hirveästi pieleen...

Miksi pringles-purkin kansi muka vain toimisi pokkarissa? samaa tekniikkaahan molemmissak äöytetään, mitataan paljon väri eriytyy neutraalista väristä. lämpimämpi kuva sisältää enemmän oranssia ja kylmempi enemmän sinistä.

Itse käytän tuotap ringles-purkin kantta 10dfeeni kanssa eikä ongelmaao le vielä syntynyt...

olli R kirjoitti:Eli kantta käytetään pitämällä se linssin edessä, suuntaamalla kamera kohti kohdetta valaisevaa valoa ja ottamalla kuva. Tätä kuvaa sitten käytetään 300D:n valkotasapainon asetukseen.

Kuten valotusmittarilla tehdään kohdistuvan valonmittaus.

Mä olen käyttänyt 10D:ssä kantta kiinni linssissä ja suunnannut sen sitten lähes kohti valoa. Ei nyt aivan suoraan lamppuun tai aurinkoon. Toimii muuten myös salaman kanssa. Ja aika hyvin toimiikin. Tarkennusta ei tarvitse, mieluummin epäskarppi. Valotus sensijaan kannattaa säätää kohdalleen. Itse yleensä alivalotan 1/3 aukkoa.

Olen kyllä lukenut että 300D:ssä olisi 10D:tä parempi AWB, joten aina ei ehkä kannata säätää käsin. 10D:ssä mielestäni 75% tapauksista käsisäätö on parempi.

olli R kirjoitti: Valkotasapainoa ei tarvitse ottaa valkoisesta pinnasta. Mikä tahansa
harmaa, jossa ei ole mitään värisävyä, kelpaa.

No nyt minulle selvisi. Valkotasapaino on hieman harhaanjohtava nimi vaikkakin tarkoitus on säätää nimenomaan valkoista.

Menekin tutkimaan vaimon Tupperware kippoja, koska muistaakseni niissäkin saattaisi olla tuohon tarkoitukseen sovelutuvia kansia ;-)

Toivonen kirjoitti:Olen kyllä lukenut että 300D:ssä olisi 10D:tä parempi AWB, joten aina ei ehkä kannata säätää käsin. 10D:ssä mielestäni 75% tapauksista käsisäätö on parempi.

300D AWB on 10D:ä selvästi surkeampi.

ville kirjoitti:

Toivonen kirjoitti:Olen kyllä lukenut että 300D:ssä olisi 10D:tä parempi AWB, joten aina ei ehkä kannata säätää käsin. 10D:ssä mielestäni 75% tapauksista käsisäätö on parempi.

300D AWB on 10D:ä selvästi surkeampi.

Ikävä kuulla, sillä omassanikaan ei ole hurraamista.
Entisessä Nikonissani AWB oli huomattavasti parempi, joskin muuta parempaa siinä ei sitten ollutkaan, päinvastoin.

Nyt olen lähipäivinä kokeillut prinkkupurkin kantta, valk. talouspaperia ja miolemmilla ihan käyttökelpoinen säätö. Tänään ulkona otin sen säätökuvan kohti tasaisen harmaata pilvitaivasta ja näytti tulevan ihan hyvä siitäkin. Siis tämmöiselle sunnuntainäppäilijälle.

Ainakin Panasonicin videokameraa suunniteltaessa ovat hoksanneet ottaa asian kivasti huomioon: Linssinsuojus on sellaista puoliläpinäkyvää harmaata muovia, joten WB säätyy pikku zoomauksella ja ilman mitään "ylimääräisiä" irtoesineitä.

Aiheeseen liittyen tuli mieleeni seuraava pohdinta: Kuinka paljon teoriassa menettää, jos ei säädä valkotasapainoa ollenkaan saaden esimerkiksi ulkoa talvella hyvinkin sinisiä kuvia, ja sitten säätää niitä vasta koneella? Eli miten lähelle parasta mahdollista lopputulosta voi päästä jälkikäsittelyllä verrattuna aitoon säätöön? Ainakin vaatimattomammalle kuvaajalle riittävä tulos syntyy myös koneella.

Itsekin joitakin aivan alkuaikoina (jolloin ei juurikaan tullut mikään valkotasapaino edes mieleen) ottamiani kuvia olen mielestäni aika kelvolliseksi saanut jälkeenpäinkin.

PeteM kirjoitti:Aiheeseen liittyen tuli mieleeni seuraava pohdinta: Kuinka paljon teoriassa menettää, jos ei säädä valkotasapainoa ollenkaan saaden esimerkiksi ulkoa talvella hyvinkin sinisiä kuvia, ja sitten säätää niitä vasta koneella?

Jos ottaa RAW-kuvia, niin ei menetä juuri mitään. Lähinnä joskus voi olla vaikeuksia muistaa, minkä värinen joku asia oli. Säädön voi tehdä RAW:llakin, jotta on sitten joku referenssi.

JPEG:n kanssa tilanne voi olla toinen. Koko kameran dynamiikkaa ei talleteta ja värinsäätö jälkeenpäin voi aiheuttaa joko jonkun värin palamisen tai esimerkiksi kohinan näkymisen pahemmin.

Itsekin olen normaaleissa päivänvalo- tai hehkulamppukuvissa antanut kameran jonkun asetuksen olla päällä ja sitten hienosäätänyt jälkeenpäin. Mutta jos valo on kovasti poikkeavaa: loisteputket, katuvalaistus yöllä, vedenalaiskuvaus tms., niin sitten jälkikäteen säätö tuo kyllä omituisuuksia kuvaan.

Esimerkkinä olen usein esittänyt tämän sivun, jossa on kokemuksiani veden alta:
http://www.digifaq.info/digi_omat/suk_vari/

Ilmeisesti on olemassa kahta koululuokkaa, pitääkö WB valkoisesta / harmaasta pinnasta otettuna olla tarkennuksen skarppi vai ei.

villeh kirjoitti:Ilmeisesti on olemassa kahta koululuokkaa, pitääkö WB valkoisesta / harmaasta pinnasta otettuna olla tarkennuksen skarppi vai ei.

No enpä ole kuullut että WB targetissa pitäisi kohteen olla skarppi. Esim. 10D:ssä on pakko laittaa AF pois päältä, jotta kuvan voisi yleensä ottaa, sillä ilman tarkennuksen lukittumista kamera ei anna laukaista.
Olettaisin että WB:n kannalta olisi parempikin kun targetti on epäterävä. Tämähän tarkoittaa vähemmän heijastuksia ja kontrastia, jotka ovat varmasti säädön kannalta häiritseviä tekijöitä.